Lapsesta tuli teini – tuunasin mekolle jatkoaikaa

Teenaging a dress in English below.

Tyyppi on tullut teini-ikään.
Poissa on lapsen pehmeys, nyt pelkkiä honkkeleita koipia ja käsivarsia.

Mekkoja on jäänyt lyhyeksi.

Niin kuin nyt vaikkapa tämä ihan kiva Henkkamaukka. Ympärysmitta funkkaa yhä ok, mutta helma huitelee turhan korkealla.

Tekstiiliteollisuus on eettisesti ja ekologisesti niin turmiollista tälle maailmalle, että vaatteita on syytä käyttää pitkään, kun on ne kerran tullut hankkineeksi.

Sovittiin siis, että kehittelen jotakin pidennystä.

Kangaskaupassa testailin vaihtoehtoja. Lisätäänkö pitsiä? Vai tylliäkö uusimpia trendejä mukaillen, helmaa jopa vähän pönkölle? Tai ehkä satiiniraita?

Ohut farkkukangas loi kuitenkin oikean look & feelin: nyt emme halunneet juhlavaa klänninkiä vaan arkeen sopivan.

Kelpo tovin etsin parasta tapaa jatkaa helmaa. Olisi ollut turhan työlästä lähteä sormeilemaan takasauman vetoketjua, joten jatkon piti sijoittua sen alapuolelle. Hain jonkinlaista rytmiä, jännitettä, särmää muuten hieman laimeaan leninkiin.

Ei ole matikkapää d-insinöörillä terässä, siinä määrin kauan kului kappaleiden korkeuksien ynnäilyyn. Siis jos helma on nyt 40 cm ja haluan sen olevan 50 cm, ei voi yksioikoisesti vaan vetää 10 sentin soiroa farkkukankaasta…
Ja kun helma on kaareva, täytyy jatkopalojenkin olla.

Koska Suomessa on koko ajan niin pirskuleen kylmä, intouduin ompelemaan myös lyhyen jakun samaisesta farkusta. Käytin tämän taannoisen itsenäisyysjuhla-asun jakun kaavaa. Hihansuut ja helman sijoitin – ehkä vähän syntisesti – suoraan hulpiolle. Jäi trendikkäät hapsureunat, säästyin huolittelulta ja vältettiin pahin tantta-look.

Tyyppi voi käyttää jakkua ja mekkoa myös erikseen. Yhdessä ne ovat asiallinen kokonaisuus puolifiineihin tilanteisiin, vaikkapa konsertteihin, joita neiti tarjoaa tavan takaa.

Etenkin helman tuunaus oli työläämpää kuin odotin. Lopputulos kuitenkin palkitsi vaivan: typy pyöri ja peilasi, oli iloinen!

Hankkeen Strömsö-indeksit

  • prosessi 9
  • lopputuloksen tekninen laatu 9 1/2
  • lopputuloksen toiminnallinen laatu 10
  • mielihyvä 10.

Extending Dress for Sustainability And Edge

Maria has reached teenage, is all legs and arms now. Many dresses in her closet have become too short.

For sustainability, it is essential to use clothes as long as possible. So I lengthened this H&M dress for at least one more year of use.

I chose denim to keep the everyday look & feel. Got excited and sewed a small jacket as well, to keep the girl warmer. After all, we can seldom wear sleeveless dresses in Finland without any extra coverage.

Maria and I both agreed that the denim extension created some edge for the “too cute” dress.

So she was excited, twisted and twirled in front of the mirror – always the best thank you!

 

Lasten kanssa Lontoossa

Sorry, no translation for this lengthy post about visiting London with kids.

 

2016_09_26_blogi_parlamentti-london-eyesta_pha_img_0927

Serkunserkku kyseli Lontoon-vinkkejä. Olivat lähdössä syyslomalla kaupunkiin niin sanotusti lasten (9 ja 14 vee) ehdoilla.

Supertätinä minulla on kuin onkin kokemusta lapsellisesta Lontoosta. Vuosi sitten rundasimme viisi päivää Lontoota Matiaksen ja Marian (tuolloin 9 ja 10 vee) kanssa.

Lontoo on iso. Siksi kannattaa  – yhtä hyvin muksujen kuin aikuisten kanssa – bundlata yhteen tekemiset, jotka sijoittuvat samalle suunnalle. Ylenpalttista ristiin rastiin metroilua kannattaa välttää.

Kestävyys nimittäin loppuu ennen kuin nähtävyydet, ellei pidä varaansa.

Yksi iso juttu päivässä riittää. Siihen päälle sitten siirtymiset, syömiset ja rentoa hengailua. Kaiken kokoista katseltavaa löytyy ihan vaan kadulla tallustellessa. Ihmettelylle jää aikaa, kun ei tarvitse orjallisesti noudattaa kunnianhimoista ohjelmaa.

No mikä sitten toimi meillä?

2016_09_25_blogi_harry-potter-viistokuja_pha_img_0711

Parhaisiin kokemuksiin kuului ehdottomasti Harry Potter Studio Tour!

Kuljetuksen sisältävä vierailupaketti on kallis, mutta ehdottomasti kätevin tapa hoitaa homma. En lähtisi lähteä sää(s)tämään vuokraamalla autoa tai nousemalla junaan. Aikaa kuluu, hermot menee kaikilta.

Jos yhtään fanittaa Harrya ja kumppaneita, perillä kuluu monta tuntia. Itse suosittelen varautumaan ainakin neljään tuntiin studioilla – siinä ajassa ehtii jo syödäkin. Kannattaa varoittaa matkanjärjestäjää normaalia pidemmästä vierailusta, jotta varmasti mahtuu paluubussiin mukaan.

2016_09_25_hirvion-paa_harry-potter-studio_pha_img_0709Jos nousette linja-autoon Victorian aseman läheltä, tiedoksi, että lähtöpaikkaa on hieman vaikea löytää, se on ikään kuin rakennuskompleksin sisällä. Siis varatkaa aikaa mestoille hankkiutumiseen.

Huispaus vie koko päivän – tämän jälkeen ruokaa ja majapaikkaan elpymään.

Sivistyspuolelta ykkösnähtävyyksiä ovat museot. Niiden perusnäyttelyt ovat Lontoossa yleensä ilmaisia. Kersoille ja kersanmielisille suosittelen esimerkiksi seuraavia:

  • British Museum. Muumiot – ihmiset, kissat, krokotiilit – ovatMuumioiden jälkeen murkinaa.klassikkokeissi! Aulan arkkitehtuuri omaa luokkaansa. Ruokaakin löytyy, sekä kahvilaa että ravintolaa. Paaaaaljon ihmisiä odotettavissa, suosittelen aikaista visiittiä.
  • Natural History Museum. Dinosaurukset ovat täällä. Rakennus silkkaa Tylypahkaa. Hieno!
  • Science Museum on myös hyvä siinä vieressä.
  • Jos tykkää designista, voi piipahtaa Victoria & Albert Museumissa. Yksi lempimuseoistani ikinä, joskaan ei lapsille mitään perussettiä. Upeita erikoisnäyttelyitä.

 

Luonnonhistoriallinen museo, tiedemuseo ja V&A, lontoolaisittain viienei, ovat kaikki kyljittäin South Kensingtonissa. Huudeille pääsee helposti metrolla.

Vekarat viehättyivät myös Towerin linnasta ja Towerin sillasta.
Linnassa pääsee ihastelemaan kruununjalokiviä. Sillalla taas kannattaa pyrkiä sekä ylös (makee lasilattia), että alas (makee nostojärjestelmä).

Shoppailuun kätevin kombo on Oxford Street ja Regent Street, sekä, jos teinejä on mukana, Carnaby Street siinä vieressä. Ihmisiä parveilee paljon, siispä meditaatio, paperipussiin hengittely ja anger management ovat valttia.

Myös yksi mailman suurimmista lelukaupoista, Hamleys, sijaitsee juuri Regent Streetillä. Kuusi kerrosta leluja, pelejä ja muovia…

2016_09_25_blogi_big-ben_pha_img_0768Hämmentävää kyllä, Big Ben oli Marialle ja Matiakselle yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä. Sinnehän ei maallikko noin vaan pääse sisälle tai ylös, mutta pelkkä tornin bongaaminen oli Se Juttu. Selfie!

Kellotornista kivenheitto, ja olette jo London Eyellä . Voin suositella maailmanpyörää, vaikka onkin tyyriihkö. Kannattaa harkita lippujen hankkimista etukäteen.

Samoilla huudeilla sijaitsee London Aquarium sekä rohkeille kauhugalleria London Dungeon. Näistä kumpaakaan emme testanneet. Olen horrorin suhteen vähän nössö.

Seuraavaan kertaan jäivät myös Madame Tussauds sekä Sherlock Holmes -museo siinä vieressä.

Myös London Zoo ja risteily Thamesilla jäivät tällä erää kokematta.

Verensokerista kannattaa reissussa pitää huolta. Kohtuuterveellistäkin murkinaa tarjoavia pikaruokapaikkoja ovat esimerkiksi Prêt à Manger, Leon ja Wasabi. Etenkin Pret on suosittu, ja niitä on joka paikassa.

Postasin taannoin lontoolaisista lounaista täällä.

Oma suosikkini veitsellä ja haarukalla syömiseen on Comptoir Libanais. Yksi löytyy South Kensingtonista, aivan museoiden ja metron kupeesta. Nami!

Shoppailurundilla voi suunnata aterioimaan Sohoon. Siellä on trendikkäitä rafloja vieri vieressä.

Lontoossa liikutaan jalan ja julkisilla. Kannattaa tsekata Transport for Londonin sivut. Ostakaa siis aikuisille Oyster Cardit. Lapsista 11-vuotiaat ja sitä nuoremmat kulkevat ilmaiseksi.

Metrossa muistakaa tehdä tietä kiireisille: portaissa seisotaan oikealla, eikä kulkuväylille sovi jäädä parveilemaan.

Ehdottoman oiva appsi liikkumisen suunnitteluun on Citymapper.

Ja kaksikerroksinen bussi pitää tietenkin kokea!

2016_09_25_blogi_city-thamesilta_pha_img_0820

Hotellihuoneet ovat Lontoossa pieniä ja kalliita. Moni onkin tykännyt Airbnb:n tarjonnasta. Minne ikinä majoituttekin, julkinen liikenne toimii hyvin.

Itse lennän yleensä Norwegianilla Gatwickille ja poimin sieltä Gatwick Expressin tai muun junan Victorian asemalle. Gatwick on kivan pieni kenttä, ja homma toimii hyvin. Norwegianin liput ovat halpoja, Gatwick Expressin taas tyyriitä.

Lontoo on kallis kaupunki. Onneksemme brexit-äänestyksen jälkeinen valuuttakurssi on meille euroissa tienaaville edullinen. Vuosi sitten pulitin yhdestä punnasta liki puolitoista euroa, nyt kurssi on 1,15. Yay!

Hyvää matkaa!

Jo joutui armas whatever, pääasia on uusi mekko!

New festive summer dress in English below.

2016_06_03_Maria_kevatjuhlamekko_omenapuu_1_IMG_7039

Tyyppi on kasvanut, kuten lasten on tapana.

Siinäpä oiva tekosyy ommella uusi juhlamekko! Johan se parin vuoden takainen kukkaversio – muistat ehkä syntyprosessin täältä – on nähnyt monet kemut.

Homma alkoi jo kevättalvella ja jatkui satunnaisesti muutaman kuukauden: ideoimme Marian kanssa yhdessä, benchmarkasimme trendejä, lähettelimme yksityiskohtia Stockan kolmoskerroksen bongauksista, arvioimme Googlen tarjoamien klänninkien hyviä ja huonoja puolia.

Mimmillä alkaa toden totta olla näkemystä. Mennyttä on aika, jolloin loihdin itsekseni neljä asua ja vein ne kaikki kerralla yllärinä.
Nyt saan pitää varani, ettei roolini kutistu pelkäksi tilausompelijaksi. Suunnitteluhan tässä on se paras osa!

Tämän mekon speksit plänäysvaiheessa olivat seuraavat.

  • Valkoinen, viti-, ei kerman-.
  • Selvä vyötärö.
  • Jokin pitsielementti.
    Jalostimme siis jatkokäyttöön tämän itsenäisyyden tanssiaisten jakun. Puimme sen nyt takaperin, napit auki ja eteen, jottei alareuna pömpötä hassusti vekkien päällä.
    Pitsi myös lämmittää hieman, sama ihme ilmiö kuin sukkahousuissa. Ei tarvitse turvautua mihinkään neuleboleroon. Ne ovat järjestään aika kamalia, niin aikuisilla kuin lapsilla.
  • Pönköttävä helma, jossa muutama syvä vastalaskos vyötäröllä –tämä on kevään trendi.
    Valitsin siis aika paksua satiinia (polyesteriä, uhhuh, ei sovi chillailla juhannuskokon ympärillä…).
    Helman huolittelin korkealla, kymmensenttisellä sisävaralla. Se osaltaan tukee ja kohottaa.
    Ja väliin pari kerrosta tylliä.
  • Kangasta polveen asti.
    Poikkesimme yksissä tuumin nykymuodista siinä, ettei helma ole niin hävyttömän lyhyt kuin nuorilla naisilla on viime aikoina tupannut olemaan.

Siis täti tässä nyt vaan valistaa, että jos helma on sekä lyhyt että leveä, vilkkuvat pikkarit ja pyllynposket useammin kuin kaupungilla korkkareissaan koikkelehtivat seitsentoistakesäiset gasellit tuntuvat tajuavankaan.

Hmmm…. tai sitten nimenomaan tietävät sen hyvin.

Emme ole vielä siellä, luojan kiitos.

2016_06_03_Maria_kevatjuhlamekko_2_PHA_IMG_7042Marialle yritin itse asiassa pariin otteeseen syöttää ajatusta midimitasta. Pohkeeseen ulottuva helma on ollut kuuminta hottia muutaman vuoden, ja olisi sopinut hyvin leningin silhuettiin.
Ei mennyt läpi.

Lopuksi pykäsin siitä taannoin yli jääneestä pitsistä pikkuruisen olkalaukun, koska jonnekin se puhel… todistus täytyy taitella.

Ompeleminen on vähän kuin valokuvaus tai soittaminen. Jos on viikkojen tai peräti kuukausien tauko, pitää oikein kunnolla funtsia, mitä onkaan tekemässä.
Mitataan, ynnäillään, piirretään, kaavoitetaan, tarkistetaan kirjasta ja verkosta (OHO!), leikataan (OI EI!), puhallellaan pölyä sukkulan takaa, harsitaan, puretaan.

Virheitä tulee ja hampaat narskuvat.

Niin vaan vaivannäkö unohtuu, kun typy on koltusta aivan onnessaan!

Ja tätipisteet, niitä kertyi taas… Cashaan ne 30 vuoden päästä.

Hankkeen Strömsö-indeksit

  • prosessi 8
  • lopputuloksen tekninen laatu 8 1/2
  • lopputuloksen toiminnallinen laatu 9
  • mielihyvä 10.

 

 

Celebrating Summer in Snow White Dress

Remember this frock from two years back?

Well, Maria has grown out of it now, so I got an excuse to create a new one.

Nowadays we design the dresses together.
I would not dare to just show up with my own, ready-sewn creations anymore.
Maria wants them her way, and I cannot blame her for that.
(Secretly quite proud…)

So this white cloud is what we distilled from the current spring-summer 2016 trends, with some daydreaming and some functional common sense.

With black ballerinas it is girly and sophisticated at the same time.

Let the summer begin!

2016_06_03_Maria_kevatjuhlamekko_ruusu_PHA_IMG_7072

 

Itsenäisyydestä aivan tohkeissaan

Dress for independence in English below.

2015_12_03_BLOGI_Maria_MV_mekko_jakkaralla_PHA_MG_3549

Helsingin kaupunginjohtaja on jo 19 vuoden ajan kutsunut nelosluokkalaiset juhlistamaan Suomen synttäreitä. Kemuja varten tulevaisuuden toivot treenaavat syksyn mittaan juhlaetikettiä, tansseja, tervehdystä ja oikeaoppista cocktail-pala-pinsettiotetta. Homma huipentuu joulukuun alussa Fiineissä Kekkereissä Finlandia-talossa.

Olen täpissyt näistä bileistä jo kaksi, kolme vuotta. ”Saanhan mä sitten ommella sulle mekon, saaaaaaanhan?”

Nyt oli Marian vuoro olla aivan tohkeissaan. Juhlat olivat tällä viikolla, ja kyllä, niissä oli aivan mahtavaa!

Aloitimme juhla-asun suunnittelun jo kesällä, jotta ehdin ommella sen elokuussa ennen lähtöäni Lontooseen.

”Sen pitää olla sininen ja sitten siinä pitää olla päällä pitsiä.”

Miten muotilehtiin perehtymätön vekara voi olla niin selvillä viimeisimmistä tuulista? Pitsi on ollut viimeisintä hottia catwalkilla, punaisella matolla ja hoveissa jo jonkin aikaa, eikä trendi ota laantuakseen.

Etsimme Eurokankaasta puuvillasatiinin, joka on lähellä Suomen lipun sineä. Lisäksi valikoimme valkoisen, paksun pitsikankaan.

Mekon kuosittelin en-enää-muista-miltä-pohjalta. Tarvittiin kaksi lakanasta kursittua testiklänninkiä sovituksineen, ennen kuin sain mallin istumaan kauniisti. Vasta sitten uskalsin käydä saksin satiinin kimppuun.

Ompelin samaisesta mekkokankaasta tietenkin myös kännykänmentävän pikkuruisen olkalaukun.

Jakun kaavan ostin Burdan saitilta, se on tämä digitaalinen, koneelle ladattava pdf-kaava.

Pitsi on kätsyä, koska se ei oikeastaan purkaannu. Niinpä leikkasin reunat pääntiellä ja selässä pienillä saksilla pitkin kuvion reunaa. Helminapit ovat Nappitalosta, ja ne sujahtavat pitsin reikiin kuin itsestään.

Ja eihän se käy, että neiti on muuten leidi, mutta vetää siirtymätaipaleelle ylleen kirkkaanpinkin Reiman toppapompan.

Teinkin yllärinä vielä takin mustasta tekoturkiksesta, jota olen hautonut kaapissa vuosikausia. Vuoriksi samaa puuvillasatiinia kuin mekkokin on. Koska kumpikin kangas on ohutta, eikä epäorgaaninen turkis juuri lämmitä, iskin väliin vielä kerroksen fleeceä tai jotakin vastaavaa höttöä.

Kuten jokainen kotivärkkääjä tietää, toisinaan homma sujuu kuin tanssi.
Nyt ei ollut se kerta.
Oikeastaan kaikki, mikä voi mennä pieleen, myös meni.

Aikamoinen koettelemus oli tämä proggis noin niin kuin prosessimielessä ja hermojen kannalta. Tuskalliset yksityiskohdat jääkööt unholaan.

Typy oli kuitenkin asukokonaisuudesta niin onnellinen, ettei ollut pysyä nahoissaan! Vain sillä on loppupeleissä merkitystä.

Tässä mekossa neito astui jälleen askeleen lähemmäs itsenäisyyttä.
Voi nyyhkis!

Hankkeen Strömsö-indeksit

  • prosessi 6,5
  • lopputuloksen tekninen laatu 8-
  • lopputuloksen toiminnallinen laatu 9-
  • mielihyvä 10+.

 

2015_11_29_Maria_mekko_takki_pieni_PHA_MG_3498

One Step Closer To Independence

The Finns celebrate the independence in December.
The festive day lightens perfectly up this darkest time of the winter.

Every year, the mayor of Helsinki invites all the fourth-grade pupils to a posh independence party.
It is all about a glimpse to adulthood: canapées, dancing, etiquette, and dress code.

Oh, that dress code!

Maria and I designed this party outfit together, choosing the colours from the Finnish flag. The dress is cotton satin, displayed best in a timeless, classy model.
On a trendier side, the dress is matched by a fashionable lace jacket.

The festive look is complemented with a fake fur coat, lined with the same cotton satin as the dress.

And, naturally, any lady needs a small bag for her mobile phone. I made one of the same  satin as the dress.

Uh, this time the sewing process was real pain.
But the Little Miss was thrilled with the end result, and that is what matters!

One step closer to independence…

Pilkkuhaalarissa irtoaa suven paras svengi

In short in English below.

2015_08_06_Maria_haalari_taulu_PHA_MG_3309

Ei ollut mimmi pysyä nahoissaan, kun löysi kasoistani tämän pilkullisen, kepeän kankaan!
Tanssahteli, pyörähteli peilin edessä. Mallaili riepua ylleen, keimaili, mutristeli huulia, otti asentoja. Oli kaikin puolin hurmaava, ja tiesi sen.

Arvoin tovin, josko mekoksi.
Äh, niitä on jo monta.

Kesän rientoihin sopisi haalari. Niillä voi likka loikkia ja loikoilla, ojennella ketaroitaan sinne tänne.

Näyttivät yksiosaiset olevan kuuminta hottia catwalkeillakin.

Kangas on Eurokankaan palalaarista, luultavasti jonkin sortin viskoosisekoite. Kaavat kuosittelin itse jostakin vanhasta yläosasta ja näistä Burdan lastenshortseista.

Tapaa olla hermoja raastavaa työstettävää tuollainen ohut ja valuva tyygi. Ei silti ehtinyt mennä sietämättömän puolelle, sen verran nätisti surrasi saumuri.

Tein oikeaan sivusaumaan taskun mobiilitarpeille. Vyötäröllä lymyää puolentoista sentin levyinen kuminauha.
Selässä on pitkä halkio, melkein vyötärölle asti, ja kiinnitys nepparilla. Elegantti yksityiskohta, tuulettuu mukavasti, ja säästyin vetskaritalkoilta.

Olin myös löytänyt kirpparilta kapean vyön, joka mätsäsi just eikä melkein noihin korallinsävyisiin pilkkuihin. Jos siis haluaa tästä vähän upgreidata, voi asustaa sillees sävy sävyyn.

Hyvin teki kauppansa tämä tekele. Ja tätipisteitä kertyi…

Kivoja tommoset tyypit, joilla on hyvä meininki!

Hankkeen Strömsö-indeksit ovat

  • prosessi 9
  • lopputuloksen tekninen laatu 9
  • lopputuloksen toiminnallinen laatu 9,5
  • mielihyvä 10.

2015_08_06_Maria_tripla_haalari_mv-vari_PHA

Maria Poses In Her Swinging Summer Overall

Yet another dress?

No. 

This time, I wanted to make something else of this piece of viscose that Maria fell in love with.

Spending the summer in relaxed overall, that seemed like a good idea.

I expected more but encountered only minor challenges when sewing this light-weight, slippery fabric.

My client and I were both quite happy with the end result.

Well-earned auntie points…

Niin kukoistavat tytöt hellemekoissaan

 

Summary below, just for you my friend.

2015_07_05_Helle_tanssii_maksimekossa_PHA_IMG_9019

Kankaat juttelevat minulle. Kun hieman hypistelen, jo kuiskaavat, millaisen muodon haluavat ottaa.

Niin kuin nyt vaikkapa tämä kesäinen kukkakudos. Ykskantaan ilmoitti haluavansa mekoksi tai liehuvahelmaiseksi hameeksi.

Muutaman työmatkakävelyn verran kehittelin mallia mielessäni.
Maksimekko on kuuminta hottia jo toista kesää − ulottukoon helma siis maahan asti!

Kun lieve viistää varpaita, sopii miehustan olla niukka. Intouduinpa testaamaan siihen klassista kuminauharypytystä. Eikös meillä kaikilla ollut sellainen joskus 80-luvun alkupuolella?

Näillä ohjeilla homma sujui sangen sutjakkaasti! Kuminauhalankaa saa ompelutarvikeliikkeistä kohtuuhintaan. Sitä puolataan alalangaksi, ylälangaksi pujotellaan normaali ompelulanka. Sitten vaan suoraa ommelta, tikkejä rinnakkain.

Vähän piti arpoa, kuinka paljon kangas rypyttyy ja siis lyhenee ommeltaessa. Kannattaa kokeilla reilunkokoiselle tilkulle ja kalkyloida siitä.

Muutakin säätöä onnistuin kehittämään. Näissä rakennushommissa jos hetkenkin aivo herpaantuu, heti joutuu purkuhommiin. Hermot on mennä, kun päätyy ratkomaan tiukkaa miniminisiksakkia. Pakko ottaa zen käyttöön. Ei ihan täysiä Strömsö-pisteitä prosessille siis.

Vaan lopulta aukesivat nuput ja kuoriutuivat perhoset, maksimekkoina Hellelle ja Marialle.

Hankkeen Strömsö-indeksit ovat

  • prosessi 7,5
  • lopputulosten tekninen laatu 8,5
  • lopputulosten toiminnallinen laatu 8,5
  • mielihyvä 9.

 

Hatching Butterfly

Fabrics talk to me. When I listen carefully, they tell me what they want to become.
Like this summery tissue, with flowers and butterflies, reborn as maxidresses.

I made slightly different versions for Helle and Maria.

Let there be summer!

 

 

Miauuu, kissakuosia!

Short story for you in English below.

2015_03_16_Maria_leopardi_tasapainoilee_PHA_MG_2856

Kevät on jo täällä, vaan karkkivärit ne antavat yhä odotuttaa itseään. Vielä tovin pukeudumme paksuihin sukkahousuihin, villaan ja mustaan.

Tässä Marialla on puolihame tyyliteltyä leopardia. Sävelsin hameen jonkin mekon ja mimmin mittojen pohjalta. Vähän piti ottaa vyötäröltä sisään valmiista teoksesta. Aika korjannee tämän puutteen.

Pykäsin vielä hameeseen sopivan, päiväkirjanmentävän olkalaukun. Kassin vuori ja hihnan sisäpuoli ovat samaa täpläkangasta kuin hamekin.

Lopputulos on ihan jees. Olen kuitenkin ymmärtänyt, ettei hametta ole tullut juurikaan pidettyä. Laukku sen sijaan tuli oitis käyttöön.

Tykötarpeet olen poiminut Eurokankaasta.

Strömsö-indeksit ovat palanneet! 2015_03_16_Maria_leopardi_kiipeaa_PHA_MG_2864
Tälle hankkeelle ne ovat

  • prosessi 8,5
  • lopputulosten tekninen laatu 9
  • lopputulosten toiminnallinen laatu 8,5
  • mielihyvä hameelle 8, laukulle 9.

 

Mewwwww!

There is still some time left until the candy colours really take over.

So here Maria is wearing a skirt I made of leopard-patterned cotton. The bag is sewn of knit fabric, with the same, solid leopard lining.

The skirt has not been worn much.
The bag, however, has proven itself very useful.

 

 

 

Typyn eka Chanel – just passeli talven juhliin

For you, in English, below.

2015_01_18_Maria_Chanel_mekossa_sohvalla posteri_PHA_MG_2959

Tyttö tarvitsee paitsi kesäisen juhlamekon, myös koltun talven fiineihin rientoihin.

Tämän Chanel-tyyppisen leningin ompelin Marialle laadukkaasta, muistaakseni italialaisesta villasekoitteesta. Ostin tyygin helsinkiläisestä Materials-liikkestä Yrjönkadulta vuosia sitten.

Alun perin tarkoitukseni oli surauttaa itselleni jakku. Ei mennyt ihan putkeen, kuten alla olevasta surkeasta tekeleestä näkyy.

Muksut ovat onneksi niin pienikokoisia, että ylijäämäkankaasta ja rääsynrippeistä saa kyllä riittävästi tavaraa mekkoon.

Kuosittelin mekon vanhojen kaavojen pohjalta itse.

Chanelille tyypillisiä ovat puolipitkät hihat, hapsut ja koristenauhat. Hapsut purin itse kankaasta, nauha taisi löytyä Nappitalosta. Vuori on vaaleanpunainen, Eurokankaasta.

Asu kuuluu ehdottomasti kuorruttaa helmikäätyröykkiöin – ainakin kolme, neljä pitkää nauhaa kaksinkerroin tarvitaan.

Johan kelpaa typy konserttiin, yhtä hyvin esiintymään kuin yleisöksi!

Juliste on Vee Speersin, saatavana Tukholman valokuvataiteen museon Fotografiskan nettikaupasta.

2015_01_18_Hihansuu ja koristenauha_PHA_IMG_5759

The Little White Dress

I made this Chanel-inspired dress for Maria, using some fabric I had initially bought for myself.

The lousy little white jacket-ish hid behind the closet for five years or so, and revealed itself in some archaeological excavations.
Luckily, since it really inspired me to create this festive dress for winter parties.

The poster is by Vee Speers, for sale at the webshop of Fotografiska, the museum of photography in Stockholm.

––

Menipäs niinku Strömsössä

2014_11_15_keppilohikaarme_Stromso_PHA

Joskus homma menee putkeen.

Tämmösen kun vääntää lähimukuloille, on ohikiitävän hetken supertädin maineessa!
Ohje on kirjasta Strömsö. Parhaat palat.

Hankkeen Strömsö-indeksit

  • prosessi 10
  • lopputuloksen tekninen laatu 9
  • lopputuloksen taistelullis-toiminnallinen laatu 9,5
  • mielihyvä 10.

The Power Of The Dragon

Sometimes it just works out.
You create a friendly monster, and the target group
LOOOOVES YOU FOREVER! – for a moment.

 

 

Kuvakimaraa kierrätyskretongissa

Summary for you in English below.

2014_09_14_Helle_Marellamekko_kamera_1_MV_PHA_IMG_8564

Suvun tapaamisissa vastuulleni lankeaa usein juhlien ikuistaminen.
Homma on monella tavalla haastava.

Valaistus on mitä sattuu. Ihmiset rupattelevat ynnä vetävät napaan lohta ja kakkua, ilmeet sen mukaisia. Monen vieraan saaminen kuvaan silmät auki on likimain mahdotonta.
Miljöö on sekava, sommitteluun tunkee liikaa kaikkea. Lopputuloksessa yhden kampausta koristaa kristallikruunu, toisen korvasta sojottaa mikrofonin varsi, kolmannen koivet korventuvat takassa.

Ja vielä olisi pidettävä lukua, että joka tyyppi näkyy edes yhdessä otoksessa ja että ohjelman kohokohdat ovat paitsi muistoissa, myös muistikortilla.

Kuvia täytyykin ottaa to-del-la paljon, jotta onnistuneita on tarpeeksi.

Niinpä tällä kertaa värväsin apukuvaajiksi viisi- ja seitsemänvuotiaat lähilapseni Hellen ja Haraldin.
Hommassa on paljon etuja: kuvia tulee enemmän, vieraat eivät pönötä vaan intoutuvat virnuilemaan, ja muksujen näkökulma on ihan konkreettisestikin toinen – siinä metrin korkeudella.

Lapset myös fotaavat ennakkoluulottomasti: siis tietenkin myös juhlalukaalin vessanpönttö on ikuistamisen arvoinen, en vain ollut tajunnut.

Mikä parasta, kamera kädessä ei pääse ikävystymään, kun aikuiset vaan puhuu ja puhuu ja puhuu ja puhuu ja puhuu…

Näissä kuvissa Helle pyörii mekossa, jonka surruutin vanhasta Marellan puolihameestani.
Kangas on todella laadukasta, ohutta puuvillaa. Sen ompeleminen oli silkkaa nautintoa!
Vähän piti säätää kuvioiden kanssa, onnistui lopulta aika hyvin.

Käsityöhankkeen Strömsö-indeksit

  • prosessi 9,5
  • lopputuloksen tekninen laatu 10
  • lopputuloksen toiminnallinen laatu 10
  • mielihyvä 10.

Kuvat Haraldin ja minun.

 

Photography In Trashion Dress 

At family events, I am usually in charge of the photography.
Quite a challenging task, as the circumstances are never ideal for perfect pics.

One solution is to shoot a lot… ummmm… like hundreds or thousands of photos.

So this time I hired Helle and Harald to complement my pictures with their own views.

It has been great fun to go through their work: the world really looks different at one metre above the floor! 

Here Helle is wearing a dress that I made of my old Marella skirt. 

Photos by Harald and myself.