Keltanokan kotikokin oppimiskäyrä

2014_04_18_Pilkotut sipulit bataatti_pinkilla_leikkuukaudalla_PHA_IMG_5861Opettelin häntä tässä laittamaan ruokaa.
Oli jo aikakin.

En ole koskaan ollut kummoinenkaan keittiöhengetär. Opiskeluaikojen kämppikseni nauroi tikahtuakseen tajuttuaan, että rupesin suomustamaan kalaa, kun olin jo pilkkonut sen. Jotenkin oli vaan päässyt unohtumaan.
Exäni mukuloineen taas vinkui yritteliäiden tarjoomusteni ääressä: ”Pia, MIKS sä laitat ruokaa?”

Sitäkin nolompaa, sillä äitini opetti työkseen kokkeja ja tarjoilijoita. Hän yritti kyllä saada minut ruoanlaiton pauloihin. Ei onnistunut. Teiniä kiinnosti vain leipominen. Rasvaa ja sokeria, nami nami!

Muutin sitten opiskelemaan ja omilleni. Viikolla lounaat koulun ruokalassa, illalla leipää ja aivan liikaa jädeä ja karkkia. Viikonloppuisin toisena päivänä kamujen kanssa pizzalle, toisena makaronia ja tonnikalahiutaleita vedessä. (Tuolloin tonnikala oli vielä eettis-ekologisesti okei, toim.huom.).

Työelämään astuttuani jatkui sama meininki, joskin kouluruokala vaihtui amicasodexhoon, pizza vuohenjuustosalaattiin ja makaronimössö chicken kormaan, takeawayna korttelin intialaisesta.

Laskin moneen kertaan, ettei viikonloppukokkaaminen yhdelle oikein lyö leiville. Suunnitteluun, kaupassa käyntiin ja valmistamiseen kuluu paljon aikaa. Rutiinin puutteessa ilmenee aina kaikenlaista ihme säätöä. Itse murkina vetäistään naamaan alle vartissa. Ruokalevon sijasta saa vielä siivota keittiön ja roudata biojätteet pihan perälle.

Hyötysuhdehan on ihan surkea! 2014_04_18_Kolme morttelia harmaalla pohjalla_PHA_IMG_5869

Käytän mieluummin aikani asioihin, joista saan enemmän nautintoa.

Yhdelle kokatessa raaka-aineita jää aina yli. Puoli puskaa korianteria, neljä senttiä vuohenjuustotankoa, neljännespönttö kalamata-oliiveja. Me sinkkumimmit kyllä tiedämme, miksi ruokaa päätyy roskiin enemmän kuin keltään muulta. Ei kaikkia ruokia voi pakastaa!

Kun otetaan huomioon aika ja hävikki, ei se ulkona syöminen niin tyyristä olekaan.

Jäinpä sitten vuorotteluvapaalle. Hyvästi kiireiset kulinaariset kokemukset, tervetuloa rahapula ja ajantäyteiset päivät kotosalla! Ja välttämättömyytenä myös keski-ikää takovan naisen ruokaremontti.

Nyt osaan siis laittaa ruokaa. Simppeleitä juttuja, mutta kuitenkin. Ajatus kokkauksesta ei tuo enää painon tunnetta sydänalaan. Perusjutut ovat hallussa. Joskus intoudun jopa säveltämään!

Saamistani oivalluksista bloggaan tässä pitkin matkaa. Pysy kanavalla!

 

I just learned how to cook.
In my following posts I will tell more about this adventure. 

4 thoughts on “Keltanokan kotikokin oppimiskäyrä

  1. Mun kämppis sulatti voita uunissa muovikulhossa.
    Luulen, että kuka tahansa, joka osaa lukea, osaa tehdä ruokaa. (Koska jos lukee tl:n dl:ksi, saa siivota kakkua uunista aika kauan, niin kuin koulukaverini sai kerran tuta. Leivinjauhe!)
    Kunnon kokiksi oppii, niin kuin kaikkeen muuhunkin, tekemällä.

    • Kuulin, että tämän samaisen kämppiksen kaveri halusi ostaa äidilleen joululahjaksi sellaisen ERGONOMISEN keittiökulhon, jonka oli tällä kämppiksellä nähnyt. Nääs kun muovikulhon ottaa kuumasta uunista, siihen jää juuri oikeat otteet.

      • Se oli kyllä magee. Tuotekehittelyyn! Etola? (Onko sellainen liikeketju vielä)

      • Joo! Etola on live and kicking. Vois kehittää sellaisen, että niillä olis kulhoja ja uuneja myymälöissä ja vois saada sellaisen personoidun.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s