Mitä patalaput voivat opettaa meille varastonhallinnasta?

Executive summary in two rows below.

2016_03_20_BLOGI_Patalappuja_PHA_IMG_6485

Bongaa kuvasta kaksi lappua, jotka eivät ole Marimekkoa.

 

Ensimmäisiä asioita, jotka me talous-Dinsinöörit universiteetissa opimme on tämä: ”Älä pidä varastoa”.

Varastointi on peelsepuupista, koska se on tosi kallista:

  1. Varastoon on sitoutunut rahaa, joka voisi olla paremmassa käytössä muualla.
  2. Varasto vie tilaa, ja tila maksaa aina: vuokrana, sitoutuneena pääomana, lämmitys-, huolto- ja siivouskustannuksina.
  3. Varastossa tavara happanee. Hiiret syövät, pakkaukset vaurioituvat, teknologia vanhenee ja trendit ajavat ohitse.

Ei siis kannata pitää varastoa. Sen sijaan on fiksua

  • hankkia raaka-aineita sitä mukaa kuin niitä tarvitaan prosessin seuraavassa vaiheessa
  • valmistaa tuotteita sitä mukaa kuin niitä myydään asiakkaille.

Tähän ovat sitten japanilaiset kehittäneet Dinsinöörin sielua mukavasti kutkuttavia systeemejä, kuten JIT/JOT − siitä lisää täällä.

(Toim.huom. Ovelimmat pitävät oman prosessinsa hoikkana ja antavat jonkun muun pitää varaston. Kätevää, jos neuvotteluvoima riittää eikä asiakastyytyväisyys kärsi.)

Minimivaraston periaatetta voi noudattaa paitsi valmistusteollisuudessa ja kaupan alalla, myös kotona.

Vähemmänkin hulppea lukaali riittää, kun karsii varaston minimiin.
Pois kaikki liki-välitöntä iloa tai hyötyä tuottamattomat tavarat!
Eroon sitku-roinasta, fokus nytkuun.

Itselläni sitkua on (ollut) aika tavalla, itse asiassa niin paljon, kuin runsaalla kaappitilalla, vintti- ja kellarikomerolla, sängynalusella ja sukulaisten varastoilla poispilattu hentomieli suinkin onnistuu hautomaan.

Viime vuosina olen systemaattisesti vähentänyt kaikkea ylimääräistä. Ei ihan helppoa materiaan kiintyvälle.
Oi design!
Oi mummon virkkaama virttynyt verho!
Oi keittokirja, jossa on edesmenneen emomme käsialaa!
Oi enkyltykkäämuttasainlahjaksi!
Oi tätävoitarvita2025!

Homma ei tunnu päättyvän koskaan, sillä kiristän kriteerejä jatkuvasti.
”Siis onko tästä OIKEASTI mulle iloa tai hyötyä?”
”Siis voittaako tähän sitoutunut tunnearvo LOPPUPELEISSÄ sitoutuneen pääoman?”
”Siis TODELLAKINKO etsin enkun sanat/reseptit/virkkausohjeet/Jukatanin niemimaan fyysisistä hakuteoksista enkä KVG?”

Uudestaan ja uudestaan kampaan läpi omaisuuttani, välillä järjellä, välillä tunteella, kuten Konmarinsa sisäistänyt bloggari ikään.

Koska poistettavaan tavaraan on jo sitoutunut paljon rahaa ja aikaa − myös se viimeinen säilyttää vai heittää -päätöksen vaiva − en yleensä myy kamaa itse kirpparilla. En halua käyttää minuuttiakaan enempää kamaan, josta aion luopua.

Hyvänen aika, onhan vapaa-ajallanikin hinta, sitä korkeampi, mitä vähemmän sitä on!

Heivaan siis tykötarpeettomat nopeasti ja vastikkeetta Fidaan tai Kierrätyskeskukseen ja käytän arvokkaat tuntini nautinnollisemmin.

Kuten käsitöihin.

Ostin neljä vuotta sitten Marimekon ystävämyynnistä puuvilloja yli akuutin oman tarpeen.

Kankaisiin kulunutta summaa en enää muista, ja se on muutenkin niin sanottu uponnut kustannus eli meni jo, ei voi enää vaikuttaa, ei kannata murehtia.

Ajan kuluessa pääomaa on kuitenkin sitoutunut jonkin verran, ja kangasvarasto maksaa minulle koko ajan lisää juuri aiemmin listaamistani syistä.

Mitään käyttöä ei edelleenkään ollut näköpiirissä. Makunikin on muuttunut.

Toteuttaakseni varastonhallinnan kauneimpia periaatteita päätin ottaa kankaat tuottavaan käyttöön.

Perustin liukuhihnan. Yhdistin parissa illassa tyygit ynnä muutamia ompelutarvikemiljuunalaatikkoni epämääräisiä nauhanpätkiä patalapuiksi. Väliin tungin eristeiksi levyvanua sekä pahasti nyppyyntyneen fleecepeiton.

Tehtaani tuotti 33 patalappua.

Patalaput ovat käyttötavaraa. Ei se tomaattisoijainen wokkimoussakalasagne niistä pesussa lähde kuitenkaan. Siksi ihminen tarvitsee uudet patalaput parin vuoden välein.

Näitä aion jakaa kavereille illanistujaistuliaisina. (Saatte kaikin mokomin piilottaa laatikkoon ja ottaa esille vain tarpeen vaatiessa.)

Nopea laskutoimitus.
Oletetaanpa, että annan kaksi patalappua yhden viinipullon sijasta. Oletetaan myös, että korvattavan viinipullon hinta olisi sellaiset viitisentoista euroa.

Näin ollen patalappuvarastoni arvo olisi nyt (33/2) x 15 eli rapiat 247 euroa.

Omaa ja vastaanottajan oletettua, toivottua mielihyvää tai vapautuvaa hyllytilaa en nyt hinnoittele.

Jotakin kannattaa jättää ihan fiiliksen varaan.

 

2016_03_20_BLOGI_patalappuja2_PHA_IMG_6479

Two of these are actually NOT Marimekko. Really easy to find, if you are a connoisseur.

Do Not Hold Inventory, Hold Pots Instead

I transformed my Marimekko fabric inventory into 33 potholders.

Friends, expect to get non-alcoholic homecoming gifts from me this year!

Pelastusrengas vyötärölle

Survival assets in English below.

2016_02_22_Heijastinvyo_PHA

 

Alan pikku hiljaa taas viritellä värkkäysprojekteja.

Ompelukone on toki ollut esillä jo kolme viikkoa. Kaivoin sen naftaliinista heti Lontoosta palattuani. En vain ole löytänyt sopivaa rakoa muuhun kuin muutamaan mitättömään korjausompelusessioon.

Siis missä on hupi korjausompelussa? En tykkää yhtään.
Keksin ja kasaan mieluummin jotakin uutta – siinä se luomisen riemu on!

Eilen pykäsin talven pimeyteen kauan hautomani pelastimen.

Lokakuusta huhtikuuhun kuljen kaulasta varpaisiin mustissa: musta pitkä untuvatakki, mustat housut, mustat kengät, mustat hansikkaat.
Päähine ja kaulahuivi ovat harmaat ja käsveskassa ehkä jokin väri, jos oikein rajuksi heittäydyn.

Ei siinä yksi hentoinen heijastin paljon auta.
Surku käy autoilijoita.

Tarvitaan järeämmät  konstit.

Siispä:

  • Nappitalosta kuusi senttiä leveää kuminauhaa ja solki (oi, muistatko vielä patellavyöt!?)
  • Hobby Pointista heijastinkangasta.

Untsari ylle, mitataan vyötäröllä tarvittava kuminauhan pituus plus vähän päälle kiinnityksiä varten.
Heijastinkangas ei veny, joten sitä leikataan sitten sellaiset 20 cm enemmän, leveys tuplana kuminauhan verran sekä saumanvarat.
Kankaasta ommellaan pussi, käännetään, ujutetaan kuminauha sisälle, ommellaan päät kiinni, kiinnitetään solkeen.

Funktionaalinen 3D-hengenpelastusrengas on valmis öisiin urotöihin!

 

Life-saver Around My Waist

Oh, I have SOOOOOO been longing for handicraft projects!
Just had to deal without when in London. Far too long…

Now back home I have had trouble finding a good hour or two to start projects.
Any needlework endeavour requires some un-programmed spare time, which I simply have not had, with a new job, rehabilitated yoga sessions and all the friends to meet again.

This weekend I managed to organise a free-floating moment and used it to make a reflecting belt for my all-black winter outfit.

Increasing my chances to survive in the darkness of today’s world.

Muutama sana koti-ikävästä

Just a few words of being homesick, in English below.

2015_07_View from living room to kitchen_PHA_MG_3417

Mun koti. Nyyhkis. My home. Sniff.

Kun…

  • flunssa jatkuu kahdettatoista päivää ja neljä seinää ajavat sekoamisen partaalle
  • boileri on rikki eikä talossa siis ole lämmitystä, pyyhe on aamulla vielä märkä edellisen suihkun jäljiltä ja kuuma vesi tulee varajärjestelmästä
  • taloon muuttaa uusia vieraita, jotka kaiken lisäksi ovat häämatkalla
  • tuplabuukkauksen vuoksi on lähdettävä karkuun neljäksi yöksi
  • pankkitilin saldo hupenee hyvää vauhtia vaikka ostan vain ruokaa ja katon pääni päälle
  • suppean vaatevaraston pyörittäminen pyykistä ylle ja takaisin alkaa ottaa kupoliin/tyylitajuun
  • Pariisissa listitään ihmisiä sattumanvaraisesti, ja Lontoossa ulisee jatkuvasti sireeni

… on ehkä oikea hetki puida koti-ikävää.

Osasin sitä odottaa, mutta muoto yllätti.

Aivan ensimmäiseksi, jo muutaman viikon kuluttua saapumisesta, joskus syyskuussa, aloin kaivata astioitani: Teemaa, Ultima Thulea, Sukkia makkaralla.
Etenkin Teema-mukeja on ihan kauhea ikävä!

Takerrun isäntien Suomesta tuomiin Marimekon teekuppeihin ja muutamaan kolhiintuneeseen Aino Aaltoon. Ne ovat turvalasini.

(Note to self: ero Savonia-aterimista ei tunnu missään.)

2015_07_Kitchen window_PHA_MG_3218

Mun näkymät. Mmmmhh.

Lokakuun tienoilla aloin muistella kotiani. Olohuoneen punaista seinää. Avaria näkymiä ikkunoista. Pakastinta täynnä kotimaisia marjoja. Rustiikkia ovea eteisessä. Pehmeää, filtteröimättä kelpoa hanavettä. Isin entisöimää putkiradiota. Kirjoja. Omaa rauhaa.

Ompelukonetta! Kankaita! Tarve värkätä tuntuu aivan fyysisenä paineena jossakin rintalastan tienoilla.

Laajensin lähiympäristöön. Naapureihin. Korttelin matkaan jooga-studiolle. Kotikulman Alepan loistovalikoimiin. Seurasaaren lenkkeihin. Stockmanniin, Herkkuun etenkin. Ex-duunipaikan erinomaiseen ruokalaan.

2015_07_Bathroom_door_PHA_MG_3205

Mun vessan ovi. Buhuu.

Helsinkiäkin on ikävä. Kuinka hieno mesta: pääkaupunki mahdollisuuksineen, silti mini. Yhdellä visiitillä keskustassa treffaa sattumalta neljä tuttua, jouluaatonaattona toistakymmentä.

Ja luonto! Facebook-kavereiden ruskakuvat ja auringonlaskut mökkirannassa vääntävät veistä haavassa. Enkä edes ole mikään luontoihminen.

Huomaan haaveilevani muutosta maalle. (Siis HÄH?)

Nyyhkis. Yleiskaiho!

Sitten muutama yllätys.

Minulla ei ole ikävä Suomea. Siis Suomea paikkana, yhteiskuntana, kansana, tapoina, toimintana. Luen uutisia kotimaastani äimän käkenä ja ihmettelen, onko tuo muka minun maani!

Minulla ei myöskään ole ikävä ihmisiä. Ajattelen ystäviä, sukua ja ex-kollegoja hymyillen, mutten tunne kaihon kaiverrusta. Tekstaan, meilaan, skypetän ja facebookkaan − yhteyshän on yhtä tiivis kuin kotona.

Ympärilläni on nyt toisia hyviä tyyppejä.

Vain lähilapset ovat poikkeus. Kun aatos pyyhkäisee Helleä, Haraldia, Mariaa ja Matiasta, sydänalassa muljahtaa. Tunne on sama Helsingissäkin. Kymmenen metriä, kymmenen minuuttiakin on liian pitkä ero. En vaan saa heistä kyllikseni! Hellyyspuuska!

Mun elämä. LOVE!

2015_07_LIving room_PHA_MG_3424

Mun olohuoneen punainen seinä. Yhyy. Yy-yyy.

About Being Homesick

Make me feel homesick:
my Finnish design, my home, my yoga studio, my Helsinki,
my closest children Helle, Harald, Maria and Matias.

Love them, miss them.

Do not make me feel homesick: Friends. Family. Finnish media.
Love them, do not miss them.
Thanks to the sms, web, Skype and Facebook, the contact is about as close as it is back home.

 And Finland. What on earth is going on in Finland?

2015_11_15_Bookshelves_MG_3429

Mun kirjahylly. Mun taiteet. Niisk.

 

 

NUUUUH! Mitä tapahtuu seuraavaksi – ja miksi?

Finding The Trend in English below.

Näyttää, muttei taida olla. To Banksy or not to? I think not.

Näyttää, muttei taida olla. To Banksy or not to? I think not.

Historia on ihan jees, vaan tulevaisuus se vasta pihteihinsä nappaa!

Vietin viime viikon Lontoossa trendejä nuuskimassa. Ihan tälle viileenmetsästyskurssille osallistuin siellä.
(Toim. huom. Central Saint Martins on muodin, designin ja taiteen opiskelun Se Mesta, ja lyhytkursseille pääsevät taviksetkin, kohtuuhinnalla, vinks vinks!)

Monille − noh, kaikille − yrityksille on olennaista arvioida, mihin maailma on menossa ja miten sitä voisi hyödyntää liiketoiminnassa. Tämän vuoksi firmat seuraavat tarkasti hiljaisia signaaleja ja niistä mahdollisesti kehkeytyviä megatrendejä.

Mitä tapahtuu seuraavaksi kulttuurissa, taloudessa, sosiaalisesti, politiikassa, ajattelussa…
Millaisia elämäntyylejä ihmiset omaksuvat?
Mikä on heille tärkeää?
Miten he käyttävät aikansa ja rahansa?

Nuuskijat havainnoivat maailmaa ja poimivat siitä omat huomionsa, muodostavat oman näkemyksensä. Kun eri nenien havaintoja kootaan yhteen, suuret linjat alkavat hahmottua. Niitä trenditoimistot koostavat asiakkailleen yksityiskohtaisiksi raporteiksi.

Mitä tapahtuu ja miksi?
Mitä teemme tällä tiedolla?

Henkeäsalpaavan mielenkiintoista!

Palaan tähän aiheeseen tulevaisuuden(!) postauksissani.
Tässä muutamia fiilistelykuvia maistiaisiksi.

Viileetä ja kuumaa Lontoosta, ole hyvä!

 

 

Cool Hunting In London

History is quite ok, but he future is fascinating!

Last week I attended this course in trend forecasting at Central Saint Martins, the renowned college of University of Arts London.

Knowing what is just about to happen is vital for many companies, if not all.
Weak signals grow into megatrends, and sooner or later they affect the business.
Better be prepared.

So the companies track vigorously what is next culturally, economically, socially, politically, philosophically…

What are the trends in lifestyle?
What is important to people?
How will they use their time and money?

And what should we do with this information?

I am just thrilled, and will tackle the issue in my future(!) posts.

Here are just some inspiring photos to start with.
The Cool and The Hot from London, here you are!

Ihkuin mobiiliappsi ikinä!

You have it in English below!

2014_12_28_Himmeli_olki_PHA_IMG_8744

Himmeli oli kova juttu kodeissa ennen joulukuusia.

Himmeliä pidettiin taannoin katossa joulusta juhannukseen, ja sen oli määrä varmistaa viljan riittävyys seuraavaan sadonkorjuuseen saakka.

Maalaistuvissa tuo olkimobile oli juhlan ykköskoriste aina 1800-luvun loppupuolelle asti. Kaupungin säätyläiskodit vaihtoivat kuuseen jo aiemmin.

Tein ensimmäisen himmelini joulukuussa 1984 Vaasan työväenopiston olkityökurssilla. Oppia saatuani sulkeuduin huoneeseeni, ovessa asiaankuuluvat Joulupajaan pääsy kielletty -ukaasit. Lukion koeviikkojen vaivoilta vapaat hetket väkersin mutsille kaikkien aikojen työläintä joululahjaa: mutkikasta olkihimmeliä.

Vierähtikin vain vaivaiset 30 vuotta ennen kuin seuraavan kerran tartuin tähän kiehtovaan 3D-askareeseen.

Näiden kuvien perushimmelit ovat juuri ne taivaalliset – himmel = taivas, you see – lahjat, joiden todellista olemusta en joulunaluspostauksessani voinut paljastaa.

Parasta materiaalia himmeliin on kotimainen ruisolki. Se korjataan vielä vihreänä siinä juhannuksen jälkeen, heinäkuun alkupäivinä. Kootaan nipuiksi ja ripustetaan kuivumaan. Käännellään välillä. Kosteuden haihduttua työstetään riu’ut näppäriksi pätkiksi ja kootaan kaunottariksi kattoon.

Meitsillä vaan on vähemmän noita maajussituttuja (”Saisinko sata metriä raakaa luomuruisolkea, kitoosh!”), ei autoa, sekatöörejä eikä myöskään aurinkoista aitanseinustaa ruokojen kuivaukseen. Tyydyin siis Hobby Pointin askarteluaarreaitan pussitettuun antiin.

Ruista tai ei, oivasti funkkasi!

Olkihimmeli löysi paikkansa muuttolintutätini kesäkaupunkikodista.

Matiaksen ja Marian kanssa pykäsimme isille ja äidille modernin mustan himmelin paksuista mehupilleistä. Mukulat eivät kuulemma olleet pysyä aattona nahoissaan, niin kutkuttava oli itse tehdyn lahjan antamisen ilo!

Himmelin peruskuvio, vinksahtanut kuutio, on siitäkin timangi, että minityypit oppivat sen hetkessä. Mitä nyt langan kiristämiseen ja kuvioiden yhdistelyyn tarvitaan kokeneemman näprääjän jeesiä.

Himmeleitä voi tehdä myös järvi- tai meriruo’oista, metalliputkista, ohuista mehupilleistä ja jopa putkispagetista!

Eikä mobilea tarvitse Nuuttina heivata, antaa sen koristaa kotia ympäri vuoden.

Hyvä lähde askarteluun on tämä Eija Kosken kaunis, kaunis kirja Himmeli.

2014_12_28_Himmeli_pillit_PHA_IMG_8755

The Loveliest Mobile Application Ever 

This is himmeli, ”mobile decoration made of straw or other similar material” as the dictionary translates.
And also
himmel = heaven, in Swedish language.

It used to be The Christmas decoration before spruce conquered our drawing rooms. Himmeli hanged around until Midsummer, bringing luck for next year’s harvest.

I made my first himmeli in 1984, and the next ones just some 30 years later, this December.

The lighter one here, I made for my aunt using natural straw. Rye would be the best choice for this kind of work.

The black one we created in cooperation with Matias and Maria, using plastic drinking straw. The kids were just too excited when their parents opened the gift box.

Giving is so much more fun than receiving!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Unohda jo se SoFo!

Stockholm adventures in English below!

2014_07_15_BLOG_Stockholm_Stadshus_Gyllene sal_PHA_IMG_7856

Pörräilin viime viikon Tukholmassa.
Tarkoitus oli vain hengailla ja ehkä hieman tsekkailla putiikkeja sisustussilmällä, kun nyt on tuo kodinkohennusproggis meneillään.

Mitään en tietenkään tarvitse, paitsi uuden vessanpöntönrenkaan.
Pikkuruisella matkalaukullakin vain liikenteessä.

Ainakin kymmenen vuoden ajan olen ottanut naistenlehdistä talteen SoFoa ylistäviä artikkeleita.
(FYI: SoFo = Söder om Folkungagatan = Tukholman Södermalmilla sijaitseva hip alue)

Yhtä monen vuoden ajan olen yrittänyt ymmärtää, mikä siinä nyt muka on niin erikoista.
Lifestyle-putiikkeja vieri vieressä ja luomulattepopulaa palloilemassa.

Niii-in?
Ei iske mulle. Ei mene jakeluun.

SoFosta löysin vain yhden kiinnostavan mestan, ja se oli tämä Nordlings Antik. Valikoimissa on huonekaluja, pienesineitä ja koruja 1940-70-luvuilta.
Eleganttia! Tykkäsin!
En kylläkään ostanut mitään, kun on nämä töidenpakoilijan varat hiukka vähissä.

Keskityin sen sijaan hyväntekeväisyyskirppareihin ympäri kaupunkia.

Stadsmission ja Myrorna pyörittävät molemmat useita putiikkeja. Emmauksella on myös kaksi aivan vierekkäin Södermalmilla lähellä Slussenia.

Kävin ehkä kymmenessä mestassa. Liikkeet olivat poikkeuksetta tosi siistejä ja tavarat huolellisesti järjestetty.
Arvokkaammat objektit on usein koottu omiin osastoihinsa tai peräti vintageen keskittyneisiin liikkeisiin.

Tukholmassa eivät edes kirpparit haise ummehtuneelle. Niin on fiiniä!

Hankin muutamia veitsisettejä 60-luvulta, kaksi korua, käsipeilin, maustesetin ynnä pari lasikulhoa (siis keski-ikäiseltä naiseltahan nimenomaan puuttuu lasikulhoja, right?), niin, ja muutaman kuparisen myös.2014_07_15_Tukholma_Kaupungintalon torniaulan katto_PHA_IMG_7855

Kupari on inessä, ja on hassua hankkia sitä sisustusliikkeistä uutena, kun ainakin yhtä kiehtovaa löytyy käytettynä – pönttöjä, joilla on historia!
Täytyy selvittää, miten kylkiä kiillotellaan.

Ai niin!
Minne trendihipstesetterit nyt suuntaavat, kun tunnettu blogi Couture & Views on julistanut SoFon ihan död?

Hornstull ja Gamla Stan ovat kuulemma nyt Ne Jutut.
Tietää kertoa matkailulehti Mondo.

Kuvat Tukholman kaupungintalolta.

 

Charitable Shopping In Stockholm

I spent the last week in Stockholm, mainly hanging around and running through interior design shops.
Not necessarily buying anything, since not-working-status has deteriorated my bank account.

I did some purchases in charity shops, though.
There are several charity chains (!) in Stockholm: Myrorna, Stadsmission and Emmaus, for example.
Each has two or more shops around the city.

All stores are – no exception – clean and well-organised.
There are even some boutiques focusing on genuine vintage items.

I need absolutely nothing and was travelling light.

This means that I bought cutlery, spice pots, jewellery, mirror, a couple of glass bowls (a great variety of glass bowls is absolutely essential for a woman’s home-decorative well-being), and some copper stuff.
Mainly 1960’s objects.

I did not do this for myself.
I did it for a good cause.

Pics from Stockholm City Hall.

 2014_07_15_Nakyma_Kaupungintalon tornista_keltaiset autot_PHA_IMG_7875

 

 

 

Ostan vanhaa ja uudistun

Please, see it in English below.

2014_06_08_Ostoskarryt_Rooma_Trastevere_PHA

Joskus elämässä tulee superoivalluksia. Sellaisia käänteentekeviä hoksaamisia, PLING!, joiden jälkeen ei ajattele enää niin kuin ennen.

Aivot nyrjähtävät uuteen asentoon.

Nyt minulle on käynyt niin.

Olen tässä jo jonkin aikaa funtsinut, ettei oikeastaan pitäisi ostaa mitään.
Syitä on muutama.

Tavaraahan minulla jo riittää, ihan oman hamstrauksen tuloksena ynnä parin mummon ja yhden mutsin vaatimattomina perintöinä.
Astioita. Tekstiilejä. Huonekaluja. Tauluja ja toteemeja. Jopa muutama koriste-esine (oh dear!).
Ei tyyristä, vain tunnearvokasta.2014_06_08_Casa Batllo_kattolamppu2_Barcelona_PHA

Lisäksi luonnon kuormitus huolettaa minua aika lailla.

Uuden ostaminen kyllä ilahduttaa, mutta rasittaa kohtuuttomasti ympäristöä.

Se ei ole oikein. Pitäisi hillitä itsensä. Tavaralla pitäisi olla monta elämää.

No, toisinaan sitä sitten kuitenkin oikeasti tarvitsee jotakin. Jonkin ratkaisun.
Silloin se täytyy tehdä itse tai ostaa.

Muttei tarvitse ostaa uutena!

Kodinkohennusprojektini on generoinut isoja ja pieniä tarpeita. Kirjojen säilytys on niistä olennaisimpia. Myin näet kirjahyllyni – oivan mutta kyllästyttäneen – palat uusiin koteihin.
Siksi olen tässä viime päivinä rundannut pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksia.

2014_06_08_Abbaye_Thoronet_penkki_PHANo, voin kertoa, että niissä on lähinnä epäkiinnostavaa roinaa, kellertynyttä martela-ruloa. Apea meininki.
Toista oli vastikään 20 vuotta sitten, jolloin viimeksi tein vastaavaa kenttätutkimusta.
Silloin mieli kohosi, löytyi aarteita!

Second hand -liikkeissä on paljon ylihinnoiteltua tavaraa, eikä monien aukioloajoista ota selvää.

Kiinnostavimmat markkinat ovatkin siirtyneet nettiin.
Siellä kalusteita myyvät sekä yksityiset että yrittäjät.
Koko Suomen valikoimat, hakukriteerein sortteerattavissa, iisisti kotikoneella klikkaillen.
OOOOOHHHH!

Lisää persoonallisuutta, vähemmän luonnon kuormitusta.
Kansalaisten yya ylenpalttista kulutusta ja ikea-mdf:ää vastaan.
Tarinoita! Historiaa! Elettyä elämää!

Huuto.net ja Tori.fi nyt ainakin.

2014_06_08_Ruosteinen putki_Fagernasista_PHA_IMG_7254Tämä on nyt se PLING!
Hitsi vieköön, en osta enää uutena kuin ruokaa.

Isken tähän linkkejä muutamiin ihanuuksiin. Jossakin vaiheessa ne lakkaavat toimimasta.
Eläkäämme siis tässä hetkessä.

2014_06_08_Asia_decor_PHAOnko sinulla kehuttavia tai kehnoja kokemuksia second hand -markkinoista?
Mistä löydät aarteita?
Oletko ostanut retroa tai vintagea ulkomaisista verkkokaupoista, vaikkapa ebaystä?
Miten kuljetus on järjestynyt?
Mikä on kaupanteossa tärkeää ottaa huomioon?

Jaa kernaasti kokemuksiasi kommenttikentässä!

 

 

Buy Old, Feel New

 I should not buy anything.
My home, my life, is stuffed with… STUFF!
And the nature is in deep trouble, because we (I) consume.

 But now, renovating my home, I need some solutions.
For example, a storage for literature, to replace the bookshelf I sold.

 So I am exploring amazing furniture at web auctions and sites, for example huuto.net and tori.fi.

 OOOOHHHHH! I am amazed!

I will never buy anything new again!
Okay, maybe food.
I will keep retrovintage to wine and furniture.

 Above you will find links to some lovely stuff I found.
The links will eventually expire, let’s just live with that.

What kind of experience have you got buying or selling second hand stuff
on web auctions and sites?

2014_06_08_Putki_detalji_PHA

Helposti sulavaa nykytaidetta

Please, see in English below.

2014_06_02_KIASMA_Hanna Vihriala_Ruusu_PHA_IMG_6720

Kuvataiteilija Hanna Vihriälän Ruusu on tehty irtokarkeista. Halkaisija on nelisen metriä.

Käytiin ystäväni Sannan kanssa Kiasmassa.

Pääkohde oli Kimpassa-näyttely, jossa “suomalaisen nykytaiteen, muotoilun ja muodin kärkinimet kohtaavat”.
Lisäksi ”rajoja rikkova näyttely avaa uudenlaisia näköaloja taiteen ja designin maailmaan”.

Aikamoista liioittelua.

2014_06_02_KIASMA_Hanna Vihriala_Ruusu_irtokarkkiyksityiskohta_PHA_IMG_6725Näyttelyssä Marimekko-muotoilijat kokeilevat nykytaidetta ja nykytaitelijat taas Marimekkoa.
Artisteja on 16.

Lopputulos ei järisytä sydänjuuria, ei kaiherra mieltä. Siinä mielessä se on enemmän designia kuin taidetta.

Näyttely on myös kaunis, kekseliäs ja kohottava!
Nokkeluus naurattaa, visuaalisuus viehättää.

Loppuu kesken, mokoma.

Tsekkasimme niin ikään Kiasman helmiä XIII kokoelmanäyttelyssä Kiasma Hits.
Näyttelyyn on koottu 15-vuotiaan museon kokoelmista teoksia lähes 50 taiteilijalta.
Töiden on tarkoitus johdattaa meidät nykytaiteen perusasioiden pariin. Yhden huoneen olivat kuratoineen päiväkotilapset.

Aika hyvä!

Vesa-Pekka Rannikko: Ohi. Näyttää 2D, on 3D. Kipsiteoksen lähtökohtana on valokuva, siitä "liike-epäterävyys".

Vesa-Pekka Rannikko: Ohi.
Näyttää 2D, on 3D.
Kipsiteoksen lähtökohtana on valokuva, siitä “liike-epäterävyys”.

Oivalluksia. Hämmästyksiä. Kutituksia.
Saa koskea! Sopii sukeltaa!

Tykättiin. Tuli hyvä mieli.

Siksi emme menneetkään kurkkaamaan Kiasman kolmatta näyttelyä, Alfredo Jaarin retrospektiiviä.
Jaar tutkii töissään ihmisen ja yhteiskunnan moraalia ja ihmisen vastuuta omasta ja muiden kohtalosta.

Aavisteltiin angstia.
Skipattiin.
Mentiin ostaan jätskiä.
Ei aina jaksakykene ihminen.

Näyttelyt ovat avoinna 7.9.2014 asti. Sen jälkeen museo sulkeutuu kelpo toviksi, joskaan ei käynyt ilmi, miksi.

 

Easy-to-Digest Contemporary Art

My friend Sanna and I visited Kiasma, the Museum of Contemporary Art in Helsinki.

The main target was Together, an exhibition type Marimekko goes Kiasma.
We also checked
Kiasma Hits, the jewels of contemporary art from Kiasma’s collections.

 Yummy! We liked!

(And skipped Alfredo Jaar,  artist working on moral issues in society and the personal responsibility of  our destiny, and that of others.
Sometimes you are just not in the mood for angst.)

 

Inspiskuvia Stokiksesta

You have it in English below.

2014_05_22_hirvenpaa_NK_isofaili_PHA_IMG_6449

Minulla on aina pokkari mukana.
(Älypuhelimeni on siis UMPITYHYMÄ, siksi erikseen kamera).

Fotailen siellä sun täällä näkemääni, joka jollakin tavalla inspiroi, kiehtoo, huvittaa, kenties kummastuttaa – hyvässä tai pahassa.
Usein kyseessä on design ja jotkin metkat ratkaisut käytännön ongelmiin.

Esimerkistä käy vaikkapa Abba-museossa näkemäni itsepalvelunarikka: takki ripustimelle, ketju hihan kautta ja lukolla kiinni henkariin.
Åi-jåi-jåi-jåi-JÅI, että voi insinööri innostua!

Nämä kuvat ovat siis visuaalisia muistiinpanoja.
Silloin tärkeintä ei ole sommittelu, onnistunut valaistus tai kuvan estetiikka.
Olennaista on merkintä ja nyt minä muistan tämän.

Tässä muutamia inspis/horrorkuvia Tukholman-reissulta.

Visual InspiNotes From Stockholm

I always carry a camera with me (my phone is the most stupid, hence the pocket camera).

Wherever I go, I take snapshots of anything that inspires, amazes or surprises me, in good or in bad.
In this case, it not about photographic aesthetics or technical quality.
It is about making visual notes.

Here you go, some inspirational memophotos from our trip to Stockholm.