You have The Focus in English below.
“Haluuks, Harald, puhuu Pian kaa?”
“E.”
Veljenpoikani ei tahdo vaihtaa kanssani kuulumisia, koska hän lukee nyt akuankkoja.
Huonoa käytöstä. Harmittaa.
Samalla ihailen hänen tinkimätöntä priorisointiaan. Fokus on tärkeimmässä, ja tällä hetkellä se on Aku. Ei siinä voi kesken kaiken ruveta turisemaan puhelimessa. Flow katkeaa! Sitten tulee pikkusisko höösäämään, isi komentamaan, ja hyvä hetki liukuu ulottumattomiin.
On tärkeää pitää fokus, vaikka tädille tulisi siitä paha mieli.
Intouduin kesällä lukemaan taas kaikenlaisia ajanhallinta/getting things done/77 777 habits of highly effective humanoids -tyyppisiä oppaita.
Juu, ei ollut eka kerta.
Juu, jonkin verran voisin kohentaa päivittäisiä toimiani keräyspisteellä ja kaksiminuuttisten hommien hoitamisella kerralla alta pois.
Näpertelyä, silti.
Kaikkein tärkeintä on ensin valita, millaista elämää haluaa elää. Vasta sen jälkeen allokoidaan ne vuorokauden 24 tuntia, viikon päivät, vuoden ajat ja elämän vaiheet näille asioille.
Ihan turha väittää jonkin asian/ihmisen olevan tosi tärkeä, jos siihen/häneen ei käytä aikaa.
Tästä bloggasinkin jo taannoin tässä postauksessa. Taisin osua johonkin, koska teksti lähti leviämään kulovalkeana ja keräsi kaikkien aikojen yleisön.
Palaan nyt samaan asiaan. Olen kai tässä oppilas lopun ikääni.
Minulla on taipumus hajottaa mielenkiintoani turhankin laajalle.
Innostun!
Kaikki on niin kiinnostavaa!
Egyptologia! Pitsinnypläys! Mummonmökin remontointivinkit! Filosofia! Matematiikka, geometria, algebra, todennäköisyyslaskukin! Aikuisbaletti! Puutarhanhoito! Aivot! Koirat! Rautatieomenapuut! Makrokuvaus! Lautapelit! Muutosjohtaminen organisaatiossa! Lean ja agile! Antarktis! Marttojen siivousvinkit! Vauvat! Ikäihmiset! Robotit! Palvelumuotoilu! Journalismi! Totuus! Tehtävä!
Siis kaikki.
On ihan okei olla laajasti kiinnostunut maailmasta ja elämästä.
Jos kuitenkin haluaa saada jotakin aikaiseksi, täytyy fokusoida.
Heinäkuun lopussa päätin keskittyä toimissani ja ajankäytössäni kolmeen sellaiseen asiaan, joilla arvelin olevan eniten merkitystä. Kehitys näillä alueilla muuttaisi elämääni selvästi parempaan suuntaan.
Päätin kolmen kuukauden kokeilusta. Lokakuun loppuun asti fokusoin näihin kolmeen asiaan ja katson mitä tapahtuu.
Palaan tuloksiin myöhemmin.
Nyt jo voin sanoa: fokusoinnissa on voimaa, ja se vaatii tarkkaavaisuutta.
Otan oppia Haraldista.
(Kuvassa Maria Jauhiaisen rintakoru Hearts. Esillä Designmuseossa Helsingissä.)
Experiment: Keeping The Focus
The key to all wise time management is to make conscious choices.
What kind of life do I want to live?
Thus, what is important, what needs my attention?
Consequently, how should I spend my time?
Two years ago, I wrote about the same topic. I must have touched something itchy, since this text spread around and became the most read post of my blog ever.
Every now and then it makes sense to reflect on the current priorities.
I have now spotted the three most important things that, when improved, would have the biggest positive impact on my life.
What would happen, if I concentrated on these three things instead of spreading my energy, effort, intellect, and interest evenly on dozens of minor knick-knacks?
I have committed myself to an experiment of three months.
At the end of October you will get a report on the results.
I can already tell you this: there is real power in focus.
And focusing on focusing is pretty hard.
(The picture features brooch Hearts by Maria Jauhiainen. On display at Design Museum in Helsinki.)
Couture & Views 
Nyt puhut asiaa. Epäilen ettei sanaa fokusointi kerrottu minulle koskaan koulussa. En vain osaa enkä kyllä opi ikinä. “Minulla on taipumus hajottaa mielenkiintoani turhankin laajalle. Innostun! Kaikki on niin kiinnostavaa!” No kun aivan just tarkalleen näin – listasi on ihana: mummonmökin remppavikit, aikuisbaletti, koirat – KYLLÄ ja sitten ratsastusviikonloput, angoramyssyn kutominen, posliininmaalaus, Rakkautta & Anarkiaa -festarit, KAIKKI elokuvatapahtumat, satamat, Nide-kirjakaupan kirjailijaillat, Kansallisteatteri, Ryhmis, Q, jokaikinen, futistreenit – ei ehdi, ei pysty, ei pääse!! Miten tästä elämästä tuli näin hankalaa(kin)?
Oi joo!
Ja unohdin listasta TEHTAAT! Tehtaat on siis aivan mahtavii. AINA pitää mennä tehtaaseen, kun pääsee.
Siis sitten lokakuun lopun jälkeen.
!!! Kuinka tuttua. Olen tavallaan elämäni aikana luottanut luonnonvalintaan ajankäytön suhteen: vahvimmat jutut selviävät, vähemmän kiinnostavat hommat unohtuu aina vähitellen. Mutta! Se ei olekaan niin yksinkertaista, saan huomata. Nimittäin: syyllisyys. Epämääräinen tunne jatkuvasta alisuoriutumisesta. Joten nyt jälleen aktiivisesti harjoitetaan täälläkin sen tiedostamista, että kaikkea ei ehdi. Ja sehän tarkoittaa myös surutyötä. Mutta toivottavasti samalla merkityksellisempää elämää. Kyllä se jotekin lohduttaa, kun tietää, että ei tää oo niin helppoa muillekaan (mainioille tyypeille).
Odotan innolla, mitä raportoit tämän kuun lopussa. Hieno konkreettinen idis.
Niinpä!
Jotenkin voisi tuoda Konmarin ajattelua elämään enemmänkin. Että jos ei tuota pirskahtelevaa iloa, voi jättää tekemäti. Paitsi ne, mitkä on siis PAKKO tehdä. Kuten ruokkia lapset, maksaa veroja ja kuolla.
Ah, nyt osuit arkaan paikkaan. Mua toi maritus ei puhuttele – ehkä olen liian nipo sanavalintojen suhteen, mutta en kaipaa elämääni pelkkää iloa. Olen miettinyt tätä ja huomannut, että kaipaan ympärilleni sekä tavaroita että asioita, taide-elämyksiä, juttuja, jotka herättää paljon moniulotteisempia tunteita, haikeutta, suruakin. Merkityksiä? Mutta saattaa olla pelkkää semantiikkaa.
Ah, ymmärrän.
Mä konmaritan pois tavaraa, joka ei herätä tunteita tai jonka herättämät tunteet ovat negatiivisia. Ei siis hyvällä tavalla negaa, vaan pahalla tavalla.
Tietty tarpeelliset kamat jätyetään – tosin ne kyllä synnyttää iloa juuri funktionaalisuutensa ansiosta.
Semantiikkaako siis? Ehkä ennemminkin käsitteen laajennus.
Sama ongelma mullakin on kuin monella muulla, eli hemmetisti kamaa täynnä hela hemmet… Eli silleen kyllä karsiminen houkuttaa. Kuulostaa hyvältä tavalta ymmärtää maritus!