Miten on, miten voisi olla ja kuinka sinne pääsee?

Developed for you in English below.

2014_07_26_Kaasukellot-musta-W_PHA

Kehittäminen on minusta parasta maailmassa!

Jo kouluaikoina mua kiinnosti, MITEN ASIAT OVAT.
Kyselin ja utelin, vaivasin opettajia tunnin jälkeen lisäkysymyksin. Ilahduin suuresti oivalluksista: ”Ai NÄIN!”.

Oikeassa oleminen sinänsä ei mua kiinnostanut. Halusin vain tietää.

(Toim.huom.1. Koulussahan opeteltiin asioita, jotka olivat jämptisti jotenkin. Matikka, mantsa, bilsa ja muut luonnotieteet, kielet, suomi, jopa liikunta ja kuvis, whatever.
Asiat olivat jollakin tavalla, sillä sipuli.
Filosofisia vikurointeja ei suomalaisessa opinahjossa harrastettu. Tai edes disclaimerein todettu, että ”tämänhetkisen käsityksen mukaan mitokondrioiden tehtävä solussa on…”)

(Toim.huom. 2. Arvaahan sen maineen sitten. Muttei mua haitannut, koska oppiminen oli niin fasinoivaa, että se voitti mennen tullen kunniakysymykset.)

Sittemmin mukaan on tullut vinkkeli, miten asiat VOISIVAT OLLA ja mitä niiden eteen PITÄISI TEHDÄ. Jotta bisnes pyörisi tai homma hoituisi tai suhde kukoistaisi tai terveys kohenisi tai elämä vaan ylipäätään olisi hyvää.

Näen maailmassa koko ajan paljon fiksattavaa. Mieleni toimii häikkäskannerina: trrrrrr-TUUUUUT-trrrrrrr-trrrrr-trrrr-TUUT-TUUT!

2014_07_26_Kaasukellot-mustavalkea-W_PHA

Esimerkkejä.

  1. Hyppään ratikkaan. Tuo ja tuo ja tuokin asia raitiovaunulla matkustamisen prosessissa voisi olla paremmin. Ja tietyö. Ja ilmastointi. Ja mainokset. Ja aikataulujen viestintä. Ja huh, uusien vaunujen tilasuunnittelu.
  2. Teen ostoksia verkkokaupassa. Homma tökkii. Lähetän firmaan seikkaperäisen meilin, miten heidän ostoflow’nsa on asiakkaalle hankala ja mikä voisi kussakin kohdassa olla ratkaisu.
  3. Tapaan ystävän, joka valittaa työstään / puolisostaan / lapsuudestaan / ylipainostaan / ajanpuutteestaan / kotinsa sotkuisuudesta.
    Palvelupalettini sisältää ensin pienen empatiatuokion ja sen jälkeen pidemmän ratkaisukeskeisen funteerauksen, mitä asialle voisi tehdä (tarkennus: mitä HÄN voisi asialle tehdä).
    Mulle on turha tulla pelkkiä haleja hakemaan. Parannuspohdiskelua pukkaa kaupan päälle.
  4. Mietin omaa elämääni. Työtä, suhteita, harrastuksia, elinympäristöä, luonnetta, toimintatapaa, tarpeita ja tavoitteita puolen, kahden, viiden, kymmenen vuoden jänteellä.
    Piirrän ja plänään. Visioin ja strategioin ja laadin toimintasuunnitelmia.
    Suunta on TUO, ja eikun toimeksi!
    (Just tää toimeenpano-osa on se haastava).
  5. Perkaan kaksi laatikollista mansikoita pakkaseeen. Missä järjestyksessä laatikon, marjakulhon, perkuujäteastian, minigripien ja sokerin pitäisi olla, jotta liukuhihna toimisi oikeakätiselle keittiöhengettärelle?

Kehittäminen on mun todellinen luontoni.

Miten on nyt, kuinka hyvin voisi olla ja miten sinne voisi päästä.

Mua ei kiinnosta olla oikeassa.
Mua kiinnostaa, miten asiat voisivat olla, miten ne voisi tehdä paremmin.
Ihan sama kenen idea.
Mä niiiiiiiiiiin haluan saada tietää olevani väärässä, jos asiat siten edistyvät.

Kehittäminen on niin paljon parempaa kuin liikavarpaat!

2014_07_26_Kaasukellot-valkeamusta-W_PHA

Harmillisen harvoin ihmiset arvostavat elämäänsä tai arkiseenkaan toimintaansa kohdistuvia kehitysehdotuksiani.
Tiedä sitten, kenen tässä asiassa pitäisi edistyä…

 

How Is It? How Could It Be?

And what to do to get there?

Be it business, everyday activities, my own life …or yours!
I spot things to fix and generate ideas on what to do about them.

Development is my true nature.

Actually, it does not need to be my idea. I am not at all interested in being right.
Changing things for the better is the key.
The world is a place for eternal improvement.

For some reason, other people do not always appreciate my life-enhancing propositions.
I sense a development need (t)here…

2014_07_26_Kaasukellot-valkea-W_PHA

Herra saa nyt luvan odottaa

I posted it for you in English below.

2013_12_19_BLOGI_St Paul_Thames_Tate Modernista nahtyna_vaaleampi_WEB_IMG_2273_PHA 

En ole koskaan pitänyt Lontoosta.

Liikaa ihmisiä. Liian iso. Liikaa ihmisiä. Joka käänteessä meinaa jäädä auton alle. Liikaa ihmisiä. Kaikki on kallista paitsi museot. Liikaa ihmisiä. Hotellihuoneet ovat miniatyyrejä – laskua lukuunottamatta. Liikaa ihmisiä. Metro kirskuu kaarteessa tärykalvot puhki.

Ja joko mainitsin, että ihmisiä on liikaa?

Vuosi, pari sitten sain tutustua työni kautta mahtaviin britteihin. Nämä pesunkestävät lontoolaiset ovat esitelleet minulle kotikaupunkiaan monelta kantilta.
Olen bunkannut kohtuuhinnalla heidän airbnb:ssään, alkanut seurata The Guardiania ja rundaillut kaupungissa useaan otteeseen, viime talvena peräti viisi viikkoa putkeen.

Kummasti on alkanut Lontoo maistua!

Kaikkein olennaisinta kaupunkisuhteeni kehitykselle oli kuitenkin tämä oivallus:
ÄLÄ MENE OXFORD STREETILLE.

Ja etenkään älä mene Oxford Streetille LAUANTAINA.
Se on helvetin esikartano.

Mr Selfridge voi kyllä odottaa.

Tämän kun hoksaa, yhtäkkiä populaa onkin aivan sopivasti.
Joskus on jopa autiota ja hiljaista, suomalaiselle sopivalla tavalla harvaa.

Nyt Lontoo on yksi lempikaupunkejani. Sinne pyrähdän haistelemaan trendejä.

NUUUUUUHKIS!

Now I Just Let Him Wait

 I used to dislike London.

Too many people. Too big. Too many people. Too expensive. Too many people.
People. People. People.
Men. Women. Children. Tourists.
(Oh, always those damn tourists!) 

That is just too much for a Finn
who lives happily with some 15 fellow citizens per square kilometre.

 Through my work, I have recently had the opportunity to make friends with great natives.
They have shown me London’s many faces.
What an amazing city!
 

The main breakthrough was achieved when I realized this:
DO NOT GO TO OXFORD STREET! 

And, in particular, do not go to Oxford Street ON SATURDAY!

No Londoner would.
It is insane. It is hell. 

Now, I just let Mr Selfridge wait.

And I am happier with us than ever!
Me and my London.

2013_12_19_St James Park_lampi_lintu_WEB_IMG_2410_PHA

Hetkessä eläminen on yliarvostettua

Please, see in English below.

2014_07_06_BLOGI_ela hetkessa_PHA

“Elä hetkessä!”
“Tässä sitä mennään ihan vaan päivä kerrallaan.”

On toki hyvä tunnistaa nykyhetken ansiot.
Auringon kutitus nenänpäässä, espresson tuoksu mutteripannusta, tyyni järvenselkä.
Lasten hepulikikatus monsterileikeissä.
Saunan lämmitys pitkällä kaavalla.

Lomalaisen mahdollisuus tehdä tai olla tekemättä, ihan fiiliksen mukaan.

Mutta kas, jos aina jättää – läheisen tai kaukaisemman – tulevaisuutensa suunnittelematta, jää nykytilaan marinoitumaan.

Tulee antaneeksi oman elämänsä päätösten teon muille ihmisille.
Tai koneille. Tai järjestelmille. Tai kohtalolle. Tai ihan vaan ajan kululle.
Ikääntymiselle, luoja paratkoon!

Puolisolle, jälkikasvulle, kaveripoppoolle, pomolle.
Lennonvaraussysteemille, siirtolapuutarhamökkien hintakehitykselle, euriborille.
Firman/maan/taloyhtiön hallitukselle.
Viranomaisille, lainsäädännölle, poliittiselle tilanteelle.
Säälle, sairaudelle, sote-uudistukselle.
Organisaatiomuutokselle, onnettomuudelle, epidemialle.

Kun aikansa lykkää valintaa, valitseminen ei enää olekaan mahdollista.
On liian myöhäistä.
Juna meni jo.

Mikä helpotus!

Olisinhan mä, mutku…

Now or then? Both!

Living in the moment is not the perfect idea.

Yes, I cherish the moment.
Yes, I enjoy what life has to offer, here and now.
Yes, I reallyreallyreally taste the first strawberry, hear the baby birds, smell the sauna heating up.

But if I always skip planning my future, near or further, I am not in charge of my own life.

I give the power away.
To other people. To systems. To organisations.

To the destiny.
Or “destiny”.

To aging! (Oh dear.)

To the time passing by, simply.

I will never be completely in control of my life.
Many, too many, things just happen, unplanned, unwanted, unexpected.

But I certainly want to have my say where I can.

Valkaistako vaiko eikö valkaistako?

2014_06_11_Kaapin valkopesu_PHA_MG_2258

Valkaisin.
Vaatekaapissakin kannattaa pyöräyttää maalitelaa edes joka viidestoista vuosi.

To Bleach Or Not To Bleach?

I bleached.
Whiter paint inside the closet uplifts your dressing spirit!

 

Ostan vanhaa ja uudistun

Please, see it in English below.

2014_06_08_Ostoskarryt_Rooma_Trastevere_PHA

Joskus elämässä tulee superoivalluksia. Sellaisia käänteentekeviä hoksaamisia, PLING!, joiden jälkeen ei ajattele enää niin kuin ennen.

Aivot nyrjähtävät uuteen asentoon.

Nyt minulle on käynyt niin.

Olen tässä jo jonkin aikaa funtsinut, ettei oikeastaan pitäisi ostaa mitään.
Syitä on muutama.

Tavaraahan minulla jo riittää, ihan oman hamstrauksen tuloksena ynnä parin mummon ja yhden mutsin vaatimattomina perintöinä.
Astioita. Tekstiilejä. Huonekaluja. Tauluja ja toteemeja. Jopa muutama koriste-esine (oh dear!).
Ei tyyristä, vain tunnearvokasta.2014_06_08_Casa Batllo_kattolamppu2_Barcelona_PHA

Lisäksi luonnon kuormitus huolettaa minua aika lailla.

Uuden ostaminen kyllä ilahduttaa, mutta rasittaa kohtuuttomasti ympäristöä.

Se ei ole oikein. Pitäisi hillitä itsensä. Tavaralla pitäisi olla monta elämää.

No, toisinaan sitä sitten kuitenkin oikeasti tarvitsee jotakin. Jonkin ratkaisun.
Silloin se täytyy tehdä itse tai ostaa.

Muttei tarvitse ostaa uutena!

Kodinkohennusprojektini on generoinut isoja ja pieniä tarpeita. Kirjojen säilytys on niistä olennaisimpia. Myin näet kirjahyllyni – oivan mutta kyllästyttäneen – palat uusiin koteihin.
Siksi olen tässä viime päivinä rundannut pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksia.

2014_06_08_Abbaye_Thoronet_penkki_PHANo, voin kertoa, että niissä on lähinnä epäkiinnostavaa roinaa, kellertynyttä martela-ruloa. Apea meininki.
Toista oli vastikään 20 vuotta sitten, jolloin viimeksi tein vastaavaa kenttätutkimusta.
Silloin mieli kohosi, löytyi aarteita!

Second hand -liikkeissä on paljon ylihinnoiteltua tavaraa, eikä monien aukioloajoista ota selvää.

Kiinnostavimmat markkinat ovatkin siirtyneet nettiin.
Siellä kalusteita myyvät sekä yksityiset että yrittäjät.
Koko Suomen valikoimat, hakukriteerein sortteerattavissa, iisisti kotikoneella klikkaillen.
OOOOOHHHH!

Lisää persoonallisuutta, vähemmän luonnon kuormitusta.
Kansalaisten yya ylenpalttista kulutusta ja ikea-mdf:ää vastaan.
Tarinoita! Historiaa! Elettyä elämää!

Huuto.net ja Tori.fi nyt ainakin.

2014_06_08_Ruosteinen putki_Fagernasista_PHA_IMG_7254Tämä on nyt se PLING!
Hitsi vieköön, en osta enää uutena kuin ruokaa.

Isken tähän linkkejä muutamiin ihanuuksiin. Jossakin vaiheessa ne lakkaavat toimimasta.
Eläkäämme siis tässä hetkessä.

2014_06_08_Asia_decor_PHAOnko sinulla kehuttavia tai kehnoja kokemuksia second hand -markkinoista?
Mistä löydät aarteita?
Oletko ostanut retroa tai vintagea ulkomaisista verkkokaupoista, vaikkapa ebaystä?
Miten kuljetus on järjestynyt?
Mikä on kaupanteossa tärkeää ottaa huomioon?

Jaa kernaasti kokemuksiasi kommenttikentässä!

 

 

Buy Old, Feel New

 I should not buy anything.
My home, my life, is stuffed with… STUFF!
And the nature is in deep trouble, because we (I) consume.

 But now, renovating my home, I need some solutions.
For example, a storage for literature, to replace the bookshelf I sold.

 So I am exploring amazing furniture at web auctions and sites, for example huuto.net and tori.fi.

 OOOOHHHHH! I am amazed!

I will never buy anything new again!
Okay, maybe food.
I will keep retrovintage to wine and furniture.

 Above you will find links to some lovely stuff I found.
The links will eventually expire, let’s just live with that.

What kind of experience have you got buying or selling second hand stuff
on web auctions and sites?

2014_06_08_Putki_detalji_PHA

Täydentymisen juhlaa

Toukokuun viimeinen.
Mäkin haluaisin valmistua, mutta olen vaan koko ajan keskeneräisempi.

Celebrating Completion

I would like to graduate, too.
But studies in life are so complicated.

2014_05_31_Biletyskuva_PHA