Jopas sattui!

Viikkoni keinoemona, osa 6

/ Couture & Views / Leave a comment

My week as puppy mum servant continues in English below.

2017_02_24_blogi_latte-ja-sorsat_pha_img_5223

 

Hmmm.

Minusta tuntuu, että minua vedätetään.

Ulkona käydään pikaisesti kolme kertaa päivässä. Lisäksi yksi alle tunnin lenkki ja toinen liki parituntinen. Näiden lomassa leikkiä ja rapsutteluja. Murkinaa, herkkunaksuja ja yleistä seurustelua. Päivän aikana olen poissa korkeintaan muutaman tunnin. Ei tarvitse riutua yksin, ei.

Täyspäivähommaa.

Ja kun sitten lopulta jokseenkin uupuneena iltakymmeneltä oikaisen sohvalle iPadin kanssa, aikeena jakso saksalaista dekkaria, en saa hetken siunaaman rauhaa!

Tyyppi on nimittäin turhautunut!
Tyyppi haluu huomioo!
Tyyppi haluu kiskonta- ja raastamisleikkejä!
Tyyppi haluu aarteenetsintää!
Tyyppi haluu-uu-u-u-uuuuu-u-u!

Koska niitä ei nyt ole tarjolla, Tyyppi alkaa keppostella.

Repii yltäni torkkupeittoa.
Hyppää sohvalle.
Raapii peiliä.
Kolistelee makkarissa niin, että on pakko mennä tarkistamaan.
Sujahtaa mielenosoituksellisesti sohvan alle piereskelemään.

Vinkuu hellyttävästi (manipulaatiota), haukahtelee vaativasti (propagandaa).

Kuka itse asiassa kusettaa ketä, kysyn vaan!?

Onnekseen Tyyppi on ylimaallisen söpö. Muuten tulisi tupenrapinat.

(Tohon se nyt yhtäkkiä simahti, puoliksi sohvan alle, en uskalla liikahtaa, ettei herää, hellanduudelis, kyllä lapset on ihanii. Kun ne nukkuu.)

 

My Week As Puppy Mum, part 6

I am beginning to think that this hound manipulates me.

Viikkoni keinoemona, osa 5

/ Couture & Views / Leave a comment

My week as puppy mum continues in English below.

2017_02_23_blogi_latte-kavelylla-6_pha_img_5141

 

Kakka.

Puhutaanpa vähän siitä ihtestään.

Täysorpona lapsettomana vanhanapiikana siistissä sisätyössä olen kovin vähän tekemisissä muiden olentojen eritteiden kanssa.
Kutakuinkin ainoa uloste, jota joudun lapioimaan, on sometrollin ripuli.

Kunnes alkoi tämä keinoemorupeama.

Olen aina pitänyt pökäleiden poimimista nöyryyttävänä.
Siis kuinka alas täytyy ihmisen vajota?

Ole siinä sitten luontokappalesuhteen pomo, kun todellisuudessa kyyristelet haukun peräpäässä tulostuksia keräillen.

Pariisilaiset eivät kuunaan taipuisi moiseen!

Kakka kaiketi on se hinta, jonka ehdottomasta rakkaudesta joutuu maksamaan.

My Week As Puppy Mum, part 5

Oh, shit!

I mean, do I really have to?

I just don’t get it. Am I not supposed to be the boss in this relationship?

And here I am, patiently waiting for this creature to extrude some excrement out of his back end.

No thinking, just picking it up.
Dutifully, three times a day.

I am the boss. I really am.

Maybe, in this life, poo is the price for unconditional love.

2017_02_23_blogi_latte-kavelylla7_pha_img_5148

Viikkoni keinoemona, osa 3

/ Couture & Views / Leave a comment

My week as puppy mum continues in English below.

Vedettiin Latten kanssa kuuden kilsan lenkki.
Taisi olla aika heviä pikkuiselle, jonka pitää liikuttaa neljää lyhyttä jalkaa. Meitsi kun selviää kahdella pitkällä koivella.

Loppupäivä menikin sitten ketarat ojossa.

2017_02_21_blogi_latte-ketarat-ojossa_pha_img_5077

My Week As Puppy Mum, part 3

We had a proper winter-y promenade by the seaside.
Bright sun, white snow, and looooong walk.

Maybe a bit too long.

After all, Latte has to move four short legs, whereas I manage with two long ones.

Viikkoni keinoemona, osa 1

/ Couture & Views / Leave a comment

My week as puppy mum starts in English below.

2017_02_19_blogi_latten-ruokakupit_pha_img_4974

Minulla on koirakuume.
Jo muutaman vuoden ajan olen tuijotellut elämässä tai somessa eteeni osuneita hauveleita idioottimaisesti hymyillen.

Niin. Tuo sana kertoo oikeastaan kaiken.

Hauveli.

Hauvelivauvelikultsipuppelitiluliitulepiatätylinluoksetuletuletuitui!

Onneksi onnistuin ulkoistamaan koiran hankinnan lähipiirille. Sovittiin, että voin sitten hoitaa sitä tarvittaessa.

Se hetki on nyt koittanut.
Latte, 10 kuukautta, tulee luokseni tänä iltana hiihtolomalle.

Hieman arveluttaa. En tiedä koirista mitään.

Vaan en nyt ehdi kirjoittaa enempää, kun täytyy nostella kaikki tärkeä ja maukas metrin korkeuteen.

Palaan asiaan raportein jo huomenna.

My week as puppy mum, part 1

So for a while now I have wanted a dog.

Badly.

Fortunately, my sensible side has been winning so far.
I even managed to outsource the dog-ownership to my friends!

Today, their puppy – or teenager, rather – is coming to spend a week at my place, when his family is traveling for winter holiday.

I am a bit concerned.

This is all new to me.

The ultimate goal: keep the creature alive for the next 7,7 days.

(s)Exiä ja viinaa Avaran luonnon hengessä

/ Couture & Views / Leave a comment

Anthropology on the beach in English below.

Kuvan henkilöt eivät liity tapaukseen, sillä he ovat siihen aivan liian "vanhoja", "rumia" ja "lihavia".

Kuvan henkilöt eivät liity tapaukseen, sillä he ovat siihen aivan liian “vanhoja”, “rumia” ja “lihavia”.

Tiedäthän Avaran luonnon, tuon television rakastetun luontodokumenttisarjan?

Ohjelmat vievät meidät viidakoihin, aavikoille, Antarktikselle ja muihin paikkoihin, joihin emme muuten päätyisi, koska a) niihin kulku on perin hankalaa ja b) persus painaa niin paljon, ettei viitti.

Onkin tosi kätevää, että Attenborough’n ja hengenheimolaisten seurassa pääsemme vakoilemaan tuntemattomien luontokappaleiden elämää. Miten ne elävät laumassa. Miten ne kokoontuvat keitaalle juomaan. Miten ne suojautuvat ulkoiselta uhalta. Miten ne viestivät, saalistavat, parittelevat.

Tv-dokumentit lisäävät ymmärrystämme maailmasta, josta emme muuten mitään tietäisi.

Avaran luonnon hengessä olen nyt muutaman jakson ajan seurannut Subin uutta tosi-tv-sarjaa Exiä rannalla.

Ohjelman konsepti on seuraava (teksti hieman muokattuna ohjelman esittelysivuilta): ”Kahdeksan sinkkunaista ja -miestä lähtevät viettämään elämänsä rantalomaa. Tarkoitus on tutustua muihin asukkaisiin ja löytää uusi rakkaus. Yllätyksenä koko joukolle tulee se, että myös vanhat exät tulevat paikalle yksi kerrallaan. He ovat joko hakemassa uutta mahdollisuutta entisen ihastuksensa kanssa tai puhtaalla kostoretkellä.”

Tällaisessa konseptissa casting on kaiken A ja Ooh. Nämä pari-kolmikymppiset naiset ja miehet ovat kauniita ja estottomia. Ohjelmassa he viettävät suurimman osan ajastaan uima-altaalla drinksu kädessä. Läppä on kepeää, nokkelaa, roisia, hävytöntäkin. Paljon puidaan – kameran edessä ja selän takana – sitä, mitä keidenkin välille ehkä kehkeytyy tai ehkei sittenkään tai josko kuitenkin.

Biksut, bisse, biletys ja kasuaali bylsintä, niille tämä ohjelma rakentuu.

Olen koukussa. En ole koskaan nähnyt vastaavaa. Tuttavapiirini on siinä mielessä suppea kupla, ettei kenenkään elämästä saisi vastaavaa settiä edes tarkoitushakuisella editoinnilla.

Olen myös vihdoin tajunnut, mistä on kyse, kun joku ”haluaa vaan pitää hauskaa”. Se ei tarkoittanutkaan visiittiä Designmuseoon, vuohenjuustosalaattia ja Bridget Jones’ Babyä.

Onkin tosi kätevää, että Attenborough’n hengenheimolaisten seurassa pääsemme vakoilemaan tuntemattomien luontokappaleiden elämää. Miten ne elävät laumassa. Miten ne kokoontuvat keitaalle juomaan. Miten ne suojautuvat ulkoiselta uhalta. Miten ne viestivät, saalistavat, parittelevat.

Tv-realityt lisäävät ymmärrystämme maailmasta, josta emme muuten mitään tietäisi.

Exiä rannalla Subilla keskiviikkoisin kello 22. Uusintoja pitkin viikkoa.

 

Anthropology On The Beach 

We have finally got our own Finnish version of the tv reality show Ex On The Beach.

The plot is this: eight hot, young and uninhibited single women and men are taken to a holiday resort. They are supposed to enjoy the sunshine and, possibly, find new love. 

Here comes the twist: their equally (physically) attractive and uninhibited ex partners are brought to the site one by one. Naturally, this creates tension and excitement. It is fascinating to see how the group dynamics changes on the stage at the arrival of ex lovers.

 The people I socialise with are completely different from these boozing babes in bikinis. What they think, do and say… I have not really experienced anything alike. 

This is Attenborough’s documentary revisited, plain and simple: observing creatures eat, prey, and love, mate and communicate.

 I am intrigued. I am hooked. I am anthropologist.

 

Kade kakkakuskille

/ Couture & Views / 8 Comments

Missing the rat wheel in English below.

 2016_07_27_BLOGI_Kade kakkakuskille_kuva_toimisto_PHA

 

Uudet tilanteet elämässä kasvattavat paitsi tietoja ja taitoja, myös itseymmärrystä.

Mielenkiinnolla siis havainnoin, mitä uutta opin minästä tässä yksinyrittäjän alkutaipaleella.
Nimittäin minä onnistuu yllättämään itsenikin aina silloin tällöin, vaikka yhteistä taivalta on kertynyt liki puoli vuosisataa.

Otetaan nyt vaikkapa tämä keissi.

Tässä päivänä muutamana ohitseni kurvasi loka-auto. Siis sellainen pyörillä varustettu säiliö, johon imetään viemäreistä sitä ihtiään. Slurp!

Sydänalassani muljahti. ”Tuollakin on työpaikka.”

Hä?????
Siis mitä ihmettä?
Mistä toi tuli?
Tunnenko yhtäkkiä kaipuuta organisaatioon? Alaiseksi? Muiden määrittämien tehtävien ja aikataulujen pariin?

Mistä nyt oikein on kyse?

Siinähän se sitten selviää, kun päivän, pari päässään kääntää ja vääntää.

Tajuan kaipaavani seuraa ja pöhinää ja kuulumista joukkoon.

Kun elää yksin ja tekee duunia kotitoimistolla, välillä voisi olla mukavaa kohdata ihminen.
Heittää läppää kollegoille, taivastella ”tää on niin tätä”, pallotella jotakin ammatillista haastetta.
Hitsi, sanoa edes huomenta ja moido!

Tuntea olevansa osa isompaa kokonaisuutta, jolla on jokin tarkoitus, tehtävä ja päämäärä. ”Me ritarit taistelemme paremman maailman puolesta.”

Yrittäjä-ystäväni varoitteli tästä eristymisestä, mutten uskonut. Olin vaan että ”onhan tässä oltu vuorotteluvapaillakin ilman mitään vieroitusoireita”.

En tajunnut, että se on aivan eri juttu.

Kunnes huomasin olevani kateellinen kakkakuskille.

 

Missing My Box in Organisation Chart

You live, you learn, they say.

Most intriguing is to learn something about oneself.

Like when you have just started your own company, after two, ten, twenty years of thinking about it, finally making your dream come true.
Excited, happy, looking forward to all it brings along, wearing shades to protect your eyes from the bright future.

And then, out of the blue, you notice yourself looking at other people – cleaners, truck drivers, policewomen, doctors, lawyers, managers – envying them for their work.

Stunned you stop, wondering what on earth is going on inside your head/heart/stomach/soul.
Have you gone completely mad?

You do not really want to go back, do you?

You realise you are being lonely. Living alone, working alone, the whole country being closed for summer holidays, nothing, absolutely nothing happens professionally.

No wonder position in an organisation, defined tasks, automated coffee and office gossip suddenly seem appealing.

Quick! Quick!
Get a doctor!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä sitä nyt yritellään ja tältä se nyt tuntuu

/ Couture & Views / 6 Comments

Entrepreneurship in English below.

2016_06_01_Omenami_PHA_IMG_0614

Hanami kuihtui, on omenamin aika.

Olen ollut yrittäjä nyt kuukauden päivät.

Ja tämähän on aivan mahtavaa!
Jopa siinä määrin, että mietin, seuraako tästä jokin rangaistus. Itku pitkästä ilosta tai jotain.

Miten voi olla mahdollista, että teen vain kivoja juttuja kivojen tyyppien kanssa, ja se on okei?
Miten voi olla mahdollista, että teen duunia siten ja silloin kun huvittaa, ja se on okei?

Jos aurinko herättää ennen kuutta, raahustan pyjamassa tietokoneelle ja vedän flow’ssa kolme, neljä, viisikin tuntia. Jotakin aamiaisen tynkää siinä välissä, samoin muutama työpuhelu ynnä koneellinen pyykkiä.

Pyörälenkki, suihku sekä naamavärkin puleeraus ja kuontalon suitsinta.
Lounas stadissa ystävän kanssa.
Juoksevien asioiden justeerausta.

Kelpo tovi paistattelua jäälatten ääressä jollakin Espan terasseista. Samalla perehtyminen alan tuoreeseen, tajuntaa laajentavaan bestselleriin.

Siis niiiiiiin deluxea! Koskaan ei ehdi lukea, kun on muilla töissä, kerrassaan jää vaille ammattikirjallisuuden aivokarkkeja. Vaan ei enää.

Virkistäytyneenä takaisin kotiin ja koneelle, ehkäpä vielä toinen mieletön flow-sessio iltakymmeneen, tai sitten ei, fiiliksen mukaan mennään.

Ei ole turhia palavereja, on vain eteenpäin vieviä kohtaamisia.
Säännöstelen sosiaalisuutta tarkasti, jotta ajattelu – sitähän minä myyn!– ei pääse häiriintymään, vain stimuloitumaan.

Jos pomo komentaisi vääntämään duunia aamukuudesta alkaen tai iltakymmeneen asti, kiristelisin poskilihaksia. Eikä työnantajalle yleensä ole okei, jos tuotannontekijä lähtee sporttaamaan ja leppoisalle lounaalle kesken hikisimmän palaverizumban.

Nyt kaikki tapahtuu luonnostaan. Uusi bossini on kovin joviaali.
Asiakkaillehan muutenkin kaikki käy, kunhan hommat hoituvat sovitusti.

Omat aikataulut!

Vuorotteluvapaalla juuri vapaus järjestää oma aikansa oli Se Juttu!
Vaan että sen voi tällä tavoin laajentaa työelämään…

Pirskules!

 

Entrepreneuring – this is how it now feels

I have had this own little Ltd of mine for a month now.

It is just amazing!

My own rhythm, my own schedules, my own decisions.
My own freedom.

Loving every second!

Oh yeah.

Hanami – kaiken katoavaisuudesta

/ Couture & Views / Leave a comment

Cherry trees in bloom, just for a passing moment, in Helsinki.

2016_05_12_Kirsikankukkia_5_PHA_IMG_0468

Meillä on Muumit ja Marimekko, ja japanilaiset rakastavat niitä.
Niin myös japanilainen estetiikka vetoaa suomalaiseen makuun.

Jotakin samaa, karua, simppeliä, maanläheistä.
Jotakin järkevää, käytännöllistä, ripauksella innovaatiota.

Ja sitten, yhtäkkiä, onkin tämä sakura, kirsikat kukassa!

Ei mitään simppeliä ja järkevää siinä, päinvastoin: pinkkiä röyhelöä silmänkantamattomiin!
Jokaisen 4-, 7- ja 47-vuotiaan tytön unelma!

Kirsikankukkien aikaan japanilaiset kokoontuvat puiden alle piknikille.
Siellä istuu salaryman puvussaan ja ehtii pienen hetken pohtia kaiken katoavaisuutta.

Pian tämä on ohi.

Kukat.

Kauneus.

Elämä.

Siitä on kyse hanamissa, kirsikankukkien katselussa.

 

(Kuvat Helsingin Roihuvuoren Kirsikkapuistosta.)