On tullut tavaksi katsoa aamun luvut mediasta.
Tänään ne ovat 199 sairaalahoidossa, 63 tehohoidossa, 149 kuollutta.
Nämä ovat Suomen luvut Hesarista.
199 sairaalassa juuri nyt. Heistä 63 tehohoidossa juuri nyt.
149 kuollutta Suomen koronaepidemian alusta lähtien.
En oikein osaa suhteuttaa näitä numeroita. Data auttaa.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 kuoli Suomessa 54 527 ihmistä.
Se on 149 ihmistä päivässä.
Ihmisiä kuolee johonkin koko ajan.
Olemme muuttaneet radikaalisti käyttäytymistämme estääksemme pandemian leviämisen ja koronakuolemat. Asia ei pääse unohtumaan, koska julkisuus on täynnä epidemian etenemistä, suojavälineskandaalia, kärsiviä kokemusasiantuntijoita, auttajia avaruuspuvuissa, talouden syöksyä ja kuvia autioista kaupungeista, jotka eivät ole Tukholma.
Miten tehokkaita siis voisivatkaan olla muihin kuolinsyihin liittyvät päivä päivältä -seurannat asianmukaisine surureunoineen?
Esimerkiksi näin:
Viina vei taas eilen hautaan viisi
Seuraa suorana hallituksen tiedotustilaisuus toimenpiteistä joilla alkoholikuolemia aiotaan rajoittaa
(Suomessa kuolee vajaat 2 000 ihmistä vuodessa alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytykseen.)
Tai näin:
Malaria tappoi Espoon verran pieniä lapsia
WHO julisti maailmanlaajuisen hätätilan
(Malaria on yksi eniten ihmisiä tappavista tartuntataudeista. Vuosittain sairastuu runsaat 200 miljoonaa ihmistä ja kuolee 400 000. Kuolemista 90 prosenttia on Afrikassa, ja lähes kolme neljäsosaa kuolleista on alle viisivuotiaita.)
Tiedämme myös, että tupakka tappaa, itsemurhat tappavat, tuberkuloosi tappaa ja terveydelle hengenvaarallinen lihavuus leviää maailmassa pandemian lailla.
Näitä kuolemia ei kuitenkaan kukaan pyri rajaamaan radikaalein toimin. Näiden kuolemien ympärille media ei ryhmitä joukkojaan ja juttujaan.
En tiedä, mikä olisi oikein. Yritän vain ymmärtää.
Couture & Views 