Lontoo vs. Pariisi vs. Rooma

Comparing cities in English below.

Chiaru Shiotan taideteos Where are we going? Bon Marché -tavaratalossa Pariisissa.

Chiharu Shiotan taideteos Where are we going? hengaa Bon Marché -tavaratalon katosta Pariisissa.

 

Lontoo-sympatiani ovat hyvin tiedossa. Aina valmiina lähdössä siihen suuntaan!

Kävin vastikään myös Pariisissa, työmatkalla. Vaikka olen ranska- ja Ranska-friikki, Pariisi ei jotenkin ole koskaan ollut mun juttu.

Ymmärrän kyllä – järjellä – miksi sitä pidetään niin ihkuna. Sydänalassani ei kuitenkaan ailahda sillees lämpimästi, kun ajattelen Eiffeliä tai Piafia tai cancan-typyjä tai giljotiinia.

Rooma sen sijaan… Ah.

Ajauduin siinä pariisilaisbulevardeja ypöyksin raahustaessani funtsimaan näitä kolmea eurooppalaista pääkaupunkia.

Kehitin näennäistieteellisen totaalissubjektiivisen liukukytkinvertailun. Näet analyysini tulokset ohessa.

Summaten: lentoliput tilaukseen!

 

London vs. Paris vs. Rome

London, Paris or Rome?
Each of these magnificent European cities have their qualities. I use them differently, for different needs.

I go to London for trends and friends and hip and dynamism. I go there to see what comes next.

I go to Rome to surround me with ultimate beauty of (deleted) architecture and the handsomest of people, multiple layers of history, random walks around the city, discoveries behind every corner. Caffè lattes on a pleasant square, bathing in winter sunshine.

I go to Paris… well, only if I have to. For some reason Paris is not really my favourite, even though I love both France and the French language – and some French people, too.

There is something unfriendly, unapproachable about Paris.
Maybe it is because I am nearly always alone.
Paris should be enjoyed in good company.

So, on my trip to Paris(!) last week I came up with this unscientific, highly subjective comparison between the three cities.

End result: let’s book some plane tickets!

 

screen-shot-2017-02-16-at-12-33-14

 

screen-shot-2017-02-16-at-20-55-31

 

screen-shot-2017-02-16-at-20-55-44

 

screen-shot-2017-02-16-at-21-18-42

 

screen-shot-2017-02-16-at-20-56-10

 

screen-shot-2017-02-16-at-20-56-47

 

screen-shot-2017-02-16-at-20-57-05

 

screen-shot-2017-02-16-at-20-56-28

 

screen-shot-2017-02-16-at-20-56-19

 

screen-shot-2017-02-16-at-20-56-54

 

screen-shot-2017-02-16-at-20-56-38

 

screen-shot-2017-02-16-at-20-56-03

 

screen-shot-2017-02-16-at-20-55-37

 

 

 

 

Lasten kanssa Lontoossa

Sorry, no translation for this lengthy post about visiting London with kids.

 

2016_09_26_blogi_parlamentti-london-eyesta_pha_img_0927

Serkunserkku kyseli Lontoon-vinkkejä. Olivat lähdössä syyslomalla kaupunkiin niin sanotusti lasten (9 ja 14 vee) ehdoilla.

Supertätinä minulla on kuin onkin kokemusta lapsellisesta Lontoosta. Vuosi sitten rundasimme viisi päivää Lontoota Matiaksen ja Marian (tuolloin 9 ja 10 vee) kanssa.

Lontoo on iso. Siksi kannattaa  – yhtä hyvin muksujen kuin aikuisten kanssa – bundlata yhteen tekemiset, jotka sijoittuvat samalle suunnalle. Ylenpalttista ristiin rastiin metroilua kannattaa välttää.

Kestävyys nimittäin loppuu ennen kuin nähtävyydet, ellei pidä varaansa.

Yksi iso juttu päivässä riittää. Siihen päälle sitten siirtymiset, syömiset ja rentoa hengailua. Kaiken kokoista katseltavaa löytyy ihan vaan kadulla tallustellessa. Ihmettelylle jää aikaa, kun ei tarvitse orjallisesti noudattaa kunnianhimoista ohjelmaa.

No mikä sitten toimi meillä?

2016_09_25_blogi_harry-potter-viistokuja_pha_img_0711

Parhaisiin kokemuksiin kuului ehdottomasti Harry Potter Studio Tour!

Kuljetuksen sisältävä vierailupaketti on kallis, mutta ehdottomasti kätevin tapa hoitaa homma. En lähtisi lähteä sää(s)tämään vuokraamalla autoa tai nousemalla junaan. Aikaa kuluu, hermot menee kaikilta.

Jos yhtään fanittaa Harrya ja kumppaneita, perillä kuluu monta tuntia. Itse suosittelen varautumaan ainakin neljään tuntiin studioilla – siinä ajassa ehtii jo syödäkin. Kannattaa varoittaa matkanjärjestäjää normaalia pidemmästä vierailusta, jotta varmasti mahtuu paluubussiin mukaan.

2016_09_25_hirvion-paa_harry-potter-studio_pha_img_0709Jos nousette linja-autoon Victorian aseman läheltä, tiedoksi, että lähtöpaikkaa on hieman vaikea löytää, se on ikään kuin rakennuskompleksin sisällä. Siis varatkaa aikaa mestoille hankkiutumiseen.

Huispaus vie koko päivän – tämän jälkeen ruokaa ja majapaikkaan elpymään.

Sivistyspuolelta ykkösnähtävyyksiä ovat museot. Niiden perusnäyttelyt ovat Lontoossa yleensä ilmaisia. Kersoille ja kersanmielisille suosittelen esimerkiksi seuraavia:

  • British Museum. Muumiot – ihmiset, kissat, krokotiilit – ovatMuumioiden jälkeen murkinaa.klassikkokeissi! Aulan arkkitehtuuri omaa luokkaansa. Ruokaakin löytyy, sekä kahvilaa että ravintolaa. Paaaaaljon ihmisiä odotettavissa, suosittelen aikaista visiittiä.
  • Natural History Museum. Dinosaurukset ovat täällä. Rakennus silkkaa Tylypahkaa. Hieno!
  • Science Museum on myös hyvä siinä vieressä.
  • Jos tykkää designista, voi piipahtaa Victoria & Albert Museumissa. Yksi lempimuseoistani ikinä, joskaan ei lapsille mitään perussettiä. Upeita erikoisnäyttelyitä.

 

Luonnonhistoriallinen museo, tiedemuseo ja V&A, lontoolaisittain viienei, ovat kaikki kyljittäin South Kensingtonissa. Huudeille pääsee helposti metrolla.

Vekarat viehättyivät myös Towerin linnasta ja Towerin sillasta.
Linnassa pääsee ihastelemaan kruununjalokiviä. Sillalla taas kannattaa pyrkiä sekä ylös (makee lasilattia), että alas (makee nostojärjestelmä).

Shoppailuun kätevin kombo on Oxford Street ja Regent Street, sekä, jos teinejä on mukana, Carnaby Street siinä vieressä. Ihmisiä parveilee paljon, siispä meditaatio, paperipussiin hengittely ja anger management ovat valttia.

Myös yksi mailman suurimmista lelukaupoista, Hamleys, sijaitsee juuri Regent Streetillä. Kuusi kerrosta leluja, pelejä ja muovia…

2016_09_25_blogi_big-ben_pha_img_0768Hämmentävää kyllä, Big Ben oli Marialle ja Matiakselle yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä. Sinnehän ei maallikko noin vaan pääse sisälle tai ylös, mutta pelkkä tornin bongaaminen oli Se Juttu. Selfie!

Kellotornista kivenheitto, ja olette jo London Eyellä . Voin suositella maailmanpyörää, vaikka onkin tyyriihkö. Kannattaa harkita lippujen hankkimista etukäteen.

Samoilla huudeilla sijaitsee London Aquarium sekä rohkeille kauhugalleria London Dungeon. Näistä kumpaakaan emme testanneet. Olen horrorin suhteen vähän nössö.

Seuraavaan kertaan jäivät myös Madame Tussauds sekä Sherlock Holmes -museo siinä vieressä.

Myös London Zoo ja risteily Thamesilla jäivät tällä erää kokematta.

Verensokerista kannattaa reissussa pitää huolta. Kohtuuterveellistäkin murkinaa tarjoavia pikaruokapaikkoja ovat esimerkiksi Prêt à Manger, Leon ja Wasabi. Etenkin Pret on suosittu, ja niitä on joka paikassa.

Postasin taannoin lontoolaisista lounaista täällä.

Oma suosikkini veitsellä ja haarukalla syömiseen on Comptoir Libanais. Yksi löytyy South Kensingtonista, aivan museoiden ja metron kupeesta. Nami!

Shoppailurundilla voi suunnata aterioimaan Sohoon. Siellä on trendikkäitä rafloja vieri vieressä.

Lontoossa liikutaan jalan ja julkisilla. Kannattaa tsekata Transport for Londonin sivut. Ostakaa siis aikuisille Oyster Cardit. Lapsista 11-vuotiaat ja sitä nuoremmat kulkevat ilmaiseksi.

Metrossa muistakaa tehdä tietä kiireisille: portaissa seisotaan oikealla, eikä kulkuväylille sovi jäädä parveilemaan.

Ehdottoman oiva appsi liikkumisen suunnitteluun on Citymapper.

Ja kaksikerroksinen bussi pitää tietenkin kokea!

2016_09_25_blogi_city-thamesilta_pha_img_0820

Hotellihuoneet ovat Lontoossa pieniä ja kalliita. Moni onkin tykännyt Airbnb:n tarjonnasta. Minne ikinä majoituttekin, julkinen liikenne toimii hyvin.

Itse lennän yleensä Norwegianilla Gatwickille ja poimin sieltä Gatwick Expressin tai muun junan Victorian asemalle. Gatwick on kivan pieni kenttä, ja homma toimii hyvin. Norwegianin liput ovat halpoja, Gatwick Expressin taas tyyriitä.

Lontoo on kallis kaupunki. Onneksemme brexit-äänestyksen jälkeinen valuuttakurssi on meille euroissa tienaaville edullinen. Vuosi sitten pulitin yhdestä punnasta liki puolitoista euroa, nyt kurssi on 1,15. Yay!

Hyvää matkaa!

Lontoon pyllypuoli

The Other Side of London in English below.

 

Lontoo.
Aika tuttu jo. En tarvitse enää karttaa juuri koskaan.

Palasin kotiin muutama päivä sitten. Nyt olen yhtaikaa kesäflunssassa ja jet lagissa. Tai ei tämä mikään jet lag ole, pelkkä harmiton potkurikoneversio vain: menen nukkumaan puoli kaksi yöllä ja herään 10:30 aamulla.

Parin viikon reissu virkisti muistiani. Olin unohtanut monta juttua.

Kuten sen, että saan Lontoossa lenssun parin viikon välein, vaikka muuten en sairasta juuri lainkaan.

Tai sen, että iho alkaa aina kukkia, eikä se ole mitään orvokkivuokkolehdokkia vaan teini-ikä re-visited.

Tai sen, että vedessä on paaaaaljon kalkkia, ja sitä pehmennetään kemikaaleilla (älä juo kylppärin hanasta!). Keittiönkin vesi on syytä filtteröidä Brita-kannussa.

2016_07_10_BLOGI_Lontoo_pallovalotolppa_PHA_IMG_1514Tai sen, kuinka tarkkana liikenteessä täytyy olla. Vasemmalla, kyllä, mutta myös eri säännöillä. Autoilla on oikeastaan aina etuajo-oikeus. Olen meinannut jäädä kerran jos toisenkin kaaran murjaisemaksi ennen kuin ymmärsin, että jalankulkija väistää myös kääntyvää liikennettä.
Ajoneuvo antaa tietä ainoastaan niin sanotussa zebra crossingissa, jossa siis on maahan maalattu suojatie ja vilkkuvat pallovalotolpat.

Lontoo on myös to-del-la meluisa kaupunki. Metropolin liikenne hurisee ja ihmismassat humisevat. Ravintoloissa räyhää musiikki, eikä akustiikkaa ole suunniteltu keskustelulle. Ei ihme, että engelsmannit ovat kovaäänisiä! Etenkin britittäret, he kiekuvat niin etteivät ranskalaiset sisarensa ikinä − kaaakaaakiekaa!

(Jotenkin kyllä nautin ajatuksesta, ettei naisen tarvitse olla vieno ja sievä, vaan hän saa viedä kunnolla tilaa.)

Lempeästi mieleni oli painanut unholaan myös kymmenet, sadat kodittomat, joita 2016_07_10_BLOGI_Lontoo_Its your life_kyltti_PHA_IMG_1136bunkkaa pitkin keskustaa aukioilla, jalkakäytävillä ja porttikongeissa, yksin ja ryhmissä. He ovat lähes poikkeuksetta miehiä, ehkä 25−50-vuotiaita. Osa kerjää (”Olen sotaveteraani”), osa nukkuu makuupusseissaan, päästä varpaisiin piilossa kuin toukat, silti vailla toivoa perhosen kepeästä elämästä.

Eräskin siisti herra, iho puhdas ja parta trimmattu, pyöreät rillit nenällään, paksu kirja jo puolessavälissä, asettuu illan tullen kadulle yhdessä kalleimmista kaupunginosista, loikoilee topatussa kääreessään ja vaikuttaa nauttivan olostaan auringon viimeisissä säteissä, kuin vain viettäisi siestaa sohvalla päivän uurastuksen jälkeen.

Tai toinen, kehäraakki, puolet hampaista poissa ja loput mustia, kourat kuhmuilla ja ulkoilmasta ahavoituneet, kulkee terassipöydästä toiseen ja pyytää kymmentä, kahta, kolmeakymmentä puntaa yösijaan, hävyttömän paljon, annan kaksi kolikkoa, moni ei mitään, tarjoilija ajaa pois, “mokomakin kerjäläinen”.

Hämmentävää.

Miksi minulla on hyvin ja heillä huonosti ja mitä asialle pitäisi tehdä ja kenen?

Matkailu musertaa.

 

2016_07_10_BLOGI_Lontoo_Nakyma Westminster Cathedralista_PHA_IMG_1127

The Flip Side of London

I just returned from my favourite metropolis, slightly jet lagged.

The city is so familiar now, still, I had forgotten about The Other Side.

The rain. The noise. The colds I always get.
The traffic that I just don’t understand.
The short skirts, way too short (tadaa: panties!).

The tap water that must be filtered.

The Jaguars and Ferraris, Bentleys and Rolls Royces, Aston Martinis, Lamborghinis and Porches, all around the same block.

The homeless men in their sleeping bags.

My own confusion.

2016_07_10_BLOGI_Lontoo_vain seinat pystyssa_PHA_IMG_1139

Väläys Lontoosta, numero 1

Flash from London in English below.

2015_10_28_Gherkin_PHA_IMG_2350

Toinen blogini lukijoista on toivonut tiheämpää postaustahtia. Ei kuulemma tarvitsisi olla niin pitkiä ja viimeisteltyjäkään julkaisuja, kunhan vaan olisi jotakin, kun keskellä työpäivää tekee mieli kuikuilla maailmaa oman deskin ulkopuolella.

Aloitan siis tällaiset pikapostaukset. Ei mitään monen tunnin säätöä vaan jonkinlainen hetken lapsi. Ikään kuin Instagram, mutta blogissa.

Voivat kyllä olla muutaman tovin takaa. Ei siis varsinaisesti viimeisimpiä uutisia, vaan ennemminkin tunnelmia, vaikutelmia ja oivalluksia.

Tässä ensimmäiseksi muutama kuva Gherkinistä, cocktail-kurkusta, kuten tätä Lontoon profiilissa hyvin erottuvaa fallosta häveliäästi kutsutaan.

Työasiat veivät minut liki huipulle, 38. kerrokseen.
Ei huono, harkkarilta.

Flash from London, #1

The other of my blog followers has wished for more frequent posts, so that she could get inspired in the middle of her workdays.

A blog post usually takes me about three hours or more. I just cannot do it that often, with a life to live, work and stuff.

To satisfy the demand, I decided to start these flashes. It is like Instagram, but on my blog.
The posts are easy and light to produce, just a snack to consume.

Not always the latest news, but rather moods, ambiances, maybe an odd epiphany every now and then.

So here you go with a taste of Gherkin, one of the most distinctive buildings scraping the London skyline.

My work took me to the 38th floor.

Ha! On the top!
And I am just an intern…

NUUUUH! Mitä tapahtuu seuraavaksi – ja miksi?

Finding The Trend in English below.

Näyttää, muttei taida olla. To Banksy or not to? I think not.

Näyttää, muttei taida olla. To Banksy or not to? I think not.

Historia on ihan jees, vaan tulevaisuus se vasta pihteihinsä nappaa!

Vietin viime viikon Lontoossa trendejä nuuskimassa. Ihan tälle viileenmetsästyskurssille osallistuin siellä.
(Toim. huom. Central Saint Martins on muodin, designin ja taiteen opiskelun Se Mesta, ja lyhytkursseille pääsevät taviksetkin, kohtuuhinnalla, vinks vinks!)

Monille − noh, kaikille − yrityksille on olennaista arvioida, mihin maailma on menossa ja miten sitä voisi hyödyntää liiketoiminnassa. Tämän vuoksi firmat seuraavat tarkasti hiljaisia signaaleja ja niistä mahdollisesti kehkeytyviä megatrendejä.

Mitä tapahtuu seuraavaksi kulttuurissa, taloudessa, sosiaalisesti, politiikassa, ajattelussa…
Millaisia elämäntyylejä ihmiset omaksuvat?
Mikä on heille tärkeää?
Miten he käyttävät aikansa ja rahansa?

Nuuskijat havainnoivat maailmaa ja poimivat siitä omat huomionsa, muodostavat oman näkemyksensä. Kun eri nenien havaintoja kootaan yhteen, suuret linjat alkavat hahmottua. Niitä trenditoimistot koostavat asiakkailleen yksityiskohtaisiksi raporteiksi.

Mitä tapahtuu ja miksi?
Mitä teemme tällä tiedolla?

Henkeäsalpaavan mielenkiintoista!

Palaan tähän aiheeseen tulevaisuuden(!) postauksissani.
Tässä muutamia fiilistelykuvia maistiaisiksi.

Viileetä ja kuumaa Lontoosta, ole hyvä!

 

 

Cool Hunting In London

History is quite ok, but he future is fascinating!

Last week I attended this course in trend forecasting at Central Saint Martins, the renowned college of University of Arts London.

Knowing what is just about to happen is vital for many companies, if not all.
Weak signals grow into megatrends, and sooner or later they affect the business.
Better be prepared.

So the companies track vigorously what is next culturally, economically, socially, politically, philosophically…

What are the trends in lifestyle?
What is important to people?
How will they use their time and money?

And what should we do with this information?

I am just thrilled, and will tackle the issue in my future(!) posts.

Here are just some inspiring photos to start with.
The Cool and The Hot from London, here you are!

Kevytmatkailua

Essentials in English below.

Tässä viiden päivän Lontoon-reissuni kosmetiikat.
Aika tiivistä matkailua, vai mitä?

Olennaisuudet:

  • Mitään alkuperäispurkkeja ei roudata, vaan aineista tiristetään käytön verran Minigrip mini -pusseihin. Jos mahdollinen vuoto huolettaa, minipussit tungetaan vielä yhden minipussin sisälle.
  • Myös meikkaaminen minimiin => puhdistusaineita ei tarvita, Aqualan L hoitaa homman.
  • Kroppaa ei rasvata joka suihkun jälkeen, eikä hiuksia hirveesti värkätä.
  • Matkustetaan pilviseen kohteeseen => vartalo ei kaipaa aurinkosuojaa. Satunnaisia pilkahduksia varten kasvojen aurinkorasva riittää myös olkapäille.
  • Matka-apteekin suhteen mennään välttämättömillä: vitamiinit ja särkytabletit ja allergialääke. Okei, ehkä Imodium just in case.

Erikseen on sitten edustusreissut, joissa kauneusainearsenaali vie puolet matkalaukusta ja korkokengät sen toisen puolen.

Joskus on ihanaa kulkea kepeänä!

 Travelling light

This is the whole cosmetic arsenal of my five-day trip to London.

(And in case you wonder: vitamins + pain killers.)

2014_07_23_BLOGI_Travelling light_PHA_IMG_6859

Unohda jo se SoFo!

Stockholm adventures in English below!

2014_07_15_BLOG_Stockholm_Stadshus_Gyllene sal_PHA_IMG_7856

Pörräilin viime viikon Tukholmassa.
Tarkoitus oli vain hengailla ja ehkä hieman tsekkailla putiikkeja sisustussilmällä, kun nyt on tuo kodinkohennusproggis meneillään.

Mitään en tietenkään tarvitse, paitsi uuden vessanpöntönrenkaan.
Pikkuruisella matkalaukullakin vain liikenteessä.

Ainakin kymmenen vuoden ajan olen ottanut naistenlehdistä talteen SoFoa ylistäviä artikkeleita.
(FYI: SoFo = Söder om Folkungagatan = Tukholman Södermalmilla sijaitseva hip alue)

Yhtä monen vuoden ajan olen yrittänyt ymmärtää, mikä siinä nyt muka on niin erikoista.
Lifestyle-putiikkeja vieri vieressä ja luomulattepopulaa palloilemassa.

Niii-in?
Ei iske mulle. Ei mene jakeluun.

SoFosta löysin vain yhden kiinnostavan mestan, ja se oli tämä Nordlings Antik. Valikoimissa on huonekaluja, pienesineitä ja koruja 1940-70-luvuilta.
Eleganttia! Tykkäsin!
En kylläkään ostanut mitään, kun on nämä töidenpakoilijan varat hiukka vähissä.

Keskityin sen sijaan hyväntekeväisyyskirppareihin ympäri kaupunkia.

Stadsmission ja Myrorna pyörittävät molemmat useita putiikkeja. Emmauksella on myös kaksi aivan vierekkäin Södermalmilla lähellä Slussenia.

Kävin ehkä kymmenessä mestassa. Liikkeet olivat poikkeuksetta tosi siistejä ja tavarat huolellisesti järjestetty.
Arvokkaammat objektit on usein koottu omiin osastoihinsa tai peräti vintageen keskittyneisiin liikkeisiin.

Tukholmassa eivät edes kirpparit haise ummehtuneelle. Niin on fiiniä!

Hankin muutamia veitsisettejä 60-luvulta, kaksi korua, käsipeilin, maustesetin ynnä pari lasikulhoa (siis keski-ikäiseltä naiseltahan nimenomaan puuttuu lasikulhoja, right?), niin, ja muutaman kuparisen myös.2014_07_15_Tukholma_Kaupungintalon torniaulan katto_PHA_IMG_7855

Kupari on inessä, ja on hassua hankkia sitä sisustusliikkeistä uutena, kun ainakin yhtä kiehtovaa löytyy käytettynä – pönttöjä, joilla on historia!
Täytyy selvittää, miten kylkiä kiillotellaan.

Ai niin!
Minne trendihipstesetterit nyt suuntaavat, kun tunnettu blogi Couture & Views on julistanut SoFon ihan död?

Hornstull ja Gamla Stan ovat kuulemma nyt Ne Jutut.
Tietää kertoa matkailulehti Mondo.

Kuvat Tukholman kaupungintalolta.

 

Charitable Shopping In Stockholm

I spent the last week in Stockholm, mainly hanging around and running through interior design shops.
Not necessarily buying anything, since not-working-status has deteriorated my bank account.

I did some purchases in charity shops, though.
There are several charity chains (!) in Stockholm: Myrorna, Stadsmission and Emmaus, for example.
Each has two or more shops around the city.

All stores are – no exception – clean and well-organised.
There are even some boutiques focusing on genuine vintage items.

I need absolutely nothing and was travelling light.

This means that I bought cutlery, spice pots, jewellery, mirror, a couple of glass bowls (a great variety of glass bowls is absolutely essential for a woman’s home-decorative well-being), and some copper stuff.
Mainly 1960’s objects.

I did not do this for myself.
I did it for a good cause.

Pics from Stockholm City Hall.

 2014_07_15_Nakyma_Kaupungintalon tornista_keltaiset autot_PHA_IMG_7875

 

 

 

Please, Do Not Mind The Gap

2013_12_19_Lambeth North_Metron katto_WEB_vaaleampi_IMG_2262_PHA

Nainen kaiken peittävässä mustassa kaavussa,
vain viilto silmien kohdalla,
imettää poikaansa kerrosten alla.

Vastapäätä ranskalaistyyppinen kaunotar rakentaa kasvonsa.
Arsenaali sylissä, peiliin lähikontakti.
Fasadi nousee hipaisu hipaisulta, pigmentti pigmentiltä.

Turvakerroksensa hänelläkin.

Kaksi pukua seuraa metamorfoosia ilmeettöminä.
Molemmilla kuulokkeet ja salkut, töihinraahautujan uupunut olemus.

Ja sitten, toisella turkoosiraidalliset sukat – haa, ei mikään Cityn mies sittenkään!

Ei syytä varoa kuilua.

 

Please, Do Not Mind The Gap 

Woman, in burka, breast-feeds her son under the layers.

Just opposite, a young beauty constructs her day-look.
Foundation, brows, lashes and lips.

Pow(d)er. No blush.

She has her protecting sheets, too.

Two suits follow the metamorphosis, seemingly indifferent.
They have earphones, they have briefcases, they have fatigue.
And suddenly, teal-striped socks!

Not a City man, after all.

Not minding the gap.

 

 

Herra saa nyt luvan odottaa

I posted it for you in English below.

2013_12_19_BLOGI_St Paul_Thames_Tate Modernista nahtyna_vaaleampi_WEB_IMG_2273_PHA 

En ole koskaan pitänyt Lontoosta.

Liikaa ihmisiä. Liian iso. Liikaa ihmisiä. Joka käänteessä meinaa jäädä auton alle. Liikaa ihmisiä. Kaikki on kallista paitsi museot. Liikaa ihmisiä. Hotellihuoneet ovat miniatyyrejä – laskua lukuunottamatta. Liikaa ihmisiä. Metro kirskuu kaarteessa tärykalvot puhki.

Ja joko mainitsin, että ihmisiä on liikaa?

Vuosi, pari sitten sain tutustua työni kautta mahtaviin britteihin. Nämä pesunkestävät lontoolaiset ovat esitelleet minulle kotikaupunkiaan monelta kantilta.
Olen bunkannut kohtuuhinnalla heidän airbnb:ssään, alkanut seurata The Guardiania ja rundaillut kaupungissa useaan otteeseen, viime talvena peräti viisi viikkoa putkeen.

Kummasti on alkanut Lontoo maistua!

Kaikkein olennaisinta kaupunkisuhteeni kehitykselle oli kuitenkin tämä oivallus:
ÄLÄ MENE OXFORD STREETILLE.

Ja etenkään älä mene Oxford Streetille LAUANTAINA.
Se on helvetin esikartano.

Mr Selfridge voi kyllä odottaa.

Tämän kun hoksaa, yhtäkkiä populaa onkin aivan sopivasti.
Joskus on jopa autiota ja hiljaista, suomalaiselle sopivalla tavalla harvaa.

Nyt Lontoo on yksi lempikaupunkejani. Sinne pyrähdän haistelemaan trendejä.

NUUUUUUHKIS!

Now I Just Let Him Wait

 I used to dislike London.

Too many people. Too big. Too many people. Too expensive. Too many people.
People. People. People.
Men. Women. Children. Tourists.
(Oh, always those damn tourists!) 

That is just too much for a Finn
who lives happily with some 15 fellow citizens per square kilometre.

 Through my work, I have recently had the opportunity to make friends with great natives.
They have shown me London’s many faces.
What an amazing city!
 

The main breakthrough was achieved when I realized this:
DO NOT GO TO OXFORD STREET! 

And, in particular, do not go to Oxford Street ON SATURDAY!

No Londoner would.
It is insane. It is hell. 

Now, I just let Mr Selfridge wait.

And I am happier with us than ever!
Me and my London.

2013_12_19_St James Park_lampi_lintu_WEB_IMG_2410_PHA

Me rakastamme Tukholmaa

Please, see in English below.

2014_05_20_Fillari nojaa seinaan_Tukholma_PHA_IMG_6652Tukholma.

Eikös se olekin kuin hieman paranneltu versio Helsingistä?
Kaunis. Rikas. Sivistynyt.
Elegantti. Trendikäs. Fiini.
Merellinen. Kuninkaallinen. Historiallinen.

Särmätön.
Ei ole turisti-Tukholmassa samaa rosoa kuin Helsingissä.
On niin smooth kaikki. Hyggligt!

Sangen miellyttävää.

Vietimme viikonloppuna Tukholmassa laatuaikaa nuoruuden ajan mimmijengin kesken.2014_05_20_Olohuoneen ikkuna_Tukholma_PHA_IMG_6647
Olemme tunteneet toisemme kolme-, neljäkymmentä vuotta. Kun yhteistä historiaa on noinkin paljon takana, yhdessäolo on yksinkertaista, rentoa, suloista, ymmärtävää, lempeää, huumorintäyteistä.
Ilmassa oli paljon rakkautta ja lämpöä!

Kelit olivat aivan mahtavat, kuten aina visiiteilläni Tukholmassa.
Ohjelmanumeroita meillä oli yksi: Abba-museo.
Lisäksi ehdin käydä myös Moderna Museetissa ja Fotografiskassa.

Tässä arviot pähkinänkuoressa.

2014_05_20_Abba_seinalla_PHA_IMG_6544ABBA-MUSEO.
Mainio! Hieman rupusempi kuin odotin. Interaktiiviset osiot – karaoke, jammailu stagella hologrammien kanssa –  hauskoja.
Pukunäyttely myös kiva. Muuten levynkannet ja julisteet seinillä aika tylsää meininkiä.

Pari oivallusta:

  1. Kukin abbalainen alkoi harrastaa musiikkia vakavasti jo aivan pienenä, siinä viiden vuoden iässä. Ennen yhtyeen syntyä jokainen oli jo menestynyt muusikko listahitteineen kaikkineen.
  2. Abba-saundi rakennettiin huolellisesti, äänikerros kerrokselta sen ajan parhain laittein. Teknisellä kehityksellä ja osaajilla oli tässä tärkeä osa.

Kannattaa mennä kerran elämässä. Liput on syytä varata etukäteen netistä.

MODERNA MUSEET
No nyt ei kyllä iskeny.
Tilat ovat sekavat ja kyltitys onneton. Perusnäyttelyn logiikkaa en ymmärtänyt.

Erikoisnäyttelynä oli nyt tarjolla Surrealismen & Duchamp. Mmmmm. Aika pieni. Jotakin ihan nastaa, mut ei jaksanu innostuu. Surrealismi on niin… rasittavaa.

Museokauppa on kyllä aika jees. Sisäänkäynnin yläpuolella teksti julistaa Vi förslavas av föremålen omkring oss. Tavara orjuuttaa meidät.
Käytä siis kruunusi harkiten.

2014_05_20_Fotografiska_PHA_IMG_6683FOTOGRAFISKA
Fotografiska on yksi maailman suurimmista modernin valokuvataiteen museoista. Se avattiin neljä vuotta sitten vanhaan tullirakennukseen Södermalmille, aivan rannan tuntumaan.

Paikalle on hieman hankala päästä kummallisten liikennejärjestelyjen vuoksi.
Kannattaa kyllä suoriutua, sillä esillä on aina useita näyttelyitä.

Nyt katsoin erityisen huolellisesti Robert Frankin retrospektiivin.

Kuvat kiehtoivat, toki. Aivan erityisesti kuitenkin tykkäsin ripustuksesta: salin seinät olivat mustat, tila hämärä, ja jokaista kuvaa valaisi oma spotti. Tosi reilua valokuvia kohtaan, ja tyylikästä myös!

Mestan yläkerrassa on ruokapaikka, josta on upeat näkymät veden yli Djurgårdeniin.
Nyt kuitenkin valitsin terassin rakennuksen edustalla. Grillistä lammasmakkaraa ja salaattibuffet.
Oj då, kun oli hyvää!

Hyvin jaksoin lentää kotiin.

We Love Stockholm

We spent the weekend in Stockholm, five lady friends and myself.
We have known each other for 30, 40 years, and one of us lives in the city nowadays.

The weather was lovely.
Stockholm was lovely.
We were lovely.

 Abba The Museum was fun.
Moderna Museet was boring.
Fotografiska was worth a visit.

The sun always shines in Stockholm!