Lasten kanssa Lontoossa

Sorry, no translation for this lengthy post about visiting London with kids.

 

2016_09_26_blogi_parlamentti-london-eyesta_pha_img_0927

Serkunserkku kyseli Lontoon-vinkkejä. Olivat lähdössä syyslomalla kaupunkiin niin sanotusti lasten (9 ja 14 vee) ehdoilla.

Supertätinä minulla on kuin onkin kokemusta lapsellisesta Lontoosta. Vuosi sitten rundasimme viisi päivää Lontoota Matiaksen ja Marian (tuolloin 9 ja 10 vee) kanssa.

Lontoo on iso. Siksi kannattaa  – yhtä hyvin muksujen kuin aikuisten kanssa – bundlata yhteen tekemiset, jotka sijoittuvat samalle suunnalle. Ylenpalttista ristiin rastiin metroilua kannattaa välttää.

Kestävyys nimittäin loppuu ennen kuin nähtävyydet, ellei pidä varaansa.

Yksi iso juttu päivässä riittää. Siihen päälle sitten siirtymiset, syömiset ja rentoa hengailua. Kaiken kokoista katseltavaa löytyy ihan vaan kadulla tallustellessa. Ihmettelylle jää aikaa, kun ei tarvitse orjallisesti noudattaa kunnianhimoista ohjelmaa.

No mikä sitten toimi meillä?

2016_09_25_blogi_harry-potter-viistokuja_pha_img_0711

Parhaisiin kokemuksiin kuului ehdottomasti Harry Potter Studio Tour!

Kuljetuksen sisältävä vierailupaketti on kallis, mutta ehdottomasti kätevin tapa hoitaa homma. En lähtisi lähteä sää(s)tämään vuokraamalla autoa tai nousemalla junaan. Aikaa kuluu, hermot menee kaikilta.

Jos yhtään fanittaa Harrya ja kumppaneita, perillä kuluu monta tuntia. Itse suosittelen varautumaan ainakin neljään tuntiin studioilla – siinä ajassa ehtii jo syödäkin. Kannattaa varoittaa matkanjärjestäjää normaalia pidemmästä vierailusta, jotta varmasti mahtuu paluubussiin mukaan.

2016_09_25_hirvion-paa_harry-potter-studio_pha_img_0709Jos nousette linja-autoon Victorian aseman läheltä, tiedoksi, että lähtöpaikkaa on hieman vaikea löytää, se on ikään kuin rakennuskompleksin sisällä. Siis varatkaa aikaa mestoille hankkiutumiseen.

Huispaus vie koko päivän – tämän jälkeen ruokaa ja majapaikkaan elpymään.

Sivistyspuolelta ykkösnähtävyyksiä ovat museot. Niiden perusnäyttelyt ovat Lontoossa yleensä ilmaisia. Kersoille ja kersanmielisille suosittelen esimerkiksi seuraavia:

  • British Museum. Muumiot – ihmiset, kissat, krokotiilit – ovatMuumioiden jälkeen murkinaa.klassikkokeissi! Aulan arkkitehtuuri omaa luokkaansa. Ruokaakin löytyy, sekä kahvilaa että ravintolaa. Paaaaaljon ihmisiä odotettavissa, suosittelen aikaista visiittiä.
  • Natural History Museum. Dinosaurukset ovat täällä. Rakennus silkkaa Tylypahkaa. Hieno!
  • Science Museum on myös hyvä siinä vieressä.
  • Jos tykkää designista, voi piipahtaa Victoria & Albert Museumissa. Yksi lempimuseoistani ikinä, joskaan ei lapsille mitään perussettiä. Upeita erikoisnäyttelyitä.

 

Luonnonhistoriallinen museo, tiedemuseo ja V&A, lontoolaisittain viienei, ovat kaikki kyljittäin South Kensingtonissa. Huudeille pääsee helposti metrolla.

Vekarat viehättyivät myös Towerin linnasta ja Towerin sillasta.
Linnassa pääsee ihastelemaan kruununjalokiviä. Sillalla taas kannattaa pyrkiä sekä ylös (makee lasilattia), että alas (makee nostojärjestelmä).

Shoppailuun kätevin kombo on Oxford Street ja Regent Street, sekä, jos teinejä on mukana, Carnaby Street siinä vieressä. Ihmisiä parveilee paljon, siispä meditaatio, paperipussiin hengittely ja anger management ovat valttia.

Myös yksi mailman suurimmista lelukaupoista, Hamleys, sijaitsee juuri Regent Streetillä. Kuusi kerrosta leluja, pelejä ja muovia…

2016_09_25_blogi_big-ben_pha_img_0768Hämmentävää kyllä, Big Ben oli Marialle ja Matiakselle yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä. Sinnehän ei maallikko noin vaan pääse sisälle tai ylös, mutta pelkkä tornin bongaaminen oli Se Juttu. Selfie!

Kellotornista kivenheitto, ja olette jo London Eyellä . Voin suositella maailmanpyörää, vaikka onkin tyyriihkö. Kannattaa harkita lippujen hankkimista etukäteen.

Samoilla huudeilla sijaitsee London Aquarium sekä rohkeille kauhugalleria London Dungeon. Näistä kumpaakaan emme testanneet. Olen horrorin suhteen vähän nössö.

Seuraavaan kertaan jäivät myös Madame Tussauds sekä Sherlock Holmes -museo siinä vieressä.

Myös London Zoo ja risteily Thamesilla jäivät tällä erää kokematta.

Verensokerista kannattaa reissussa pitää huolta. Kohtuuterveellistäkin murkinaa tarjoavia pikaruokapaikkoja ovat esimerkiksi Prêt à Manger, Leon ja Wasabi. Etenkin Pret on suosittu, ja niitä on joka paikassa.

Postasin taannoin lontoolaisista lounaista täällä.

Oma suosikkini veitsellä ja haarukalla syömiseen on Comptoir Libanais. Yksi löytyy South Kensingtonista, aivan museoiden ja metron kupeesta. Nami!

Shoppailurundilla voi suunnata aterioimaan Sohoon. Siellä on trendikkäitä rafloja vieri vieressä.

Lontoossa liikutaan jalan ja julkisilla. Kannattaa tsekata Transport for Londonin sivut. Ostakaa siis aikuisille Oyster Cardit. Lapsista 11-vuotiaat ja sitä nuoremmat kulkevat ilmaiseksi.

Metrossa muistakaa tehdä tietä kiireisille: portaissa seisotaan oikealla, eikä kulkuväylille sovi jäädä parveilemaan.

Ehdottoman oiva appsi liikkumisen suunnitteluun on Citymapper.

Ja kaksikerroksinen bussi pitää tietenkin kokea!

2016_09_25_blogi_city-thamesilta_pha_img_0820

Hotellihuoneet ovat Lontoossa pieniä ja kalliita. Moni onkin tykännyt Airbnb:n tarjonnasta. Minne ikinä majoituttekin, julkinen liikenne toimii hyvin.

Itse lennän yleensä Norwegianilla Gatwickille ja poimin sieltä Gatwick Expressin tai muun junan Victorian asemalle. Gatwick on kivan pieni kenttä, ja homma toimii hyvin. Norwegianin liput ovat halpoja, Gatwick Expressin taas tyyriitä.

Lontoo on kallis kaupunki. Onneksemme brexit-äänestyksen jälkeinen valuuttakurssi on meille euroissa tienaaville edullinen. Vuosi sitten pulitin yhdestä punnasta liki puolitoista euroa, nyt kurssi on 1,15. Yay!

Hyvää matkaa!

Täältä löydät kelpo murkinaa Roomassa

You find my favourite restaurants and delis in Rome by clicking the links!

2014_02_16_Panoraama Lanten terassilta_PHA

Rooma. Ikuinen rakkauteni kohde!

Viime talven vapailla minulla oli tilaisuus hengailla mestoilla kuusi viikkoa. Välttelin Suomen talvea – jota ei kuulemma tullutkaan – hengitellen antiikkia ja renessanssia. Puolet ajasta satoi, vaan eipä ollut mukulakivillä pakastunutta iljannetta!

Nyt ihana ystäväni H on lähdössä ihanan perheensä R kanssa viikon visiitille ihanaan La Città Eternaan, jossa perheen ihana tytär F suorittaa ylioppilaskirjoitusten jälkeistä itsenäistymisriittiään lapsenlikkana.2014_03_07_Make pasta not war_PHA_IMG_4533

Syksy onkin mitä oivallisinta aikaa Rooman-matkailulle: turisteja (= ne muut) on vähemmän ja kelit hellivät. 

Postaan tässä parissa erässä kaikkien aikojen Rooma-suosikkini. Koska pian on lounasaika, aloitetaan rafloista.

Toki pääasiassa söin majatalollani, vaan tarttui hihaan silti muutama kelpo vinkki.
Ovat kaikki omalla rahalla syömisen mestoja.

1) ‘Gusto.
Gustossa on ikään kuin kolme ravintolaa samassa: pizzeria, à la carte ja buffa. Lounasaikaan buffet on tosi hyvä ja edullinen, kympin per lautanen ja neljä euroa santsi. Kahvi taisi irrota eurolla siihen päälle.
Fantsu miljöö.
Sijainti on sangen oiva ihan Augustuksen mausoleumin aukion pohjoisreunalla, kivenheitto jumalaisesta Ara Paciksesta, muutama kortteli siis Piazza Popololta ja Via del Corsolta.
Vieressä on ravintolan symppis ja laadukas keittiötarvikeliike.

2) Der Pallaro.
Tässäpä mitä mainioin perhetrattoria!
Hinta on vakio 25 euroa. Listaa ei ole, vaan muori roudaa päivän tarjoomaa alkuun, primiksi, secondoksi, lisukkeiksi ja jälkkäriksi. Viini, vesi, leivät samaan syssyyn.
Kasvisruokailijoille säädetään pyydettäessä omat systeemit.
2014_03_07_Against tourist menu_PHA_IMG_4479Ruoka on simppeliä ja maukasta. Miljöö viime vuosituhannelta, reseptit myös.
Sijainti hyvä, melkein Corso Vittorio Emanuelella, Largo Argentinasta joelle päin. Ei kaukana Campo de’ Fioristakaan.

3) Sora Margherita.
Supersuosittu juutalaisrafla ghetossa, lähellä synagogaa ja Campo de’ Fioria. Trasteverestä katsottuna siis joen toisella puolella.
Asiakaspaikkoja on parikymmentä. Avoinna lounaalla ja illalla, jolloin kaksi kattausta, muistaakseni kello 20 ja 21.30. Varaus oikeastaan välttämätön.
Ehdottomasti kannattaa testata artisokkaa alla giudia, juutalaiseen tapaan. Myös alla romana on jees.

4) Volpetti.
Testaccion puolella lymyää tämä herkkukaupan liitteenä oleva ruokala-ravintola.
Lounasaikaan hyvä meininki! Paikalliset jonottavat ja tilaavat tiskiltä, tungeksivat sitten pöytiin syömään muovipäisillä aterimilla.
Friteerattu mozzarella olis se juttu.

5) Ditirambo.
Ditirambo sopii aavistuksen fiinimpään ruokailuun, ei silti mikään fine dining -mesta. Korttelin päässä Campo de’ Fiorista.
Söin täällä kahdesti viiden hengen porukalla, ja kaikki olivat tyytyväisiä kaikkeen!
(Huomasin, että ravintolan oma saitti on rikki. Kannattaa siis varata pöytä ja samalla tarkistaa, että ovat yhä olemassa.)

6) Jäätelöbaareista aina kehutaan San Crispinoa, eikä syyttä.
Nyt löysin kuitenkin aivan taivaallisen paikan aivan Campo de’ Fiorin kupeesta. Jäätelöt on tehty luonnollisista raaka-aineista, etiikka, estetiikka ja ekologia mielessä pitäen.
GROM on nimi, löytyy muun muassa Via dei Giubbonarilta.

7) Niin ikään kukkaistorin lähellä populaa imee herkkukauppa-leipomo Forno Roscioli.
Täällä vedetään pystypizzaa kiireessä, nami nami! Ja mahtavia pähkinäleipämöhkäleitä matkalaukkuun – ainahan voi jättää kenkäostokset väliin!

2014_03_07_Frankie Garage_Paavi_PHA_IMG_5429

8) Yleensä nähtävyyksien liepeiltä ei meinaa kunnon ruokapaikkoja löytyä. Silti Vatikaanin puolellakaan ei tarvitse tyytyä pelkkään ehtoolliseen.
Pietarinkirkon lähellä, Borgo Pio -kadulla on Ristorante – Pizzeria Tre Pupazzi. Olen syönyt siellä porukalla kahdesti, hyvällä menestyksellä.

9) Niin ikään Vatikaanin puolella jokea, Pratin kaupunginosassa, kiehnää kyljittäin kaksi huikeaa herkkukauppaa. Niistä löytyy sekä pikapelastusta akuuttiin hiukomiseen että oivia tuliaisia.
Toinen on Franchi, toinen Castroni, Via Cola di Rienzolla numeron 200 tienoilla.

Mmmmm, tässä näpytellessäni tulin itsekin tehneeksi matkan Ikuiseen Kaupunkiin.
Jääkaappi kutsuu!

KERROPA KERNAASTI OMAT VINKKISI KOMMENTTINA!
Linkki löytyy tuolta otsikon alta “Leave a comment”.

 

2014_03_07_Sempre con te_sammalseina_PHA_IMG_5245

 

Kevytmatkailua

Essentials in English below.

Tässä viiden päivän Lontoon-reissuni kosmetiikat.
Aika tiivistä matkailua, vai mitä?

Olennaisuudet:

  • Mitään alkuperäispurkkeja ei roudata, vaan aineista tiristetään käytön verran Minigrip mini -pusseihin. Jos mahdollinen vuoto huolettaa, minipussit tungetaan vielä yhden minipussin sisälle.
  • Myös meikkaaminen minimiin => puhdistusaineita ei tarvita, Aqualan L hoitaa homman.
  • Kroppaa ei rasvata joka suihkun jälkeen, eikä hiuksia hirveesti värkätä.
  • Matkustetaan pilviseen kohteeseen => vartalo ei kaipaa aurinkosuojaa. Satunnaisia pilkahduksia varten kasvojen aurinkorasva riittää myös olkapäille.
  • Matka-apteekin suhteen mennään välttämättömillä: vitamiinit ja särkytabletit ja allergialääke. Okei, ehkä Imodium just in case.

Erikseen on sitten edustusreissut, joissa kauneusainearsenaali vie puolet matkalaukusta ja korkokengät sen toisen puolen.

Joskus on ihanaa kulkea kepeänä!

 Travelling light

This is the whole cosmetic arsenal of my five-day trip to London.

(And in case you wonder: vitamins + pain killers.)

2014_07_23_BLOGI_Travelling light_PHA_IMG_6859

Unohda jo se SoFo!

Stockholm adventures in English below!

2014_07_15_BLOG_Stockholm_Stadshus_Gyllene sal_PHA_IMG_7856

Pörräilin viime viikon Tukholmassa.
Tarkoitus oli vain hengailla ja ehkä hieman tsekkailla putiikkeja sisustussilmällä, kun nyt on tuo kodinkohennusproggis meneillään.

Mitään en tietenkään tarvitse, paitsi uuden vessanpöntönrenkaan.
Pikkuruisella matkalaukullakin vain liikenteessä.

Ainakin kymmenen vuoden ajan olen ottanut naistenlehdistä talteen SoFoa ylistäviä artikkeleita.
(FYI: SoFo = Söder om Folkungagatan = Tukholman Södermalmilla sijaitseva hip alue)

Yhtä monen vuoden ajan olen yrittänyt ymmärtää, mikä siinä nyt muka on niin erikoista.
Lifestyle-putiikkeja vieri vieressä ja luomulattepopulaa palloilemassa.

Niii-in?
Ei iske mulle. Ei mene jakeluun.

SoFosta löysin vain yhden kiinnostavan mestan, ja se oli tämä Nordlings Antik. Valikoimissa on huonekaluja, pienesineitä ja koruja 1940-70-luvuilta.
Eleganttia! Tykkäsin!
En kylläkään ostanut mitään, kun on nämä töidenpakoilijan varat hiukka vähissä.

Keskityin sen sijaan hyväntekeväisyyskirppareihin ympäri kaupunkia.

Stadsmission ja Myrorna pyörittävät molemmat useita putiikkeja. Emmauksella on myös kaksi aivan vierekkäin Södermalmilla lähellä Slussenia.

Kävin ehkä kymmenessä mestassa. Liikkeet olivat poikkeuksetta tosi siistejä ja tavarat huolellisesti järjestetty.
Arvokkaammat objektit on usein koottu omiin osastoihinsa tai peräti vintageen keskittyneisiin liikkeisiin.

Tukholmassa eivät edes kirpparit haise ummehtuneelle. Niin on fiiniä!

Hankin muutamia veitsisettejä 60-luvulta, kaksi korua, käsipeilin, maustesetin ynnä pari lasikulhoa (siis keski-ikäiseltä naiseltahan nimenomaan puuttuu lasikulhoja, right?), niin, ja muutaman kuparisen myös.2014_07_15_Tukholma_Kaupungintalon torniaulan katto_PHA_IMG_7855

Kupari on inessä, ja on hassua hankkia sitä sisustusliikkeistä uutena, kun ainakin yhtä kiehtovaa löytyy käytettynä – pönttöjä, joilla on historia!
Täytyy selvittää, miten kylkiä kiillotellaan.

Ai niin!
Minne trendihipstesetterit nyt suuntaavat, kun tunnettu blogi Couture & Views on julistanut SoFon ihan död?

Hornstull ja Gamla Stan ovat kuulemma nyt Ne Jutut.
Tietää kertoa matkailulehti Mondo.

Kuvat Tukholman kaupungintalolta.

 

Charitable Shopping In Stockholm

I spent the last week in Stockholm, mainly hanging around and running through interior design shops.
Not necessarily buying anything, since not-working-status has deteriorated my bank account.

I did some purchases in charity shops, though.
There are several charity chains (!) in Stockholm: Myrorna, Stadsmission and Emmaus, for example.
Each has two or more shops around the city.

All stores are – no exception – clean and well-organised.
There are even some boutiques focusing on genuine vintage items.

I need absolutely nothing and was travelling light.

This means that I bought cutlery, spice pots, jewellery, mirror, a couple of glass bowls (a great variety of glass bowls is absolutely essential for a woman’s home-decorative well-being), and some copper stuff.
Mainly 1960’s objects.

I did not do this for myself.
I did it for a good cause.

Pics from Stockholm City Hall.

 2014_07_15_Nakyma_Kaupungintalon tornista_keltaiset autot_PHA_IMG_7875

 

 

 

Please, Do Not Mind The Gap

2013_12_19_Lambeth North_Metron katto_WEB_vaaleampi_IMG_2262_PHA

Nainen kaiken peittävässä mustassa kaavussa,
vain viilto silmien kohdalla,
imettää poikaansa kerrosten alla.

Vastapäätä ranskalaistyyppinen kaunotar rakentaa kasvonsa.
Arsenaali sylissä, peiliin lähikontakti.
Fasadi nousee hipaisu hipaisulta, pigmentti pigmentiltä.

Turvakerroksensa hänelläkin.

Kaksi pukua seuraa metamorfoosia ilmeettöminä.
Molemmilla kuulokkeet ja salkut, töihinraahautujan uupunut olemus.

Ja sitten, toisella turkoosiraidalliset sukat – haa, ei mikään Cityn mies sittenkään!

Ei syytä varoa kuilua.

 

Please, Do Not Mind The Gap 

Woman, in burka, breast-feeds her son under the layers.

Just opposite, a young beauty constructs her day-look.
Foundation, brows, lashes and lips.

Pow(d)er. No blush.

She has her protecting sheets, too.

Two suits follow the metamorphosis, seemingly indifferent.
They have earphones, they have briefcases, they have fatigue.
And suddenly, teal-striped socks!

Not a City man, after all.

Not minding the gap.

 

 

Herra saa nyt luvan odottaa

I posted it for you in English below.

2013_12_19_BLOGI_St Paul_Thames_Tate Modernista nahtyna_vaaleampi_WEB_IMG_2273_PHA 

En ole koskaan pitänyt Lontoosta.

Liikaa ihmisiä. Liian iso. Liikaa ihmisiä. Joka käänteessä meinaa jäädä auton alle. Liikaa ihmisiä. Kaikki on kallista paitsi museot. Liikaa ihmisiä. Hotellihuoneet ovat miniatyyrejä – laskua lukuunottamatta. Liikaa ihmisiä. Metro kirskuu kaarteessa tärykalvot puhki.

Ja joko mainitsin, että ihmisiä on liikaa?

Vuosi, pari sitten sain tutustua työni kautta mahtaviin britteihin. Nämä pesunkestävät lontoolaiset ovat esitelleet minulle kotikaupunkiaan monelta kantilta.
Olen bunkannut kohtuuhinnalla heidän airbnb:ssään, alkanut seurata The Guardiania ja rundaillut kaupungissa useaan otteeseen, viime talvena peräti viisi viikkoa putkeen.

Kummasti on alkanut Lontoo maistua!

Kaikkein olennaisinta kaupunkisuhteeni kehitykselle oli kuitenkin tämä oivallus:
ÄLÄ MENE OXFORD STREETILLE.

Ja etenkään älä mene Oxford Streetille LAUANTAINA.
Se on helvetin esikartano.

Mr Selfridge voi kyllä odottaa.

Tämän kun hoksaa, yhtäkkiä populaa onkin aivan sopivasti.
Joskus on jopa autiota ja hiljaista, suomalaiselle sopivalla tavalla harvaa.

Nyt Lontoo on yksi lempikaupunkejani. Sinne pyrähdän haistelemaan trendejä.

NUUUUUUHKIS!

Now I Just Let Him Wait

 I used to dislike London.

Too many people. Too big. Too many people. Too expensive. Too many people.
People. People. People.
Men. Women. Children. Tourists.
(Oh, always those damn tourists!) 

That is just too much for a Finn
who lives happily with some 15 fellow citizens per square kilometre.

 Through my work, I have recently had the opportunity to make friends with great natives.
They have shown me London’s many faces.
What an amazing city!
 

The main breakthrough was achieved when I realized this:
DO NOT GO TO OXFORD STREET! 

And, in particular, do not go to Oxford Street ON SATURDAY!

No Londoner would.
It is insane. It is hell. 

Now, I just let Mr Selfridge wait.

And I am happier with us than ever!
Me and my London.

2013_12_19_St James Park_lampi_lintu_WEB_IMG_2410_PHA

Inspiskuvia Stokiksesta

You have it in English below.

2014_05_22_hirvenpaa_NK_isofaili_PHA_IMG_6449

Minulla on aina pokkari mukana.
(Älypuhelimeni on siis UMPITYHYMÄ, siksi erikseen kamera).

Fotailen siellä sun täällä näkemääni, joka jollakin tavalla inspiroi, kiehtoo, huvittaa, kenties kummastuttaa – hyvässä tai pahassa.
Usein kyseessä on design ja jotkin metkat ratkaisut käytännön ongelmiin.

Esimerkistä käy vaikkapa Abba-museossa näkemäni itsepalvelunarikka: takki ripustimelle, ketju hihan kautta ja lukolla kiinni henkariin.
Åi-jåi-jåi-jåi-JÅI, että voi insinööri innostua!

Nämä kuvat ovat siis visuaalisia muistiinpanoja.
Silloin tärkeintä ei ole sommittelu, onnistunut valaistus tai kuvan estetiikka.
Olennaista on merkintä ja nyt minä muistan tämän.

Tässä muutamia inspis/horrorkuvia Tukholman-reissulta.

Visual InspiNotes From Stockholm

I always carry a camera with me (my phone is the most stupid, hence the pocket camera).

Wherever I go, I take snapshots of anything that inspires, amazes or surprises me, in good or in bad.
In this case, it not about photographic aesthetics or technical quality.
It is about making visual notes.

Here you go, some inspirational memophotos from our trip to Stockholm.

 

 

Me rakastamme Tukholmaa

Please, see in English below.

2014_05_20_Fillari nojaa seinaan_Tukholma_PHA_IMG_6652Tukholma.

Eikös se olekin kuin hieman paranneltu versio Helsingistä?
Kaunis. Rikas. Sivistynyt.
Elegantti. Trendikäs. Fiini.
Merellinen. Kuninkaallinen. Historiallinen.

Särmätön.
Ei ole turisti-Tukholmassa samaa rosoa kuin Helsingissä.
On niin smooth kaikki. Hyggligt!

Sangen miellyttävää.

Vietimme viikonloppuna Tukholmassa laatuaikaa nuoruuden ajan mimmijengin kesken.2014_05_20_Olohuoneen ikkuna_Tukholma_PHA_IMG_6647
Olemme tunteneet toisemme kolme-, neljäkymmentä vuotta. Kun yhteistä historiaa on noinkin paljon takana, yhdessäolo on yksinkertaista, rentoa, suloista, ymmärtävää, lempeää, huumorintäyteistä.
Ilmassa oli paljon rakkautta ja lämpöä!

Kelit olivat aivan mahtavat, kuten aina visiiteilläni Tukholmassa.
Ohjelmanumeroita meillä oli yksi: Abba-museo.
Lisäksi ehdin käydä myös Moderna Museetissa ja Fotografiskassa.

Tässä arviot pähkinänkuoressa.

2014_05_20_Abba_seinalla_PHA_IMG_6544ABBA-MUSEO.
Mainio! Hieman rupusempi kuin odotin. Interaktiiviset osiot – karaoke, jammailu stagella hologrammien kanssa –  hauskoja.
Pukunäyttely myös kiva. Muuten levynkannet ja julisteet seinillä aika tylsää meininkiä.

Pari oivallusta:

  1. Kukin abbalainen alkoi harrastaa musiikkia vakavasti jo aivan pienenä, siinä viiden vuoden iässä. Ennen yhtyeen syntyä jokainen oli jo menestynyt muusikko listahitteineen kaikkineen.
  2. Abba-saundi rakennettiin huolellisesti, äänikerros kerrokselta sen ajan parhain laittein. Teknisellä kehityksellä ja osaajilla oli tässä tärkeä osa.

Kannattaa mennä kerran elämässä. Liput on syytä varata etukäteen netistä.

MODERNA MUSEET
No nyt ei kyllä iskeny.
Tilat ovat sekavat ja kyltitys onneton. Perusnäyttelyn logiikkaa en ymmärtänyt.

Erikoisnäyttelynä oli nyt tarjolla Surrealismen & Duchamp. Mmmmm. Aika pieni. Jotakin ihan nastaa, mut ei jaksanu innostuu. Surrealismi on niin… rasittavaa.

Museokauppa on kyllä aika jees. Sisäänkäynnin yläpuolella teksti julistaa Vi förslavas av föremålen omkring oss. Tavara orjuuttaa meidät.
Käytä siis kruunusi harkiten.

2014_05_20_Fotografiska_PHA_IMG_6683FOTOGRAFISKA
Fotografiska on yksi maailman suurimmista modernin valokuvataiteen museoista. Se avattiin neljä vuotta sitten vanhaan tullirakennukseen Södermalmille, aivan rannan tuntumaan.

Paikalle on hieman hankala päästä kummallisten liikennejärjestelyjen vuoksi.
Kannattaa kyllä suoriutua, sillä esillä on aina useita näyttelyitä.

Nyt katsoin erityisen huolellisesti Robert Frankin retrospektiivin.

Kuvat kiehtoivat, toki. Aivan erityisesti kuitenkin tykkäsin ripustuksesta: salin seinät olivat mustat, tila hämärä, ja jokaista kuvaa valaisi oma spotti. Tosi reilua valokuvia kohtaan, ja tyylikästä myös!

Mestan yläkerrassa on ruokapaikka, josta on upeat näkymät veden yli Djurgårdeniin.
Nyt kuitenkin valitsin terassin rakennuksen edustalla. Grillistä lammasmakkaraa ja salaattibuffet.
Oj då, kun oli hyvää!

Hyvin jaksoin lentää kotiin.

We Love Stockholm

We spent the weekend in Stockholm, five lady friends and myself.
We have known each other for 30, 40 years, and one of us lives in the city nowadays.

The weather was lovely.
Stockholm was lovely.
We were lovely.

 Abba The Museum was fun.
Moderna Museet was boring.
Fotografiska was worth a visit.

The sun always shines in Stockholm!

Andy, Bertha ja Lilli

Please, see English summary below.

2014_05_11_viola keitto_monta2_PHA_MG_2167On äitienpäivä. Parrakas kaunotar voitti viime yönä Euroviisut. Minä kävin eilen Tampereella.

Andy Warhol on esillä Sara Hildénin taidemuseossa toukokuun loppupuolelle saakka.

Näyttely on oikein mainio katsaus poptaiteen ikonin tuotantoon.
Siellä ne ovat kaikki: Brillo Boxit, Campbellin tölkit, Maot ja Marilynit, Jaggerin sepalus ja sähkötuoli.

Warholilla oli erittäin läheinen suhde äitiinsä. Hän oli homoseksuaali ja korosti usein persoonansa naisellisia piirteitä. Eräässä valokuvasarjassa Warhol esittää naisia, jotka ovat pukeutuneet miehiksi.
Ei tainnut saada euroäänien vyöryä Andy, ei vielä tuolloin.

Olen aika ihastunut Warholin tapaan käyttää mainonnan visuaalista kieltä, nopeaa työskentelytapaa ja toistoatoistoatoistoa viestinsä vahvistamiseen.
Valokuva monen taideteoksen pohjana kiehtoo niin ikään.

Monipuoliset tekniset kokeilut, ennakkoluuloton elokuvailmaisu, oma lehti ja – tietenkin – oma tv-ohjelma, heppuhan oli aivan rajaton!

Ei blogia sentään.

Kaiken sen hätkähdyttämisen jälkeen on jotenkin banaalia kuolla sappileikkauksen komplikaatioihin.
Siis oikeesti. Ensin tyyppi näkee vuosikymmeniä vaivaa rakentaen huolellisesti imagoaan. Selviää nipin napin radikaalifeministin murhayrityksestä.
Ja lopulta, kaiken tämän jälkeen, PUF.
Sappivaivoja.

Ja se hopeinen tukka, se on sitten peruukki.

Kandee käydä katsomassa matkankin päästä.

Näyttelyskene ei rajoittunut Näsinneulan maisemiin.
Tampereen taidemuseossa aukesi eilen Vuoden nuori taitelija 2014 -näyttely Tuntemattomien juhlien jäänteet.

Pariskunta Nabb + Teeri ovat asettaneet esille, noh, ehtaa roinaa.

Ällöttäähän se.

2014_05_11_Vuoden nuori taitelija_Nabb-Teeri_PHA_IMG_6383

Ja samalla totean: meillä oli tollanen. Ja toi ja toi kans.

Nämä roinat ovat minun roiniani.
Nämä jätteet ovat minun jätteitäni.

Ei uutta, mutta silti niin nokkelaa.
Joskus jopa kaunista, sellaisella huonoa omaatuntoa herättävällä tavalla.

Jotenkin nämä kaksi näyttelyä nimenomaan peräkkäin nähtyinä synnyttivät uusia synapsien kytkentöjä.
Molemmat olivat monialaisia: piirustusta, maalausta, videotaidetta…
Molemmissa arkipäiväinen – Brillo Boxit tai Vammalan kirjapainon pahvilaatikot – oli tuotu museoon, siis todettu taiteeksi.

Enää se ei hätkähdytä samalla tavalla kuin 60-luvulla.
Yhä se silti kutittaa meitä katsojia kysymään: ”HÄH? Ovatko väritahnalla täytetyt siansuolet muka taidetta?”

2014_05_11_Berthan alkuruoka hauki_PHA_IMG_6369Siansuolista kulinaarisiin nautintoihin.

Olimme, ystäväni M & J ja minä, varanneet pöydän Ravinteli Berthasta. Mesta on Tampereen lahja fine dining goes bistroilulle.

Ooooh, että voi ihminen tulla ruoasta onnelliseksi!
Jo alkuruoka oli niin hyvää, että kyyneleet kihosivat silmiin.
Tosin se saattoi johtua myös liian lyhyistä yöunista.

Erinomainen palvelu, huippuviinit ja vain kivenheitto rautatieasemasta! Fanitus!

Illalla ennen paluuta Helsinkiin, tapasin vielä rakkaan labbisystäväni Lillin. On se niin muru. Hau hau!

Kandee siis käydä Tampereella.

 

 

Yes We Soup Can!

I visited Tampere, just some 170 km north of Helsinki.

Andy Warhol was there. Restaurant Bertha was there. And my labrador friend Lilli was there.

Tampere is always worth a visit!

 

2014_05_11_Lilli_PHA_IMG_6416