”Sulla on TOSI ISO pylly!”

My butt, my head in English below.

”Sulla on TOSI ISO pylly!”

Viisivuotias kikatti riemuissaan.
Minuakin nauratti.
Harmitti ja suretti.

Kollega onnitteli.
Syyttä.
En ole raskaana, olen vain paksu.”

Vaikka näistä osumista on kulunut viitisen vuotta, teema on yhä ajankohtainen.

Laihdutin ensimmäisen kerran 13-vuotiaana. Se tekee yli 35 vuotta kroppastressiä.

Koskaan, siis ikinäkoskaanmilloinkaan, kutistumispyrkimykset eivät ole tuottaneet toivottua tulosta. Painoni on suhannut ylös ja alas ainoastaan elämäntilanteen sekä sen generoiman arjen energiansaannin ja -kulutuksen mukaan.

Asiaan kuuluu, tietenkin, että vasta viimeisten viiden, kuuden vuoden aikana painonpudotukseen olisi ollut jotakin syytä. Aiemmin olen ollut jokseenkin hoikka, jopa laiha.

Kaikki se murhe, vaiva, ynnäily, rajoittaminen ja repsahdukset, itsekurittomuus, -inho ja -ruoskinta, aivan turhaan.

Kolmekymmentäviisi vuotta.

Että voi ihminen (Nainen? Minä?) olla tyhmä!

Täytän pian 50.

On aika lopettaa ruualla leikkiminen. On aika panna piste pelleilylle.
On aika tehdä asioita, jotka ovat mielelleni ja kropalleni oikeasti hyväksi.

Katsotaan, kuinka mimmin käy.
Hetki hetkeltä -seuranta alkaa tästä.

 

My Butt, My Head 

”Your butt is really, really, really BIG!”
The five-year-old was really, really, really enthusiastic of his discovery.

A colleague congratulated.
No reason.
“I am not pregnant, I am just fat.”

Though these were some years ago, the theme is still topical.

Ever since age 13 I have been worried about my body size. Most of that time I have been skinny or slim.

Over 30 years of agony for nothing. What a waste!

Now, I have gained both weight and self-confidence.

I will be 50 soon.
It is time to stop playing with food. It is time to end messing with health.
It is time to do things that are genuinely good for me, both for my body, my mind and my soul.

It is time to combine low-carb with carpe diem.

I’ll keep you posted.

Oppia netistä – maailman yliopistot tarjoavat laajan skaalan ilmaisia kursseja

Explore the opportunities of free higher education in English below.

Oxfordin yliopistoa – Oxford University.

Ihmeellinen on maailma!
Niin paljon hämmästeltävää, ymmärrettävää, opittavaa.

Riemukseni törmäsin tähän listaan tuoreista nettikursseista, joita maailman eri yliopistot tarjoavat – ilmaiseksi!

Tämähän ei ole aivan uusi asia, olen itsekin urakoinut muutaman nettikurssin suomalaisista yliopistoista.
Tämä mieletön tarjotin kansainvälisiä herkkuja kutkuttaa silti!

Poimin tuohon alle kiehtovimpia ja hämmentävimpiä. Alla myös hieman laveampi postaus aiheesta englanniksi.

Itse ajattelin aloittaa näistä: Fashion as Design  ja Getting Started with Agile and Design Thinking.

To Learn Is To Live – Online, For Free

Isn’t the world wonderful!?

(No, I am not in love, although I definitely would like to be. Spring, you know.)

“Wonderful”.
Full of wonders.

So much to marvel. So much to understand. So much to learn about.

I stumbled upon this list of 600 university courses, by 200 universities around the globe. Online, for free.

And what a list it is!

Interested in computer science or programming? Obviously, you can learn the secrets of the trade sitting by your computer.
Rather inclined towards humanities? Want to wander among ancient Egypt? Fancy the Spain of Don Quixote?
Social sciences, medicine, teaching, business, art & design – just pick your favourite.

Many of the courses are self-paced, so you can take them whenever and however suits you. In English, German, Italian, Japanese, Russian, Spanish…

The courses seem quite short, just some weeks and just some hours per week. Rather like teasers, sneak peeks of the field.
Or maybe it is because internet year is shorter than the year in real life?

Nevertheless, I am thrilled by this opportunity and also by this revolutionary shift in paradigm: free higher education for all!

I will start with these: Fashion as Design  ja Getting Started with Agile and Design Thinking.


Here are some other intriguing picks that caught my eye:

Homeland Security & Cybersecurity Connection – It’s Not About the Terrorists from University of Colorado
Religion, Conflict and Peace from Harvard University
Re-imaging God in Korean Context from Yonsei University
Safeguarding Athletes from Harassment and Abuse from McMaster
A History of Violence: From the Middle Ages to Modern Times from University of Newcastle
Beer Matters from University of Wisconsin – Whitewater
Data Science Ethics from University of Michigan
What is a Proof? from University of California, San Diego
More Fun with Prime Numbers from Kyoto University
Analyze your Genome! from University of California, San Diego
Love as a Force for Social Justice from Stanford University
Fake News, Facts, and Alternative Facts from University of Michigan
Privacy, Reputation, and Identity in a Digital Age from University of Michigan
The Science of Parenting from University of California, San Diego
Justice, Mercy and Mass Incarceration from Vanderbilt University
Genius. Talent. Golden Mediocrity from Tsinghua University
Digital Culture/Clutter: Life and Death on the Net from University of Haifa
Using Personalized Medicine and Pharmacogenetics from University of East Anglia
Nanotechnology: A Maker’s Course from Duke University
Ethical Leadership Through Giving Voice to Values from University of Virginia
From Brand to Image: Creating High Impact Campaigns That Tell Brand Stories from IE Business School
Aviation is Your Future from Embry-Riddle Aeronautical University
Maintaining a Mindful Life from Monash University
ga080: memento mori-死を想え- from Tohoku University

 

 

 

Blogin ylösnousemus – miksi(pä ei)?

Why write? Wondering it in English below.

Kuten blogini tarkkaavaisimmat lukijat lienevät huomanneet, täällä ei ole ollut juurikaan luettavaa viime aikoina.

Syitä on useita. Jossakin lymyää juurisyy.
Etsitäänpä se klassisella viisi kertaa miksi -metodilla.

En ole päivittänyt blogia aikoihin.

Miksi?
Olen tehnyt muita asioita.

Miksi?
Blogin päivittäminen on työlästä, eikä tapahdu helposti jossakin pikkuaikaikkunassa. Olenkin priorisoinut muita juttuja, sekä tärkeitä että epä-. Osaksi hyvästä syystä, osaksi silkkaa vetelyyttäni.

Miksi?
Muut asiat ovat olleet tärkeämpiä elannon, hyvinvoinnin tai muiden ihmisten vuoksi tai niistä saatava hetkellinen nautinto on ylittänyt sisällöntuotannosta saamani nautinnon.

Miksi?
No, jotenkin ajattelen, ettei blogista ole niin paljon iloa tai hyötyä kellekään, että minun kannattaa nähdä sitä vaivaa.

Miksi?
Maailmassa on tätä nykyä niin paljon meteliä, niin kauheasti kohinaa.
Miksi tuottaisin lisää yhdentekevää älämölöä?

I mean, who cares?

Kas siinä!

En ole mikään pöytälaatikkokirjailija. Käytännöllisenä dinsinöörinä haluan tehdä juttuja, joilla on merkitystä muille(kin) kuin itselleni.

Etenkään en halua tuottaa universumiin lisää kamaa, kaataa kuormitettujen ihmisten niskaan turhaa tauhkaa.
Mitä arvoa on kaltaiseni generalistin kepeillä funteerauksilla, kun klikkauksen päästä löytyvät maailman huippujen asiantuntevat artikkelit?

Fiksu ystäväni, ammattikirjoittaja, tosin vakuuttaa, että vertaistuella on merkitystä.

Ja kyl maar ihmiset itse tietävät, haluavatko käyttää aikaansa tähän vai eivät.
Te fiksut ihmiset.

Joten täältä tullaan, taas!

 

The Revival of The Blog

I haven’t been updating this blog lately. Silence has prevailed ever since the puppy posts in February, interrupted only by the monthly Image & Impressions.

I have been prioritising other things.
Some of them genuinely important, such as work and wellness and the people I love.
Some of them genuinely nonsense, such as… well, you know, surfing the internet randomly, watching German detective series, potatously on the sofa.

I guess the main reason is this:
The world is full of stuff. Casual content is haunting us, it is poured over us whenever we open any media.

Why would I add to this burden?
How could I really legitimise polluting the web with more content?

Then again, surely my readers know what they are doing.
Surely you have a choice.

So I do my thing again and you see if it fits you.
It’s a deal!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Viikkoni keinoemona, osa 10

My week as puppy mum ended, but the story continues in English below.

 

2017_02_28_blogi_latte-kotonaan_pha_img_5334

 

Tätä en kyllä odottanut.

Olin niin huojentunut, kun Tyyppi eilen lähti kotiinsa!

Siivosin perusteellisesti, laskin tavarat korkeuksistaan, levitin häräntaljan – vai mikä ammu toi nyt on, jotakin orgaanista ja pureskeltavaa joka tapauksessa – takaisin lattialle.

Ahhhh.

Muutaman tunnin kuluttua jo löysin itseni soittelemasta, että kuinkas se Latte nyt sitten, että oliko se ihan muina miehinä kotiinpääsystä, että mitäs se nyt puuhailee.

Tuntui niin tyhjältä.

Vessaan piti mennä yksin.
Masua ei ollut rapsutettavana, paitsi oma. Pehmeä kyllä, muttei karvainen.
Aamuheräämiseni ei kiinnostanut ketään.
Kukaan ei kaivannut naksuja vinkuleluun.
Ei kepposen kepposta.

Tyhjän pesän syndrooma!

Täytyi lähteä moikkaamaan Tyyppiä jo tänään.
Tultiin iloisiksi!

Meneehän tämä ohi, meneehän?

 

 

My Week As Puppy Mum, part 10

I did not expect this.

Empty nest syndrome.

Just had to take the bus and travel to Latte’s place to meet him again.
I mean, I had already had my 24 hours of freedom.

Who needs more anyway?

2017_02_28_blogi_latte_kotona_sohvalla_pha_img_5339

Viikkoni keinoemona, osa 9

My week as puppy mum is ending in English below.

 

 

Keisari Latte on poistunut.
Hänen orjattarensa on saanut elämänsä takaisin.

Analyysiä luvassa lähiaikoina.

(Video: muistellaanpa hieman vastaanottoa, kun tässä eräänä päivänä palasin parin tunnin asioidenhoitoretkeltä.)

 

My Week As Puppy Mum, part 9

Emperor Latte has left the building.
His slave has gained her life back.

More analysis to follow.

(Video: returning home after two hours of absence the other day.)

Viikkoni keinoemona, osa 8

My week as puppy mum continues in English below.

2017_02_26_blogi_latte-ikkunalaudalla_img_5275

 

Mitä se nyt ajattelee?
Mitä se nyt haluaa?
Relaako se vai ikävystyykö kuoliaaksi?
Annanko sen olla koira?

Onko se kanssani onnellinen?

My Week As Puppy Mum, part 8

What is he thinking?
What does he want
now?
Is he bored to death or just relaxing?
Am I letting him be a dog?

Is he happy with me?

 

Viikkoni keinoemona, osa 7

My week as puppy servant-mum continues in English below.

2017_02_25_blogi_latte-hyppaa-sukkaan_pha_img_5173

Se nyt ainakin on tullut selväksi, etten asu enää yksin.

Käyn keittiössä. Tyyppi seuraa.
Siirryn olkkariin. Tyyppi seuraa.
Pyörähdän makkarissa. Tyyppi seuraa.

Eteinen. Tyyppi.

Keittiö jälleen. Sama tyyppi aina vaan.

Selkäni takana jatkuva kynsien rapina lautalattialla.

xxxxxxxxxx

Istun pytyllä. Tyyppi tuijottaa.

xxxxxxxxxx

On yö.

Nukun.
“Nukun”.

Tyyppi nousee vasten sänkyä, työntää naamansa aivan liki.
Tuhahtaa. “Tuosta ainakaan mitään iloa ole.”

xxxxxxxxxx

Hansikas!
Sukka!!
Rintsikat!!!

xxxxxxxxxx

Vien roskiksen.

Voi sitä riemua, kun en jäänytkään sille tielleni!

xxxxxxxxxx

Herkulla täytetyn lelun piti “tarjota pennulle tekemistä tuntikausiksi”.

Meni vartti.

xxxxxxxxxx

Alaspäin katsova koira.
Ylöspäin katsova koira.

Tyyppi joogaa.

xxxxxxxxxx

Tapasin olla hygieniasta tarkka ihminen.

xxxxxxxxxx

Tyyppi suojelee minua kaikelta, mitä hän ikinä keksiikään pelätä.

Ääniltä käytävässä.
Naapureilta.
Koiralta, jonka kuulee alhaalta kadulta.
Räjäytyksiltä läheisellä työmaalla.
Imurilta.
Lapsilta ja muilta möröiltä.

xxxxxxxxxx

“Latte, TYST!”

Joko mainitsin, että Tyyppi on ruåtsinkielinen?

xxxxxxxxxx

Meille hymyillään.
Ei tule vastaan sellaista körmyä, etteikö yrmy suupielestä liudentuisi vi(e)noon kareeseen.

Olemme hellusia.

Kröhöm. Mun koira.

xxxxxxxxxx

“Joo sori, tää on siis vähän arka.”
“Sori joo, tää on tosiaan vasta alle vuoden.”
“Tää ei siis oo mun.”

xxxxxxxxxx

Ei, raajani EI ole kiimainen narttu.

xxxxxxxxxx

Rapsuttelen masua.
Tyyppi vaipuu transsiin.

Mindfulness.

My Week As Puppy Mum, part 7

I am overwhelmed by the omnipresence of another creature in my life.

Viikkoni keinoemona, osa 6

My week as puppy mum servant continues in English below.

2017_02_24_blogi_latte-ja-sorsat_pha_img_5223

 

Hmmm.

Minusta tuntuu, että minua vedätetään.

Ulkona käydään pikaisesti kolme kertaa päivässä. Lisäksi yksi alle tunnin lenkki ja toinen liki parituntinen. Näiden lomassa leikkiä ja rapsutteluja. Murkinaa, herkkunaksuja ja yleistä seurustelua. Päivän aikana olen poissa korkeintaan muutaman tunnin. Ei tarvitse riutua yksin, ei.

Täyspäivähommaa.

Ja kun sitten lopulta jokseenkin uupuneena iltakymmeneltä oikaisen sohvalle iPadin kanssa, aikeena jakso saksalaista dekkaria, en saa hetken siunaaman rauhaa!

Tyyppi on nimittäin turhautunut!
Tyyppi haluu huomioo!
Tyyppi haluu kiskonta- ja raastamisleikkejä!
Tyyppi haluu aarteenetsintää!
Tyyppi haluu-uu-u-u-uuuuu-u-u!

Koska niitä ei nyt ole tarjolla, Tyyppi alkaa keppostella.

Repii yltäni torkkupeittoa.
Hyppää sohvalle.
Raapii peiliä.
Kolistelee makkarissa niin, että on pakko mennä tarkistamaan.
Sujahtaa mielenosoituksellisesti sohvan alle piereskelemään.

Vinkuu hellyttävästi (manipulaatiota), haukahtelee vaativasti (propagandaa).

Kuka itse asiassa kusettaa ketä, kysyn vaan!?

Onnekseen Tyyppi on ylimaallisen söpö. Muuten tulisi tupenrapinat.

(Tohon se nyt yhtäkkiä simahti, puoliksi sohvan alle, en uskalla liikahtaa, ettei herää, hellanduudelis, kyllä lapset on ihanii. Kun ne nukkuu.)

 

My Week As Puppy Mum, part 6

I am beginning to think that this hound manipulates me.

Viikkoni keinoemona, osa 5

My week as puppy mum continues in English below.

2017_02_23_blogi_latte-kavelylla-6_pha_img_5141

 

Kakka.

Puhutaanpa vähän siitä ihtestään.

Täysorpona lapsettomana vanhanapiikana siistissä sisätyössä olen kovin vähän tekemisissä muiden olentojen eritteiden kanssa.
Kutakuinkin ainoa uloste, jota joudun lapioimaan, on sometrollin ripuli.

Kunnes alkoi tämä keinoemorupeama.

Olen aina pitänyt pökäleiden poimimista nöyryyttävänä.
Siis kuinka alas täytyy ihmisen vajota?

Ole siinä sitten luontokappalesuhteen pomo, kun todellisuudessa kyyristelet haukun peräpäässä tulostuksia keräillen.

Pariisilaiset eivät kuunaan taipuisi moiseen!

Kakka kaiketi on se hinta, jonka ehdottomasta rakkaudesta joutuu maksamaan.

My Week As Puppy Mum, part 5

Oh, shit!

I mean, do I really have to?

I just don’t get it. Am I not supposed to be the boss in this relationship?

And here I am, patiently waiting for this creature to extrude some excrement out of his back end.

No thinking, just picking it up.
Dutifully, three times a day.

I am the boss. I really am.

Maybe, in this life, poo is the price for unconditional love.

2017_02_23_blogi_latte-kavelylla7_pha_img_5148