Summary in English below.
“Se olisi auttanut mua elämässä eteenpäin.”
Tukholmalaisella terassilla nelivitonen mies keskusteli kaverinsa kanssa.
Mies ei ollut penaalin kaunein kynä, muttei millään muotoa rumakaan.
Kaidat kasvot ihan perussettiä, kropaltaan sporttinen ja hoikka, kivasti päivettynyt.
Pienet puutteet – tai “puutteet” – luojanluomassa olisi helposti kompensoinut tyylikkäällä pukeutumisella, hymyllä ja hyvällä käytöksellä.
Huokaisi kuuluvasti. Sympatiseerasin.
Ei ole helppoa päteä östermalmilaisella terassilla Ruåtsin huolitelluimpien metroseksuaalien joukossa.
Tämä parin viikon takainen salakuuntelu palasi mieleeni Hesarin sunnuntaisen jutun luettuani.
Voin vain kuvitella, millaisen pöhinän artikkeli on saanut aikaan sosiaalisessa mediassa. Akuutin netittömänä se on nyt jäänyt seuraamatta.
Arvaan kuitenkin: yksien mielestä ulkonäkö määrittää liikaa, eikä mikään saisi olla siitä kiinni. Vain henkisillä ominaisuuksilla saa olla voimaa.
Toiset taas pitävät itsestään selvänä, että ulkonäöllä on merkitystä ja se on ihan okei. Muuta haikailevat ovat naiveja pölvästejä (ja luultavasti rumia).
Itse ajattelen seuraavasti.
Ulkonäon edellytykset saadaan lahjaksi, siinä missä matemaattisuus, musikaalisuus, liikunnallisuus ja muut ominaisuudet. Niitä voi sitten kehittää, jalostaa, ylläpitää, huoltaa tai jättää kesaantumaan.
Suomessa on soveliasta haltioitua auringonlaskusta mökkirannassa, mutta ulkonäköön – omaan tai muiden – ei saisi fokusoida.
“Rumat ne vaatteella koreeloo.”
(Ja tämä kyllä näkyy, silmiin sattuu kesä-Suomi, auts! Rooma, Milano, Pariisi, auttakaaaaaaaaaa……!)
Kun ihmisiin tutustuu, heidän viehätyksensä alkaa perustua (myös) muuhun kuin ulkonäköön. Esiin ehtivät karisma, käytöstavat, huomaavaisuus, hauskuus, kaunopuheisuus, äly, sydämen sivistys.
Ihminen alkaa näyttää kauniilta, koska hänestä tulee minulle Joku.
Tässä syvempää tutustumista odotellessa kaltaiseni esteetikko ilahtuu nähdessään kauneutta, on se sitten taidetta, designia, arkkitehtuuria, muotia tai ihmisiä.
Tämä asia ei ole loppuun käsitelty.
Beauty And Other Tools For Success
Good looks help you succeed in life.
I do not know this from personal experience, but from a research cited in an article in Helsingin Sanomat.
In Finland, it seems almost criminal to focus on the looks (own or others’).
We appreciate “substance”(!).
Somehow, it is ok to be enchanted by a sunset. But it is not ok to make an effort to look good.
I hate that.
As soon as you get to know a person, her or his looks become secondary. A person is beautiful only, if she or he treats other people well.
In waiting for deeper understanding, I can only say: I love aesthetic pleasures,
be it art, design, fashion, architecture…or people!
Couture & Views 
En ole ihan varma, onko kauneus/rumuus yksiselitteistä. Luulen, että siihen sisältyy silmää hivelevien piirteiden lisäksi jotakin ”sisäistä”. Asenne? Itseen ja maailmaan?
Esimerkiksi se, onko kotona omissa nahoissaan, säätää jotenkin kummallisesti ulkonäköä – muuntaa ulkomuotoa vaikkei tuntisi ihmistä lainkaan. Vaikka olisi kuinka jumalainen yksilö mutta kulkee arasti kyssyssä, kauneus vääjäämättä himmenee. Tai olkoon pulska pallinaama, mutta itsevarma ja hymyilevä, ”rumuus” kaunistuu automaattisesti.
Ei ole yksiselitteistä, ei. Eikä toisaalta ihan hirmuisen mutkikastakaan.
Jutskailtiin kamujen kanssa. On ne yksilöt, jotka kaikkien mielestä on upeita. SItten on ne, jotka joidenkin mielestä ovat erityisen kauniita ja joidenkin mielestä ihan tavallisia.
Ja vaikka aina tekee mieli sanoa, että “jokainen ihminen on kaunis” jne jne jne, niin ei kyllä ole. Ihmisarvoinen ja uniikki kyllä, muttei yhtä lailla ulkoisesti kaunis.
Nimenomaan tuo nössölysyttely tuntui meitä harmittavan. Ryhti, sinut itsensä kanssa, itsevarmuus viehättivät. Anteeksipyytely koko olemuksen voimin suorastaan ärsytti.
Itse tässä pitkillä vapailla vetelöityneenä mietin myös tuota tälläytymisen merkitystä.
Onhan se huikea se muutos, kun aamu-itse muuttuu arki-itseksi, edustus-itseksi tai peräti juhla-itseksi.
Itsekin ihan yllättyy!
Kyllä mielestäni niin sanotusti vähä vois kattoo mitä päälleen laittaa, kun lähtee ovesta ulos. Tässä meillä suomalaisilla on kyllä valovuosien matka kuljettavana. Minä mukaanluettuna.
Joo, sopivalle tälläytymiselle minäkin peukutan! (Vaikka joskus itse unohdankin, että minulla on myös ulkokuori…!)
Ylitälläytymistä sen sijaan kavahdan. Jonkun mielestä paklattu ja puunattu ja koristeltu barbi-ihminen voipi olla kaunis, minun ei…pidän jopa rumana. Ehkä jokin aspekti kauneudesta on ja pysyy katsojan silmässä?
Ja tunnustan, että vaikka kuinka arvostan ja kunnioitan itsevarmuutta ja ihmisen oikeutta pukeutua juuri niin kuin haluaa, niin gaad, että joskus silmiä vihloo!
Tenttasin justiinsa dinnerillä kamujeni kauneusrutiineja. Meidän keski-iästä itsemme löytäneiden, romahdustamme kauhistelevien.
Puhun nyt siis ihonhoidosta, en juurikaan meikkaamisesta tai pukeutumisesta.
Ääripäitä löytyi: yksi levittää Estée Lauderin seerumit joka päivä ynnä muuta sofistikoitua hoitoa, toinen pesee saippualla, kolmannella pelkkä vesi, neljännellä ultraäänihiontaa vai mitä se oli.
Hajontaa tuntui olevan ennen kaikkea siinä, paljonko aikaa, vaivaa tai rahaa kukin halusi ihonhoitoon laittaa.
Lopputuloksissa en havainnut merkittävää eroa. Näytimme kaikki kohtuullisen hyviltä.
Faktapohjainen vertailu on tietenkin mahdotonta ja tarpeetonta.
Porukan lääkäri suhtautui epäilevästi tiettyihin hoitoihin (“hoitoihin”) ja totesi ykskantaan: olemme kaikki tehneet tärkeimmän valinnan, kun emme ole alkaneet tupakoida.
Toisaalta olemme ottaneet reippaasti aurinkoa, kuten 80-luvulla oli tapana.
Tupakka ja aurinko vanhentavat ihoa merkittävästi.
Puunaus-meikkaus-tälläyksestä: kovin vaivalloista on upgreidata itseään siten, että näyttää kepeän viehättävältä eikä barbilta lainkaan. Luonnollisuuden taustalla on hirveästi hommaa.
Muistan vanhan sanonnan, että nainen on kauneimmillaan kaksi tuntia saunan jälkeen. Ehkä totta, mutta kyllä siinä tulee hirveä kiire.
Haha! Tunti jälkihikeen ja tunti luonnollisen lookin luomiseen. Tiukalle menee, tiukalle menee…