Huomenna Suomi

Bye bye London in English below.

2016_01_31_Shaken_view Waterloo Bridge_PHA_IMG_5925

Lontoon-seikkailuni on tällä erää päättynyt. Lennän huomenna maanantaina Suomeen.

Ylihuomenna aloitan mainion duunin, joka tupsahti eteeni liki pyytämättä ja aivan yllättäen.

Olen iloinen ja kiitollinen, että

  • kohtalo soi minulle näin hienon kokemuksen, tosin taisi omilla ponnisteluilla olla siinä myös jokin rooli
  • saan oman arkeni, oman kotini, astiani ja ompelukoneeni takaisin
  • työkuvio lutviutui kuin itsestään jo ennen kuin ehdin toden teolla ruveta ahdistumaan toimeentulosta
  • näen pian Suomi-ihmisiäni fyysisesti, en vain virtuaalisesti.

Lontoo-postaukset eivät kuitenkaan pääty tähän – ne vain siirtyvät imperfektiin.

 

Home, Sweet And Sour

I am flying back home tomorrow.
My adventure in London has come to an end for the time being.

I am glad to get my ordinary life back.
I am also sad, upset and restless.

Missing my London, my love already!
And my London people.

WAAAAAAAAHHHHH!

Nostokurjista ja muuttolinnuista

Loving the courage of Londoners in English below.

2016_01_31_Nosturit_Thamesin rannalla_PHA_IMG_5314

Kun kohotat katseesi Lontoossa, näet aina lentokoneen ja nosturin.

Näet monta nosturia.

Eräänäkin sunnuntaina pysähdyin keskelle Blackfriars Bridgeä. Silmäilin ensin pitkin Thamesia itään, sitten länteen. Tuolla 180 asteen matkalla laskin 40 nostokurkea kuikuilemassa korkeuksiin.

Täällä tapahtuu.

2016_01_31_Nosturit Lambethissa_PHA_IMG_1557Rakenteilla näyttää olevan sekä toimistoja että luksusasuntoja. Lukaalit menevät raharikkaille arabeille, kiinalaisille, venäläisille.

Kroisosten lisäksi muutakin tulijaa pukkaa siinä määrin, että paitsi pytingit, myös asuntojen hinnat ovat nousseet pilviin. Lontoolaisia ja sellaiseksi halajavia tämä syystäkin harmittaa.

Asuntojen hintakehitys on jo ajanut normi-ihmiset bunkkaamaan tunnin tai parin päähän työpaikaltaan.

Päivittäin pendelöidään ensin lähijunalla, sitten metrolla. Vaunuissa tyypit seisovat kuin sillit suolassa. Hikistä, pöpöistä, yllätyksille altista ja laskee elämän laatua merkittävästi.

Kukaan ei oikeastaan asu yksin. Kustannuksia jakamassa täytyy olla perhe tai liuta kämppiksiä. ”Flat share” tuttujen tai tuntemattomien kanssa on ennemminkin välttämätön paha kuin varta vasten valittu liberaali elämäntapa.

Jos asut Helsingissä, ynnäilepä tovi asumisesi kustannuksia. Pohdi kotisi varustelua, kuntoa, sijaintia ja etäisyyttä työpaikkaasi, palveluihin ja ydinkeskustaan. Mieti, mitä maksoit kämpästä ja paljonko sinulla on lainaa tai minkä verran varaat varoja vuokraan kuukausittain.

Kerro tämä luku kolmella, tai vähintään 2,5:llä. Sen verran pulittaisit vastaavasta asumisesta Lontoossa.

Ja ei, palkkapussisi ei olisi vastaavasti samalla mitalla muhkeampi.

Helsinki, tuo edullisen metropoliasumisen onnela.

2016_01_31_Blackfriars Bridge nosturit_PHA_IMG_1900


Ah, They Are So Brave, Those Londoners

Whenever you gaze the horizon in London, you see dozens and dozens of cranes.

They are building either offices or luxury apartments for high-net-worth individuals, most probably Arabs, Chinese, and Russians.

The Londoners are not happy about this.

These foreigners occupy their London homes just for some weeks every now and then. Most of the time the flats lie empty.

So sad! You do not get vibrant, lively and joyful neighbourhoods with empty blocks of houses.2016_01_31_Nakyma_Gherkinista_nosturit_PHA_IMG_2372

These wealthy cosmopolitans as well as the constant flow of ordinary persons coming to work in London raise the housing prices. Normal people just cannot afford them and have to move to the outskirts of the city.

Several hours’ commute is a daily curse in a Londoner’s life. Very unpleasant, very hazardous, makes you very unhappy.

Not to mention sharing flats with people you do not even know.
Nobody really lives alone.

Inhabitants of Helsinki keep complaining about the high cost of living. Well, to have the same standard in London, each of us should triple the price we pay for our homes in the Finnish capital.

I just do not know how they do it, those brave Londoners.

“On tää niin kamala tää Lontoon talvi, vinku vinku vinku!”

Why Londoners should not complain about weather, in English below.

2016_01_23_Miserable January_PHA_IMG_5743

Lontoolaisilla on jokin päähänpinttymä kotikaupunkinsa ilmaston surkeudesta. Juuri nyt tammikuu on ilmeisesti jonkinlainen kaiken surkeuden tiivistymä.

Valittaminen tuntuu olevan jonkinlainen identiteettikysymys. Reaalista pohjaa en siihen oikein löydä.

“Hrrr, on niin kylmä, aivan hirveetä!”
Niin.
On viisi astetta plussaa. (Celsiusta, ei kelviniä, toim.huom.)
Mitäpä jos lenkillä vaihtaisit nuo shortsit vaikkapa verkkareihin.
Ja lisäisit roiskeläppäsi alle paksummat sukkahousut. Esimerkiksi 80 denieriä voisi olla passeli.
Takissa on tossa edessä toi mekanismi just siksi, että sen voi sulkea.
Hansikkaat? Päähine? Kunnon kengät ballerinojen tilalle? Huivi kaulaan lämmön, ei trendipetteriyden vuoksi?

“Aina vaan sataa, kerrassaan kamala tammikuu, oon aivan depiksessä, on niin pimeetäki.”
Niin.
Olen ollut täällä kolmesta tammikuun viikosta nyt kaksi. Muutaman kerran on ripsaissut. Sateenvarjo olisi ollut tarpeen vain moitteettoman meikin suojaamisessa.
Aurinko on horisontin yläpuolella aamukahdeksasta puoli viiteen, ja se saattaa jopa mollottaa pilvettömältä taivaalta.
Ongelma oli…?

Millään ei jaksais tämmöistä vinkumista.

Hankkikaa kuulkaa vähän perspektiiviä.
Mites olis tammikuinen Helsinki – Tohmajärvi – Inari -rundi noin alkajaisiksi?

 

Vaikea on routakansan tyttären ymmärtää. Kuva syyskuulta.

Vaikea on routakansan tyttären ymmärtää.
Kuva syyskuulta.


What Is Wrong With London Winter Weather?

Well, nothing!

The Londoners keep complaining about it.
A Finn cannot understand why.

The sun shines, your car spent night outside and is immediately ready to use, you will not break your hip/wrist/ancle for sliding on slippery streets.

Get real!

Or if you just do not get why I am fed up with the pampered Londoners whining, try visiting Finland in January.

Start with Helsinki.
Then maybe all the way up to northern Lapland.

There. Some perspective.

2016_01_23_Miserable January_2_PHA_IMG_5741

Ota hali Lontoolta!

In English, in short, below.

2016_01_17_Tolppa delasi_PHA_IMG_5247

Harjoitteluni bränditoimistossa päättyi viime vuoden puolella. Palasin kuitenkin vielä muutamaksi viikoksi tänne Lontooseen hoitelemaan (työhköjä) asioita.

Viikon aikana olen kävellyt kävelemästä päästyänikin. Tallustelu on niin mainio tapa ottaa kaupunki haltuun. Sijainnit ja suhteet tulevat tutuiksi paremmin kuin kartalta.
Uudet reittivalinnat tuottavat uusia oivalluksia: ”Ahaa, Piccadilly Circus ja Leicester Square sijaitsevatkin vain parin korttelin päässä toisistaan.”

Joo, näkyyhän se kaupungin pohjapiirroksesta ja joo, olen käynyt molemmilla erikseen, lähestynyt niitä eri suunnista – tai metrolla. Vasta jalan ymmärrän perinpohjin, miten aukiot sijoittuvat toisiinsa nähden. Ja suhteessa Trafalgar Squareen. Tai Sohon ruokaravintoloihin, sen puoleen.

Näin kuukausien oleskelun jälkeen Lontoo tuntuu kovin tutulta, sellaisella lempeällä tavalla. Kuin olisin saanut kaupungilta halauksen.
”Tervetuloa kotiin, Pia!”

Kokosin tähän kuvakavalkadia viikon, puolentoista, varrelta.

Ota hali Lontoolta, ihminen!

 

This slideshow requires JavaScript.

 

London Gives Me a Hug

My internship in the brand agency ended last year, but I still wanted to return to London for some work and errands.

It will be just a few weeks this time. So I wanted to quickly take a good grip of the city.
Done best by wandering around.

And it has been so nice. Like London giving me a hug.

Take a look at the pics and be hugged, you too!

 

Väläys Lontoosta, numero 12

Freezing and blooming in English below.

2016_01_08_Narsissi kukkii Lontoossa_PHA_WEB_IMG_4962

Miinus 27 astetta.

Suomen talvi näytti parastaan joululomallani. Kuulaita, kirkkaita päiviä, aava valkeus jäätyneen veden äärellä, aurinko taivaankannen alakvartaalissa, ympärillään upeat halot.

Maisema salpasi hengityksen.
Tai ehkä sittenkin se pakkanen.

Britteihin paluun aamuna lämpömittarin neste oli tiivistynyt miinus 27 asteeseen.

Lontoossa ollaan kympillä plussan puolella. Rukkaset jäävät naulaan. Sormet eivät jäädy kiinni kännykkään. Kameran säädöt rullaavat notkeasti, akkua riittää.

Narsissit kukkivat!

 

Flash From London #12

Minus 27 degrees.

In Finland that usually means lovely, crispy, sunny winter days. I was so lucky to enjoy them on my Christmas break back home.

Could not take pictures. The camera would not work.
Could not call anyone. My fingers would not work.
Could just walk around in my best winter gear and watch my breathing steam disappear into thin air.

Now I am back in London. It is almost 40 degrees warmer.

Daffodils are in bloom.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Väläys Lontoosta, numero 11

Näiden lontoolaisten luxien myötä Couture & Views toivottaa jouluusi kaikkea hyvää!

 

Flash From London #11

Couture & Views wishes you A Very Merry Christmas!

Vähän fiinimpää meininkiä Old Bond Streetillä.

Vähän fiinimpää meininkiä Old Bond Streetillä.

 

Selfiespotti ja photobomb Molton Streetillä.

Selfiespotti ja photobomb Molton Streetillä.

 

Pukin poro uljaana Covent Gardenissa.

Pukin poro uljaana Covent Gardenissa.

 

Covent Gardenin katossa on aina upea, kekseliäs koristelu.

Covent Gardenin katossa on aina upea, kekseliäs koristelu.

 

Carnaby Streetillä pyörii tyyppi poikineen.

Carnaby Streetillä pyörii tyyppi poikineen.

 

Pukki poroineen viilettää Stella McCartneyn liikkeen seinällä.

Pukki poroineen viilettää Stella McCartneyn liikkeen seinällä.

 

Regent Streetiä aitiopaikalta, tuplabussin kakkoskerroksesta.

Regent Streetiä aitiopaikalta, tuplabussin kakkoskerroksesta.

 

Beltane & Pop -konttikahvila South Bankilla. Tsekkaa myös video!

Beltane & Pop -konttikahvilan seinää South Bankilla. Tsekkaa myös video! Timantin muotoisiin koloihin on ohjelmoitu mutkikas valoshow, josta tässä näkyy vain osa. Lisäksi katolle vievät portaat ja sieltä pois liukumäki.

 

 

Ihan vaan arkinen hälytys Lontoossa, Herran kukkarossa

Emergency alarm in English for you below.

2015_12_19_Tube Station Emergency_PHA_IMG_4605

Pariisin iskujen jälkeen Lontoo on ollut todella herkkänä turvallisuuden suhteen.
Poliiseja partioi autoissa, jalan, sekä pyörän että ratsun selässä.

Julkisisissa rakennuksissa, liikkeissä ja yrityksissä vakavat vartijat silmäilevät päästä varpaisiin jokaisen sisääntulijan.

Kassit tarkastetaan museoiden ovilla. Asemilla ei ole postilaatikoita. Roskat kerätään läpinäkyviin pusseihin. Kamerat seuraavat jokaista liikettäni, aivan kaikkialla.

Saman havaitsin pikakeikallani Nizzaan pari viikkoa sitten. Ostoskeskuksen parkkipaikalla partioi pari karpaasia tummissaan, Goljatin kokoiset hurtat lieoissa. Sisäänkäynneillä kaksi miestä tarkasti laukkuja, lisäkurkistus vielä Galeries Lafayette –tavaratalon ovella. Parin tunnin aikana avasin nyssykkäni kolme kertaa.

Myös tavallisesti niin ynseät ranskattaret paljastivat käsilaukkunsa intiimeimmät sopukat ripsiään väräyttämättä.

Tämä kaikki on nyt arkipäiväämme.
Tarkkailu. Tarkastukset. Tallennus.

Minua ei pelota. En osaa todella huolestua mistään niin satunnaisesta ja oman vaikutusvaltani ulkopuolella olevasta kuin terrori-isku. Tai luonnonmullistus, sen puoleen.

Muutamakin ihminen on udellut minulta, uskaltaako nyt matkustaa.
Tänne Lontooseen? Tai Jenkkeihin, pienelle paikkakunnalle?
Pitäisikö matkaa siirtää?

Siirtää mihin? Ensi vuosituhannelleko? Kunnes ihmiskunta osaa elää rauhassa, toisiaan lämmöllä rakastaen? Kun on joulu ainainen?

Tämä on uusi maailmanjärjestys. Homma ei ole klaari viikossa, kuukaudessa, vuodessa, vuosikymmenessäkään.

Mikä siis olisi matkalle parempi ajankohta? Just go, babe!

Britti-isäntäni myös muistuttivat eläneensä koko opiskeluaikansa Irlannin tasavaltalaisarmeijan IRA:n iskujen varjossa.
Punainen armeijakunta Saksassa, Punainen prikaati Italiassa, Baskit Espanjassa — on sitä osattu Euroopassakin, ja aivan kotimaisin voimin.

Ihan zeninä siis täällä olen kulkenut.

Paitsi sitten eilen, kun tapahtui tämä (klikkaa, katsele, kuuntele video).

Kyllä siinä vähän pulssi nousi, kun könysi metron syvimmistä uumenista portaita (”Walk, do not run.”) ulos, ja koko asema suljettiin rautaveräjällä.

Piti mennä bussilla. Kesti ikuisuuden. Mut hengissä ollaan. Aika kiva!

 

Zen…ish In London

London takes safety seriously.
We are monitored, checked and supervised all the time, wherever we go.

I am not afraid.
I am zen.

Until I was down in the Northern line tube caves and the alarm went off.

”Ladies and gentlemen … emergency, leave the station immediately.”
”Ladies and gentlemen … emergency, leave the station immediately.”
”Ladies and gentlemen … emergency, leave the station immediately.”

Took the stairs. 111 steps.
”Walk. Do not run.”

Hands shaking. Heart rate at 200.

Took the bus.
Took an hour to recover.

Zen…ish.