Mitä patalaput voivat opettaa meille varastonhallinnasta?

Executive summary in two rows below.

2016_03_20_BLOGI_Patalappuja_PHA_IMG_6485

Bongaa kuvasta kaksi lappua, jotka eivät ole Marimekkoa.

 

Ensimmäisiä asioita, jotka me talous-Dinsinöörit universiteetissa opimme on tämä: ”Älä pidä varastoa”.

Varastointi on peelsepuupista, koska se on tosi kallista:

  1. Varastoon on sitoutunut rahaa, joka voisi olla paremmassa käytössä muualla.
  2. Varasto vie tilaa, ja tila maksaa aina: vuokrana, sitoutuneena pääomana, lämmitys-, huolto- ja siivouskustannuksina.
  3. Varastossa tavara happanee. Hiiret syövät, pakkaukset vaurioituvat, teknologia vanhenee ja trendit ajavat ohitse.

Ei siis kannata pitää varastoa. Sen sijaan on fiksua

  • hankkia raaka-aineita sitä mukaa kuin niitä tarvitaan prosessin seuraavassa vaiheessa
  • valmistaa tuotteita sitä mukaa kuin niitä myydään asiakkaille.

Tähän ovat sitten japanilaiset kehittäneet Dinsinöörin sielua mukavasti kutkuttavia systeemejä, kuten JIT/JOT − siitä lisää täällä.

(Toim.huom. Ovelimmat pitävät oman prosessinsa hoikkana ja antavat jonkun muun pitää varaston. Kätevää, jos neuvotteluvoima riittää eikä asiakastyytyväisyys kärsi.)

Minimivaraston periaatetta voi noudattaa paitsi valmistusteollisuudessa ja kaupan alalla, myös kotona.

Vähemmänkin hulppea lukaali riittää, kun karsii varaston minimiin.
Pois kaikki liki-välitöntä iloa tai hyötyä tuottamattomat tavarat!
Eroon sitku-roinasta, fokus nytkuun.

Itselläni sitkua on (ollut) aika tavalla, itse asiassa niin paljon, kuin runsaalla kaappitilalla, vintti- ja kellarikomerolla, sängynalusella ja sukulaisten varastoilla poispilattu hentomieli suinkin onnistuu hautomaan.

Viime vuosina olen systemaattisesti vähentänyt kaikkea ylimääräistä. Ei ihan helppoa materiaan kiintyvälle.
Oi design!
Oi mummon virkkaama virttynyt verho!
Oi keittokirja, jossa on edesmenneen emomme käsialaa!
Oi enkyltykkäämuttasainlahjaksi!
Oi tätävoitarvita2025!

Homma ei tunnu päättyvän koskaan, sillä kiristän kriteerejä jatkuvasti.
”Siis onko tästä OIKEASTI mulle iloa tai hyötyä?”
”Siis voittaako tähän sitoutunut tunnearvo LOPPUPELEISSÄ sitoutuneen pääoman?”
”Siis TODELLAKINKO etsin enkun sanat/reseptit/virkkausohjeet/Jukatanin niemimaan fyysisistä hakuteoksista enkä KVG?”

Uudestaan ja uudestaan kampaan läpi omaisuuttani, välillä järjellä, välillä tunteella, kuten Konmarinsa sisäistänyt bloggari ikään.

Koska poistettavaan tavaraan on jo sitoutunut paljon rahaa ja aikaa − myös se viimeinen säilyttää vai heittää -päätöksen vaiva − en yleensä myy kamaa itse kirpparilla. En halua käyttää minuuttiakaan enempää kamaan, josta aion luopua.

Hyvänen aika, onhan vapaa-ajallanikin hinta, sitä korkeampi, mitä vähemmän sitä on!

Heivaan siis tykötarpeettomat nopeasti ja vastikkeetta Fidaan tai Kierrätyskeskukseen ja käytän arvokkaat tuntini nautinnollisemmin.

Kuten käsitöihin.

Ostin neljä vuotta sitten Marimekon ystävämyynnistä puuvilloja yli akuutin oman tarpeen.

Kankaisiin kulunutta summaa en enää muista, ja se on muutenkin niin sanottu uponnut kustannus eli meni jo, ei voi enää vaikuttaa, ei kannata murehtia.

Ajan kuluessa pääomaa on kuitenkin sitoutunut jonkin verran, ja kangasvarasto maksaa minulle koko ajan lisää juuri aiemmin listaamistani syistä.

Mitään käyttöä ei edelleenkään ollut näköpiirissä. Makunikin on muuttunut.

Toteuttaakseni varastonhallinnan kauneimpia periaatteita päätin ottaa kankaat tuottavaan käyttöön.

Perustin liukuhihnan. Yhdistin parissa illassa tyygit ynnä muutamia ompelutarvikemiljuunalaatikkoni epämääräisiä nauhanpätkiä patalapuiksi. Väliin tungin eristeiksi levyvanua sekä pahasti nyppyyntyneen fleecepeiton.

Tehtaani tuotti 33 patalappua.

Patalaput ovat käyttötavaraa. Ei se tomaattisoijainen wokkimoussakalasagne niistä pesussa lähde kuitenkaan. Siksi ihminen tarvitsee uudet patalaput parin vuoden välein.

Näitä aion jakaa kavereille illanistujaistuliaisina. (Saatte kaikin mokomin piilottaa laatikkoon ja ottaa esille vain tarpeen vaatiessa.)

Nopea laskutoimitus.
Oletetaanpa, että annan kaksi patalappua yhden viinipullon sijasta. Oletetaan myös, että korvattavan viinipullon hinta olisi sellaiset viitisentoista euroa.

Näin ollen patalappuvarastoni arvo olisi nyt (33/2) x 15 eli rapiat 247 euroa.

Omaa ja vastaanottajan oletettua, toivottua mielihyvää tai vapautuvaa hyllytilaa en nyt hinnoittele.

Jotakin kannattaa jättää ihan fiiliksen varaan.

 

2016_03_20_BLOGI_patalappuja2_PHA_IMG_6479

Two of these are actually NOT Marimekko. Really easy to find, if you are a connoisseur.

Do Not Hold Inventory, Hold Pots Instead

I transformed my Marimekko fabric inventory into 33 potholders.

Friends, expect to get non-alcoholic homecoming gifts from me this year!

Typyn eka Chanel – just passeli talven juhliin

For you, in English, below.

2015_01_18_Maria_Chanel_mekossa_sohvalla posteri_PHA_MG_2959

Tyttö tarvitsee paitsi kesäisen juhlamekon, myös koltun talven fiineihin rientoihin.

Tämän Chanel-tyyppisen leningin ompelin Marialle laadukkaasta, muistaakseni italialaisesta villasekoitteesta. Ostin tyygin helsinkiläisestä Materials-liikkestä Yrjönkadulta vuosia sitten.

Alun perin tarkoitukseni oli surauttaa itselleni jakku. Ei mennyt ihan putkeen, kuten alla olevasta surkeasta tekeleestä näkyy.

Muksut ovat onneksi niin pienikokoisia, että ylijäämäkankaasta ja rääsynrippeistä saa kyllä riittävästi tavaraa mekkoon.

Kuosittelin mekon vanhojen kaavojen pohjalta itse.

Chanelille tyypillisiä ovat puolipitkät hihat, hapsut ja koristenauhat. Hapsut purin itse kankaasta, nauha taisi löytyä Nappitalosta. Vuori on vaaleanpunainen, Eurokankaasta.

Asu kuuluu ehdottomasti kuorruttaa helmikäätyröykkiöin – ainakin kolme, neljä pitkää nauhaa kaksinkerroin tarvitaan.

Johan kelpaa typy konserttiin, yhtä hyvin esiintymään kuin yleisöksi!

Juliste on Vee Speersin, saatavana Tukholman valokuvataiteen museon Fotografiskan nettikaupasta.

2015_01_18_Hihansuu ja koristenauha_PHA_IMG_5759

The Little White Dress

I made this Chanel-inspired dress for Maria, using some fabric I had initially bought for myself.

The lousy little white jacket-ish hid behind the closet for five years or so, and revealed itself in some archaeological excavations.
Luckily, since it really inspired me to create this festive dress for winter parties.

The poster is by Vee Speers, for sale at the webshop of Fotografiska, the museum of photography in Stockholm.

––

Strömsössä, piilossa, aitan takana

Main text in English below, and shortly on pics, too.

Kätten työt eivät aina tule kaavaillusti käyttöön.
Syitä riittää: vaate on liian iso/pieni, kinnaa-hiertää-kutittaa, materiaali osoittautuu liian herkäksi suunniteltuun käyttöön, lahjan saaja ei sit kuiteskaan oikeesti tykkää, kangas ei kestänytkään pesua…

Summa summarum: tekeminen oli kivaa, lopputulos kammottava.

Kokosinpa oheen muutamia aikaansaannoksia, jotka ovat ansainneet paikan muistoissa, eivät kaapissa.

Selitykset kuvateksteinä, klikkaa fotot auki.

Hankkeiden Strömsö-indeksit keskimäärin:

  • prosessit 7
  • lopputulosten tekninen laatu 8
  • lopputulosten toiminnallinen laatu 6
  • mielihyvä 6,5.

Needle(ss)work Revelations

Handicraft is not always handy, just crap.

For diverse reasons, what you thought would be an amazing outfit, just ends up hidden in your closet’s darkest corner.

Here I have gathered some stuff that, despite good intentions, has not been a success story.

Kuvakimaraa kierrätyskretongissa

Summary for you in English below.

2014_09_14_Helle_Marellamekko_kamera_1_MV_PHA_IMG_8564

Suvun tapaamisissa vastuulleni lankeaa usein juhlien ikuistaminen.
Homma on monella tavalla haastava.

Valaistus on mitä sattuu. Ihmiset rupattelevat ynnä vetävät napaan lohta ja kakkua, ilmeet sen mukaisia. Monen vieraan saaminen kuvaan silmät auki on likimain mahdotonta.
Miljöö on sekava, sommitteluun tunkee liikaa kaikkea. Lopputuloksessa yhden kampausta koristaa kristallikruunu, toisen korvasta sojottaa mikrofonin varsi, kolmannen koivet korventuvat takassa.

Ja vielä olisi pidettävä lukua, että joka tyyppi näkyy edes yhdessä otoksessa ja että ohjelman kohokohdat ovat paitsi muistoissa, myös muistikortilla.

Kuvia täytyykin ottaa to-del-la paljon, jotta onnistuneita on tarpeeksi.

Niinpä tällä kertaa värväsin apukuvaajiksi viisi- ja seitsemänvuotiaat lähilapseni Hellen ja Haraldin.
Hommassa on paljon etuja: kuvia tulee enemmän, vieraat eivät pönötä vaan intoutuvat virnuilemaan, ja muksujen näkökulma on ihan konkreettisestikin toinen – siinä metrin korkeudella.

Lapset myös fotaavat ennakkoluulottomasti: siis tietenkin myös juhlalukaalin vessanpönttö on ikuistamisen arvoinen, en vain ollut tajunnut.

Mikä parasta, kamera kädessä ei pääse ikävystymään, kun aikuiset vaan puhuu ja puhuu ja puhuu ja puhuu ja puhuu…

Näissä kuvissa Helle pyörii mekossa, jonka surruutin vanhasta Marellan puolihameestani.
Kangas on todella laadukasta, ohutta puuvillaa. Sen ompeleminen oli silkkaa nautintoa!
Vähän piti säätää kuvioiden kanssa, onnistui lopulta aika hyvin.

Käsityöhankkeen Strömsö-indeksit

  • prosessi 9,5
  • lopputuloksen tekninen laatu 10
  • lopputuloksen toiminnallinen laatu 10
  • mielihyvä 10.

Kuvat Haraldin ja minun.

 

Photography In Trashion Dress 

At family events, I am usually in charge of the photography.
Quite a challenging task, as the circumstances are never ideal for perfect pics.

One solution is to shoot a lot… ummmm… like hundreds or thousands of photos.

So this time I hired Helle and Harald to complement my pictures with their own views.

It has been great fun to go through their work: the world really looks different at one metre above the floor! 

Here Helle is wearing a dress that I made of my old Marella skirt. 

Photos by Harald and myself.

 

Faijan farmarit = Marian menomekko

Please, see in English below.

2014_09_03_Maria_farkkumekko_nalle_PHA_MG_1863

Oi farkut!
Onko kätevämpää?

Mutta.
Mukuloilla ne kuluvat polvista, meillä aikuisilla hiutuvat haarat tai lahkeensuut.
Mikä sääli heittää hyvää, tuhtia denimiä pois vain muutaman kurkistuskolon tähden!
Johan siinä itkee maapallokin – siinä määrin hurjaa on puuvillan kasvatus, värjäys ja muu käsittely.

Kehitinpä siis Marialle menomekon isänsä vanhojen farkkujen lahkeista.
Muutama prosentti stretchiä takaa, ettei vauhtia tarvitse hiljentää.

Kakkoskuvan liivi on käännettävä: toisella puolella niin ikään entistä farmaria, toisella taas Eurokankaan laarista kaivettu, karhuna hehkuva tekoturkis.

Näissä kuteissa on vipelletty monet synttäripartyt, kera tämän laukun.

Jeggingsit ovat mimmin omat, hellehattu, kaulakoru ja pehmoeläimet kuvausrekvisiittaa.

Hankkeen Strömsö-indeksit:

  • prosessi 8,5
  • lopputuloksen tekninen laatu 9
  • mielihyvä 10.

 

 

Dad! Can I Wear Your Jeans?

Jeans!
Don’t we just LOOOOVE them?

So handy and easy to wear… just until you find a hole or two here and there.
What a pity, what a waste. 

So I turned a pair of old jeans into a dress for Maria.
I also added a vest that can be worn in two ways: either the fake fur or the denim side out.

This outfit has seen many birthday parties.
Along with this bag.

 

 

Juhannustuliaisia

Please, read it in English below.

2014_06_22_Patalaput_Helsinki_PHA_IMG_7412

Patalappu.

Olin aivan unohtanut, kuinka mainio lahja se onkaan!
Käyttötavaraa, josta pääsee myös eroon.
Jos ei satu tykkäämään, sen kun tökkää kokatessa tomaattikastikkeeseen ja mustikkakiisseliin.

Viimeksi taisin tehdä patalappuja 70-luvulla tädeille joulupakettiin.
Nyt tekaisin pinon juhannustuliaisiksi kaksille ystäville.

Päälliskankaan virkaa toimitti kaapista löytynyt Marimekon Helsinki-aiheinen puuvilla.
Täytteet löytyivät niin ikään tilkkuboksin uumenista: muutamaan lappuseen riitti ohutta vanulevyä, loppuja varten pilkoin virkaheiton fleecen. Se oli muinainen lahja Nokialla työskennelleeltä ystävältä. Väri oli väärä, koko samoin, joten eristeeksi jouti.2014_06_22_Nokia_fleece_PHA_IMG_7393
Ripustuslenkit tein tuulipuvun nyöristä, vai mikä narunpätkä lienee.

Noh, ei niin simppeliä proggista, etteikö jotakin menisi harjoittelun piikkiin.

Yleisen säätämisen jälkeen päädyin siihen, että täyte kannattaa neulata toiseen päälliseen ja ommella kankaat vasta sitten yhteen oikeat puolet vastakkain. Kun reunaan on jätetty kymmenen sentin aukko, systeemin voi kääntää siitä varovasti ja tikata sitten koko höskän ympäri.
Tämä jekku vaikutti lopulta helpommalta kuin ujutella täytettä reiästä sisään.

Hankkeen Strömsö-indeksit

  • prosessi 8,5
  • lopputulosten tekninen laatu 8,5
  • lopputulosten toiminnallinen laatu jää nähtäväksi
  • mielihyvä 9 (mistäpä niistä aikuisista lahjansaajista koskaan oikeasti tietää, mutta ihan mukiinmenevät tuli omasta mielestäni).

 Gifts For Cooks – Recycled

 

 Everybody has these old potholders, all dirty with whatever-has-been-cooked.
You just never remember to change them.

 Hence, what a great gift to make!
(Must have been in the 1970s I last got this idea…)

For these I only used stuff from my closet: Marimekko fabric with Helsinki theme,
old fleece sweater as insulator,
2014_06_22_Patalappupino_PHA_IMG_7426and piece of cord from my stock.

As usual, when sewing, the first ones are always prototypes.
Finally I came up with a process that I can repeat next time.

The trick was to pin the insulator fabric to the actual canvas before sewing,
instead of trying to tuck it in from a hole
after the cover pieces had been sewn together.

Quite cute, don’t you think?

 

 

Vastalääke vaipumiselle

Please, see in English below.

Tinkimättömät tyylitaiturit

Ottaako kupoliin vanheneminen?
Pelottaako, peräti?

Katso tämä, niin helpottaa hieman.

Yle Teema esitti vastikään osana Muotiviikkojaan brittiläisen Channel 4:n riemastuttavan, kohottavan dokumentin Tinkimättömät tyylitaiturit.
Nämä kasikymppiset leidit pitävät kiinni tyylistään, on se sitten muiden mielestä “ikäiselleen sopivaa” eli ei.

Telkkarissa homma taisi mennä jo, mutta voit tavata nämä ihanat mimmit Yle Areenassa vielä kolmen viikon ajan.
Linkki Areenaan on tässä ja vanhenee, kun oikeudet eivät ole enää voimassa.

Yle saa näyttää ohjelman vain Suomessa. Muualla majailevat voivat hakea sanoilla “Channel 4 Fabulous Fashionistas”. Niin löytyy esimerkiksi linkki Channel 4:n sivuille.

Näin pätkän itse viime vuonna Briteissä. On niin huikea, että on pakko hehkuttaa täysillä, vaikka yleläisenä jäävi olenkin.

Parasta dokumentissa on ehkä juuri tämä oivallus: kyse ei ole vaatteista, ei muodista, tyylistäkin juuri ja juuri.
Kyse on identiteetistä, itsenäisyydestä, oikeudesta omaan minään, omaan elämään – ehkä seuraavat vuosikymmenet, ehkä vuodet, ehkä vain viikot tai päivät, ken tietää, meistä kenestäkään.

Tämän nähtyään sitä ajattelee: “Tuommonen haluan olla, kun olen vanha.”

EI!

Tuommonen haluan olla jo nyt!

Kuvat Yle.

Oh, Aren’t They Just Fabulous!

Getting old sucks, does it not?

Well, this program Fabulous Fashionistas makes it slightly easier to bear.
It is a British Channel 4 documentary on six amazing ladies, average age 80, keeping their style, no matter what!
Age-appropriate? Who cares!

Looking closer, it is not about fashion, it is not about clothes, or even style.
It is about life, independence, and dignity.

The Finnish Broadcasting Company, Yle showed the documentary on tv a week ago, and it is still playable on Yle Areena.
The link above is geoblocked, available only in Finland.

The rest of you can search with “Channel 4 Fabulous Fashionistas”, and end up, for example, here.

I saw the documentary last year in Britain, and I just have to praise it now, although, working for Yle myself, I am a bit disqualified.

I just SO want to be like them when I get old.

NO!

I want to be like them NOW!

 

Pictures Yle.

 

 

 

 

Denim-mimmin luottoasuste: farkuntaskulaukku

2014_05_13_Farkuntaskulaukku_1_PHA_IMG_1944Please, see in English below.

Värkkäsin vanhojen farkkujeni takataskuista laukun nuorelle ystävälleni Marialle.
Vuorin ompelin tätini muinaisen pussilakanan vähemmän hiutuneesta osasta.

Vetoketju on Nappitalosta, olkaketju ja sen kiinnittämiseen käytetyt D-renkaat Hobby Pointista.

Tämä aikaansaannos on palvellut lukemattomilla tyttösynttäreillä farkkumekon asusteena.
Ja meillä on ollut niiiiiiiin kivaa!

Hankkeen Strömsö-indeksit:

  • prosessi 9,5
  • lopputuloksen tekninen laatu 9,5
  • mielihyvä 9,5.

 

2014_05_13_Farkuntaskulaukku_3_PHA_IMG_1943

 

 

Street-Credible Shoulder Bag Made Of Jeans Pockets

I made this bag for my young friend Maria, to accompany her denim dress.

The cover is made of the back pockets of my old jeans.
The lining is actually a piece of my auntie’s ancient sheet.
I found the zipper in Nappitalo, and the metal parts in Hobby Point, both in Helsinki.

This denim bag has participated countless girliegirlie birthday parties,
having just so much FUN!