Nyt testissä: fokus!

You have The Focus in English below.

Maria Jauhiaisen rintakoru Hearts vuodelta 2009, esillä Designmuseossa Helsingissä.

 

“Haluuks, Harald, puhuu Pian kaa?”
“E.”

Veljenpoikani ei tahdo vaihtaa kanssani kuulumisia, koska hän lukee nyt akuankkoja.
Huonoa käytöstä. Harmittaa.

Samalla ihailen hänen tinkimätöntä priorisointiaan. Fokus on tärkeimmässä, ja tällä hetkellä se on Aku. Ei siinä voi kesken kaiken ruveta turisemaan puhelimessa. Flow katkeaa! Sitten tulee pikkusisko höösäämään, isi komentamaan, ja hyvä hetki liukuu ulottumattomiin.

On tärkeää pitää fokus, vaikka tädille tulisi siitä paha mieli.

Intouduin kesällä lukemaan taas kaikenlaisia ajanhallinta/getting things done/77 777 habits of highly effective humanoids -tyyppisiä oppaita.

Juu, ei ollut eka kerta.
Juu, jonkin verran voisin kohentaa päivittäisiä toimiani keräyspisteellä ja kaksiminuuttisten hommien hoitamisella kerralla alta pois.

Näpertelyä, silti.

Kaikkein tärkeintä on ensin valita, millaista elämää haluaa elää. Vasta sen jälkeen allokoidaan ne vuorokauden 24 tuntia, viikon päivät, vuoden ajat ja elämän vaiheet näille asioille.

Ihan turha väittää jonkin asian/ihmisen olevan tosi tärkeä, jos siihen/häneen ei käytä aikaa.

Tästä bloggasinkin jo taannoin tässä postauksessa. Taisin osua johonkin, koska teksti lähti leviämään kulovalkeana ja keräsi kaikkien aikojen yleisön.

Palaan nyt samaan asiaan. Olen kai tässä oppilas lopun ikääni.

Minulla on taipumus hajottaa mielenkiintoani turhankin laajalle.
Innostun!
Kaikki on niin kiinnostavaa!
Egyptologia! Pitsinnypläys! Mummonmökin remontointivinkit! Filosofia! Matematiikka, geometria, algebra, todennäköisyyslaskukin! Aikuisbaletti! Puutarhanhoito! Aivot! Koirat! Rautatieomenapuut! Makrokuvaus! Lautapelit! Muutosjohtaminen organisaatiossa! Lean ja agile! Antarktis! Marttojen siivousvinkit! Vauvat! Ikäihmiset! Robotit! Palvelumuotoilu! Journalismi! Totuus! Tehtävä!

Siis kaikki.

On ihan okei olla laajasti kiinnostunut maailmasta ja elämästä.
Jos kuitenkin haluaa saada jotakin aikaiseksi, täytyy fokusoida.

Heinäkuun lopussa päätin keskittyä toimissani ja ajankäytössäni kolmeen sellaiseen asiaan, joilla arvelin olevan eniten merkitystä. Kehitys näillä alueilla muuttaisi elämääni selvästi parempaan suuntaan.

Päätin kolmen kuukauden kokeilusta. Lokakuun loppuun asti fokusoin näihin kolmeen asiaan ja katson mitä tapahtuu.

Palaan tuloksiin myöhemmin.
Nyt jo voin sanoa: fokusoinnissa on voimaa, ja se vaatii tarkkaavaisuutta.

Otan oppia Haraldista.

 

(Kuvassa Maria Jauhiaisen rintakoru Hearts. Esillä Designmuseossa Helsingissä.)

2016_09_08_blogi_fokus-2_hearts-maria-jauhiainen_tweaked_pha_img_2747

Experiment: Keeping The Focus

The key to all wise time management is to make conscious choices.
What kind of life do I want to live?
Thus, what is important, what needs my attention?
Consequently, how should I spend my time?

Two years ago, I wrote about the same topic. I must have touched something itchy, since this text spread around and became the most read post of my blog ever.

Every now and then it makes sense to reflect on the current priorities.

I have now spotted the three most important things that, when improved, would have the biggest positive impact on my life.

What would happen, if I concentrated on these three things instead of spreading my energy, effort, intellect, and interest evenly on dozens of minor knick-knacks?

I have committed myself to an experiment of three months.
At the end of October you will get a report on the results.

I can already tell you this: there is real power in focus.
And focusing on focusing is pretty hard.

(The picture features brooch Hearts by Maria Jauhiainen. On display at Design Museum in Helsinki.)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Syyskuun kuvamiete

Pia kohdisti katseen, Kirsi mielen.

Image & Impression: September

Pia focused with the eyes, Kirsi with the mind.

2016_08_30_BLOGI_Masked house_PHA_IMG_0220

 

Silmät käskevät
riisu
pukeudu

ole tietyllä lailla
tietynlainen.

Valitse verhosi
pidä kiinni tai auki

mutta jätä ikkunaan valo.

Eyes say
dress
less

be like
alike.

Pick your curtains
close them or not

but keep a light at your window.

Elokuun kuvamiete

Pia reissasi ja kuvasi. Kirsi jäi ja kuvaili.

Image & Impression: August

Pia travelled and saw, Kirsi stayed and showed.

2016_08_01_BLOGI_Ryppyinen talo Tallinnassa_PHA_IMG_0178

 

Raamini rapautuvat.
Luut haurastuvat
niveliä särkee

iho – ei edes puhuta siitä.

Mutta sylini on yhtä lämmin kuin
ennenkin.

My frame deteriorates.
Bones get frail
joints hurt
skin – lets not even talk about it.

But I will still hold you as gently
as before.

Kade kakkakuskille

Missing the rat wheel in English below.

 2016_07_27_BLOGI_Kade kakkakuskille_kuva_toimisto_PHA

 

Uudet tilanteet elämässä kasvattavat paitsi tietoja ja taitoja, myös itseymmärrystä.

Mielenkiinnolla siis havainnoin, mitä uutta opin minästä tässä yksinyrittäjän alkutaipaleella.
Nimittäin minä onnistuu yllättämään itsenikin aina silloin tällöin, vaikka yhteistä taivalta on kertynyt liki puoli vuosisataa.

Otetaan nyt vaikkapa tämä keissi.

Tässä päivänä muutamana ohitseni kurvasi loka-auto. Siis sellainen pyörillä varustettu säiliö, johon imetään viemäreistä sitä ihtiään. Slurp!

Sydänalassani muljahti. ”Tuollakin on työpaikka.”

Hä?????
Siis mitä ihmettä?
Mistä toi tuli?
Tunnenko yhtäkkiä kaipuuta organisaatioon? Alaiseksi? Muiden määrittämien tehtävien ja aikataulujen pariin?

Mistä nyt oikein on kyse?

Siinähän se sitten selviää, kun päivän, pari päässään kääntää ja vääntää.

Tajuan kaipaavani seuraa ja pöhinää ja kuulumista joukkoon.

Kun elää yksin ja tekee duunia kotitoimistolla, välillä voisi olla mukavaa kohdata ihminen.
Heittää läppää kollegoille, taivastella ”tää on niin tätä”, pallotella jotakin ammatillista haastetta.
Hitsi, sanoa edes huomenta ja moido!

Tuntea olevansa osa isompaa kokonaisuutta, jolla on jokin tarkoitus, tehtävä ja päämäärä. ”Me ritarit taistelemme paremman maailman puolesta.”

Yrittäjä-ystäväni varoitteli tästä eristymisestä, mutten uskonut. Olin vaan että ”onhan tässä oltu vuorotteluvapaillakin ilman mitään vieroitusoireita”.

En tajunnut, että se on aivan eri juttu.

Kunnes huomasin olevani kateellinen kakkakuskille.

 

Missing My Box in Organisation Chart

You live, you learn, they say.

Most intriguing is to learn something about oneself.

Like when you have just started your own company, after two, ten, twenty years of thinking about it, finally making your dream come true.
Excited, happy, looking forward to all it brings along, wearing shades to protect your eyes from the bright future.

And then, out of the blue, you notice yourself looking at other people – cleaners, truck drivers, policewomen, doctors, lawyers, managers – envying them for their work.

Stunned you stop, wondering what on earth is going on inside your head/heart/stomach/soul.
Have you gone completely mad?

You do not really want to go back, do you?

You realise you are being lonely. Living alone, working alone, the whole country being closed for summer holidays, nothing, absolutely nothing happens professionally.

No wonder position in an organisation, defined tasks, automated coffee and office gossip suddenly seem appealing.

Quick! Quick!
Get a doctor!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lontoon pyllypuoli

The Other Side of London in English below.

 

Lontoo.
Aika tuttu jo. En tarvitse enää karttaa juuri koskaan.

Palasin kotiin muutama päivä sitten. Nyt olen yhtaikaa kesäflunssassa ja jet lagissa. Tai ei tämä mikään jet lag ole, pelkkä harmiton potkurikoneversio vain: menen nukkumaan puoli kaksi yöllä ja herään 10:30 aamulla.

Parin viikon reissu virkisti muistiani. Olin unohtanut monta juttua.

Kuten sen, että saan Lontoossa lenssun parin viikon välein, vaikka muuten en sairasta juuri lainkaan.

Tai sen, että iho alkaa aina kukkia, eikä se ole mitään orvokkivuokkolehdokkia vaan teini-ikä re-visited.

Tai sen, että vedessä on paaaaaljon kalkkia, ja sitä pehmennetään kemikaaleilla (älä juo kylppärin hanasta!). Keittiönkin vesi on syytä filtteröidä Brita-kannussa.

2016_07_10_BLOGI_Lontoo_pallovalotolppa_PHA_IMG_1514Tai sen, kuinka tarkkana liikenteessä täytyy olla. Vasemmalla, kyllä, mutta myös eri säännöillä. Autoilla on oikeastaan aina etuajo-oikeus. Olen meinannut jäädä kerran jos toisenkin kaaran murjaisemaksi ennen kuin ymmärsin, että jalankulkija väistää myös kääntyvää liikennettä.
Ajoneuvo antaa tietä ainoastaan niin sanotussa zebra crossingissa, jossa siis on maahan maalattu suojatie ja vilkkuvat pallovalotolpat.

Lontoo on myös to-del-la meluisa kaupunki. Metropolin liikenne hurisee ja ihmismassat humisevat. Ravintoloissa räyhää musiikki, eikä akustiikkaa ole suunniteltu keskustelulle. Ei ihme, että engelsmannit ovat kovaäänisiä! Etenkin britittäret, he kiekuvat niin etteivät ranskalaiset sisarensa ikinä − kaaakaaakiekaa!

(Jotenkin kyllä nautin ajatuksesta, ettei naisen tarvitse olla vieno ja sievä, vaan hän saa viedä kunnolla tilaa.)

Lempeästi mieleni oli painanut unholaan myös kymmenet, sadat kodittomat, joita 2016_07_10_BLOGI_Lontoo_Its your life_kyltti_PHA_IMG_1136bunkkaa pitkin keskustaa aukioilla, jalkakäytävillä ja porttikongeissa, yksin ja ryhmissä. He ovat lähes poikkeuksetta miehiä, ehkä 25−50-vuotiaita. Osa kerjää (”Olen sotaveteraani”), osa nukkuu makuupusseissaan, päästä varpaisiin piilossa kuin toukat, silti vailla toivoa perhosen kepeästä elämästä.

Eräskin siisti herra, iho puhdas ja parta trimmattu, pyöreät rillit nenällään, paksu kirja jo puolessavälissä, asettuu illan tullen kadulle yhdessä kalleimmista kaupunginosista, loikoilee topatussa kääreessään ja vaikuttaa nauttivan olostaan auringon viimeisissä säteissä, kuin vain viettäisi siestaa sohvalla päivän uurastuksen jälkeen.

Tai toinen, kehäraakki, puolet hampaista poissa ja loput mustia, kourat kuhmuilla ja ulkoilmasta ahavoituneet, kulkee terassipöydästä toiseen ja pyytää kymmentä, kahta, kolmeakymmentä puntaa yösijaan, hävyttömän paljon, annan kaksi kolikkoa, moni ei mitään, tarjoilija ajaa pois, “mokomakin kerjäläinen”.

Hämmentävää.

Miksi minulla on hyvin ja heillä huonosti ja mitä asialle pitäisi tehdä ja kenen?

Matkailu musertaa.

 

2016_07_10_BLOGI_Lontoo_Nakyma Westminster Cathedralista_PHA_IMG_1127

The Flip Side of London

I just returned from my favourite metropolis, slightly jet lagged.

The city is so familiar now, still, I had forgotten about The Other Side.

The rain. The noise. The colds I always get.
The traffic that I just don’t understand.
The short skirts, way too short (tadaa: panties!).

The tap water that must be filtered.

The Jaguars and Ferraris, Bentleys and Rolls Royces, Aston Martinis, Lamborghinis and Porches, all around the same block.

The homeless men in their sleeping bags.

My own confusion.

2016_07_10_BLOGI_Lontoo_vain seinat pystyssa_PHA_IMG_1139

Heinäkuun kuvamiete

Niin näki Pia, näin sanoi Kirsi.

Image & Impression: July

Seen by Pia, said by Kirsi.

2016_07_01_BLOGI_Kuvamiete_Stage Door_PHA_IMG_1040

 

Jokaisella on päärooli
realitysarjassa.

Elätkö vai esitätkö? 

Everyone has
a leading role
in a reality show.

Are you living
or acting?

Jo joutui armas whatever, pääasia on uusi mekko!

New festive summer dress in English below.

2016_06_03_Maria_kevatjuhlamekko_omenapuu_1_IMG_7039

Tyyppi on kasvanut, kuten lasten on tapana.

Siinäpä oiva tekosyy ommella uusi juhlamekko! Johan se parin vuoden takainen kukkaversio – muistat ehkä syntyprosessin täältä – on nähnyt monet kemut.

Homma alkoi jo kevättalvella ja jatkui satunnaisesti muutaman kuukauden: ideoimme Marian kanssa yhdessä, benchmarkasimme trendejä, lähettelimme yksityiskohtia Stockan kolmoskerroksen bongauksista, arvioimme Googlen tarjoamien klänninkien hyviä ja huonoja puolia.

Mimmillä alkaa toden totta olla näkemystä. Mennyttä on aika, jolloin loihdin itsekseni neljä asua ja vein ne kaikki kerralla yllärinä.
Nyt saan pitää varani, ettei roolini kutistu pelkäksi tilausompelijaksi. Suunnitteluhan tässä on se paras osa!

Tämän mekon speksit plänäysvaiheessa olivat seuraavat.

  • Valkoinen, viti-, ei kerman-.
  • Selvä vyötärö.
  • Jokin pitsielementti.
    Jalostimme siis jatkokäyttöön tämän itsenäisyyden tanssiaisten jakun. Puimme sen nyt takaperin, napit auki ja eteen, jottei alareuna pömpötä hassusti vekkien päällä.
    Pitsi myös lämmittää hieman, sama ihme ilmiö kuin sukkahousuissa. Ei tarvitse turvautua mihinkään neuleboleroon. Ne ovat järjestään aika kamalia, niin aikuisilla kuin lapsilla.
  • Pönköttävä helma, jossa muutama syvä vastalaskos vyötäröllä –tämä on kevään trendi.
    Valitsin siis aika paksua satiinia (polyesteriä, uhhuh, ei sovi chillailla juhannuskokon ympärillä…).
    Helman huolittelin korkealla, kymmensenttisellä sisävaralla. Se osaltaan tukee ja kohottaa.
    Ja väliin pari kerrosta tylliä.
  • Kangasta polveen asti.
    Poikkesimme yksissä tuumin nykymuodista siinä, ettei helma ole niin hävyttömän lyhyt kuin nuorilla naisilla on viime aikoina tupannut olemaan.

Siis täti tässä nyt vaan valistaa, että jos helma on sekä lyhyt että leveä, vilkkuvat pikkarit ja pyllynposket useammin kuin kaupungilla korkkareissaan koikkelehtivat seitsentoistakesäiset gasellit tuntuvat tajuavankaan.

Hmmm…. tai sitten nimenomaan tietävät sen hyvin.

Emme ole vielä siellä, luojan kiitos.

2016_06_03_Maria_kevatjuhlamekko_2_PHA_IMG_7042Marialle yritin itse asiassa pariin otteeseen syöttää ajatusta midimitasta. Pohkeeseen ulottuva helma on ollut kuuminta hottia muutaman vuoden, ja olisi sopinut hyvin leningin silhuettiin.
Ei mennyt läpi.

Lopuksi pykäsin siitä taannoin yli jääneestä pitsistä pikkuruisen olkalaukun, koska jonnekin se puhel… todistus täytyy taitella.

Ompeleminen on vähän kuin valokuvaus tai soittaminen. Jos on viikkojen tai peräti kuukausien tauko, pitää oikein kunnolla funtsia, mitä onkaan tekemässä.
Mitataan, ynnäillään, piirretään, kaavoitetaan, tarkistetaan kirjasta ja verkosta (OHO!), leikataan (OI EI!), puhallellaan pölyä sukkulan takaa, harsitaan, puretaan.

Virheitä tulee ja hampaat narskuvat.

Niin vaan vaivannäkö unohtuu, kun typy on koltusta aivan onnessaan!

Ja tätipisteet, niitä kertyi taas… Cashaan ne 30 vuoden päästä.

Hankkeen Strömsö-indeksit

  • prosessi 8
  • lopputuloksen tekninen laatu 8 1/2
  • lopputuloksen toiminnallinen laatu 9
  • mielihyvä 10.

 

 

Celebrating Summer in Snow White Dress

Remember this frock from two years back?

Well, Maria has grown out of it now, so I got an excuse to create a new one.

Nowadays we design the dresses together.
I would not dare to just show up with my own, ready-sewn creations anymore.
Maria wants them her way, and I cannot blame her for that.
(Secretly quite proud…)

So this white cloud is what we distilled from the current spring-summer 2016 trends, with some daydreaming and some functional common sense.

With black ballerinas it is girly and sophisticated at the same time.

Let the summer begin!

2016_06_03_Maria_kevatjuhlamekko_ruusu_PHA_IMG_7072

 

Kesäkuun kuvamiete

Pia kävi mestoilla ja kuvasi. Kirsi kävi saitilla ja kirjasi.

Image & Impression: June

Pia was there and pressed the shutter. Kirsi was here and pressed the letters.

2016_06_01_BLOGI_Kundi puun alla_fillari_Lontoo_PHA_IMG_1085

Lämmin tuuli
pehmeä ruoho

ihoni ikävöi sinua.

Warm wind
Soft grass

My skin misses you.

Tässä sitä nyt yritellään ja tältä se nyt tuntuu

Entrepreneurship in English below.

2016_06_01_Omenami_PHA_IMG_0614

Hanami kuihtui, on omenamin aika.

Olen ollut yrittäjä nyt kuukauden päivät.

Ja tämähän on aivan mahtavaa!
Jopa siinä määrin, että mietin, seuraako tästä jokin rangaistus. Itku pitkästä ilosta tai jotain.

Miten voi olla mahdollista, että teen vain kivoja juttuja kivojen tyyppien kanssa, ja se on okei?
Miten voi olla mahdollista, että teen duunia siten ja silloin kun huvittaa, ja se on okei?

Jos aurinko herättää ennen kuutta, raahustan pyjamassa tietokoneelle ja vedän flow’ssa kolme, neljä, viisikin tuntia. Jotakin aamiaisen tynkää siinä välissä, samoin muutama työpuhelu ynnä koneellinen pyykkiä.

Pyörälenkki, suihku sekä naamavärkin puleeraus ja kuontalon suitsinta.
Lounas stadissa ystävän kanssa.
Juoksevien asioiden justeerausta.

Kelpo tovi paistattelua jäälatten ääressä jollakin Espan terasseista. Samalla perehtyminen alan tuoreeseen, tajuntaa laajentavaan bestselleriin.

Siis niiiiiiin deluxea! Koskaan ei ehdi lukea, kun on muilla töissä, kerrassaan jää vaille ammattikirjallisuuden aivokarkkeja. Vaan ei enää.

Virkistäytyneenä takaisin kotiin ja koneelle, ehkäpä vielä toinen mieletön flow-sessio iltakymmeneen, tai sitten ei, fiiliksen mukaan mennään.

Ei ole turhia palavereja, on vain eteenpäin vieviä kohtaamisia.
Säännöstelen sosiaalisuutta tarkasti, jotta ajattelu – sitähän minä myyn!– ei pääse häiriintymään, vain stimuloitumaan.

Jos pomo komentaisi vääntämään duunia aamukuudesta alkaen tai iltakymmeneen asti, kiristelisin poskilihaksia. Eikä työnantajalle yleensä ole okei, jos tuotannontekijä lähtee sporttaamaan ja leppoisalle lounaalle kesken hikisimmän palaverizumban.

Nyt kaikki tapahtuu luonnostaan. Uusi bossini on kovin joviaali.
Asiakkaillehan muutenkin kaikki käy, kunhan hommat hoituvat sovitusti.

Omat aikataulut!

Vuorotteluvapaalla juuri vapaus järjestää oma aikansa oli Se Juttu!
Vaan että sen voi tällä tavoin laajentaa työelämään…

Pirskules!

 

Entrepreneuring – this is how it now feels

I have had this own little Ltd of mine for a month now.

It is just amazing!

My own rhythm, my own schedules, my own decisions.
My own freedom.

Loving every second!

Oh yeah.

Hanami – kaiken katoavaisuudesta

Cherry trees in bloom, just for a passing moment, in Helsinki.

2016_05_12_Kirsikankukkia_5_PHA_IMG_0468

Meillä on Muumit ja Marimekko, ja japanilaiset rakastavat niitä.
Niin myös japanilainen estetiikka vetoaa suomalaiseen makuun.

Jotakin samaa, karua, simppeliä, maanläheistä.
Jotakin järkevää, käytännöllistä, ripauksella innovaatiota.

Ja sitten, yhtäkkiä, onkin tämä sakura, kirsikat kukassa!

Ei mitään simppeliä ja järkevää siinä, päinvastoin: pinkkiä röyhelöä silmänkantamattomiin!
Jokaisen 4-, 7- ja 47-vuotiaan tytön unelma!

Kirsikankukkien aikaan japanilaiset kokoontuvat puiden alle piknikille.
Siellä istuu salaryman puvussaan ja ehtii pienen hetken pohtia kaiken katoavaisuutta.

Pian tämä on ohi.

Kukat.

Kauneus.

Elämä.

Siitä on kyse hanamissa, kirsikankukkien katselussa.

 

(Kuvat Helsingin Roihuvuoren Kirsikkapuistosta.)