Korianteria tomaattikeitossa, intialaisittain

Sorry, no translation for this tomato soup with loads of coriander.

Tätä tomaattikeittoa tapaan kokkailla varastoon töiden jälkeiseksi iltaruoaksi. Raejuusto käy kyytipojaksi, siitä saa meikämuikkeli proteiinia.
Korianterista täytyy tykätä, jos tätä meinaa laittaa.
Ohjeen taisin taannoin bongata Anna-lehdestä.

2014_08_24_Tomaattikeitto_PHA_IMG_9038

4−6 annosta

Silppua
1−2               sipulia
3                   valkosipulinkynttä

Kuumenna kattilassa
2 rkl             öljyä

Kuullota sipuleita hetkinen.

Lisää
1 rkl             mietoa intialaista currytahnaa
1 rkl             tuoretta inkivääriä raastettuna
1 tl                jeeraa eli juustokuminaa
1 tl                kurkumaa

Kuumenna tovi sekoitellen.

Lisää
2 prk            tomaattimurskaa

Huuhtele murskapurkit
5 dl:llä         vettä, jonka kaadat myös keittoon.

Lisää
2                   kasvisliemikuutiota murennettuina

Hauduta 15 minuuttia.

Lisää
1 tlk (4 dl)  kookosmaitoa
1 nippu        korianteria, myös varret (jos on tosi liru nippu, pane kaksi)

Anna kiehua hiljalleen 5 minuuttia.

Soseuta keittoa sauvasekoittimella.
Tarkista maku. Lisää
suolaa
mustapippuria

 

 

 

 

 

Meitä on petetty! (Vai onko sittenkään?)

Executive summary in English below.

 2014_06_24_TUpperware_vaaka_desi_100g_PHA_IMG_7535

FYI: tämä postaus on silkkaa nörtteilyä.

 Vieraita oli kelpo joukko, joten tein tupla-annoksen pekaanipähkinäpiirakkaa.

Hieman siinä ihmettelin taikinan koostumusta – jotenkin jauhoisempaa kuin muistinkaan. Tarkistin: kyllä, olen kertonut ainekset kahdella aivan oikein.

Uunista tullessaan pohja oli tavallista vaaleampi ja murenevaisempi. Ihme juttu.

Aamuyöstä – klassisesti kello 3:20 – säpsähdin vielä hämmästelemään tätä asiaa. Oliko blogissakin antamani ohje väärä?
Silmät sirrillä riensin googlettamaan. Oikein oli.
En ymmärrä.

Aamulla kykenin loogiseen ajatteluun.

  1. Pohjassa oli liikaa jauhoja. Miksi?
  2. Ohje oli oikea.
  3. Kertolasku meni oikein.
  4. En seonnut laskuissa lapatessani aineksia kulhoon.

⇒ Ainoan virhelähteen täytyi olla käyttämäni mitta.

Leipomisessahan mittojen kanssa on tarkempaa kuin muussa ruuanlaitossa. Siksi tällä on väliä.
Ja insinööriä nyt vaan kiinnostaa.

Normaalissa piirakkasatsissa käytän mittaamiseen desilitran mittaa, ruåstumatonta terästä Ruåtsista.
Tupla-annoksessa jauhoja on kuusi desilitraa, joten olin ottanut käyttöön puolen litran Tupperwaren.

Testi 1. Mittaan desilitran mitalla vettä Tupperwareen. Ensin yksi, sitten kaksi, kolme, neljä, viisi desilitraa.
Mamma mia! Tupperwaren viivat ovat väärässä paikassa! Virhe on sitä suurempi, mitä enemmän vettä on.
Tupperwarella mitattuna jauhoja tulee selvästi liikaa.

Järkytyn laatutuotteen virhemarginaalista. Asia vaatii lisää tarkastelua/tarkistelua.

Testi 2. Asetan alle digitaalivaa’an. Mittaan metallimitalla vettä Tupperwareen ja seuraan samalla massaa: 100 grammaa, 200 grammaa…
Nyt Tupperware näyttää olevan ihan okei. Sen sijaan ruåtsalaisella desilitralla vettä saa siirrettyä vain 92 grammaa. Siis kahdeksan prosenttia vähemmän kuin pitäisi!

(Toim. ins. huom. Oikeastaan veden pitäisi olla neljä astetta Celsiusta, jotta desilitran massa todella olisi sata grammaa. Lämpötilan merkitys on kuitenkin tosi pieni, kunhan vesi vaan pysyy2014_06_24_vaaka_naytto_PHA_IMG_7522 nesteenä, eikä siis jäädy tai höyrysty, joten näillä mennään.)

(Toim. ins. huom. 2. Oletan siis tässä, että vaaka näyttää oikein. Ja ehkä näyttääkin, kun Tupperware on sen kanssa samaa mieltä. Öööö, onkohan tämä nyt kehäpäätelmä?)

Testi 3. Kokeilen vielä suomalaisella desilitralla. Sama juttu.
Ainakaan nestettä en saa liikutettua oikeaa määrää yhden desilitran mitalla. Aina tulee liian vähän.
Jauhojen kanssa voi olla eri juttu, koska ne eivät ole vaarassa läikkyä yli.

Höh.

Olenko itse asiassa käyttänyt piirakan perusannokseen aina liian vähän jauhoja, ja tupla-annoksessa niitä on nyt oikea määrä?

Alkaa mennä liian hifistelyksi. Tämähän on nyt vaan torttu.

Mitä tästä voimme arkipäätellä?
Vetomitat ovat haastavia. Eri välineillä tulee erilainen lopputulos. Pro käyttäisi varmaankin painomittoja.
Piirakka tekee hyvin kauppansa joka tapauksessa.

Minulla on muuten myös Ikean metallinen litran mitta. Siinä asteikko kyllä ON pielessä…

 

2014_06_24_tyhja tupperware ja vaaka_PHA_IMG_7520Hi-Fi-Nerdy Baking

I wondered why my pecan pie was different from normal.

Finally I tested the cup I used for measuring.

Conclusion: if you want it accurate, use the balance.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämä pekaanipähkinäpiirakka on parempaa kuin kahvilassa

Sorry, no English translation for this amazing pecan pie.

 2014_06_11_pekaanipahkinapiirakka_1_IMG_1789

Keltanokka kokkaa -sarjamme on edennyt toiseen osaansa. Kuten aina aiemminkin, pointti on “tosi hyvää ja onnistuu aina”.

Tämä pekaanipähkinäpiirakka on epätodellisen herkullista! Se on myös tyylikäs ja kaunis, helppo ja simppeli.
Kermavaahto kyytipoikana on ehdoton, tekee tortusta hienostuneen.

Piirakka on niin jytyä, että tästä ohjeesta riittää 10−12 annosta. Juhannuskemujen herkku on siis tekemistä vaille valmis!

TOIM. HUOM.! Valmista leivonnainen ajoissa, jotta se ehtii vetäytyä − kernaasti jo edellisenä päivänä.

Ohje on alun perin muistaakseni Kodin Kuvalehdestä.
Olen muuntanut reseptin muotoon, jossa se on kirjoitettu siinä järjestyksessä kuin hommat tehdään.
Lue silti ohje kokonaan, ennen kuin aloitat, ja ota kaikki värkit valmiiksi esille. Jos olet kaltaiseni aloitteleva ruoanlaittaja, tämä vähentää merkittävästi säätöä kokkauksen aikana.

Ohjeessa on vaahterasiirappia. Tätä saa ainakin Helsingissä ihan kotikulman alepasta. Voit käyttää tavallistakin siirappia, mutta lopputulos ei ole yhtä fiinisti nami.

Ja tässä, vassokuu: kahvilatasoakin parempi pekaanipähkinäpiirakka.

2014_06_11_Pekanipiirakkapalat_levea_PHA

Pane uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Voitele irtopohjavuoan reunat tai piirakkavuoka, jonka halkaisija on 24−26 cm.
Jos käytät irtopohjavuokaa, leikkaa leivinpaperista pohjan muotoinen pyörylä ja aseta pohjalle. Näin piirakan siirtäminen tarjoilualustalle on myöhemmin helppoa.

Pohja
Nypi taikinaksi
100 g       voita
3 dl           vehnäjauhoja
½ dl          sokeria
1                 keltuainen
Painele vuoan pohjalle ja reunoille.

Täyte
Pilko passelin kokoiseen kattilaan sulamaan
50 g          voita

Voin sulaessa ota esille
250 g       pekaanipähkinöitä
Valitse pähkinöistä noin 50 g eli parikymmentä kauneinta ja laita ne sivuun koristelua varten.
Rouhi loput karkeaksi rouheeksi vaikkapa tehosekoittimella. Sauvasekoitinkin ehkä jeesaa.

Lisää sulaneeseen voihin
2 dl           ruokokidesokeria
1 dl           vaahterasiirappia
½ tl           suolaa
3                 munaa
Sekoita tasaiseksi vispilällä.
Lisää pähkinärouhe ja sekoita.
Kaada piirakkapohjan päälle. Asettele kokonaiset pähkinät nätisti pinnalle.

Paista ensin uunin alatasolla 15 minuuttia ja sitten keskitasolla noin 15 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja kauniin ruskea.

Anna piirakan jäähtyä ja vetäytyä paistamisen jälkeen kunnolla, mieluiten yön yli. Peitä jäähtynyt piirakka foliolla säilytyksen ajaksi.

Tarjoa kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa.

Kermavaahto, perusannos
Vatkaa 2 dl kermaa, mausta: 1 rkl tomusokeria, 3 tl vaniljasokeria.
Tämä ei riitä 10–12 hengelle, joten kolminkertaista annos, jos porukkaa on paljon ja syötte piirakan kerralla.

 

Tosi hyvää ja onnistuu aina!

Please, see summary in two sentences below.

2014_05_06_BAsilika_yksityiskohta_A_PHA_MG_1387Keltanokka kokkaa -sarjassamme esittelemme nyt superiisin ja tosi maukkaan basilika-kesäkurpitsakeiton.
Ohje on alun perin Painonvartijoiden, ja olen tainnut sitä hieman justeerata. Keitto onkin oiva tapa tankata itseensä lisää kasviksia kevyesti.

Tapaan duunata reseptin tuplana ja pakastaa yhden hengen annoksia minigripeihin tai rasioihin. Niistä sulatan kätevästi iltaruoan, jota saatan rikastaa vaikkapa raejuustolla. Täysjyvänäkkäri & Oivariini kuuluvat tietenkin asiaan.

Keitto on siis tosi helppo. Pilppuamiseen menee toki aikaa.
Samaten kuluu tovi keiton jäähdyttämiseen pakkasta varten, etenkin ison annoksen. Valutan tiskialtaaseen kylmää vettä ja asetan keittokattilan siihen viilentymään. Välillä kun sekoittaa, saattaa keitto jäähtyä jo puolessa tunnissa.

2014_05_06_BAsilika_yksityiskohta_B_PHA_MG_1387

Lempeä basilika-kesäkurpitsakeitto

Neljälle

Pilko
1                   (iso) sipuli
3                   valkosipulinkynttä
Kuullota kattilassa kuumassa öljyssä.

Lisää samaiseen kattilaan kiehumaan
7 dl              vettä
3                   kasvis- tai kanaliemikuutiota

Kiehumista odotellessasi huuhtele huolellisesti
3                   keskikokoista kesäkurpitsaa
Näpsäise kurpitsoista se piikikäs toinen pää pois ja pilko sellaisia pari senttiä kanttiinsa -paloja.
Lisää kasvikset lämpenevään veteen

Anna kiehua miedolla lämmöllä 10−15 minuuttia.

Revi silpuksi, ei kovin pieneksi, suunnilleen yksi puskallinen eli
2 dl               basilikanlehtiä

Lisää basilikat keittoon, kuten myös
1 prk            ruokakermaa, itse käytän 15 prosenttia rasvaa sisältävää luomua

Kuumenna keitto, soseuta sauvasekoittimella.

Lopuksi maistele ja lisää sopivasti
musta- tai valkopippuria.

2014_05_06_BAsilika_yksityiskohta_C_PHA_MG_1387

Basil And Zucchini Ensemble

Our series of dummy-cooking recipes starts with this gentle soup of basil and zucchini.
Light and lovely!

2014_05_06_BAsilika_ja keitto_PHA_MG_1401

 

Keltanokan kotikokin oppimiskäyrä

2014_04_18_Pilkotut sipulit bataatti_pinkilla_leikkuukaudalla_PHA_IMG_5861Opettelin häntä tässä laittamaan ruokaa.
Oli jo aikakin.

En ole koskaan ollut kummoinenkaan keittiöhengetär. Opiskeluaikojen kämppikseni nauroi tikahtuakseen tajuttuaan, että rupesin suomustamaan kalaa, kun olin jo pilkkonut sen. Jotenkin oli vaan päässyt unohtumaan.
Exäni mukuloineen taas vinkui yritteliäiden tarjoomusteni ääressä: ”Pia, MIKS sä laitat ruokaa?”

Sitäkin nolompaa, sillä äitini opetti työkseen kokkeja ja tarjoilijoita. Hän yritti kyllä saada minut ruoanlaiton pauloihin. Ei onnistunut. Teiniä kiinnosti vain leipominen. Rasvaa ja sokeria, nami nami!

Muutin sitten opiskelemaan ja omilleni. Viikolla lounaat koulun ruokalassa, illalla leipää ja aivan liikaa jädeä ja karkkia. Viikonloppuisin toisena päivänä kamujen kanssa pizzalle, toisena makaronia ja tonnikalahiutaleita vedessä. (Tuolloin tonnikala oli vielä eettis-ekologisesti okei, toim.huom.).

Työelämään astuttuani jatkui sama meininki, joskin kouluruokala vaihtui amicasodexhoon, pizza vuohenjuustosalaattiin ja makaronimössö chicken kormaan, takeawayna korttelin intialaisesta.

Laskin moneen kertaan, ettei viikonloppukokkaaminen yhdelle oikein lyö leiville. Suunnitteluun, kaupassa käyntiin ja valmistamiseen kuluu paljon aikaa. Rutiinin puutteessa ilmenee aina kaikenlaista ihme säätöä. Itse murkina vetäistään naamaan alle vartissa. Ruokalevon sijasta saa vielä siivota keittiön ja roudata biojätteet pihan perälle.

Hyötysuhdehan on ihan surkea! 2014_04_18_Kolme morttelia harmaalla pohjalla_PHA_IMG_5869

Käytän mieluummin aikani asioihin, joista saan enemmän nautintoa.

Yhdelle kokatessa raaka-aineita jää aina yli. Puoli puskaa korianteria, neljä senttiä vuohenjuustotankoa, neljännespönttö kalamata-oliiveja. Me sinkkumimmit kyllä tiedämme, miksi ruokaa päätyy roskiin enemmän kuin keltään muulta. Ei kaikkia ruokia voi pakastaa!

Kun otetaan huomioon aika ja hävikki, ei se ulkona syöminen niin tyyristä olekaan.

Jäinpä sitten vuorotteluvapaalle. Hyvästi kiireiset kulinaariset kokemukset, tervetuloa rahapula ja ajantäyteiset päivät kotosalla! Ja välttämättömyytenä myös keski-ikää takovan naisen ruokaremontti.

Nyt osaan siis laittaa ruokaa. Simppeleitä juttuja, mutta kuitenkin. Ajatus kokkauksesta ei tuo enää painon tunnetta sydänalaan. Perusjutut ovat hallussa. Joskus intoudun jopa säveltämään!

Saamistani oivalluksista bloggaan tässä pitkin matkaa. Pysy kanavalla!

 

I just learned how to cook.
In my following posts I will tell more about this adventure.