Hiertävätkö kotityöt parisuhdettasi? Tässä ratkaisu.

Executive summary in English below.

2016_01_26_Pirttihirmu_PHA_IMG_0710

Fasinoituneena olen seurannut Suomessa purskahtanutta keskustelua parisuhteista ja siitä kuka vie, kuka vikisee.

”Keskustelu” on jälleen sangen kiukkuista, kärjistävää ja poteroitunutta. Kun joku tuo peliin analyyttisempää otetta tai laajempaa näkökulmaa, ammutaan täyslaidallinen pelkkiin omiin kokemuksiin perustuen, “totuushan on että…”.

Keskustelijan näkökulmasta riippuen miehet ovat joko vastuustaan luistavia lurjuksia, parisuhteessaan alistettuja tossukoita tai vastuunsa kantavia uroita, joita naiset eivät osaa arvostaa.
Naiset taas ovat kontrollifriikkejä, nalkuttavia pirttihirmuja, metatyötaakkansa alle uupuvia uhrautujia tai ronkeleita rinsessoja, joille ei normaali suomalainen mies kelpaa.

Koska olen yksin asuva sinkku, on minulla asiasta painavaa sanottavaa.
Ja koska jokaisen mielipide tässä maailmassa on nykyään yhtä tärkeä, on asiantuntemusta tai ei, vaadin että minua kuunnellaan ja näkemykseni otetaan huomioon.

Täältä siis pesee!

Olen ymmärtänyt, että parisuhteen jujuna on perustaa yksikkö, jonkinlainen me, jossa on minä ja sinä, ja haluamme toisillemme hyvää.

Jos homma rokkaa, suhde ehkä virallistetaan juridisin kahlein ja/tai hankitaan jälkikasvua ja yhteistä omaisuutta. Syntyy laajempi me, jossa on vanhemmat oikeuksineen ja velvollisuuksineen sekä lapset omine etuineen ja vastuineen.

Parisuhteen perusta lienee se, että puolisot ovat tasa-arvoisia.

Tasa-arvo − siis en voi uskoa, että tämä todella täytyy vielä tänä päivänä sanoa ääneen − ei tarkoita, että molemmat puolisot tekevät täsmälleen samat työt tai että mies ei saisi olla mies tai nainen ei saisi olla nainen tai ketkä puolisopuoliskoina nyt ovatkaan hynttyyt yhteen lyöneet.

Tasa-arvo tarkoittaa sitä, että sinun arvosi ihmisenä yleensä ja parisuhteen osapuolena erityisesti on täsmälleen yhtä suuri kuin minun arvoni.
Tämä johtaa siihen, että näkemyksemme ovat yhtä tärkeitä ja kummankin aika yhtä merkityksellistä.
(Faktoista ei sitten kannata riidellä, koska ne voi tarkistaa, toim.huom. Ja jos toisella on selkeää asiantuntemusta aiheesta, voisi ehkä kuunnella.)

Rakastettua on tarkoitus kohdella kunnioittavasti, niin kuin toivoisi itsekin tulevansa kohdelluksi.

On suuri onni ja melkomoinen mäihä löytää kumppani jakamaan elämän arkea ja juhlaa.

Silti monet ihmiset tuntuvat hoitavan kulloistakin työsuhdettaan paremmin kuin parisuhdettaan. 

Se on outoa, etenkin, kun moni lupaa elää yhdessä kuolemaan asti, kun taas työpaikan vaihtosykli on vain muutamia vuosia, max vuosikymmen tai kaksi.

2016_01_26_Tylypahka_linna_PHA_IMG_0726

Parisuhteissa kovin paljon eripuraa tuntuvat aiheuttavan kodin- ja lastenhoitoon liittyvien velvollisuuksien jako.

Tämäkin on kummallista. Asioista voisi sentään sopia aika simppelisti.

Tässä ihan ilmaiseksi prosessi homman ratkaisemiseksi.

Aloitetaan parilla faktalla.

Fakta 1: Jokaisessa huushollissa on hommia. Niitä kertyy enemmän, jos on taloa, lääniä, venettä, lemmikkejä, kesämökkiä, autoja, mukuloita ja niillä harrasteita.
Kotitöiden määrä ei siis ole vakio, vaan siihen voi elämäntyylin valinnoilla vaikuttaa.

Fakta 2: Jokaisella on kotona myös velvollisuuksia. Tämä koskee niin aikuisia kuin lapsia.

Tavoitteena on jakaa kotityöt tavalla, joka on kaikille oikeudenmukainen.
Tämä ei tarkoita, että se olisi myös mieluisa. Mutta reilu täytyy olla.

Himahommat jaetaan seuraavalla systeemillä:

  1. Listataan kaikki työt, ovat ne sitten pyykkäystä, pölyjen pyyhintää, lumen kolausta, auton huoltoa, uuden ruohonleikkurin hankkimista, kissanhiekan vaihtoa, lasten roudausta, ruoanlaittoa tai mitä ikinä.
    Työ tarkoittaa sekä sen suorittamista että siihen liittyvää metatyötä eli muistamista, suunnittelua ja projektinjohtoa, kaikkiaan siis kokonaisvastuuta hommasta.
    Esimerkiksi ”viikonlopun ruoat” sisältää menun laatimista, ruokien hankintaa, aterioiden valmistamista, tarjoilua ja keittiön siivoamista.
  2. Keskustellaan ja sovitaan siitä, millainen taso kotona halutaan saavuttaa. Mikä on juuri meidän kodin pieteettistandardi missäkin asiassa.
    Tämä vaatii konkretiaa. Pelkkä ”aika siistiä” tai ”joku roti” ei riitä, koska ne tarkoittavat eri ihmisille eri asioita.
    Tässä luultavasti suurpiirteisempi joutuu skarppaamaan ja tarkempi hölläämään jonkin verran. Voidaan myös yhdessä sopia, missä asiassa relataan (rikkaruohojen kitkentä), minkä taas on oltava jetsulleen (talvirenkaiden pulttien kiristys).
  3. Arvioidaan, kuinka usein kyseinen tehtävä täytyy hoitaa ja paljonko siihen menee aikaa.
    Jotkin hommathan tulevat eteen monta kertaa päivässä, toiset kerran vuodessa.
  4. Sitten jokainen poimii listasta ne hommat, joista tykkää. Itse esimerkiksi nautin pyykinpesusta, mutta ruokaa saisi laittaa joku muu.
  5. Seuraavaksi jaetaan jäljelle jääneet inhokkihommat. Jos tässä tulee riitaa, voidaan käyttää zydeemiä, jossa jokainen valkkaa yhden homman vuorollaan. Vuoro kiertää, kunnes hommat on jaettu.
  6. Aivan lopuksi ynnätään, että hommien määrä eli niihin kuluva aika jakautuu reilulla tavalla kaikkien perheenjäsenten kesken viikon/kuukauden/vuoden aikana. Jaetaan tarvittaessa uudelleen. 
    ”Reilu” ei tarkoita ”tasan”. ”Reilu” tarkoittaa, että jako on kaikkien mielestä oikeudenmukainen, vaikkei olisikaan nautinnollinen.
    Jos esimerkiksi mutsi on vaativassa työssä ja rahoittaa perheen elämän, voi vuorotteluvapaalla hengaava puoliso ottaa huushollista enemmän vastuuta.
    Vanhemmat lapset taas voivat hoitaa vaativampia jobeja kuin juniorit.
  7. Tästä kaikesta tehdään kotisopimus (nimet alle) ja tietenkin taulukko, jonka avulla seurataan töiden suorittamista ja kuvion toimivuutta.
  8. Jokainen hoitaa vastuunsa, kuten on sovittu ja kuten kunnon ihmisen kuuluu.

Työnjakoa tarkastellaan ajoittain uudelleen, etenkin silloin kun tilanteet muuttuvat: puoliso jää kotiin, toinen vaihtaa matkatyöhön, muutetaan omakotitaloon, lapset saavat omat huoneet, otetaan koira, esikoinen muuttaa kotoa.

Lapset tekevät ikänsä ja kykyjensä mukaisia hommia pienestä pitäen. Perushommat palkatta, sehän on selvä, koska ei kukaan muukaan saa oman kodin eteen työskentelystä palkkaa.

2016_01_26_Padat ja kattilat_PHA_IMG_0686

Kannustan myös käymään yhdessä läpi, miten työt tehdään. Siis ihan asiallinen ohjeistus ja opastus, ei mitään tuhahtelua ja ilkkumista ”miten sä et nyt totakaan osaa”. Jeesiä löytyy esimerkiksi näiltä Marttojen sivuilta.
Ihmiset ovat eläneet pienet ikänsä huusholleissa, jotka ovat erilaisia kuin se yhdessä perustettava. Tavat ovat olleet toisenlaiset, eikä osa meistä ole joutunut lapsuuden kodissaan panemaan tikkua ristiin.
Mistäs sitä tajuaa, ettei keittiön tasoja pyyhitä vessarievulla, jollei ole koskaan oppinut?
Itse en esimerkiksi osaa hakata halkoja ja sytyttää saunan pesään tulta, enkä tiedä, missä vaiheessa pellit kuuluu sulkea. Nämä taidot eivät vain kerrassaan olleet vaasalaisessa kerrostalossa tarpeen. Tosi epistä, jos tarjolla olisi opastuksen sijasta sapiskaa.

Ja vanhemmat, teette itsellenne, lapsillenne sekä näiden tuleville kämppiksille ynnä puolisoille karhunpalveluksen, jos passaatte vekarat alusta loppuun, ”kun itseltä se hoituu helpommin”.

Tämä systeemi kannattaa lanseerata jo parisuhteen alkuvaiheessa. Jos sitten huomaa, ettei puolisotarjokas hoida osuuttaan tai edes suostu keskustelemaan asiasta, ei sellaisen tyypin kanssa kannata kotia perustaa.

Kas näin, kotityöhaaste on ratkaistu!

Kaipaatteko muita sinkun oivia neuvoja perhe-elämienne haasteisiin?
Raha-asioihin tai seksiin, kenties?

(Kaikki kuvat tältä Harry Potter Studio Tourilta.)

2016_01_26_Kaytava_Harry POtter_PHA_IMG_0685

 

How To Create A Domestic Heaven?

Above is a lengthy post of living in couple or family and dealing with domestic work.

Analyse. Discuss. Share the responsibility fairly. Write it down.
Do your part.
Follow how the system works.

If it doesn’t, change the system. Or spouse.

You might also try living alone like me and taking care of every single thing by yourself!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Korianteria tomaattikeitossa, intialaisittain

Sorry, no translation for this tomato soup with loads of coriander.

Tätä tomaattikeittoa tapaan kokkailla varastoon töiden jälkeiseksi iltaruoaksi. Raejuusto käy kyytipojaksi, siitä saa meikämuikkeli proteiinia.
Korianterista täytyy tykätä, jos tätä meinaa laittaa.
Ohjeen taisin taannoin bongata Anna-lehdestä.

2014_08_24_Tomaattikeitto_PHA_IMG_9038

4−6 annosta

Silppua
1−2               sipulia
3                   valkosipulinkynttä

Kuumenna kattilassa
2 rkl             öljyä

Kuullota sipuleita hetkinen.

Lisää
1 rkl             mietoa intialaista currytahnaa
1 rkl             tuoretta inkivääriä raastettuna
1 tl                jeeraa eli juustokuminaa
1 tl                kurkumaa

Kuumenna tovi sekoitellen.

Lisää
2 prk            tomaattimurskaa

Huuhtele murskapurkit
5 dl:llä         vettä, jonka kaadat myös keittoon.

Lisää
2                   kasvisliemikuutiota murennettuina

Hauduta 15 minuuttia.

Lisää
1 tlk (4 dl)  kookosmaitoa
1 nippu        korianteria, myös varret (jos on tosi liru nippu, pane kaksi)

Anna kiehua hiljalleen 5 minuuttia.

Soseuta keittoa sauvasekoittimella.
Tarkista maku. Lisää
suolaa
mustapippuria

 

 

 

 

 

Tämä pekaanipähkinäpiirakka on parempaa kuin kahvilassa

Sorry, no English translation for this amazing pecan pie.

 2014_06_11_pekaanipahkinapiirakka_1_IMG_1789

Keltanokka kokkaa -sarjamme on edennyt toiseen osaansa. Kuten aina aiemminkin, pointti on “tosi hyvää ja onnistuu aina”.

Tämä pekaanipähkinäpiirakka on epätodellisen herkullista! Se on myös tyylikäs ja kaunis, helppo ja simppeli.
Kermavaahto kyytipoikana on ehdoton, tekee tortusta hienostuneen.

Piirakka on niin jytyä, että tästä ohjeesta riittää 10−12 annosta. Juhannuskemujen herkku on siis tekemistä vaille valmis!

TOIM. HUOM.! Valmista leivonnainen ajoissa, jotta se ehtii vetäytyä − kernaasti jo edellisenä päivänä.

Ohje on alun perin muistaakseni Kodin Kuvalehdestä.
Olen muuntanut reseptin muotoon, jossa se on kirjoitettu siinä järjestyksessä kuin hommat tehdään.
Lue silti ohje kokonaan, ennen kuin aloitat, ja ota kaikki värkit valmiiksi esille. Jos olet kaltaiseni aloitteleva ruoanlaittaja, tämä vähentää merkittävästi säätöä kokkauksen aikana.

Ohjeessa on vaahterasiirappia. Tätä saa ainakin Helsingissä ihan kotikulman alepasta. Voit käyttää tavallistakin siirappia, mutta lopputulos ei ole yhtä fiinisti nami.

Ja tässä, vassokuu: kahvilatasoakin parempi pekaanipähkinäpiirakka.

2014_06_11_Pekanipiirakkapalat_levea_PHA

Pane uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Voitele irtopohjavuoan reunat tai piirakkavuoka, jonka halkaisija on 24−26 cm.
Jos käytät irtopohjavuokaa, leikkaa leivinpaperista pohjan muotoinen pyörylä ja aseta pohjalle. Näin piirakan siirtäminen tarjoilualustalle on myöhemmin helppoa.

Pohja
Nypi taikinaksi
100 g       voita
3 dl           vehnäjauhoja
½ dl          sokeria
1                 keltuainen
Painele vuoan pohjalle ja reunoille.

Täyte
Pilko passelin kokoiseen kattilaan sulamaan
50 g          voita

Voin sulaessa ota esille
250 g       pekaanipähkinöitä
Valitse pähkinöistä noin 50 g eli parikymmentä kauneinta ja laita ne sivuun koristelua varten.
Rouhi loput karkeaksi rouheeksi vaikkapa tehosekoittimella. Sauvasekoitinkin ehkä jeesaa.

Lisää sulaneeseen voihin
2 dl           ruokokidesokeria
1 dl           vaahterasiirappia
½ tl           suolaa
3                 munaa
Sekoita tasaiseksi vispilällä.
Lisää pähkinärouhe ja sekoita.
Kaada piirakkapohjan päälle. Asettele kokonaiset pähkinät nätisti pinnalle.

Paista ensin uunin alatasolla 15 minuuttia ja sitten keskitasolla noin 15 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja kauniin ruskea.

Anna piirakan jäähtyä ja vetäytyä paistamisen jälkeen kunnolla, mieluiten yön yli. Peitä jäähtynyt piirakka foliolla säilytyksen ajaksi.

Tarjoa kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa.

Kermavaahto, perusannos
Vatkaa 2 dl kermaa, mausta: 1 rkl tomusokeria, 3 tl vaniljasokeria.
Tämä ei riitä 10–12 hengelle, joten kolminkertaista annos, jos porukkaa on paljon ja syötte piirakan kerralla.

 

Tosi hyvää ja onnistuu aina!

Please, see summary in two sentences below.

2014_05_06_BAsilika_yksityiskohta_A_PHA_MG_1387Keltanokka kokkaa -sarjassamme esittelemme nyt superiisin ja tosi maukkaan basilika-kesäkurpitsakeiton.
Ohje on alun perin Painonvartijoiden, ja olen tainnut sitä hieman justeerata. Keitto onkin oiva tapa tankata itseensä lisää kasviksia kevyesti.

Tapaan duunata reseptin tuplana ja pakastaa yhden hengen annoksia minigripeihin tai rasioihin. Niistä sulatan kätevästi iltaruoan, jota saatan rikastaa vaikkapa raejuustolla. Täysjyvänäkkäri & Oivariini kuuluvat tietenkin asiaan.

Keitto on siis tosi helppo. Pilppuamiseen menee toki aikaa.
Samaten kuluu tovi keiton jäähdyttämiseen pakkasta varten, etenkin ison annoksen. Valutan tiskialtaaseen kylmää vettä ja asetan keittokattilan siihen viilentymään. Välillä kun sekoittaa, saattaa keitto jäähtyä jo puolessa tunnissa.

2014_05_06_BAsilika_yksityiskohta_B_PHA_MG_1387

Lempeä basilika-kesäkurpitsakeitto

Neljälle

Pilko
1                   (iso) sipuli
3                   valkosipulinkynttä
Kuullota kattilassa kuumassa öljyssä.

Lisää samaiseen kattilaan kiehumaan
7 dl              vettä
3                   kasvis- tai kanaliemikuutiota

Kiehumista odotellessasi huuhtele huolellisesti
3                   keskikokoista kesäkurpitsaa
Näpsäise kurpitsoista se piikikäs toinen pää pois ja pilko sellaisia pari senttiä kanttiinsa -paloja.
Lisää kasvikset lämpenevään veteen

Anna kiehua miedolla lämmöllä 10−15 minuuttia.

Revi silpuksi, ei kovin pieneksi, suunnilleen yksi puskallinen eli
2 dl               basilikanlehtiä

Lisää basilikat keittoon, kuten myös
1 prk            ruokakermaa, itse käytän 15 prosenttia rasvaa sisältävää luomua

Kuumenna keitto, soseuta sauvasekoittimella.

Lopuksi maistele ja lisää sopivasti
musta- tai valkopippuria.

2014_05_06_BAsilika_yksityiskohta_C_PHA_MG_1387

Basil And Zucchini Ensemble

Our series of dummy-cooking recipes starts with this gentle soup of basil and zucchini.
Light and lovely!

2014_05_06_BAsilika_ja keitto_PHA_MG_1401