Menestymättömyyden hinta: 0 e

Resolving money and success in English below.

2015_01_09_Asia_decor_PHA

 

Aina silloin tällöin löydän itseni jonkinlaisen ura-angstin kourista. Pitäisi olla menestyneempi. Tai siis ”menestyneempi”, ihan klassisin, kyseenalaistamattomin mittarein.

Tästä tuskastuneena yllyin sormiharjoituksiin.

Tilanne 1

Palkkani on X euroa kuukaudessa.
Teen töitä sovitusti 37,5 tuntia viikossa.
(Toim.huom. Koko urani – tai oikeammin työelämäni– ajan työaikani on ollut tuon vajaat 40 tuntia, nyt vain ensimmäistä kertaa pysyn siinä.)

Tässä yhtälössä verojen jälkeinen palkkani on Y euroa tunnissa.

Tilanne 2

Kuvitellaan, että ”menestyisin” eli vaihtaisin vaativampiin hommiin. Oletetaan, että palkkani likimain kaksinkertaistuisi tämän muuvin seurauksena.

Samalla lisääntyisi työmäärä, arvelisin että noin 60 tuntiin viikossa.
Ja verot, maksaisin niitä tietenkin suuremmalla prosentilla.

Tässä tapauksessa verojen jälkeinen palkkani olisi… näpy, näpy, näpy, ruks, ruks, ruks… tadaaa… Y euroa tunnissa!

Siis eurolleen sama kuin ennen ”menestystä”.

Mitä tästä pitäisi päätellä?

 

 

Price of Unsuccess = 0 €

Every now and then I feel I should be more successful.
Or ”successful”, career-wise, in a very traditional, one-dimensional way.

 OK.
Let’s assume I get a more demanding job with a bigger salary, let’s say, almost double what I get now.

More responsibility also means much longer hours.
Upgraded paycheck means somewhat higher tax rate.
 

Quick calculation… 

Result: my hourly wage after taxes NOW is exactly the same it would be AFTER possible career advancement.

I do not yet know what to do with this discovery. But it surely is interesting!

“Olisin halunnut olla komeampi”

 Summary in English below.

 2014_07_20_BLOGI_Henry Moore_Tate_Gallery_noisy_PHA_IMG_7064

“Se olisi auttanut mua elämässä eteenpäin.”

Tukholmalaisella terassilla nelivitonen mies keskusteli kaverinsa kanssa.

Mies ei ollut penaalin kaunein kynä, muttei millään muotoa rumakaan.
Kaidat kasvot ihan perussettiä, kropaltaan sporttinen ja hoikka, kivasti päivettynyt.
Pienet puutteet – tai “puutteet” – luojanluomassa olisi helposti kompensoinut tyylikkäällä pukeutumisella, hymyllä ja hyvällä käytöksellä.

Huokaisi kuuluvasti. Sympatiseerasin.
Ei ole helppoa päteä östermalmilaisella terassilla Ruåtsin huolitelluimpien metroseksuaalien joukossa.

Tämä parin viikon takainen salakuuntelu palasi mieleeni Hesarin sunnuntaisen jutun luettuani.

Voin vain kuvitella, millaisen pöhinän artikkeli on saanut aikaan sosiaalisessa mediassa. Akuutin netittömänä se on nyt jäänyt seuraamatta.
Arvaan kuitenkin: yksien mielestä ulkonäkö määrittää liikaa, eikä mikään saisi olla siitä kiinni. Vain henkisillä ominaisuuksilla saa olla voimaa.
Toiset taas pitävät itsestään selvänä, että ulkonäöllä on merkitystä ja se on ihan okei. Muuta haikailevat ovat naiveja pölvästejä (ja luultavasti rumia).

Itse ajattelen seuraavasti.2014_07_20_BLOGI_Joseph_mannequins_PHA_IMG_6882

Ulkonäon edellytykset saadaan lahjaksi, siinä missä matemaattisuus, musikaalisuus, liikunnallisuus ja muut ominaisuudet. Niitä voi sitten kehittää, jalostaa, ylläpitää, huoltaa tai jättää kesaantumaan.

Suomessa on soveliasta haltioitua auringonlaskusta mökkirannassa, mutta ulkonäköön – omaan tai muiden – ei saisi fokusoida.
“Rumat ne vaatteella koreeloo.”

(Ja tämä kyllä näkyy, silmiin sattuu kesä-Suomi, auts! Rooma, Milano, Pariisi, auttakaaaaaaaaaa……!)

Kun ihmisiin tutustuu, heidän viehätyksensä alkaa perustua (myös) muuhun kuin ulkonäköön. Esiin ehtivät karisma, käytöstavat, huomaavaisuus, hauskuus, kaunopuheisuus, äly, sydämen sivistys.
Ihminen alkaa näyttää kauniilta, koska hänestä tulee minulle Joku.

Tässä syvempää tutustumista odotellessa kaltaiseni esteetikko ilahtuu nähdessään kauneutta, on se sitten taidetta, designia, arkkitehtuuria, muotia tai ihmisiä.

Tämä asia ei ole loppuun käsitelty.

2014_07_20_BLOGI_Look right_PHA_IMG_6905

Beauty And Other Tools For Success 

Good looks help you succeed in life.
I do not know this from personal experience, but from a research cited in an article in Helsingin Sanomat.

In Finland, it seems almost criminal to focus on the looks (own or others’).
We appreciate “substance”(!).

Somehow, it is ok to be enchanted by a sunset. But it is not ok to make an effort to look good.

I hate that.

As soon as you get to know a person, her or his looks become secondary. A person is beautiful only, if she or he treats other people well.

In waiting for deeper understanding, I can only say: I love aesthetic pleasures,
be it art, design, fashion, architecture…or people!