Taide-elämöintiä

Nyt meni fashionista lankaan

/ Couture & Views / Leave a comment

Upset in English below.

Kävin London Fashion Week Festivalilla.
Se oli tosi huono.

LFWF on meille taviksille tarkoitettu tapahtuma sen varsinaisen herkkupalan eli ammattilaisten London Fashion Weekin jälkeen.

Juuri Fashion Weekillä nähdään ne hengen salpaavat purskeet, joista saamme maistiaisia lehdissä ja blogeissa.

Nyt Fashion Weekillä esiteltiin ensi syksyn ja talven muotia. Siellä nähtiin myös kuningatar, tyylikkäänä eturivissä, ysikymppisenä ekaa kertaa mestoilla ja heti jätti varjoonsa Anna Wintourin sun muut muotisilmäätekevät.

Fashion Week on ilotulitus.

Mutta se Festival. Se on märkien nallien paukuttelua.

Rekeittäin jokseenkin laimeita rättejä, pari keskustelua ja ensi kevät-kesää luotaava kuivakka catwalk-kävely.

Ei siis niin minkään sortin wow-faktoria.

Markkinoinnissaan onnistuivat kyllä: maksoin osallistumisesta öpaut 60 puntaa! Käyskentely Selfridgesilla antaa enemmän inspiraatiota – ilmaiseksi.

 

 

LFWF – WTF?

I went to London Fashion Week Festival. It is the layman event after the actual London Fashion Week.

So if Fashion Week is the ultimate party with fireworks of creativity, LFWF is like cleaning up after, when all the IT-people have gone home to rest with their champagne hangover.
(NB. Here IT does not refer to Information Technology.)

Really boring. Just some lame frocks, a couple of talks and 2nd rate catwalk show.

No WOW whatsoever.

Cannot believe I paid some 60 pounds for attending.
Next time I’ll just go to Selfridges.

2018_02_25_BLOGI_LFWF_PHA_IMG_3660

 

Si(i)tä ei ole tarkoituskaan pitää, osa 1

/ Couture & Views / Leave a comment

It Does Not Really Matter If You Can Wear It Or Not,
in English below.

Tässä taannoin lupailin postausta aivan mahtavasta kurssista, jolle osallistuin lontoolaisessa designkoulussa Central Saint Martinsissa.

Draping Womenswear Design -kurssilla loimme asuja suoraan mallinuken päälle. Ei, niihin ei ollut tarkoitus pukeutua. Päinvastoin, mitä rohkeammin uskalsimme ylittää omat rajamme, ne sisäiset, keksityt, sen paremmin kurssi täytti tavoitteensa.

Ei tietenkään ollut pahitteeksi oppia vähän tekniikkaa siinä samalla.
Kuten että pitkällä aikavälillä ei muotoilua voi rakentaa nukkeen tökättyjen neulojen varaan. Vaatteen on pysyttävä yllä ja siihen on voitava pukeutua haavoittumatta – veri tahraa luomuksia niin kovin ikävästi.

2017_08_28_BLOGI_CSM_tooga piirros_PHA_IMG_5574

Ensimmäiset treenit olivat sangen yksinkertaisia. 2017_08_28_CSM_Creative draping_Toga_PHA_IMG_5573Muokkasimme kalikosta, sellaisesta paksuhkosta puuvillaisesta lakanakankaasta erilaisia muotoja nuken ylle.

Aloitimme muinaisista kreikkalaisista. Toogassa ei tarvittu edes ompeleita. Muutama taitos, olkapäille ehkä pronssiset neulat, vyöksi kangassuikale. Valmista!

 

Samalla simppelillä teemalla muutama variaatio. Toisinaan aikaa annettiin vain muutama minuutti, toisinaan varttikin. Kun ei ehdi liikaa järkeillä, intuitio pääsee ohjaamaan tekemistä hedelmällisellä tavalla.

Kangasta voi myös työstää ennen sen muotoilua nukelle. Poimutimme, rypytimme, silitimme, rutistimme, venytimme, kiristimme. Sattumanvaraisesti tai täsmällisen suunnitelman mukaan.

Työstetystä kankaasta löysimme vaatteeseen aivan uutta muotoa.

 

Hmmm, kyllä näistä ihan kledjuakin saisi, kun vähän jatkaisi tuunausta.
Vaan on jo seuraavan harjoituksen aika!

 

It Does Not Really Matter If You Can Wear It Or Not, part 1

A while ago I promised a post about the fanciest sewing class ever, which I attended at Central Saint Martins, in London.

On this course, Draping Womenswear Design, we learned to create outfits directly on a stand.

The idea was to explore different techniques and, first and foremost, go beyond the very modest, very conventional initial ideas we would have about a garment.

We started by draping the calico – very plain cotton fabric, almost like thick sheets – the way the ancient Greek would have done. Very quick, very simple, and no thread needed at all. Quite elegant, too!

Next, we manipulated the fabric in various ways even before draping it. 

At some point we realised that sticking needles into the mannequin is not really a sustainable way of making a garment. Bloody stains rarely flatter an outfit. Unless you are Alexander McQueen, of course.

These exercises were never meant to be worn. Although, with just some more practical designing, they might be perfectly wearable!

 

 

 

 

 

Ota hali Lontoolta!

/ Couture & Views / 2 Comments

In English, in short, below.

2016_01_17_Tolppa delasi_PHA_IMG_5247

Harjoitteluni bränditoimistossa päättyi viime vuoden puolella. Palasin kuitenkin vielä muutamaksi viikoksi tänne Lontooseen hoitelemaan (työhköjä) asioita.

Viikon aikana olen kävellyt kävelemästä päästyänikin. Tallustelu on niin mainio tapa ottaa kaupunki haltuun. Sijainnit ja suhteet tulevat tutuiksi paremmin kuin kartalta.
Uudet reittivalinnat tuottavat uusia oivalluksia: ”Ahaa, Piccadilly Circus ja Leicester Square sijaitsevatkin vain parin korttelin päässä toisistaan.”

Joo, näkyyhän se kaupungin pohjapiirroksesta ja joo, olen käynyt molemmilla erikseen, lähestynyt niitä eri suunnista – tai metrolla. Vasta jalan ymmärrän perinpohjin, miten aukiot sijoittuvat toisiinsa nähden. Ja suhteessa Trafalgar Squareen. Tai Sohon ruokaravintoloihin, sen puoleen.

Näin kuukausien oleskelun jälkeen Lontoo tuntuu kovin tutulta, sellaisella lempeällä tavalla. Kuin olisin saanut kaupungilta halauksen.
”Tervetuloa kotiin, Pia!”

Kokosin tähän kuvakavalkadia viikon, puolentoista, varrelta.

Ota hali Lontoolta, ihminen!

 

This slideshow requires JavaScript.

 

London Gives Me a Hug

My internship in the brand agency ended last year, but I still wanted to return to London for some work and errands.

It will be just a few weeks this time. So I wanted to quickly take a good grip of the city.
Done best by wandering around.

And it has been so nice. Like London giving me a hug.

Take a look at the pics and be hugged, you too!

 

Sunnuntaikävelyllä Jamesin ja Thamesin maisemissa

/ Couture & Views / 5 Comments

Artsy post in short in English below.

Tunneli Vauxhallissa.

Tunneli Vauxhallissa.

Kävinpäs sunnuntaikävelyllä tuolla James Bondin konttuurin tienoilla, Thamesin rannalla.

Aivan tiedustelupalvelun pytingin kupeessa, joen pohjassa, on taideteos, joka peittyy ja paljastuu vuoroveden mukana. Thamesin korkeus nimittäin vaihtelee jopa viisi metriä vuorokaudessa, ja laskuveden aikaan näkyviin tulee neljä hevosta ratsastajineen.

2015_09_20_Boy and horse_sculpture_PHA_IMG_1339Teos on pystyssä syyskuun loppuun asti. Taiteilija on Jason deCaires Taylor, (kuulemma) maailmankuulu vedenalaiskuvanveistäjä. 

Jotenkin viehättää tuo ajatus. Että tyyppi löytää aivan oman juttunsa ja tulee siinä tosi hyväksi. Vedenalaiskuvanveisto ei olekaan mitään valtavirtaa.
Täällä lisää tietoa kiinnostuneille, silkkaa Atlantista koko touhu!

 

2015_09_20_The Rising Tide_1_PHA_IMG_1344

Mestoilla oli myös tämän auto-veneen maihinnousupaikka.  Olen nähnyt tämän vempeleen turistikierroksilla niin maalla kuin vesillä. Vain siivet puuttuvat.

2015_09_20_Darth Vader Tate Britain_PHA_IMG_1356

Samalla reissulla piipahdin lyhyesti myöhäisellä lounaalla Tate Britainissa.

Nastaa näissä Lontoon museoissa on, että niiden peruskokoelmat ovat liki kaikki ilmaisia. Voi siis muiden menojen lomassa vaan käväistä pienellä taidetankkauksella, imaista muutaman hengenvedon Henry Moorea tai Van Goghia tai mitä nyt sattuu milloinkin vastaan tulemaan.

Kuten tällä kertaa tämä darthvaderihko heebo.

Tekee hyvää ihmiselle, taide.

Takin’ A Walk On The Thames Side

I made a Sunday walk by the Thames today.

By MI6, the James Bond’s office, there is this artwork,
four horses and riders that sink and re-emerge from the water,
according to the tide of the river.

Had a quick late lunch at Tate Britain and met Darth Vader.

Art is good for you.

NUUUUH! Mitä tapahtuu seuraavaksi – ja miksi?

/ Couture & Views / Leave a comment

Finding The Trend in English below.

Näyttää, muttei taida olla. To Banksy or not to? I think not.

Näyttää, muttei taida olla. To Banksy or not to? I think not.

Historia on ihan jees, vaan tulevaisuus se vasta pihteihinsä nappaa!

Vietin viime viikon Lontoossa trendejä nuuskimassa. Ihan tälle viileenmetsästyskurssille osallistuin siellä.
(Toim. huom. Central Saint Martins on muodin, designin ja taiteen opiskelun Se Mesta, ja lyhytkursseille pääsevät taviksetkin, kohtuuhinnalla, vinks vinks!)

Monille − noh, kaikille − yrityksille on olennaista arvioida, mihin maailma on menossa ja miten sitä voisi hyödyntää liiketoiminnassa. Tämän vuoksi firmat seuraavat tarkasti hiljaisia signaaleja ja niistä mahdollisesti kehkeytyviä megatrendejä.

Mitä tapahtuu seuraavaksi kulttuurissa, taloudessa, sosiaalisesti, politiikassa, ajattelussa…
Millaisia elämäntyylejä ihmiset omaksuvat?
Mikä on heille tärkeää?
Miten he käyttävät aikansa ja rahansa?

Nuuskijat havainnoivat maailmaa ja poimivat siitä omat huomionsa, muodostavat oman näkemyksensä. Kun eri nenien havaintoja kootaan yhteen, suuret linjat alkavat hahmottua. Niitä trenditoimistot koostavat asiakkailleen yksityiskohtaisiksi raporteiksi.

Mitä tapahtuu ja miksi?
Mitä teemme tällä tiedolla?

Henkeäsalpaavan mielenkiintoista!

Palaan tähän aiheeseen tulevaisuuden(!) postauksissani.
Tässä muutamia fiilistelykuvia maistiaisiksi.

Viileetä ja kuumaa Lontoosta, ole hyvä!

 

 

Cool Hunting In London

History is quite ok, but he future is fascinating!

Last week I attended this course in trend forecasting at Central Saint Martins, the renowned college of University of Arts London.

Knowing what is just about to happen is vital for many companies, if not all.
Weak signals grow into megatrends, and sooner or later they affect the business.
Better be prepared.

So the companies track vigorously what is next culturally, economically, socially, politically, philosophically…

What are the trends in lifestyle?
What is important to people?
How will they use their time and money?

And what should we do with this information?

I am just thrilled, and will tackle the issue in my future(!) posts.

Here are just some inspiring photos to start with.
The Cool and The Hot from London, here you are!

Shhhh – kuiskaus tammikuussa

/ Couture & Views / Leave a comment

In English below, just for you, my dear.

En lähetä joulukortteja.
Joulukuussa on liikaa kiireitä: töissä on saatava maailma valmiiksi, glögit ja hippalot vaativat läsnäoloa, lahjat, herkut, koristeet, siivoukset, paketoinnit, pöhinät, hulabaloo.
Auditiivista meteliä ja visuaalista kohinaa.

Kaikilla on kiire rauhoittumaan.

Tulee tammikuu. Pimeistä pimein, pitkä kuin nälkävuosi. Ankeutta kestää ja kestää: juuri kun ajattelet sen kääntyvän heleäksi helmikuuksi, on vielä viikko jäljellä.

Kevät on kaukana, joulun riemumieli vajonnut muistoihin. Kukaan ei tapaa ketään, valo on keinoa vain, ankaruudesta uusi uskonto, tipaton ja paremmat elintavat.

Tähän synkkyyden ytimeen ajoitan tervehdykset, tammikortit.
Toivon ja toivotan oivallista vuotta, hyvää elämää, sinne tänne ympäri palloa.

Miksi huutaa joulukuussa, kun voi kuiskata tammikuussa.

 

Uljautta arjen rosoon 2015!

2015_01_25_Tammikortti2015_Battersea_blogiin_PHA_MG_0880

Let us see the graceful
in these rough, ordinary days of 2015!

 

Wish-whispering In January 

I never send Christmas cards or Season’s Greetings.

December is so busy, so full of fuss, one should scream and shout to get the message through.

Once Christmas is over, there is just silence and darkness, all the good vows and will-be-a-better-person undertakings.
Dull, boring everyday life, amidst the saddest winter.
That is January. 

At that moment, I send my best wishes. 

Why cry in December when you can whisper in January?

 

 

Helposti sulavaa nykytaidetta

/ Couture & Views / Leave a comment

Please, see in English below.

2014_06_02_KIASMA_Hanna Vihriala_Ruusu_PHA_IMG_6720

Kuvataiteilija Hanna Vihriälän Ruusu on tehty irtokarkeista. Halkaisija on nelisen metriä.

Käytiin ystäväni Sannan kanssa Kiasmassa.

Pääkohde oli Kimpassa-näyttely, jossa “suomalaisen nykytaiteen, muotoilun ja muodin kärkinimet kohtaavat”.
Lisäksi ”rajoja rikkova näyttely avaa uudenlaisia näköaloja taiteen ja designin maailmaan”.

Aikamoista liioittelua.

2014_06_02_KIASMA_Hanna Vihriala_Ruusu_irtokarkkiyksityiskohta_PHA_IMG_6725Näyttelyssä Marimekko-muotoilijat kokeilevat nykytaidetta ja nykytaitelijat taas Marimekkoa.
Artisteja on 16.

Lopputulos ei järisytä sydänjuuria, ei kaiherra mieltä. Siinä mielessä se on enemmän designia kuin taidetta.

Näyttely on myös kaunis, kekseliäs ja kohottava!
Nokkeluus naurattaa, visuaalisuus viehättää.

Loppuu kesken, mokoma.

Tsekkasimme niin ikään Kiasman helmiä XIII kokoelmanäyttelyssä Kiasma Hits.
Näyttelyyn on koottu 15-vuotiaan museon kokoelmista teoksia lähes 50 taiteilijalta.
Töiden on tarkoitus johdattaa meidät nykytaiteen perusasioiden pariin. Yhden huoneen olivat kuratoineen päiväkotilapset.

Aika hyvä!

Vesa-Pekka Rannikko: Ohi. Näyttää 2D, on 3D. Kipsiteoksen lähtökohtana on valokuva, siitä "liike-epäterävyys".

Vesa-Pekka Rannikko: Ohi.
Näyttää 2D, on 3D.
Kipsiteoksen lähtökohtana on valokuva, siitä “liike-epäterävyys”.

Oivalluksia. Hämmästyksiä. Kutituksia.
Saa koskea! Sopii sukeltaa!

Tykättiin. Tuli hyvä mieli.

Siksi emme menneetkään kurkkaamaan Kiasman kolmatta näyttelyä, Alfredo Jaarin retrospektiiviä.
Jaar tutkii töissään ihmisen ja yhteiskunnan moraalia ja ihmisen vastuuta omasta ja muiden kohtalosta.

Aavisteltiin angstia.
Skipattiin.
Mentiin ostaan jätskiä.
Ei aina jaksakykene ihminen.

Näyttelyt ovat avoinna 7.9.2014 asti. Sen jälkeen museo sulkeutuu kelpo toviksi, joskaan ei käynyt ilmi, miksi.

 

Easy-to-Digest Contemporary Art

My friend Sanna and I visited Kiasma, the Museum of Contemporary Art in Helsinki.

The main target was Together, an exhibition type Marimekko goes Kiasma.
We also checked Kiasma Hits, the jewels of contemporary art from Kiasma’s collections.

 Yummy! We liked!

(And skipped Alfredo Jaar,  artist working on moral issues in society and the personal responsibility of  our destiny, and that of others.
Sometimes you are just not in the mood for angst.)

Kimmo Schroderuksen Laajentujan voi venyttää eri tiloihin sopivaksi.
Inspistä kodin sisustukseen.
Portaikko kuin Vatikaanin museoista.
Lea Whittingtonin Kananluukattokruunu tuo mieleen kapusiinimunkkien kryptan Roomassa. Siellä oli vain käytetty ihmisen luita.

 

Me rakastamme Tukholmaa

/ Couture & Views / 2 Comments

Please, see in English below.

2014_05_20_Fillari nojaa seinaan_Tukholma_PHA_IMG_6652Tukholma.

Eikös se olekin kuin hieman paranneltu versio Helsingistä?
Kaunis. Rikas. Sivistynyt.
Elegantti. Trendikäs. Fiini.
Merellinen. Kuninkaallinen. Historiallinen.

Särmätön.
Ei ole turisti-Tukholmassa samaa rosoa kuin Helsingissä.
On niin smooth kaikki. Hyggligt!

Sangen miellyttävää.

Vietimme viikonloppuna Tukholmassa laatuaikaa nuoruuden ajan mimmijengin kesken.2014_05_20_Olohuoneen ikkuna_Tukholma_PHA_IMG_6647
Olemme tunteneet toisemme kolme-, neljäkymmentä vuotta. Kun yhteistä historiaa on noinkin paljon takana, yhdessäolo on yksinkertaista, rentoa, suloista, ymmärtävää, lempeää, huumorintäyteistä.
Ilmassa oli paljon rakkautta ja lämpöä!

Kelit olivat aivan mahtavat, kuten aina visiiteilläni Tukholmassa.
Ohjelmanumeroita meillä oli yksi: Abba-museo.
Lisäksi ehdin käydä myös Moderna Museetissa ja Fotografiskassa.

Tässä arviot pähkinänkuoressa.

2014_05_20_Abba_seinalla_PHA_IMG_6544ABBA-MUSEO.
Mainio! Hieman rupusempi kuin odotin. Interaktiiviset osiot – karaoke, jammailu stagella hologrammien kanssa –  hauskoja.
Pukunäyttely myös kiva. Muuten levynkannet ja julisteet seinillä aika tylsää meininkiä.

Pari oivallusta:

  1. Kukin abbalainen alkoi harrastaa musiikkia vakavasti jo aivan pienenä, siinä viiden vuoden iässä. Ennen yhtyeen syntyä jokainen oli jo menestynyt muusikko listahitteineen kaikkineen.
  2. Abba-saundi rakennettiin huolellisesti, äänikerros kerrokselta sen ajan parhain laittein. Teknisellä kehityksellä ja osaajilla oli tässä tärkeä osa.

Kannattaa mennä kerran elämässä. Liput on syytä varata etukäteen netistä.

MODERNA MUSEET
No nyt ei kyllä iskeny.
Tilat ovat sekavat ja kyltitys onneton. Perusnäyttelyn logiikkaa en ymmärtänyt.

Erikoisnäyttelynä oli nyt tarjolla Surrealismen & Duchamp. Mmmmm. Aika pieni. Jotakin ihan nastaa, mut ei jaksanu innostuu. Surrealismi on niin… rasittavaa.

Museokauppa on kyllä aika jees. Sisäänkäynnin yläpuolella teksti julistaa Vi förslavas av föremålen omkring oss. Tavara orjuuttaa meidät.
Käytä siis kruunusi harkiten.

2014_05_20_Fotografiska_PHA_IMG_6683FOTOGRAFISKA
Fotografiska on yksi maailman suurimmista modernin valokuvataiteen museoista. Se avattiin neljä vuotta sitten vanhaan tullirakennukseen Södermalmille, aivan rannan tuntumaan.

Paikalle on hieman hankala päästä kummallisten liikennejärjestelyjen vuoksi.
Kannattaa kyllä suoriutua, sillä esillä on aina useita näyttelyitä.

Nyt katsoin erityisen huolellisesti Robert Frankin retrospektiivin.

Kuvat kiehtoivat, toki. Aivan erityisesti kuitenkin tykkäsin ripustuksesta: salin seinät olivat mustat, tila hämärä, ja jokaista kuvaa valaisi oma spotti. Tosi reilua valokuvia kohtaan, ja tyylikästä myös!

Mestan yläkerrassa on ruokapaikka, josta on upeat näkymät veden yli Djurgårdeniin.
Nyt kuitenkin valitsin terassin rakennuksen edustalla. Grillistä lammasmakkaraa ja salaattibuffet.
Oj då, kun oli hyvää!

Hyvin jaksoin lentää kotiin.

We Love Stockholm

We spent the weekend in Stockholm, five lady friends and myself.
We have known each other for 30, 40 years, and one of us lives in the city nowadays.

The weather was lovely.
Stockholm was lovely.
We were lovely.

 Abba The Museum was fun.
Moderna Museet was boring.
Fotografiska was worth a visit.

The sun always shines in Stockholm!

Andy, Bertha ja Lilli

/ Couture & Views / 2 Comments

Please, see English summary below.

2014_05_11_viola keitto_monta2_PHA_MG_2167On äitienpäivä. Parrakas kaunotar voitti viime yönä Euroviisut. Minä kävin eilen Tampereella.

Andy Warhol on esillä Sara Hildénin taidemuseossa toukokuun loppupuolelle saakka.

Näyttely on oikein mainio katsaus poptaiteen ikonin tuotantoon.
Siellä ne ovat kaikki: Brillo Boxit, Campbellin tölkit, Maot ja Marilynit, Jaggerin sepalus ja sähkötuoli.

Warholilla oli erittäin läheinen suhde äitiinsä. Hän oli homoseksuaali ja korosti usein persoonansa naisellisia piirteitä. Eräässä valokuvasarjassa Warhol esittää naisia, jotka ovat pukeutuneet miehiksi.
Ei tainnut saada euroäänien vyöryä Andy, ei vielä tuolloin.

Olen aika ihastunut Warholin tapaan käyttää mainonnan visuaalista kieltä, nopeaa työskentelytapaa ja toistoatoistoatoistoa viestinsä vahvistamiseen.
Valokuva monen taideteoksen pohjana kiehtoo niin ikään.

Monipuoliset tekniset kokeilut, ennakkoluuloton elokuvailmaisu, oma lehti ja – tietenkin – oma tv-ohjelma, heppuhan oli aivan rajaton!

Ei blogia sentään.

Kaiken sen hätkähdyttämisen jälkeen on jotenkin banaalia kuolla sappileikkauksen komplikaatioihin.
Siis oikeesti. Ensin tyyppi näkee vuosikymmeniä vaivaa rakentaen huolellisesti imagoaan. Selviää nipin napin radikaalifeministin murhayrityksestä.
Ja lopulta, kaiken tämän jälkeen, PUF.
Sappivaivoja.

Ja se hopeinen tukka, se on sitten peruukki.

Kandee käydä katsomassa matkankin päästä.

Näyttelyskene ei rajoittunut Näsinneulan maisemiin.
Tampereen taidemuseossa aukesi eilen Vuoden nuori taitelija 2014 -näyttely Tuntemattomien juhlien jäänteet.

Pariskunta Nabb + Teeri ovat asettaneet esille, noh, ehtaa roinaa.

Ällöttäähän se.

2014_05_11_Vuoden nuori taitelija_Nabb-Teeri_PHA_IMG_6383

Ja samalla totean: meillä oli tollanen. Ja toi ja toi kans.

Nämä roinat ovat minun roiniani.
Nämä jätteet ovat minun jätteitäni.

Ei uutta, mutta silti niin nokkelaa.
Joskus jopa kaunista, sellaisella huonoa omaatuntoa herättävällä tavalla.

Jotenkin nämä kaksi näyttelyä nimenomaan peräkkäin nähtyinä synnyttivät uusia synapsien kytkentöjä.
Molemmat olivat monialaisia: piirustusta, maalausta, videotaidetta…
Molemmissa arkipäiväinen – Brillo Boxit tai Vammalan kirjapainon pahvilaatikot – oli tuotu museoon, siis todettu taiteeksi.

Enää se ei hätkähdytä samalla tavalla kuin 60-luvulla.
Yhä se silti kutittaa meitä katsojia kysymään: ”HÄH? Ovatko väritahnalla täytetyt siansuolet muka taidetta?”

2014_05_11_Berthan alkuruoka hauki_PHA_IMG_6369Siansuolista kulinaarisiin nautintoihin.

Olimme, ystäväni M & J ja minä, varanneet pöydän Ravinteli Berthasta. Mesta on Tampereen lahja fine dining goes bistroilulle.

Ooooh, että voi ihminen tulla ruoasta onnelliseksi!
Jo alkuruoka oli niin hyvää, että kyyneleet kihosivat silmiin.
Tosin se saattoi johtua myös liian lyhyistä yöunista.

Erinomainen palvelu, huippuviinit ja vain kivenheitto rautatieasemasta! Fanitus!

Illalla ennen paluuta Helsinkiin, tapasin vielä rakkaan labbisystäväni Lillin. On se niin muru. Hau hau!

Kandee siis käydä Tampereella.

 

 

Yes We Soup Can!

I visited Tampere, just some 170 km north of Helsinki.

Andy Warhol was there. Restaurant Bertha was there. And my labrador friend Lilli was there.

Tampere is always worth a visit!

 

2014_05_11_Lilli_PHA_IMG_6416