ompelu

Lapsesta tuli teini – tuunasin mekolle jatkoaikaa

/ Couture & Views / Leave a comment

Teenaging a dress in English below.

Tyyppi on tullut teini-ikään.
Poissa on lapsen pehmeys, nyt pelkkiä honkkeleita koipia ja käsivarsia.

Mekkoja on jäänyt lyhyeksi.

Niin kuin nyt vaikkapa tämä ihan kiva Henkkamaukka. Ympärysmitta funkkaa yhä ok, mutta helma huitelee turhan korkealla.

Tekstiiliteollisuus on eettisesti ja ekologisesti niin turmiollista tälle maailmalle, että vaatteita on syytä käyttää pitkään, kun on ne kerran tullut hankkineeksi.

Sovittiin siis, että kehittelen jotakin pidennystä.

Kangaskaupassa testailin vaihtoehtoja. Lisätäänkö pitsiä? Vai tylliäkö uusimpia trendejä mukaillen, helmaa jopa vähän pönkölle? Tai ehkä satiiniraita?

Ohut farkkukangas loi kuitenkin oikean look & feelin: nyt emme halunneet juhlavaa klänninkiä vaan arkeen sopivan.

Kelpo tovin etsin parasta tapaa jatkaa helmaa. Olisi ollut turhan työlästä lähteä sormeilemaan takasauman vetoketjua, joten jatkon piti sijoittua sen alapuolelle. Hain jonkinlaista rytmiä, jännitettä, särmää muuten hieman laimeaan leninkiin.

Ei ole matikkapää d-insinöörillä terässä, siinä määrin kauan kului kappaleiden korkeuksien ynnäilyyn. Siis jos helma on nyt 40 cm ja haluan sen olevan 50 cm, ei voi yksioikoisesti vaan vetää 10 sentin soiroa farkkukankaasta…
Ja kun helma on kaareva, täytyy jatkopalojenkin olla.

Koska Suomessa on koko ajan niin pirskuleen kylmä, intouduin ompelemaan myös lyhyen jakun samaisesta farkusta. Käytin tämän taannoisen itsenäisyysjuhla-asun jakun kaavaa. Hihansuut ja helman sijoitin – ehkä vähän syntisesti – suoraan hulpiolle. Jäi trendikkäät hapsureunat, säästyin huolittelulta ja vältettiin pahin tantta-look.

Tyyppi voi käyttää jakkua ja mekkoa myös erikseen. Yhdessä ne ovat asiallinen kokonaisuus puolifiineihin tilanteisiin, vaikkapa konsertteihin, joita neiti tarjoaa tavan takaa.

Etenkin helman tuunaus oli työläämpää kuin odotin. Lopputulos kuitenkin palkitsi vaivan: typy pyöri ja peilasi, oli iloinen!

Hankkeen Strömsö-indeksit

  • prosessi 9
  • lopputuloksen tekninen laatu 9 1/2
  • lopputuloksen toiminnallinen laatu 10
  • mielihyvä 10.

Extending Dress for Sustainability And Edge

Maria has reached teenage, is all legs and arms now. Many dresses in her closet have become too short.

For sustainability, it is essential to use clothes as long as possible. So I lengthened this H&M dress for at least one more year of use.

I chose denim to keep the everyday look & feel. Got excited and sewed a small jacket as well, to keep the girl warmer. After all, we can seldom wear sleeveless dresses in Finland without any extra coverage.

Maria and I both agreed that the denim extension created some edge for the “too cute” dress.

So she was excited, twisted and twirled in front of the mirror – always the best thank you!

 

Si(i)tä ei ole tarkoituskaan pitää, osa 1

/ Couture & Views / Leave a comment

It Does Not Really Matter If You Can Wear It Or Not,
in English below.

Tässä taannoin lupailin postausta aivan mahtavasta kurssista, jolle osallistuin lontoolaisessa designkoulussa Central Saint Martinsissa.

Draping Womenswear Design -kurssilla loimme asuja suoraan mallinuken päälle. Ei, niihin ei ollut tarkoitus pukeutua. Päinvastoin, mitä rohkeammin uskalsimme ylittää omat rajamme, ne sisäiset, keksityt, sen paremmin kurssi täytti tavoitteensa.

Ei tietenkään ollut pahitteeksi oppia vähän tekniikkaa siinä samalla.
Kuten että pitkällä aikavälillä ei muotoilua voi rakentaa nukkeen tökättyjen neulojen varaan. Vaatteen on pysyttävä yllä ja siihen on voitava pukeutua haavoittumatta – veri tahraa luomuksia niin kovin ikävästi.

2017_08_28_BLOGI_CSM_tooga piirros_PHA_IMG_5574

Ensimmäiset treenit olivat sangen yksinkertaisia. 2017_08_28_CSM_Creative draping_Toga_PHA_IMG_5573Muokkasimme kalikosta, sellaisesta paksuhkosta puuvillaisesta lakanakankaasta erilaisia muotoja nuken ylle.

Aloitimme muinaisista kreikkalaisista. Toogassa ei tarvittu edes ompeleita. Muutama taitos, olkapäille ehkä pronssiset neulat, vyöksi kangassuikale. Valmista!

 

Samalla simppelillä teemalla muutama variaatio. Toisinaan aikaa annettiin vain muutama minuutti, toisinaan varttikin. Kun ei ehdi liikaa järkeillä, intuitio pääsee ohjaamaan tekemistä hedelmällisellä tavalla.

Kangasta voi myös työstää ennen sen muotoilua nukelle. Poimutimme, rypytimme, silitimme, rutistimme, venytimme, kiristimme. Sattumanvaraisesti tai täsmällisen suunnitelman mukaan.

Työstetystä kankaasta löysimme vaatteeseen aivan uutta muotoa.

 

Hmmm, kyllä näistä ihan kledjuakin saisi, kun vähän jatkaisi tuunausta.
Vaan on jo seuraavan harjoituksen aika!

 

It Does Not Really Matter If You Can Wear It Or Not, part 1

A while ago I promised a post about the fanciest sewing class ever, which I attended at Central Saint Martins, in London.

On this course, Draping Womenswear Design, we learned to create outfits directly on a stand.

The idea was to explore different techniques and, first and foremost, go beyond the very modest, very conventional initial ideas we would have about a garment.

We started by draping the calico – very plain cotton fabric, almost like thick sheets – the way the ancient Greek would have done. Very quick, very simple, and no thread needed at all. Quite elegant, too!

Next, we manipulated the fabric in various ways even before draping it. 

At some point we realised that sticking needles into the mannequin is not really a sustainable way of making a garment. Bloody stains rarely flatter an outfit. Unless you are Alexander McQueen, of course.

These exercises were never meant to be worn. Although, with just some more practical designing, they might be perfectly wearable!

 

 

 

 

 

Mitä patalaput voivat opettaa meille varastonhallinnasta?

/ Couture & Views / 4 Comments

Executive summary in two rows below.

2016_03_20_BLOGI_Patalappuja_PHA_IMG_6485

Bongaa kuvasta kaksi lappua, jotka eivät ole Marimekkoa.

 

Ensimmäisiä asioita, jotka me talous-Dinsinöörit universiteetissa opimme on tämä: ”Älä pidä varastoa”.

Varastointi on peelsepuupista, koska se on tosi kallista:

  1. Varastoon on sitoutunut rahaa, joka voisi olla paremmassa käytössä muualla.
  2. Varasto vie tilaa, ja tila maksaa aina: vuokrana, sitoutuneena pääomana, lämmitys-, huolto- ja siivouskustannuksina.
  3. Varastossa tavara happanee. Hiiret syövät, pakkaukset vaurioituvat, teknologia vanhenee ja trendit ajavat ohitse.

Ei siis kannata pitää varastoa. Sen sijaan on fiksua

  • hankkia raaka-aineita sitä mukaa kuin niitä tarvitaan prosessin seuraavassa vaiheessa
  • valmistaa tuotteita sitä mukaa kuin niitä myydään asiakkaille.

Tähän ovat sitten japanilaiset kehittäneet Dinsinöörin sielua mukavasti kutkuttavia systeemejä, kuten JIT/JOT − siitä lisää täällä.

(Toim.huom. Ovelimmat pitävät oman prosessinsa hoikkana ja antavat jonkun muun pitää varaston. Kätevää, jos neuvotteluvoima riittää eikä asiakastyytyväisyys kärsi.)

Minimivaraston periaatetta voi noudattaa paitsi valmistusteollisuudessa ja kaupan alalla, myös kotona.

Vähemmänkin hulppea lukaali riittää, kun karsii varaston minimiin.
Pois kaikki liki-välitöntä iloa tai hyötyä tuottamattomat tavarat!
Eroon sitku-roinasta, fokus nytkuun.

Itselläni sitkua on (ollut) aika tavalla, itse asiassa niin paljon, kuin runsaalla kaappitilalla, vintti- ja kellarikomerolla, sängynalusella ja sukulaisten varastoilla poispilattu hentomieli suinkin onnistuu hautomaan.

Viime vuosina olen systemaattisesti vähentänyt kaikkea ylimääräistä. Ei ihan helppoa materiaan kiintyvälle.
Oi design!
Oi mummon virkkaama virttynyt verho!
Oi keittokirja, jossa on edesmenneen emomme käsialaa!
Oi enkyltykkäämuttasainlahjaksi!
Oi tätävoitarvita2025!

Homma ei tunnu päättyvän koskaan, sillä kiristän kriteerejä jatkuvasti.
”Siis onko tästä OIKEASTI mulle iloa tai hyötyä?”
”Siis voittaako tähän sitoutunut tunnearvo LOPPUPELEISSÄ sitoutuneen pääoman?”
”Siis TODELLAKINKO etsin enkun sanat/reseptit/virkkausohjeet/Jukatanin niemimaan fyysisistä hakuteoksista enkä KVG?”

Uudestaan ja uudestaan kampaan läpi omaisuuttani, välillä järjellä, välillä tunteella, kuten Konmarinsa sisäistänyt bloggari ikään.

Koska poistettavaan tavaraan on jo sitoutunut paljon rahaa ja aikaa − myös se viimeinen säilyttää vai heittää -päätöksen vaiva − en yleensä myy kamaa itse kirpparilla. En halua käyttää minuuttiakaan enempää kamaan, josta aion luopua.

Hyvänen aika, onhan vapaa-ajallanikin hinta, sitä korkeampi, mitä vähemmän sitä on!

Heivaan siis tykötarpeettomat nopeasti ja vastikkeetta Fidaan tai Kierrätyskeskukseen ja käytän arvokkaat tuntini nautinnollisemmin.

Kuten käsitöihin.

Ostin neljä vuotta sitten Marimekon ystävämyynnistä puuvilloja yli akuutin oman tarpeen.

Kankaisiin kulunutta summaa en enää muista, ja se on muutenkin niin sanottu uponnut kustannus eli meni jo, ei voi enää vaikuttaa, ei kannata murehtia.

Ajan kuluessa pääomaa on kuitenkin sitoutunut jonkin verran, ja kangasvarasto maksaa minulle koko ajan lisää juuri aiemmin listaamistani syistä.

Mitään käyttöä ei edelleenkään ollut näköpiirissä. Makunikin on muuttunut.

Toteuttaakseni varastonhallinnan kauneimpia periaatteita päätin ottaa kankaat tuottavaan käyttöön.

Perustin liukuhihnan. Yhdistin parissa illassa tyygit ynnä muutamia ompelutarvikemiljuunalaatikkoni epämääräisiä nauhanpätkiä patalapuiksi. Väliin tungin eristeiksi levyvanua sekä pahasti nyppyyntyneen fleecepeiton.

Tehtaani tuotti 33 patalappua.

Patalaput ovat käyttötavaraa. Ei se tomaattisoijainen wokkimoussakalasagne niistä pesussa lähde kuitenkaan. Siksi ihminen tarvitsee uudet patalaput parin vuoden välein.

Näitä aion jakaa kavereille illanistujaistuliaisina. (Saatte kaikin mokomin piilottaa laatikkoon ja ottaa esille vain tarpeen vaatiessa.)

Nopea laskutoimitus.
Oletetaanpa, että annan kaksi patalappua yhden viinipullon sijasta. Oletetaan myös, että korvattavan viinipullon hinta olisi sellaiset viitisentoista euroa.

Näin ollen patalappuvarastoni arvo olisi nyt (33/2) x 15 eli rapiat 247 euroa.

Omaa ja vastaanottajan oletettua, toivottua mielihyvää tai vapautuvaa hyllytilaa en nyt hinnoittele.

Jotakin kannattaa jättää ihan fiiliksen varaan.

 

2016_03_20_BLOGI_patalappuja2_PHA_IMG_6479

Two of these are actually NOT Marimekko. Really easy to find, if you are a connoisseur.

Do Not Hold Inventory, Hold Pots Instead

I transformed my Marimekko fabric inventory into 33 potholders.

Friends, expect to get non-alcoholic homecoming gifts from me this year!

Pilkkuhaalarissa irtoaa suven paras svengi

/ Couture & Views / Leave a comment

In short in English below.

2015_08_06_Maria_haalari_taulu_PHA_MG_3309

Ei ollut mimmi pysyä nahoissaan, kun löysi kasoistani tämän pilkullisen, kepeän kankaan!
Tanssahteli, pyörähteli peilin edessä. Mallaili riepua ylleen, keimaili, mutristeli huulia, otti asentoja. Oli kaikin puolin hurmaava, ja tiesi sen.

Arvoin tovin, josko mekoksi.
Äh, niitä on jo monta.

Kesän rientoihin sopisi haalari. Niillä voi likka loikkia ja loikoilla, ojennella ketaroitaan sinne tänne.

Näyttivät yksiosaiset olevan kuuminta hottia catwalkeillakin.

Kangas on Eurokankaan palalaarista, luultavasti jonkin sortin viskoosisekoite. Kaavat kuosittelin itse jostakin vanhasta yläosasta ja näistä Burdan lastenshortseista.

Tapaa olla hermoja raastavaa työstettävää tuollainen ohut ja valuva tyygi. Ei silti ehtinyt mennä sietämättömän puolelle, sen verran nätisti surrasi saumuri.

Tein oikeaan sivusaumaan taskun mobiilitarpeille. Vyötäröllä lymyää puolentoista sentin levyinen kuminauha.
Selässä on pitkä halkio, melkein vyötärölle asti, ja kiinnitys nepparilla. Elegantti yksityiskohta, tuulettuu mukavasti, ja säästyin vetskaritalkoilta.

Olin myös löytänyt kirpparilta kapean vyön, joka mätsäsi just eikä melkein noihin korallinsävyisiin pilkkuihin. Jos siis haluaa tästä vähän upgreidata, voi asustaa sillees sävy sävyyn.

Hyvin teki kauppansa tämä tekele. Ja tätipisteitä kertyi…

Kivoja tommoset tyypit, joilla on hyvä meininki!

Hankkeen Strömsö-indeksit ovat

  • prosessi 9
  • lopputuloksen tekninen laatu 9
  • lopputuloksen toiminnallinen laatu 9,5
  • mielihyvä 10.

2015_08_06_Maria_tripla_haalari_mv-vari_PHA

Maria Poses In Her Swinging Summer Overall

Yet another dress?

No. 

This time, I wanted to make something else of this piece of viscose that Maria fell in love with.

Spending the summer in relaxed overall, that seemed like a good idea.

I expected more but encountered only minor challenges when sewing this light-weight, slippery fabric.

My client and I were both quite happy with the end result.

Well-earned auntie points…

Niin kukoistavat tytöt hellemekoissaan

/ Couture & Views / Leave a comment

 

Summary below, just for you my friend.

2015_07_05_Helle_tanssii_maksimekossa_PHA_IMG_9019

Kankaat juttelevat minulle. Kun hieman hypistelen, jo kuiskaavat, millaisen muodon haluavat ottaa.

Niin kuin nyt vaikkapa tämä kesäinen kukkakudos. Ykskantaan ilmoitti haluavansa mekoksi tai liehuvahelmaiseksi hameeksi.

Muutaman työmatkakävelyn verran kehittelin mallia mielessäni.
Maksimekko on kuuminta hottia jo toista kesää − ulottukoon helma siis maahan asti!

Kun lieve viistää varpaita, sopii miehustan olla niukka. Intouduinpa testaamaan siihen klassista kuminauharypytystä. Eikös meillä kaikilla ollut sellainen joskus 80-luvun alkupuolella?

Näillä ohjeilla homma sujui sangen sutjakkaasti! Kuminauhalankaa saa ompelutarvikeliikkeistä kohtuuhintaan. Sitä puolataan alalangaksi, ylälangaksi pujotellaan normaali ompelulanka. Sitten vaan suoraa ommelta, tikkejä rinnakkain.

Vähän piti arpoa, kuinka paljon kangas rypyttyy ja siis lyhenee ommeltaessa. Kannattaa kokeilla reilunkokoiselle tilkulle ja kalkyloida siitä.

Oikealla puolella kangas rypyttyy kivasti.
Nurjalla puolella näkyy kuminauhaompelulanka.

Muutakin säätöä onnistuin kehittämään. Näissä rakennushommissa jos hetkenkin aivo herpaantuu, heti joutuu purkuhommiin. Hermot on mennä, kun päätyy ratkomaan tiukkaa miniminisiksakkia. Pakko ottaa zen käyttöön. Ei ihan täysiä Strömsö-pisteitä prosessille siis.

Vaan lopulta aukesivat nuput ja kuoriutuivat perhoset, maksimekkoina Hellelle ja Marialle.

Hankkeen Strömsö-indeksit ovat

  • prosessi 7,5
  • lopputulosten tekninen laatu 8,5
  • lopputulosten toiminnallinen laatu 8,5
  • mielihyvä 9.

 

Helle sai olkapäilleen suuret rusetit.
Marian mekko on simppelimpi.

Hatching Butterfly

Fabrics talk to me. When I listen carefully, they tell me what they want to become.
Like this summery tissue, with flowers and butterflies, reborn as maxidresses.

I made slightly different versions for Helle and Maria.

Let there be summer!

 

 

Miauuu, kissakuosia!

/ Couture & Views / Leave a comment

Short story for you in English below.

2015_03_16_Maria_leopardi_tasapainoilee_PHA_MG_2856

Kevät on jo täällä, vaan karkkivärit ne antavat yhä odotuttaa itseään. Vielä tovin pukeudumme paksuihin sukkahousuihin, villaan ja mustaan.

Tässä Marialla on puolihame tyyliteltyä leopardia. Sävelsin hameen jonkin mekon ja mimmin mittojen pohjalta. Vähän piti ottaa vyötäröltä sisään valmiista teoksesta. Aika korjannee tämän puutteen.

Pykäsin vielä hameeseen sopivan, päiväkirjanmentävän olkalaukun. Kassin vuori ja hihnan sisäpuoli ovat samaa täpläkangasta kuin hamekin.

Lopputulos on ihan jees. Olen kuitenkin ymmärtänyt, ettei hametta ole tullut juurikaan pidettyä. Laukku sen sijaan tuli oitis käyttöön.

Tykötarpeet olen poiminut Eurokankaasta.

Strömsö-indeksit ovat palanneet! 2015_03_16_Maria_leopardi_kiipeaa_PHA_MG_2864
Tälle hankkeelle ne ovat

  • prosessi 8,5
  • lopputulosten tekninen laatu 9
  • lopputulosten toiminnallinen laatu 8,5
  • mielihyvä hameelle 8, laukulle 9.

 

Mewwwww!

There is still some time left until the candy colours really take over.

So here Maria is wearing a skirt I made of leopard-patterned cotton. The bag is sewn of knit fabric, with the same, solid leopard lining.

The skirt has not been worn much.
The bag, however, has proven itself very useful.

 

 

 

Typyn eka Chanel – just passeli talven juhliin

/ Couture & Views / 2 Comments

For you, in English, below.

2015_01_18_Maria_Chanel_mekossa_sohvalla posteri_PHA_MG_2959

Tyttö tarvitsee paitsi kesäisen juhlamekon, myös koltun talven fiineihin rientoihin.

Tämän Chanel-tyyppisen leningin ompelin Marialle laadukkaasta, muistaakseni italialaisesta villasekoitteesta. Ostin tyygin helsinkiläisestä Materials-liikkestä Yrjönkadulta vuosia sitten.

Alun perin tarkoitukseni oli surauttaa itselleni jakku. Ei mennyt ihan putkeen, kuten alla olevasta surkeasta tekeleestä näkyy.

Muksut ovat onneksi niin pienikokoisia, että ylijäämäkankaasta ja rääsynrippeistä saa kyllä riittävästi tavaraa mekkoon.

Kuosittelin mekon vanhojen kaavojen pohjalta itse.

Chanelille tyypillisiä ovat puolipitkät hihat, hapsut ja koristenauhat. Hapsut purin itse kankaasta, nauha taisi löytyä Nappitalosta. Vuori on vaaleanpunainen, Eurokankaasta.

Asu kuuluu ehdottomasti kuorruttaa helmikäätyröykkiöin – ainakin kolme, neljä pitkää nauhaa kaksinkerroin tarvitaan.

Johan kelpaa typy konserttiin, yhtä hyvin esiintymään kuin yleisöksi!

Juliste on Vee Speersin, saatavana Tukholman valokuvataiteen museon Fotografiskan nettikaupasta.

2015_01_18_Hihansuu ja koristenauha_PHA_IMG_5759

The Little White Dress

I made this Chanel-inspired dress for Maria, using some fabric I had initially bought for myself.

The lousy little white jacket-ish hid behind the closet for five years or so, and revealed itself in some archaeological excavations.
Luckily, since it really inspired me to create this festive dress for winter parties.

The poster is by Vee Speers, for sale at the webshop of Fotografiska, the museum of photography in Stockholm.

––

Menipäs niinku Strömsössä

/ Couture & Views / Leave a comment

2014_11_15_keppilohikaarme_Stromso_PHA

Joskus homma menee putkeen.

Tämmösen kun vääntää lähimukuloille, on ohikiitävän hetken supertädin maineessa!
Ohje on kirjasta Strömsö. Parhaat palat.

Hankkeen Strömsö-indeksit

  • prosessi 10
  • lopputuloksen tekninen laatu 9
  • lopputuloksen taistelullis-toiminnallinen laatu 9,5
  • mielihyvä 10.

The Power Of The Dragon

Sometimes it just works out.
You create a friendly monster, and the target group
LOOOOVES YOU FOREVER! – for a moment.

 

 

Kirjan ja neulan päivä

/ Couture & Views / 4 Comments

Translated into English below.

Arkeologisissa kaivauksissa löysin muinaistaannoisen ristipistoliinantekeleeni.

Joskus teininä innostuin tästä apilakuviosta ja pistelin sitä sinne sun tänne. Pykäsin muun muassa neulatyynyn, joka on yhä käytössä.
Ja nyt, kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin, pyörittelin saman teeman tarpeetonta riepua käsissäni. Raakata pitäisi, muttei sitä roskiinkaan raaskisi…

Kekkasinpa värkätä neulakirjan oikein menneiden sukupolvien tyyliin!
Tästä löytyvät kätevästi silmä-, parsin-, kanava-, nahka-, saumurin ja ompelukoneen neulat. Eivät enää törröttele sikinsokin tyynyssä nuppineulojen seassa.

Kirjallisuus kannattaa aina.

Sweet Memories, Sharp Future

Decluttering closets is hard, as each unnecessary item evokes long forgotten memories.

This time, I found a cross-stitch cloth that I had made – for no purpose whatsoever – in my remote youth, must be like thirty (30) years ago…

Keep or toss?
Rather reinvent it as something useful!

I gave the purposeless treasure a new life as a needle case.
It is more practical than I ever would have thought.

And somehow I just remember my mom.

 

 

Strömsössä, piilossa, aitan takana

/ Couture & Views / Leave a comment

Main text in English below, and shortly on pics, too.

Kätten työt eivät aina tule kaavaillusti käyttöön.
Syitä riittää: vaate on liian iso/pieni, kinnaa-hiertää-kutittaa, materiaali osoittautuu liian herkäksi suunniteltuun käyttöön, lahjan saaja ei sit kuiteskaan oikeesti tykkää, kangas ei kestänytkään pesua…

Summa summarum: tekeminen oli kivaa, lopputulos kammottava.

Kokosinpa oheen muutamia aikaansaannoksia, jotka ovat ansainneet paikan muistoissa, eivät kaapissa.

Selitykset kuvateksteinä, klikkaa fotot auki.

Hankkeiden Strömsö-indeksit keskimäärin:

  • prosessit 7
  • lopputulosten tekninen laatu 8
  • lopputulosten toiminnallinen laatu 6
  • mielihyvä 6,5.

Needle(ss)work Revelations

Handicraft is not always handy, just crap.

For diverse reasons, what you thought would be an amazing outfit, just ends up hidden in your closet’s darkest corner.

Here I have gathered some stuff that, despite good intentions, has not been a success story.

Tykästyin tähän Missoni-tyyppiseen neulekankaaseen ja vetäisin siitä saumurilla tuubihuivin. Muuten ihan jees, mutta tekokuitu hiostaa mahdottomasti − hikipisarat kaulavekeissä, no thanks. Ja totean jälleen: ihastun kuoseihin, mutten tunne oloani niissä mukavaksi. I will NOT wear polyester around my neck.
Tein tämän Chanel-tyyppisen puolihameen eräälle tuotesuunnittelukurssille. Tykkään sinänsä, mutta hame on tätä nykyä liian suuri. Ei jaksais ruveta entraamaan − muotolaskokset, vetoketjut, vuorit ja kaikki! This skirt à la Chanel is nowadays just too big.
Chanel-puolihameen seuralaiseksi pykäsin Chanel-topin. Astuin esteettisen mukavuusalueeni ulkopuolelle lisäämällä koristeita. Lopputulos: Pierrot. Olen jo purkanut pitsit kaulalta ja nuo vekit. Piti myös suurentaa lantiolta. Silti paita ei ole käytössä, jotenkin kinnaa hartioista, vaikka koko sinänsä on oikea. A top to accompany Chanel skirt. Oh dear.
Erään kaavoituskurssin myötä intouduin harjoittelemaan kuosittelua. Tässä pellavatopissa siirsin rintamuotolaskokset pääntielle. Kaunista! Pellava on kuitenkin ihan mahdoton materiaali. Kerran kun istahdan, masu on rypyillä. Lisäksi vaate on lantiolta aavistuksen liian pieni ja nousee sen vuoksi pussittamaan. Nätti siis vain henkarilla. With all the creases, linen looks dowdy as soon as you put it on.
Rakastan japanilaisen Pattern Magic -kirjasarjan kaavoitusoivalluksia! Tässä t-paidassa etukappale on noin kolmanneksen normaalia pienempi ja takakappale kolmanneksen suurempi. Hauskaa! Malli kuitenkin vetää käyttäjänsä huonoryhtiseksi. Etukappale on myös senttejä liian lyhyt − napa vilkkuu! Exciting pattern that makes one’s posture look really osteoporotic.
Toppi on leikattu vinoon, joten kangas laskeutuu kauniisti. Olen pitänyt tätä paljon, ja kangas on kaikkien pesujen jälkeen yhä hyvässä kunnossa. Itse vain olen ehtinyt kyllästyä koko kledjuun! Taidan pakata pois ja katsoa, innostunko uudestaan keväällä. Jos en, lähtee kiertoon. Samaisen toppiprojektin ylijäämätilkuista ompelin Hellelle aiemmin esittelemäni mekon. I have worn this a lot, now I am just so fed up!
Tässä taas kuosiriemua, indonesialaista käsin värjättyä puuvillaa. Ompelin ensin tästä itselleni takkimekon. HUI KAMALA mikä justiina! Leikkelin sitten tekeleen palasiksi ja koostin niistä Marialle tämän salsamekon. Helmassa on kolme kerrosta fyrryä, lisäksi kääräisin kankaasta ruusun, jonka voi laittaa hiuksiin tai kiinnittää olkapäälle. Joka tytön unelma, arvelin. No, opinpa kerralla, että Marian maku on moderni, sporttinen ja elegantti. Turha mennä tarjoamaan röyhelöä. Ei pidä rääkätä lapsia velvollisuusvaatteilla − neidolla on oikeus tuntea itsensä ihanaksi! Maria is just more sporty and modern than this romantic salsa dress. And maybe vivid green is just not her thing.