Päivän Helsingin Sanomatkin innostui työstämään hetkessä elämisen tematiikkaa.
Ideat leijuvat ilmassa, usein niihin tarttuu moni samaan aikaan.
Author: Couture & Views
Miten on, miten voisi olla ja kuinka sinne pääsee?
Developed for you in English below.
Kehittäminen on minusta parasta maailmassa!
Jo kouluaikoina mua kiinnosti, MITEN ASIAT OVAT.
Kyselin ja utelin, vaivasin opettajia tunnin jälkeen lisäkysymyksin. Ilahduin suuresti oivalluksista: ”Ai NÄIN!”.
Oikeassa oleminen sinänsä ei mua kiinnostanut. Halusin vain tietää.
(Toim.huom.1. Koulussahan opeteltiin asioita, jotka olivat jämptisti jotenkin. Matikka, mantsa, bilsa ja muut luonnotieteet, kielet, suomi, jopa liikunta ja kuvis, whatever.
Asiat olivat jollakin tavalla, sillä sipuli.
Filosofisia vikurointeja ei suomalaisessa opinahjossa harrastettu. Tai edes disclaimerein todettu, että ”tämänhetkisen käsityksen mukaan mitokondrioiden tehtävä solussa on…”)
(Toim.huom. 2. Arvaahan sen maineen sitten. Muttei mua haitannut, koska oppiminen oli niin fasinoivaa, että se voitti mennen tullen kunniakysymykset.)
Sittemmin mukaan on tullut vinkkeli, miten asiat VOISIVAT OLLA ja mitä niiden eteen PITÄISI TEHDÄ. Jotta bisnes pyörisi tai homma hoituisi tai suhde kukoistaisi tai terveys kohenisi tai elämä vaan ylipäätään olisi hyvää.
Näen maailmassa koko ajan paljon fiksattavaa. Mieleni toimii häikkäskannerina: trrrrrr-TUUUUUT-trrrrrrr-trrrrr-trrrr-TUUT-TUUT!
Esimerkkejä.
- Hyppään ratikkaan. Tuo ja tuo ja tuokin asia raitiovaunulla matkustamisen prosessissa voisi olla paremmin. Ja tietyö. Ja ilmastointi. Ja mainokset. Ja aikataulujen viestintä. Ja huh, uusien vaunujen tilasuunnittelu.
- Teen ostoksia verkkokaupassa. Homma tökkii. Lähetän firmaan seikkaperäisen meilin, miten heidän ostoflow’nsa on asiakkaalle hankala ja mikä voisi kussakin kohdassa olla ratkaisu.
- Tapaan ystävän, joka valittaa työstään / puolisostaan / lapsuudestaan / ylipainostaan / ajanpuutteestaan / kotinsa sotkuisuudesta.
Palvelupalettini sisältää ensin pienen empatiatuokion ja sen jälkeen pidemmän ratkaisukeskeisen funteerauksen, mitä asialle voisi tehdä (tarkennus: mitä HÄN voisi asialle tehdä).
Mulle on turha tulla pelkkiä haleja hakemaan. Parannuspohdiskelua pukkaa kaupan päälle. - Mietin omaa elämääni. Työtä, suhteita, harrastuksia, elinympäristöä, luonnetta, toimintatapaa, tarpeita ja tavoitteita puolen, kahden, viiden, kymmenen vuoden jänteellä.
Piirrän ja plänään. Visioin ja strategioin ja laadin toimintasuunnitelmia.
Suunta on TUO, ja eikun toimeksi!
(Just tää toimeenpano-osa on se haastava). - Perkaan kaksi laatikollista mansikoita pakkaseeen. Missä järjestyksessä laatikon, marjakulhon, perkuujäteastian, minigripien ja sokerin pitäisi olla, jotta liukuhihna toimisi oikeakätiselle keittiöhengettärelle?
Kehittäminen on mun todellinen luontoni.
Miten on nyt, kuinka hyvin voisi olla ja miten sinne voisi päästä.
Mua ei kiinnosta olla oikeassa.
Mua kiinnostaa, miten asiat voisivat olla, miten ne voisi tehdä paremmin.
Ihan sama kenen idea.
Mä niiiiiiiiiiin haluan saada tietää olevani väärässä, jos asiat siten edistyvät.
Kehittäminen on niin paljon parempaa kuin liikavarpaat!
Harmillisen harvoin ihmiset arvostavat elämäänsä tai arkiseenkaan toimintaansa kohdistuvia kehitysehdotuksiani.
Tiedä sitten, kenen tässä asiassa pitäisi edistyä…
How Is It? How Could It Be?
And what to do to get there?
Be it business, everyday activities, my own life …or yours!
I spot things to fix and generate ideas on what to do about them.
Development is my true nature.
Actually, it does not need to be my idea. I am not at all interested in being right.
Changing things for the better is the key.
The world is a place for eternal improvement.
For some reason, other people do not always appreciate my life-enhancing propositions.
I sense a development need (t)here…
Kevytmatkailua
Essentials in English below.
Tässä viiden päivän Lontoon-reissuni kosmetiikat.
Aika tiivistä matkailua, vai mitä?
Olennaisuudet:
- Mitään alkuperäispurkkeja ei roudata, vaan aineista tiristetään käytön verran Minigrip mini -pusseihin. Jos mahdollinen vuoto huolettaa, minipussit tungetaan vielä yhden minipussin sisälle.
- Myös meikkaaminen minimiin => puhdistusaineita ei tarvita, Aqualan L hoitaa homman.
- Kroppaa ei rasvata joka suihkun jälkeen, eikä hiuksia hirveesti värkätä.
- Matkustetaan pilviseen kohteeseen => vartalo ei kaipaa aurinkosuojaa. Satunnaisia pilkahduksia varten kasvojen aurinkorasva riittää myös olkapäille.
- Matka-apteekin suhteen mennään välttämättömillä: vitamiinit ja särkytabletit ja allergialääke. Okei, ehkä Imodium just in case.
Erikseen on sitten edustusreissut, joissa kauneusainearsenaali vie puolet matkalaukusta ja korkokengät sen toisen puolen.
Joskus on ihanaa kulkea kepeänä!
Travelling light
This is the whole cosmetic arsenal of my five-day trip to London.
(And in case you wonder: vitamins + pain killers.)
“Olisin halunnut olla komeampi”
Summary in English below.
“Se olisi auttanut mua elämässä eteenpäin.”
Tukholmalaisella terassilla nelivitonen mies keskusteli kaverinsa kanssa.
Mies ei ollut penaalin kaunein kynä, muttei millään muotoa rumakaan.
Kaidat kasvot ihan perussettiä, kropaltaan sporttinen ja hoikka, kivasti päivettynyt.
Pienet puutteet – tai “puutteet” – luojanluomassa olisi helposti kompensoinut tyylikkäällä pukeutumisella, hymyllä ja hyvällä käytöksellä.
Huokaisi kuuluvasti. Sympatiseerasin.
Ei ole helppoa päteä östermalmilaisella terassilla Ruåtsin huolitelluimpien metroseksuaalien joukossa.
Tämä parin viikon takainen salakuuntelu palasi mieleeni Hesarin sunnuntaisen jutun luettuani.
Voin vain kuvitella, millaisen pöhinän artikkeli on saanut aikaan sosiaalisessa mediassa. Akuutin netittömänä se on nyt jäänyt seuraamatta.
Arvaan kuitenkin: yksien mielestä ulkonäkö määrittää liikaa, eikä mikään saisi olla siitä kiinni. Vain henkisillä ominaisuuksilla saa olla voimaa.
Toiset taas pitävät itsestään selvänä, että ulkonäöllä on merkitystä ja se on ihan okei. Muuta haikailevat ovat naiveja pölvästejä (ja luultavasti rumia).
Itse ajattelen seuraavasti.
Ulkonäon edellytykset saadaan lahjaksi, siinä missä matemaattisuus, musikaalisuus, liikunnallisuus ja muut ominaisuudet. Niitä voi sitten kehittää, jalostaa, ylläpitää, huoltaa tai jättää kesaantumaan.
Suomessa on soveliasta haltioitua auringonlaskusta mökkirannassa, mutta ulkonäköön – omaan tai muiden – ei saisi fokusoida.
“Rumat ne vaatteella koreeloo.”
(Ja tämä kyllä näkyy, silmiin sattuu kesä-Suomi, auts! Rooma, Milano, Pariisi, auttakaaaaaaaaaa……!)
Kun ihmisiin tutustuu, heidän viehätyksensä alkaa perustua (myös) muuhun kuin ulkonäköön. Esiin ehtivät karisma, käytöstavat, huomaavaisuus, hauskuus, kaunopuheisuus, äly, sydämen sivistys.
Ihminen alkaa näyttää kauniilta, koska hänestä tulee minulle Joku.
Tässä syvempää tutustumista odotellessa kaltaiseni esteetikko ilahtuu nähdessään kauneutta, on se sitten taidetta, designia, arkkitehtuuria, muotia tai ihmisiä.
Tämä asia ei ole loppuun käsitelty.
Beauty And Other Tools For Success
Good looks help you succeed in life.
I do not know this from personal experience, but from a research cited in an article in Helsingin Sanomat.
In Finland, it seems almost criminal to focus on the looks (own or others’).
We appreciate “substance”(!).
Somehow, it is ok to be enchanted by a sunset. But it is not ok to make an effort to look good.
I hate that.
As soon as you get to know a person, her or his looks become secondary. A person is beautiful only, if she or he treats other people well.
In waiting for deeper understanding, I can only say: I love aesthetic pleasures,
be it art, design, fashion, architecture…or people!
Sapattivuoden asu #4
Kuvat Anne.
Villasukat Itse neulottu 7 veljestä -langasta
Neuletakki Repeat
Toppi Laput poissa, luultavasti Speidel
Verkkarihousut Etirel
Neulatyyny Itse tehty Marimekon Siirtolapuutarha-kankaasta
Kaulin Peritty Fammulta 90-luvulla
Video Solsidan
Meikki Aqualan L
Kynnet Lumene
Hiukset Ehkä vois joskus kampaa näyttää
OOTSY #4
Our series of Outfits Of The Sabbatical Year has reached episode four.
This post is not sponsored.
Photos by Anne.
Woollen socks Self-knitted
Cardigan Repeat
Top No tags, probably Speidel
Sweatpants Etirel
Pin cushion Self-made of Marimekko fabric
Rolling pin Granny’s inheritance
DVD Solsidan
Make-up Aqualan L
Nails Lumene
Hair How about a brush?
Porvarillista kaotiikkaa
Kävimme ystäväni kanssa katsomassa ranskalaisen elokuvan Linna Italiassa.
Leffan jälkeen totesimme itsemme hyvin tasapainoisiksi ihmisiksi.
Bourgois Chaotique
We just saw, my friend and I, the French film A Castle in Italy.
We realized we are very balanced and serene people.
Unohda jo se SoFo!
Stockholm adventures in English below!
Pörräilin viime viikon Tukholmassa.
Tarkoitus oli vain hengailla ja ehkä hieman tsekkailla putiikkeja sisustussilmällä, kun nyt on tuo kodinkohennusproggis meneillään.
Mitään en tietenkään tarvitse, paitsi uuden vessanpöntönrenkaan.
Pikkuruisella matkalaukullakin vain liikenteessä.
Ainakin kymmenen vuoden ajan olen ottanut naistenlehdistä talteen SoFoa ylistäviä artikkeleita.
(FYI: SoFo = Söder om Folkungagatan = Tukholman Södermalmilla sijaitseva hip alue)
Yhtä monen vuoden ajan olen yrittänyt ymmärtää, mikä siinä nyt muka on niin erikoista.
Lifestyle-putiikkeja vieri vieressä ja luomulattepopulaa palloilemassa.
Niii-in?
Ei iske mulle. Ei mene jakeluun.
SoFosta löysin vain yhden kiinnostavan mestan, ja se oli tämä Nordlings Antik. Valikoimissa on huonekaluja, pienesineitä ja koruja 1940-70-luvuilta.
Eleganttia! Tykkäsin!
En kylläkään ostanut mitään, kun on nämä töidenpakoilijan varat hiukka vähissä.
Keskityin sen sijaan hyväntekeväisyyskirppareihin ympäri kaupunkia.
Stadsmission ja Myrorna pyörittävät molemmat useita putiikkeja. Emmauksella on myös kaksi aivan vierekkäin Södermalmilla lähellä Slussenia.
Kävin ehkä kymmenessä mestassa. Liikkeet olivat poikkeuksetta tosi siistejä ja tavarat huolellisesti järjestetty.
Arvokkaammat objektit on usein koottu omiin osastoihinsa tai peräti vintageen keskittyneisiin liikkeisiin.
Tukholmassa eivät edes kirpparit haise ummehtuneelle. Niin on fiiniä!
Hankin muutamia veitsisettejä 60-luvulta, kaksi korua, käsipeilin, maustesetin ynnä pari lasikulhoa (siis keski-ikäiseltä naiseltahan nimenomaan puuttuu lasikulhoja, right?), niin, ja muutaman kuparisen myös.
Kupari on inessä, ja on hassua hankkia sitä sisustusliikkeistä uutena, kun ainakin yhtä kiehtovaa löytyy käytettynä – pönttöjä, joilla on historia!
Täytyy selvittää, miten kylkiä kiillotellaan.
Ai niin!
Minne trendihipstesetterit nyt suuntaavat, kun tunnettu blogi Couture & Views on julistanut SoFon ihan död?
Hornstull ja Gamla Stan ovat kuulemma nyt Ne Jutut.
Tietää kertoa matkailulehti Mondo.
Kuvat Tukholman kaupungintalolta.
Charitable Shopping In Stockholm
I spent the last week in Stockholm, mainly hanging around and running through interior design shops.
Not necessarily buying anything, since not-working-status has deteriorated my bank account.
I did some purchases in charity shops, though.
There are several charity chains (!) in Stockholm: Myrorna, Stadsmission and Emmaus, for example.
Each has two or more shops around the city.
All stores are – no exception – clean and well-organised.
There are even some boutiques focusing on genuine vintage items.
I need absolutely nothing and was travelling light.
This means that I bought cutlery, spice pots, jewellery, mirror, a couple of glass bowls (a great variety of glass bowls is absolutely essential for a woman’s home-decorative well-being), and some copper stuff.
Mainly 1960’s objects.
I did not do this for myself.
I did it for a good cause.
Pics from Stockholm City Hall.
Batiikkia pallopojalle
Please, see in English below!
Tämän kankaan värjäsin valkoisesta trikoosta Dylonin pesukonevärein, taisi olla sävy Navy Blue.
Kalastajanlangalla kuroin solmuja ja krymppyjä, sitten vaan ohjeen mukaan värjäykset ja pesut päälle.
Iisiä ku mikä!
Pallopoika Matias tykästyi kuvioon siinä määrin, että surruutin ensin tuubihuivin ja sitten myös tämän t-paidan.
Muuten homma sujui erinomaisesti, mutta pääntien huolittelussa tuli jälleen säätöä.
Ensi kerralla googletan tai kaivan kirjoistani siistin ja simppelin tavan.
Hankkeen Strömsö-indeksit
- prosessi 8,5
- lopputuloksen taiteellinen vaikutelma 9
- lopputuloksen tekninen laatu 8,5
- mielihyvä 9+.
T-shirt To Dye For
This used to be white jersey fabric.
I dyed it with Dylon, just tied some knots first.
Matias liked the renewed fabric, so I made this t-shirt for his summer games.
Please, Do Not Mind The Gap
Nainen kaiken peittävässä mustassa kaavussa,
vain viilto silmien kohdalla,
imettää poikaansa kerrosten alla.
Vastapäätä ranskalaistyyppinen kaunotar rakentaa kasvonsa.
Arsenaali sylissä, peiliin lähikontakti.
Fasadi nousee hipaisu hipaisulta, pigmentti pigmentiltä.
Turvakerroksensa hänelläkin.
Kaksi pukua seuraa metamorfoosia ilmeettöminä.
Molemmilla kuulokkeet ja salkut, töihinraahautujan uupunut olemus.
Ja sitten, toisella turkoosiraidalliset sukat – haa, ei mikään Cityn mies sittenkään!
Ei syytä varoa kuilua.
Please, Do Not Mind The Gap
Woman, in burka, breast-feeds her son under the layers.
Just opposite, a young beauty constructs her day-look.
Foundation, brows, lashes and lips.
Pow(d)er. No blush.
She has her protecting sheets, too.
Two suits follow the metamorphosis, seemingly indifferent.
They have earphones, they have briefcases, they have fatigue.
And suddenly, teal-striped socks!
Not a City man, after all.
Not minding the gap.
Herra saa nyt luvan odottaa
I posted it for you in English below.
En ole koskaan pitänyt Lontoosta.
Liikaa ihmisiä. Liian iso. Liikaa ihmisiä. Joka käänteessä meinaa jäädä auton alle. Liikaa ihmisiä. Kaikki on kallista paitsi museot. Liikaa ihmisiä. Hotellihuoneet ovat miniatyyrejä – laskua lukuunottamatta. Liikaa ihmisiä. Metro kirskuu kaarteessa tärykalvot puhki.
Ja joko mainitsin, että ihmisiä on liikaa?
Vuosi, pari sitten sain tutustua työni kautta mahtaviin britteihin. Nämä pesunkestävät lontoolaiset ovat esitelleet minulle kotikaupunkiaan monelta kantilta.
Olen bunkannut kohtuuhinnalla heidän airbnb:ssään, alkanut seurata The Guardiania ja rundaillut kaupungissa useaan otteeseen, viime talvena peräti viisi viikkoa putkeen.
Kummasti on alkanut Lontoo maistua!
Kaikkein olennaisinta kaupunkisuhteeni kehitykselle oli kuitenkin tämä oivallus:
ÄLÄ MENE OXFORD STREETILLE.
Ja etenkään älä mene Oxford Streetille LAUANTAINA.
Se on helvetin esikartano.
Mr Selfridge voi kyllä odottaa.
Tämän kun hoksaa, yhtäkkiä populaa onkin aivan sopivasti.
Joskus on jopa autiota ja hiljaista, suomalaiselle sopivalla tavalla harvaa.
Nyt Lontoo on yksi lempikaupunkejani. Sinne pyrähdän haistelemaan trendejä.
NUUUUUUHKIS!
Now I Just Let Him Wait
I used to dislike London.
Too many people. Too big. Too many people. Too expensive. Too many people.
People. People. People.
Men. Women. Children. Tourists.
(Oh, always those damn tourists!)
That is just too much for a Finn
who lives happily with some 15 fellow citizens per square kilometre.
Through my work, I have recently had the opportunity to make friends with great natives.
They have shown me London’s many faces.
What an amazing city!
The main breakthrough was achieved when I realized this:
DO NOT GO TO OXFORD STREET!
And, in particular, do not go to Oxford Street ON SATURDAY!
No Londoner would.
It is insane. It is hell.
Now, I just let Mr Selfridge wait.
And I am happier with us than ever!
Me and my London.
Couture & Views 