Täysorpo lapseton vanhapiika ratkaisee

Major decision in English below.

2015_08_14_Kisu1_IMG_0244_PHA

Teemme lukemattomia valintoja joka päivä.
Osa niistä on pieniä (ostanko tänään reilua kauppaa vai perus-chiquitaa), osa keskikokoisia (vuokraanko asunnon Töölöstä vai Kalliosta), osa suuria (kosinko Mattia vai Teppoa – vai sittenkin Seppoa ).

Yksi suurista valinnoista on klassikko: jäädä vai lähteä.

Tässä risteyksessä olemme useammin kuin tiedostammekaan, oikeastaan joka hetki.
Yleensä jäämme. Muu olisi… noh… liian vaivalloista. Jäisi valintoja vatuloidessa elämä elämättä.

Ja sitten joskus, intuition ja järjen, alitajunnan ja yliminän, velvollisuudentunteen ja nautinnonhalun, vapaudenkaipuun ja pankkitilin käymän reippaansorttisen neuvottelun tuloksena teemme päätöksen lähteä.

Kuukausien, ehkä vuosien itsetutkiskelun jälkeen vastaus on yhtäkkiä selvä.

Ei epäilystäkään.

On tullut aika.

Tällä viikolla irtisanouduin vakituisesta työpaikasta hyvässä yhtiössä.
Syksyn vietän harjoittelijana lontoolaisessa bränditoimistossa.

Sitten katson, mitä tapahtuu.

Sydän liputti tähän suuntaan jo aikoja sitten. Pää ei tuolloin vielä uskonut.
Koska turvallisuus. Koska mukavuudenhalu. Koska epäilys. Koska raha. Koska HUI!
Koska työterveyshuolto. Koska piiiiitkät lomat. Koska jos-en-osaakaan-oikeasti-mitään. Koska kuukausipalkka. Koska KÄÄK!

Palattuani vuorotteluvapaalta liki tasan vuosi sitten alkoi − odotetusti − iso mylly pyöriä pääkopassa.

2015_08_14_Kisu2_IMG_0245_PHA

Lopulta karuselli kiteytyi seuraaviin pointteihin.

  1. Olen täysorpo lapseton vanhapiika. Minulla ei ole äitiä, isää, puolisoa, lapsia, ei edes koiraa tai viherkasveja.
    Vaikka elämässäni on paljon rakkaita ihmisiä, ei kenellekään ole päivän päälle väliksi, mitkä kulloinkin ovat koordinaattini.
    Helsinki, Lontoo, Antarktis, Saturnus − aivan sama.Kun asian flippaa ympäri, kysymys kuuluu: ”Miten aion tuon vapauden käyttää?” 
  2. Minun intohimoni ja työpaikkani tarpeet eivät enää kohtaa.
    Olen hyvä työssä, jota en halua tehdä. Ei ole näköpiirissä hommaa, joka saisi minut todella tikittämään.
    Firma ja minä rakastamme yhä toisiamme, mutta olemme kasvamassa eri suuntiin. Yhdessä kitkuttaminen ei olisi reilua kummallekaan. Minusta tulisi katkera, kyyninen, motkottava muija.
    ”Tää-on-niin-tätä-aina-tätä-samaa-tota-on-jo-kokeiltu.”

    Tämmönen.

    Siksi jääminen olisi itse asiassa suurempi riski kuin lähteminen.
     
  1. Minulla on kaksi yliopistotutkintoa, yli 20 vuoden kelpo työkokemus ja velaton asunto.
    Todennäköisyys, että oikeasti (tämä ei ole metafora) joutuisin siltojen alle imuuttamaan huumeita ja myymään itseäni, jos jollekulle vielä kelpaa (”Aika tavaran kaupittaa”, totesi tähän kollega), on mitätön.
  2. Keski-ikä. Yhteiskunta on menossa sitä rataa, että jäänen eläkkeelle seitsemänkymppisenä. Semmonen neljännesvuosisata jäljellä.
    Olen siis työelämäni puolivälissä. Ei ole pysähtymisen tai jäähdyttelyn aika.Juuri nyt on oikea hetki päivittää osaaminen.

YKSI MENOLIPPU SEIKKAILUUN, KIITOS!

Millaisia kokemuksia Sinulla on elämän tienristeyksistä, valinnoista, hyppäämisestä? Kannattiko?
Parasta vai pöljintä ikinä?
Liity kernaasti fundeeraamaan, näpy näpy oheiseen kommenttikenttään!

2015_08_14_Kisu3_IMG_0243_PHA

I Just Bought A One-way Ticket To Adventure

A dozen times in life, you find yourself in a major crossing.
Which path to choose?

I stood there for three years, my intuition insisting, nagging, persuading.
Finally
 my reasonable brain got it too.

It was time to go.

This week I resigned from my steady job in a good company, with the loveliest colleagues, superb boss, steady paycheck, long holidays… and the food is great too!

I bought a flight to London, and will spend this autumn as a trainee in a renowned brand design company.

What happens in January?

I do not know.

Isn’t that just brilliant!?

Harjoitustyöt itsen kuvastimena, arvosana 4,5

Past and future in English below.

 

Harjoitustoiden otsikot yhdessa kuvassa

Olohuoneeni arkeologisissa kaivauksissa löysin nivaskan opiskeluaikaisia harjoitustöitä.
Tämä valikoima muinaisia hengentuotteita tarjosi mainion matkan 25 vuoden taakse!

Kun katson näitä otsikoita ja tiedän, miten polkuni sittemmin on kulkenut, voin vain kummastella − niin looginen on ollut reitti tähän päivään.

No okei, purjeveneveistämön toimitusketju on ehkä vähän ulkona… tai ei lopulta sekään! Tapanani on yhä tiirailla prosesseja sillä silmällä, fundeeraten, miten niitä voisi vähän virtauttaa.

Tunnistan siis harkkatöistä hyvin taannoisen itseni ja kiinnostuksen kohteeni. Samat jutut saavat tikittämään tänäkin päivänä.
Olen ytimeltäni sama nyt kuin parikymppisenä. Itse asiassa täpisen samoista kuvioista kuin vekarana.

Se pieni tyttö tiesi, mistä tykkäsi. Nyt isona tyttönä aion kuunnella sitä tarkasti.

Kaivoin historiaa, ehkä löysinkin tulevaisuuden!

 

 

What My Past Exercises Tell Me Today 

I found a bunch of old assignments that I had prepared for my journalistic and engineering studies about 25 years ago. 

It amazes me how logical my path has been from those times until today!
I also take notice that what interested me then, still makes me tick. 

The past loves are good to remember, when planning the future.

Tänään (20 vuotta sitten) äitini kuoli.

Kaarina Kaikkosen teos Galerie Forsblomissa.

Tulkintani Kaarina Kaikkosen teoksesta Galerie Forsblomissa.

 

Tänään, 20 vuotta sitten, äitini kuoli.
Sain puhelun. Kaikki muuttui.
Olin 26-vuotias.

Kului neljä vuotta.
Isäni kuoli.
Sain puhelun. Kaikki muuttui.

Olin aikuinen, omilla jaloillani.
Olin lapsi, vailla äitiä ja isää.

Mitä ajattelen tästä kaikesta nyt?

Ihmiset kuolevat.
Se ei enää juurikaan yllätä minua.

Pelkäänkö? Kyllä.

Sitä kun puhelin taas soi.
Ja sitä kun oma aikani tulee.

Ou jees, aion elää, ennen kuin kuolen.

 

(Not) long ago, my mother died

Today, 20 years ago, my mother died.
Four years later, it was my father’s time to go.

At the age of 30, I was orphan.

People die.
It does not surprise me anymore.

Let us live before we leave.

NUUUUH! Mitä tapahtuu seuraavaksi – ja miksi?

Finding The Trend in English below.

Näyttää, muttei taida olla. To Banksy or not to? I think not.

Näyttää, muttei taida olla. To Banksy or not to? I think not.

Historia on ihan jees, vaan tulevaisuus se vasta pihteihinsä nappaa!

Vietin viime viikon Lontoossa trendejä nuuskimassa. Ihan tälle viileenmetsästyskurssille osallistuin siellä.
(Toim. huom. Central Saint Martins on muodin, designin ja taiteen opiskelun Se Mesta, ja lyhytkursseille pääsevät taviksetkin, kohtuuhinnalla, vinks vinks!)

Monille − noh, kaikille − yrityksille on olennaista arvioida, mihin maailma on menossa ja miten sitä voisi hyödyntää liiketoiminnassa. Tämän vuoksi firmat seuraavat tarkasti hiljaisia signaaleja ja niistä mahdollisesti kehkeytyviä megatrendejä.

Mitä tapahtuu seuraavaksi kulttuurissa, taloudessa, sosiaalisesti, politiikassa, ajattelussa…
Millaisia elämäntyylejä ihmiset omaksuvat?
Mikä on heille tärkeää?
Miten he käyttävät aikansa ja rahansa?

Nuuskijat havainnoivat maailmaa ja poimivat siitä omat huomionsa, muodostavat oman näkemyksensä. Kun eri nenien havaintoja kootaan yhteen, suuret linjat alkavat hahmottua. Niitä trenditoimistot koostavat asiakkailleen yksityiskohtaisiksi raporteiksi.

Mitä tapahtuu ja miksi?
Mitä teemme tällä tiedolla?

Henkeäsalpaavan mielenkiintoista!

Palaan tähän aiheeseen tulevaisuuden(!) postauksissani.
Tässä muutamia fiilistelykuvia maistiaisiksi.

Viileetä ja kuumaa Lontoosta, ole hyvä!

 

 

Cool Hunting In London

History is quite ok, but he future is fascinating!

Last week I attended this course in trend forecasting at Central Saint Martins, the renowned college of University of Arts London.

Knowing what is just about to happen is vital for many companies, if not all.
Weak signals grow into megatrends, and sooner or later they affect the business.
Better be prepared.

So the companies track vigorously what is next culturally, economically, socially, politically, philosophically…

What are the trends in lifestyle?
What is important to people?
How will they use their time and money?

And what should we do with this information?

I am just thrilled, and will tackle the issue in my future(!) posts.

Here are just some inspiring photos to start with.
The Cool and The Hot from London, here you are!

Hoksauksia elämästä, ekat 10

Learnings in life in English below.

2014_10_19_Trasteveren untuvat_PHA

  1. Vain muutos on pysyvää. Se ei hirveästi välitä omista kaavailuistasi. Turha kuvitella muuta. Turha panikoida, kun se taas tulee.
  2. Villakangastakki on syysvaate. Suomen talveksi on syytä satsata takamuksen peittävään untuvaan.
  3. Rakkaiden ihmisten kanssa kannattaa viettää aikaa.
  4. Jos sanat ja teot ovat ristiriidassa, usko tekoja.
  5. Kalleinkin kashmir, merinovilla ja tekninen lämpötekstiili on halvempi kuin talven viettäminen Ranskan Rivieralla.
  6. Pidä verensokeri tasaisena. Älä käy tärkeitä keskusteluja juuri ennen lounasta.
  7. Jos se ei soita, se ei ole kiinnostunut. (Ei hukannut kännykkäänsä, ei kuolemankielissä hospitaalissa, ei pidä sinua liian hyvänä itselleen. Ei vain ole kiinnostunut.)
  8. Ihminen taantuu yöllä. Älä käy tärkeitä keskusteluja suden hetkenä.
  9. Kenenkään ei tarvitse muuttua toiseksi. Jos et kelpaa muille, etsi parempaa seuraa. Jos muut eivät kelpaa sinulle, sama pätee. (Omaa käytöstään voi toki tarkastella kriittisesti ja viilata, jos viilattavaa on.)
  10. Etsi oma ankkurisi. Ei kovin kaukaa.

Learnings In Life, part 1

1. For the Finnish winter you need a long down coat. Nothing else will do.
2. Invest in cashmere, merino wool, and technical underwear. Anything is cheaper than moving to French Riviera.
3. Spend time with your loved ones.
4. Words are just words, plans are just plans. Actions count.
5. If he does not call, he is just not that into you. (Not dying, not travelling, not lost your number, not thinking you are too good for him. Not interested.)
6. You deserve to be accepted the way you are. If not, find better company.
7. Keep your blood sugar level steady to avoid social damage.
8. Do not discuss important issues at night.
9. The only constant is change. Do not expect anything else. Be prepared.
10. Find your anchor.

Muistelemme tulevaisuutta


2014_09_21_Muistelemme tulevaisuutta_KUVA 45_PHA

K: ”…sillonko aloitti toimittajan(uransa), tietokoneet vasta tulivat toimituksiin. Ja Internet oli just keksitty, mutta siellä ei ollut mitään.”

: ”Muistan, kun Talentum perusti duuni.netin, ammattilaisten keskusteluyhteisön. Tuttavani oli perustamassa sitä. Lähetti mulle kutsun siihen. En osannut laittaa Internetiä päälle.”

 

Remembering The Future

K:”… when I started my career as journalist, the computers were only arriving at the office. Internet had just been invented, but it was empty.”

Me: ”I remember Talentum starting duuni.net, a community for professionals. My friend was involved, and he sent me an invitation. But I did not know how to put the Internet on.”

 

 

 

Kaikkien aikojen ajanhallintaoivallus

You have The Ultimate Time Management Tip in English below.

 2014_09_08_Ajanhallinta1_PHA_KUVA 36

 

Olen koko työelämäni ajan etsinyt vinkkejä ajanhallintaan.
Tiedäthän: miten järjestää hommat niin, että saa kaiken tehtyä.

On luettu opus jos toinenkin, klipsitty lehtileikkeitä, kuunneltu asiantuntijoita, alleviivattu bestsellereitä, niin jenkki- kuin kotimaisia.

On suunniteltu seuraava viikko perjantaina. On plänätty alkava päivä aamulla.
On tehty to do -listoja. On revitty to do -listat (= mitä pitäisi tehdä) ja korvattu ne will do -listoilla (= mitä aion tehdä).
On pyhitetty vireät aamupäivät ajattelulle ja iltapäivät häsälle ja ihmisille.
On niputettu sähköpostit kahteen erään päivässä.
On hahmotettu työtehtäviä yhtäältä niiden tärkeyden ja toisaalta niiden kiireellisyyden mukaan.
On nakitettu hommia muille, jos joku otollinen vaan on tielle sattunut osumaan.
On skipattu sosiaalinen media työaikana. On hypätty yli myös välipalat, vessakäynnit ja joskus lounaatkin, mokkapausseista puhumattakaan.
On kokeiltu palavereissa yhteen asiaan keskittymistä, on testattu myös multitaskausta.

Sama meininki vapaa-ajalla, jos sitä on sattunut jäämään.

Juuei, ei ole auttanut. Kauhee ressi!
En uskalla edes kuvitella, kuinka hankalaa tämä palapeli on perheellisille. Heillä kun väräjäviä osia on paljon enemmän.

Kunnes eräänä päivänä törmäsin kaikkien aikojen ajanhallintavinkkiin.

Oivallus on niin simppeli, niin itsestään selvä, että sitä alkaa heti epäillä.
Ja kuitenkin se on ainoa oikea.
Kaikki edellä listaamani on puuhastelua. Tässä ollaan nyt totuuden äärellä.
Ja se on tämä:

TEE VÄHEMMÄN ASIOITA.  

Juuri niin.2014_09_08_Ajanhallinta2_PHA_KUVA 25

Älä ole kaikessa mukana.
Keskity olennaiseen.
Päätä, mitä haluat saada aikaan nyt ja sano muulle ei.

Sano ei, vaikka
a) houkuttaa ja tekis mieli,
b) ei houkuta, mutta velvollisuus kutsuisi,
c) joku imartelee,
d) joku syyllistää tai
e) yliminä komentaa.

Me haluamme tehdä asiat hyvin. Asioiden hyvin tekeminen on työlästä, vaivalloista ja palkitsevaa. Asioiden kiireessä tuhertaminen on niin ikään työlästä ja vaivalloista – ja siitä tulee huono omatunto.

Siksi on valittava tarkasti, mille ryhtyy.

Jos siis on vaativa päivätyö, dosentuuri yliopistolla, hauvahamsterihevonen, ukko/akka ja liuta roudausikäisiä lapsia, iso talo remontissa, puutarha, vene ja kesämökki, väitöskirja tekeillä ynnä palvelutalosta karkaileva dementoitunut kantaäiti, ei kannata enää lähteä valmentamaan C-junnuja, vaikka seuran puheenjohtaja ilmestyisi kuin arkkienkeli Gabriel.

No mistä sitten tietää, mitkä asiat valita?

Itse aina silloin tällöin pysähdyn miettimään, millaista elämää haluan elää. Miltä toivoisin elämäni näyttävän kymmenen, viiden, kahden tai puolen vuoden kuluttua. Mihin toimiin minun on ryhdyttävä nyt, jotta elämäni kulkisi toivomaani suuntaan?

Entä mikä minua kiehtoo juuri tällä hetkellä? Mitä haluan tehdä rakkaudesta, mitä joudun tekemään pakosta? (Velvollisuudesta ei kuulemma pitäisi tehdä mitään, toim.huom.)

Millaiset ovat arvoni? Mikä on minulle tärkeää?

Sitten valitsen. Annan aikaa tärkeille asioille.

Kannattaa varautua siihen, että päätösten tekeminen sattuu, AUTS!
Joutuu sanomaan ei kivoillekin jutuille: kutsuille, matkoille, konserteille…
Ja joku on priorisointiini hyvin, hyvin tyytymätön, kovaan ääneen tai selän takana.

Silloin kannattaa muistaa, että valintaa tapahtuu aikapaineessa koko ajan joka tapauksessa.
Mieluummin teen sen tietoisesti, analyysin ja päätöksen tuloksena, kuin likisyyntakeettomana duracellsekoboltsina.

Ja kas, johan helpotti!
Yhtäkkiä tapaamisia on kohtuullinen määrä, paikasta toiseen siirtymiseen, syömiseen ja vessakäynteihin on aikaa, ehtii käydä lenkillä, peseytyminenkin onnistuu.
Meilejä tulee ja menee, homma on handulissa.
Ajattelulle on tilaa, eikä ihmisille tarvitse tiuskia vaikka äityvät rönsyämään aiheesta.
Rakkaita ehtii treffaamaan ja hoitamaan. Uni on rauhaisaa, eikä vatsa ole koko ajan kipeä.
Voi pitää jopa blogia!

Paljon voi saada, muttei yhtaikaa.
Peräkkäin se jo onnistuu!

Kiva, että valitsit lukea tänne asti.

2014_09_08_Ajanhallinta3_PHA_KUVA 27

Time Management Tip Of All Times

Ever since I started to work, I have struggled with time management:
How to accomplish everything?

And oh yes, I have read all the best sellers written on the issue.
How much time(!) have I wasted on to do and will do lists, tips on when to read your emails, how to plan your week/day, why to respect your biorhythm… You name it!

 Until I came across The Ultimate Time Management Insight.
It is so simple, so self-evident that it simply must be true.

Here it is:
DO LESS. 

Meaning: focus, choose carefully, do not get involved in everything that comes across your path or somebody wants you to do, do not try it all at the same time.
If your life is already full, do not squeeze in anything else. If you do, drop something old out.

 So how to know, what to do, what to focus on?

 Think of your values.
Think of your life, your goals, and your aspirations.
Think of what you enjoy and what you simply have to do.

Then make decisions. Choose. Prioritize.
Prioritize until it hurts!
(Oh yes, it WILL hurt, and you have to say no to nice things too, and somebody will protest. Just be prepared.)

And WOW: it really works.

Adieu hassle, bonjour zen!

Paluu tulevaisuuteen

Huomenna tää sit niinku menis niinku duuniin.

Back To Work…

…tomorrow.

Kuvan rakennus ei liity tapaukseen. Kuvan nainen ei liity tapaukseen. Kuvan työsuhde ei liity tapaukseen.

Kuvan rakennus ei liity tapaukseen.
Kuvan nainen ei liity tapaukseen.
Kuvan työsuhde ei liity tapaukseen.

 

Rypyt sileiksi

 

2014_08_07_Pyorahdys TrasteverssaB_PHA_

Haluan mankelin.

Varma keski-ikäisyyden merkki.
Sienestys, puutarhanhoito ja suurentava käsipeili ovat lastenleikkiä tähän verrattuna.

Huoh.

Wrinkled Face, Sleek Sheets

I want a mangle.

Can you imagine anything more middle-aged?
Mushroom hunting, gardening and magnifying mirror are just child’s play compared to the urge to have sleek sheets.
I am doomed.

Luckily, I do not have any space for it.
And wrinkled sheets are in fashion. (Ok, they should be linen, but who cares…)

I am saved!

 

 

 

Spontaani jatkopostaus hetkeen tarttumisesta

2014_07_27_Museo-Etrusco-3-W_PHAPäivän Helsingin Sanomatkin innostui työstämään hetkessä elämisen tematiikkaa.

Ideat leijuvat ilmassa, usein niihin tarttuu moni samaan aikaan.