Ihan vaan arkinen hälytys Lontoossa, Herran kukkarossa

Emergency alarm in English for you below.

2015_12_19_Tube Station Emergency_PHA_IMG_4605

Pariisin iskujen jälkeen Lontoo on ollut todella herkkänä turvallisuuden suhteen.
Poliiseja partioi autoissa, jalan, sekä pyörän että ratsun selässä.

Julkisisissa rakennuksissa, liikkeissä ja yrityksissä vakavat vartijat silmäilevät päästä varpaisiin jokaisen sisääntulijan.

Kassit tarkastetaan museoiden ovilla. Asemilla ei ole postilaatikoita. Roskat kerätään läpinäkyviin pusseihin. Kamerat seuraavat jokaista liikettäni, aivan kaikkialla.

Saman havaitsin pikakeikallani Nizzaan pari viikkoa sitten. Ostoskeskuksen parkkipaikalla partioi pari karpaasia tummissaan, Goljatin kokoiset hurtat lieoissa. Sisäänkäynneillä kaksi miestä tarkasti laukkuja, lisäkurkistus vielä Galeries Lafayette –tavaratalon ovella. Parin tunnin aikana avasin nyssykkäni kolme kertaa.

Myös tavallisesti niin ynseät ranskattaret paljastivat käsilaukkunsa intiimeimmät sopukat ripsiään väräyttämättä.

Tämä kaikki on nyt arkipäiväämme.
Tarkkailu. Tarkastukset. Tallennus.

Minua ei pelota. En osaa todella huolestua mistään niin satunnaisesta ja oman vaikutusvaltani ulkopuolella olevasta kuin terrori-isku. Tai luonnonmullistus, sen puoleen.

Muutamakin ihminen on udellut minulta, uskaltaako nyt matkustaa.
Tänne Lontooseen? Tai Jenkkeihin, pienelle paikkakunnalle?
Pitäisikö matkaa siirtää?

Siirtää mihin? Ensi vuosituhannelleko? Kunnes ihmiskunta osaa elää rauhassa, toisiaan lämmöllä rakastaen? Kun on joulu ainainen?

Tämä on uusi maailmanjärjestys. Homma ei ole klaari viikossa, kuukaudessa, vuodessa, vuosikymmenessäkään.

Mikä siis olisi matkalle parempi ajankohta? Just go, babe!

Britti-isäntäni myös muistuttivat eläneensä koko opiskeluaikansa Irlannin tasavaltalaisarmeijan IRA:n iskujen varjossa.
Punainen armeijakunta Saksassa, Punainen prikaati Italiassa, Baskit Espanjassa — on sitä osattu Euroopassakin, ja aivan kotimaisin voimin.

Ihan zeninä siis täällä olen kulkenut.

Paitsi sitten eilen, kun tapahtui tämä (klikkaa, katsele, kuuntele video).

Kyllä siinä vähän pulssi nousi, kun könysi metron syvimmistä uumenista portaita (”Walk, do not run.”) ulos, ja koko asema suljettiin rautaveräjällä.

Piti mennä bussilla. Kesti ikuisuuden. Mut hengissä ollaan. Aika kiva!

 

Zen…ish In London

London takes safety seriously.
We are monitored, checked and supervised all the time, wherever we go.

I am not afraid.
I am zen.

Until I was down in the Northern line tube caves and the alarm went off.

”Ladies and gentlemen … emergency, leave the station immediately.”
”Ladies and gentlemen … emergency, leave the station immediately.”
”Ladies and gentlemen … emergency, leave the station immediately.”

Took the stairs. 111 steps.
”Walk. Do not run.”

Hands shaking. Heart rate at 200.

Took the bus.
Took an hour to recover.

Zen…ish.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s