Summary below, just for you my friend.

Kankaat juttelevat minulle. Kun hieman hypistelen, jo kuiskaavat, millaisen muodon haluavat ottaa.

Niin kuin nyt vaikkapa tämä kesäinen kukkakudos. Ykskantaan ilmoitti haluavansa mekoksi tai liehuvahelmaiseksi hameeksi.

Muutaman työmatkakävelyn verran kehittelin mallia mielessäni.
Maksimekko on kuuminta hottia jo toista kesää − ulottukoon helma siis maahan asti!

Kun lieve viistää varpaita, sopii miehustan olla niukka. Intouduinpa testaamaan siihen klassista kuminauharypytystä. Eikös meillä kaikilla ollut sellainen joskus 80-luvun alkupuolella?

Näillä ohjeilla homma sujui sangen sutjakkaasti! Kuminauhalankaa saa ompelutarvikeliikkeistä kohtuuhintaan. Sitä puolataan alalangaksi, ylälangaksi pujotellaan normaali ompelulanka. Sitten vaan suoraa ommelta, tikkejä rinnakkain.

Vähän piti arpoa, kuinka paljon kangas rypyttyy ja siis lyhenee ommeltaessa. Kannattaa kokeilla reilunkokoiselle tilkulle ja kalkyloida siitä.

Oikealla puolella kangas rypyttyy kivasti.

Nurjalla puolella näkyy kuminauhaompelulanka.

Muutakin säätöä onnistuin kehittämään. Näissä rakennushommissa jos hetkenkin aivo herpaantuu, heti joutuu purkuhommiin. Hermot on mennä, kun päätyy ratkomaan tiukkaa miniminisiksakkia. Pakko ottaa zen käyttöön. Ei ihan täysiä Strömsö-pisteitä prosessille siis.

Vaan lopulta aukesivat nuput ja kuoriutuivat perhoset, maksimekkoina Hellelle ja Marialle.

Hankkeen Strömsö-indeksit ovat

• prosessi 7,5
• lopputulosten tekninen laatu 8,5
• lopputulosten toiminnallinen laatu 8,5
• mielihyvä 9.

Helle sai olkapäilleen suuret rusetit.

Marian mekko on simppelimpi.

Hatching Butterfly

Fabrics talk to me. When I listen carefully, they tell me what they want to become.
Like this summery tissue, with flowers and butterflies, reborn as maxidresses.

I made slightly different versions for Helle and Maria.

Let there be summer!