More about my criminal lunch in English below.

Olen koukussa tähän kirpeään korealaiseen hapankaaliin, kimchiin.

Lontoo on täynnä mahtavia, kiinnostavia, pikkuruisia tai tilavia, trendikkäitä tai perinteisiä, tyylikkäitä tai rokahtavia, edullisia ja tyyriitä ravintoloita.
Keittiöt edustavat makuja kaikista maailman kolkista.

Tekeekö mieli libanonilaista arkimurkinaa? Löytyy.
Olisiko japanilais-korealaista fuusiosushia? Kyllä.
Maistuisiko etiopialainen kahvi ja turkkilainen baklava? No problem.
Italialainen pizza-pasta-panino? Ma certo!
Vai hingutko sittenkin vasenkätisten kaljujen munkkien täydenkuun aikaan paahtamaa syntymättömän karitsan kylkeä? Eiköhän onnistu sekin.

Tonnikalasalaatti ja aasialaiskökkäreitä Itsusta.

Kun ympäristö tarjoaisi kaikkea, täkäläinen lounaskulttuuri vaikuttaa mahdollisuuksien tuhlaamiselta.

Kollegoiden kanssa ei lähdetä toimistosta yhdessä syömään. Kukaan ei tunnu kaipaavan pientä breikkiä päätetyöskentelyyn, ei hetken tyhjänpäiväistä turinaa työkavereiden kanssa, sitä höpsöttelyä, joka samalla rakentaa me-fiilistä.

Sen sijaan kukin − nälän äityessä tai kun hommaan tulee sopiva rako − pujahtaa vuorollaan ulos ja poimii jotakin viereisestä Tescosta (lue: Alepa) tai lähikortteleiden take away -tiskeiltä.

”Ateria” ”nautitaan” työpöydän ääressä, näppiksen päällä.

Aivan toimistomme nurkilla on muun muassa seuraavat kulinaariset noutokeitaat:

• Pret eli Pret A Manger, kahvilaketju, joka kehuu tarjoavansa ”luonnollista ruokaa”
• Leon, ravintolaketju, joka kehuu tarjoavansa ”luonnollista pikaruokaa”
• Itsu, pikaruokaketju, joka kehuu tarjoavansa terveellistä aasialaista ruokaa
• Kimchee, korealaista ruokaa mukaan
• Wasabi, japanilaista sushia ja bentoja mukaan

Hyvää tässä on se, että take awaynä on tarjolla muutakin kuin hampurilaisia. Mukaan voi siis poimia ravitsemuksellisesti monipuolista ruokaa.

Kääntöpuolena on aivan kä-sit-tä-mä-tön roskan määrä: laatikko ruoalle, rasia ja kansi salaatille, muoviset aterimet, lautasliinoja, muovikassi, vesipullo, kuitti.

Jokainen lounaani on rikos ympäristöä, maapalloa ja kaikkia sen eläviä olentoja kohtaan.

Ja kuinka surullista onkaan aterioida pahvilootasta ruokaa muovihaarukalla meilejä samalla katsastaen.

Ei sellainen ole hyväksi ihmiselle.

Pariisissa tällainen selänkääntö elämän todellisille nautinnoille ei tulisi kuuloonkaan!

Lammaskoftaa Leonista.

Kanasalaattia Kimcheestä. Nuo riisipallerot ovat erikoisen namuja, ja kastike hottia!

Siis aloeveraa voi JUODA! Se on vihreää, aavistuksen makeaa ja siinä lilluu hippusia.

Leonista kanaa ja chimichurri-munakoisoa, Tescosta hedelmäsalaattia.

My Lunch, Crime Against Life

You can find any imaginable kitchen of the world here in London.
How odd it is, then, to realise, that the pleasures of table do not really extend to the workday lunches . 

It is just a quick take away, consumed in a haste by the computer keyboard.
And with every meal we add to the waste burden with many layers of cardboard and plastic. 

My lunch is a crime against the Globe and the pleasures of life.

How sad.

The French would never approve.

Kassilohta boksissa.