Summary in English below.

Arki on arkea, ja niin Lontoossa kuin Helsingissä vietän arkeni toimistossa.

Kun kaikki muuttuu kerralla, aistit herkistyvät. Muutaman tovin ajan sitä huomaa asioita.
Pian, aivan kohta, uusi ja yllättävä onkin normia perussettiä, eikä sitä pane enää merkille.

Jottei pääse unohtumaan, kirjaan seuraavassa yksityisiä, yksittäisiä ja yleisiä ensihavaintojani lontoolaisen luovan luokan konttorielämästä.

Somerset House.

Bränditoimistomme sijaitsee Somerset Housessa, vaikuttavassa ex-palatsissa vuodelta 1780. Paikalla oli toki Tudorin aikainen luksuspytinki jo vuonna 1551. Kuvaan sopii myös, että talon ”uusi siipi”, New Wing, on 160 vuotta vanha.

Rakennus on nyt pyhitetty kulttuurille, ja käytävien varrella majailee useita pieniä luovia toimistoja: kuvittajia, ajatushautomoita, firma joka tekee filmien castingeja…

Meillä on noin 25 neliön huone, jossa on kymmenen työpistettä. Kerralla paikalla on yleensä sellaiset seitsemän, kahdeksan, yhdeksän ihmistä. Tunnelma on tiiviihkö.

Yhtaikaa saattaa olla meneillään yksi sisäinen keskustelu toimistossa, yksi puhelinneuvottelu painotalon kanssa sekä yksi skype-yhteys asiakkaaseen sinne jonnekin. Taustalle sopivat pehmeä hissi/hittimusa tai 80-luvun brittihitit.

Kun yksi aivastaa, muut poikkeuksetta kiekaisevat ”Bless you!” Oikeampi saattaisi olla “Save us!”

Toimistoissa on hiiriä. Toistan. Toimistoissa on hiiriä.
Yhtään en ole vielä nähnyt, mutta hiirenloukkuja möllöttää muutaman metrin välein ja kollegat raportoivat vilistävistä vieraista.

Äitisi ei ole töissä täälläkään. Myös näissä toimistokeittiöissä muistutetaan yhteisistä säännöistä: kunnioita muita ja siivoa itse jälkesi.

Osa tapaamistiloista on fänsimpää sorttia.

Brittiläistä minimalismia kokoustamiseen.

Herkkuja hiirille.

Siivissä riittää käytäviä.

Äitisi ei ole töissä täälläkään.

Käsienkuivaaja helvetistä, takuulla yli sata desibeliä.

Hanasta saa jääkylmää ja kiehuvan kuumaa vettä.

Portaikko on Italiasta.

Päivät ovat pitkiä. Kun saavun mestoille 9:30 – aika jolloin minun on toivottu aloittavan – olen (toiseksi) viimeinen saapuja. Kun poistun 18:30 olen ensimmäisiä lähtijöitä.
Eräänäkin perjantai-iltana heitin palttoota niskaan siinä seitsemän aikaan. Minua ennen oli lähtenyt kaksi, jälkeeni jäi vielä kuusi uurastajaa. Ja ei, tyypit eivät vaan hengaa siellä, vaan paiskivat ihan oikeasti duunia.

Ihmiset eivät vaikuta syövän lounasta lainkaan tai hotkaisevat vain jonkin snackin työpöydän ääressä. Tätä minun on todella vaikea ymmärtää.  Taidan kirjoitan ruokakulttuurista ihan oman postauksen myöhemmin.

Kävelen töihin ja oh boy, se on siunaus, jonka merkityksen voi ymmärtää vain aamun ruuhkametrossa kröhinää, likistyksiä ja tahmaisia kahvoja väistellyt kanssalontoolainen.

Nyt kuuden viikon jälkeen huomaan, etten enää ole turisti. Olen… kuin kotonani.

Kolmen kuukauden harjoitteluni alkaa olla puolivälissä.
Kannattiko?
Ha! Vielä kysyt!

Kollegat ahkerina. Kuvaan osui sattumoisin vain brittejä. Foton ulkopuolella suomalainen, italialainen ja argentiinalainen.

Tilaa on välttämättömälle. Ja vain sille.

Creative Class Office Life in London

The first half of my three-month internship is behind.
It is time to recap some impressions of the creative class office life in London.

Our brand agency is in Somerset House, a former palace dating from 1780.

Today, the building hosts cultural events and exhibitions, and several creative agencies reside inside its thick walls.

Our office room is some 25 square meters, with ten workplaces.
We are usually seven to nine people present. Tight.

There are mice in the house. Have not seen any yet, though.

People work a lot, easily 10−12 hours per day.
Also, they do not seem to have any proper lunch break.
I wonder, if my colleagues are actually… robots?

Maybe not, since occasionally they sneeze.
When that happens, the whole room declaims ’bless you’.

So was it worth quitting the steady paycheck?
Was it worth starting an internship at the age of 46?
Is the learning curve steep enough?
Is  the adventure worth all the effort and risk?

ABSOLUTELY!

Toimistomme ikkuna antaa Somerset Housen avaralle sisäpihalle.