Nainen kaiken peittävässä mustassa kaavussa,
vain viilto silmien kohdalla,
imettää poikaansa kerrosten alla.
Vastapäätä ranskalaistyyppinen kaunotar rakentaa kasvonsa.
Arsenaali sylissä, peiliin lähikontakti.
Fasadi nousee hipaisu hipaisulta, pigmentti pigmentiltä.
Turvakerroksensa hänelläkin.
Kaksi pukua seuraa metamorfoosia ilmeettöminä.
Molemmilla kuulokkeet ja salkut, töihinraahautujan uupunut olemus.
Ja sitten, toisella turkoosiraidalliset sukat – haa, ei mikään Cityn mies sittenkään!
Ei syytä varoa kuilua.
Please, Do Not Mind The Gap
Woman, in burka, breast-feeds her son under the layers.
Just opposite, a young beauty constructs her day-look.
Foundation, brows, lashes and lips.
Pow(d)er. No blush.
She has her protecting sheets, too.
Two suits follow the metamorphosis, seemingly indifferent.
They have earphones, they have briefcases, they have fatigue.
And suddenly, teal-striped socks!
Not a City man, after all.
Not minding the gap.
Couture & Views 
Tai ehkä sittenkin. Kävin vastikään pankissa, siellä neuvotteluhuoneiden ja pukutyyppien puolella. Näin kahdet rohkeat sukat, toiset värilliset, toiset jännästi kuvioidut. A trend or a statement perhaps? Olenko missannut jonkun Movember-movementia tai roosaa ruusuketta vastaavan kannatuksen ilmaisun?
Tai jos se onkin jalkapalloa???
Pukumiesten aggressiivinen itseilmaisen laajennus solmiosta sukkiin.
Me like!
(Ei ehkä tyylikästä, mutta kiehtovaa kyllä.)