Olen nyt täällä Lontoossa ja tältä se tuntuu

2015_09_12_Tower Bridgen lasilla_PHA_IMG_0801

Oppiminen on elämän tarkoitus.

Tarkennan hieman: oppiminen on yksi minun elämäni tarkoituksista.

Kun hommat alkavat sujua omalla painollaan, kun kaikki rullaa ennakoidusti, kun ei enää löydy uutta oivallettavaa, meitsi ikävystyy ja alkaa keikuttaa venettä.

Siksi irtisanouduin ja muutin Lontooseen pari viikkoa sitten.

Sitä saa, mitä tilaa.

Uutta on vyörynyt ylle niin, että päässä surisee. Aivot käyvät ylikierroksilla, ja iltaisin olen aivan töttöröö. Yhdeksän, kymmenenkin tunnin yöunet menevät ihan heittämällä.

2015_09_12_Houses of Parliament_BW_PHA_IMG_0994

ENSINNÄKIN KIELI.
Tein taannoin osan opinnoistani englanniksi, ja pystyn ongelmitta perehtymään mihin tahansa bisneskirjaan panematta edes merkille, luenko suomea vai englantia.

Arkienkku onkin sitten ihan oma juttunsa.

Yhtäkkiä tarvitsen sellaisia ilmauksia kuin suojatie (zebra crossing, jos on maalatut raidat – yleensä ei ole), kirjan selkämys (spine), viivytellä (linger) tai Herra on hyvä vaan ja menee edelleni jonossa, joudun tässä vielä kaivelemaan maksuvälineentynkää pohjattomasta käsilaukustani (Just go!).

Olin myös unohtanut, kuinka vaikeaa on ymmärtää vaikkapa intialaista aksenttia. Älä kerro kellekään, mut kolkyt prossaa menee ohi tässä vaiheessa.

Olen hitaampi ja tyhmempi vieraalla kielellä.

2015_09_12_Look both ways_PHA_IMG_1051

TOISEKSI LIIKENNE.
2015_09_12_Jalankulkija odottaa_PHA_IMG_1006
Kun on semmoiset 46 vuotta harjaantunut tarkkailemaan oikeanpuoleista trafiikkia, on liki mahdotonta intuitiolla oivaltaa, mistä autot, bussit ja pyörät risteyksessä ilmaantuvat.

Etenkään kääntyvää liikennettä en kerta kaikkiaan hahmota.

Säännötkin ovat toiset kuin kotimaassa: valottomassa risteyksessä kääntyvän liikenteen ei näköjään tarvitse väistää suoraan kulkevaa jalankulkijaa.

Kun ihmisiä on paljon, se menee joka ensin ehtii. Kohteliaat eivät pääse koskaan perille.

En silti kulje punaisia päin, vaikka kaikki muut niin tekevät.
Säkällä selviän hengissä valoja noudattamalla.

KOLMANNEKSI KOTI.
Suomessa asun yksin. Täällä kämppiksiäni ovat brittiläinen miespari sekä rehevä, poskisuudelmiltaan ja volyymiltään antelias meksikolainen IT-guru, jonka oikea koti on 2015_09_12_Maitopullot kotiovella_PHA_IMG_1056Hollannissa.

Maito tulee pulloissa ovelle kolmasti viikossa.
Myös kananmunille on kotiinkuljetus.

Ja sitten on ne kaikki muut jutut, jotka toisten ihmisten kodeissa ovat hass noh, siis eri tavoin. Täällä on esimerkiksi siistiä!

NELJÄNNEKSI TYÖ.
En osaa vielä juuri mitään. Potentiaalia toki on, ja se odottaa aivan pinnan alla päästäkseen pätemään.

Toistaiseksi kuitenkin joudun kysymään reittiä neukkariin ja onko sim-kortissani pin-koodi ja ettekö te koskaan nuku.

Minusta on tällä hetkellä enemmän häiriötä kuin hyötyä. Lienee normaalia, kun on ollut vasta viikon mestoilla. Silti olen hieman turhautunut, ja omatunto soimaa. (Pöljä!)

Mainittakoon myös, että duunikoneen näppis on erilainen kuin tämän himaläppärin. “Mistä löytyy kysymysmerkki€%&)/:*?”

Kollegoinani on engelsmanneja, italialainen ja argentiinalainen.
Asiakkaita on kymmeniä, ei viittä miljoonaa, kuten kotona. Heidän juurensa ovat maailman eri kolkissa ja ihonvärinsä mitä tahansa vaaleanpunertavan ja tummapaahtoisen mokan väliltä.

Oppimiskokemuksena, ammattimielessä tämä on just nappiin, juuri mitä lähdin hakemaan.

Summaten: olen aivan liekeissä, ja se on mahtavaa!
(Ja vähän HUI!)

2015_09_12_Nakyma Thamesille tyomatkalta_PHA_IMG_0982

Töihin kävelen puolessa tunnissa. Maisemissa ei ole valittamista.


First Impressions After My Big Move

I moved to London two weeks ago.

Everything is different from home: language, traffic, house, work, people…

Moving to another country, to a new setting, is an ultimate learning experience.

So is starting in a new work environment. Even the keyboard is different, and I must be helped with finding the negotiation room.

My brain is on fire.
I need ten hours’ sleep every night.

And I am just loving it all!
(Except when I am just a little bit, like, OMG!)

Täysorpo lapseton vanhapiika ratkaisee

Major decision in English below.

2015_08_14_Kisu1_IMG_0244_PHA

Teemme lukemattomia valintoja joka päivä.
Osa niistä on pieniä (ostanko tänään reilua kauppaa vai perus-chiquitaa), osa keskikokoisia (vuokraanko asunnon Töölöstä vai Kalliosta), osa suuria (kosinko Mattia vai Teppoa – vai sittenkin Seppoa ).

Yksi suurista valinnoista on klassikko: jäädä vai lähteä.

Tässä risteyksessä olemme useammin kuin tiedostammekaan, oikeastaan joka hetki.
Yleensä jäämme. Muu olisi… noh… liian vaivalloista. Jäisi valintoja vatuloidessa elämä elämättä.

Ja sitten joskus, intuition ja järjen, alitajunnan ja yliminän, velvollisuudentunteen ja nautinnonhalun, vapaudenkaipuun ja pankkitilin käymän reippaansorttisen neuvottelun tuloksena teemme päätöksen lähteä.

Kuukausien, ehkä vuosien itsetutkiskelun jälkeen vastaus on yhtäkkiä selvä.

Ei epäilystäkään.

On tullut aika.

Tällä viikolla irtisanouduin vakituisesta työpaikasta hyvässä yhtiössä.
Syksyn vietän harjoittelijana lontoolaisessa bränditoimistossa.

Sitten katson, mitä tapahtuu.

Sydän liputti tähän suuntaan jo aikoja sitten. Pää ei tuolloin vielä uskonut.
Koska turvallisuus. Koska mukavuudenhalu. Koska epäilys. Koska raha. Koska HUI!
Koska työterveyshuolto. Koska piiiiitkät lomat. Koska jos-en-osaakaan-oikeasti-mitään. Koska kuukausipalkka. Koska KÄÄK!

Palattuani vuorotteluvapaalta liki tasan vuosi sitten alkoi − odotetusti − iso mylly pyöriä pääkopassa.

2015_08_14_Kisu2_IMG_0245_PHA

Lopulta karuselli kiteytyi seuraaviin pointteihin.

  1. Olen täysorpo lapseton vanhapiika. Minulla ei ole äitiä, isää, puolisoa, lapsia, ei edes koiraa tai viherkasveja.
    Vaikka elämässäni on paljon rakkaita ihmisiä, ei kenellekään ole päivän päälle väliksi, mitkä kulloinkin ovat koordinaattini.
    Helsinki, Lontoo, Antarktis, Saturnus − aivan sama.Kun asian flippaa ympäri, kysymys kuuluu: ”Miten aion tuon vapauden käyttää?” 
  2. Minun intohimoni ja työpaikkani tarpeet eivät enää kohtaa.
    Olen hyvä työssä, jota en halua tehdä. Ei ole näköpiirissä hommaa, joka saisi minut todella tikittämään.
    Firma ja minä rakastamme yhä toisiamme, mutta olemme kasvamassa eri suuntiin. Yhdessä kitkuttaminen ei olisi reilua kummallekaan. Minusta tulisi katkera, kyyninen, motkottava muija.
    ”Tää-on-niin-tätä-aina-tätä-samaa-tota-on-jo-kokeiltu.”

    Tämmönen.

    Siksi jääminen olisi itse asiassa suurempi riski kuin lähteminen.
     
  1. Minulla on kaksi yliopistotutkintoa, yli 20 vuoden kelpo työkokemus ja velaton asunto.
    Todennäköisyys, että oikeasti (tämä ei ole metafora) joutuisin siltojen alle imuuttamaan huumeita ja myymään itseäni, jos jollekulle vielä kelpaa (”Aika tavaran kaupittaa”, totesi tähän kollega), on mitätön.
  2. Keski-ikä. Yhteiskunta on menossa sitä rataa, että jäänen eläkkeelle seitsemänkymppisenä. Semmonen neljännesvuosisata jäljellä.
    Olen siis työelämäni puolivälissä. Ei ole pysähtymisen tai jäähdyttelyn aika.Juuri nyt on oikea hetki päivittää osaaminen.

YKSI MENOLIPPU SEIKKAILUUN, KIITOS!

Millaisia kokemuksia Sinulla on elämän tienristeyksistä, valinnoista, hyppäämisestä? Kannattiko?
Parasta vai pöljintä ikinä?
Liity kernaasti fundeeraamaan, näpy näpy oheiseen kommenttikenttään!

2015_08_14_Kisu3_IMG_0243_PHA

I Just Bought A One-way Ticket To Adventure

A dozen times in life, you find yourself in a major crossing.
Which path to choose?

I stood there for three years, my intuition insisting, nagging, persuading.
Finally
 my reasonable brain got it too.

It was time to go.

This week I resigned from my steady job in a good company, with the loveliest colleagues, superb boss, steady paycheck, long holidays… and the food is great too!

I bought a flight to London, and will spend this autumn as a trainee in a renowned brand design company.

What happens in January?

I do not know.

Isn’t that just brilliant!?

Harjoitustyöt itsen kuvastimena, arvosana 4,5

Past and future in English below.

 

Harjoitustoiden otsikot yhdessa kuvassa

Olohuoneeni arkeologisissa kaivauksissa löysin nivaskan opiskeluaikaisia harjoitustöitä.
Tämä valikoima muinaisia hengentuotteita tarjosi mainion matkan 25 vuoden taakse!

Kun katson näitä otsikoita ja tiedän, miten polkuni sittemmin on kulkenut, voin vain kummastella − niin looginen on ollut reitti tähän päivään.

No okei, purjeveneveistämön toimitusketju on ehkä vähän ulkona… tai ei lopulta sekään! Tapanani on yhä tiirailla prosesseja sillä silmällä, fundeeraten, miten niitä voisi vähän virtauttaa.

Tunnistan siis harkkatöistä hyvin taannoisen itseni ja kiinnostuksen kohteeni. Samat jutut saavat tikittämään tänäkin päivänä.
Olen ytimeltäni sama nyt kuin parikymppisenä. Itse asiassa täpisen samoista kuvioista kuin vekarana.

Se pieni tyttö tiesi, mistä tykkäsi. Nyt isona tyttönä aion kuunnella sitä tarkasti.

Kaivoin historiaa, ehkä löysinkin tulevaisuuden!

 

 

What My Past Exercises Tell Me Today 

I found a bunch of old assignments that I had prepared for my journalistic and engineering studies about 25 years ago. 

It amazes me how logical my path has been from those times until today!
I also take notice that what interested me then, still makes me tick. 

The past loves are good to remember, when planning the future.

Hoksauksia elämässä, osa 2

Learnings in life in English below.

 08_01_2015_Pelastusverkko enkeleille_PHA

Mietipä kaikkea hyvää elämässäsi. Lapsia ja muita rakkaita, lämpimiä hetkiä läheisten kanssa, kaunista kotia, hyötypuutarhaa, duunia, demokratiaa, hyvää kuntoa, sunnuntaiulkoilua.

Huomaatko kaavan?

Hyvät jutut elämässä pitää itse järjestää.

Kohtalo heittää eteen lähinnä hankaluuksia.
Hyvää elämää ei pidä laskea sattuman varaan.

Learnings in life #2 

The Good, The Lovely, and The Beautiful in life is DIY stuff.

The fate is not too benevolent.
It mainly throws obstacles on your way.

 

 

Menestymättömyyden hinta: 0 e

Resolving money and success in English below.

2015_01_09_Asia_decor_PHA

 

Aina silloin tällöin löydän itseni jonkinlaisen ura-angstin kourista. Pitäisi olla menestyneempi. Tai siis ”menestyneempi”, ihan klassisin, kyseenalaistamattomin mittarein.

Tästä tuskastuneena yllyin sormiharjoituksiin.

Tilanne 1

Palkkani on X euroa kuukaudessa.
Teen töitä sovitusti 37,5 tuntia viikossa.
(Toim.huom. Koko urani – tai oikeammin työelämäni– ajan työaikani on ollut tuon vajaat 40 tuntia, nyt vain ensimmäistä kertaa pysyn siinä.)

Tässä yhtälössä verojen jälkeinen palkkani on Y euroa tunnissa.

Tilanne 2

Kuvitellaan, että ”menestyisin” eli vaihtaisin vaativampiin hommiin. Oletetaan, että palkkani likimain kaksinkertaistuisi tämän muuvin seurauksena.

Samalla lisääntyisi työmäärä, arvelisin että noin 60 tuntiin viikossa.
Ja verot, maksaisin niitä tietenkin suuremmalla prosentilla.

Tässä tapauksessa verojen jälkeinen palkkani olisi… näpy, näpy, näpy, ruks, ruks, ruks… tadaaa… Y euroa tunnissa!

Siis eurolleen sama kuin ennen ”menestystä”.

Mitä tästä pitäisi päätellä?

 

 

Price of Unsuccess = 0 €

Every now and then I feel I should be more successful.
Or ”successful”, career-wise, in a very traditional, one-dimensional way.

 OK.
Let’s assume I get a more demanding job with a bigger salary, let’s say, almost double what I get now.

More responsibility also means much longer hours.
Upgraded paycheck means somewhat higher tax rate.
 

Quick calculation… 

Result: my hourly wage after taxes NOW is exactly the same it would be AFTER possible career advancement.

I do not yet know what to do with this discovery. But it surely is interesting!

Strömsössä, piilossa, aitan takana

Main text in English below, and shortly on pics, too.

Kätten työt eivät aina tule kaavaillusti käyttöön.
Syitä riittää: vaate on liian iso/pieni, kinnaa-hiertää-kutittaa, materiaali osoittautuu liian herkäksi suunniteltuun käyttöön, lahjan saaja ei sit kuiteskaan oikeesti tykkää, kangas ei kestänytkään pesua…

Summa summarum: tekeminen oli kivaa, lopputulos kammottava.

Kokosinpa oheen muutamia aikaansaannoksia, jotka ovat ansainneet paikan muistoissa, eivät kaapissa.

Selitykset kuvateksteinä, klikkaa fotot auki.

Hankkeiden Strömsö-indeksit keskimäärin:

  • prosessit 7
  • lopputulosten tekninen laatu 8
  • lopputulosten toiminnallinen laatu 6
  • mielihyvä 6,5.

Needle(ss)work Revelations

Handicraft is not always handy, just crap.

For diverse reasons, what you thought would be an amazing outfit, just ends up hidden in your closet’s darkest corner.

Here I have gathered some stuff that, despite good intentions, has not been a success story.

Muistelemme tulevaisuutta


2014_09_21_Muistelemme tulevaisuutta_KUVA 45_PHA

K: ”…sillonko aloitti toimittajan(uransa), tietokoneet vasta tulivat toimituksiin. Ja Internet oli just keksitty, mutta siellä ei ollut mitään.”

: ”Muistan, kun Talentum perusti duuni.netin, ammattilaisten keskusteluyhteisön. Tuttavani oli perustamassa sitä. Lähetti mulle kutsun siihen. En osannut laittaa Internetiä päälle.”

 

Remembering The Future

K:”… when I started my career as journalist, the computers were only arriving at the office. Internet had just been invented, but it was empty.”

Me: ”I remember Talentum starting duuni.net, a community for professionals. My friend was involved, and he sent me an invitation. But I did not know how to put the Internet on.”

 

 

 

Yhdentymisiä Euroopassa

Sorry, too incredible to be translated.
But the story involves eskimos and ewoks, disloyal friends, united Europe, and Google Translator.

20110911_Pilvien_paalla_paistaa_aurinko_PHA

Piipahdin taannoin Berliinissä ja majoituin kaverini Hugon luona.

Tunnen kundin jokseenkin etäisesti, duunin kautta ollaan tavattu pari kertaa. Viisikymppinen itävaltalainen muotisuunnittelija, joka on disainannut staroille pukuja punaiselle matolle. Nyttemmin erilaisissa design-hommissa jo sellaiset kaksi vuosikymmentä.

Hugo on parisuhteessa italialaisen Marcon kanssa. “Ollaan oltu vuosi yhdessä, se on paljon näissä piireissä.”

Marco on muotialalta hänkin, vastikään saanut potkut, kun kehitti burnoutin 80 viikkotunnin työtahdista.
Hauska heppu, mainio kerrassaan: “Olet meille eskimo!”

Illalliselle seuraan liittyi Georg, saksalainen, isä Turkista. Sekalaista työhistoriaa, nyt vastaa pienen kamariorkesterin hallinnosta. Sai kenkää henkilökemiallisten ongelmien vuoksi ja odottaa innolla sopimuksensa päättymistä.

Ja vielä Angelo, italialainen niin ikään, eksentrikko. Myy tavaratalossa huippumuotia, jota minulla ei olisi varaa edes hypistellä.
Ynnä piskuinen piskinsä Luna, joka on aivan Tähtien sodan ewokin näköinen ja jota Angelo muistaa potkulla silloin tällöin.
Angelon poikaystävä on kuuromykkä venäläinen (ei paikalla), jolle yritetään saada oleskelulupaa huonolla menestyksellä.

Seuraa vilkasta, polveilevaa illalliskeskustelua eurooppalaisilla kielillä.
En saa sanaa väliin, eikä ketään oikeastaan kiinnosta. Siinä vaiheessa kun olisin saanut ajatukseni muotoiltua, ollaan jo aivan muualla. Tässä seurassa olenkin rauhallinen, tasainen ja hidas.
Kääntelen päätä sinkoilun tahtiin, toisinaan keskittymiseni herpaantuu ja huomaan etten enää kuuntele, katselen vain kuvia.

Ja sitten, aivan yllättäen, Angelo kääntyy puoleeni näkemystäni tivaten, kokemastaan yhä järkyttyneenä:
“Jos kutsuu parikymmentä ihmistä kotiinsa seksijuhliin, onko normaalia, että yksi vieraista yrittää varastaa sun poikaystävän?”

Siis tämän samaisen venäläisen kuuromykän.
Siis Google Translatorin avulla.

Öööö.

Ööööööööööö.

“Vaikea sanoa, mikä on normaalia tuossa yhteydessä.”

Jossakin vaiheessa tyypit tajusivat lähteä. Isäntäväki siivoili mestat. Ennen nukkumaanmenoa kysyivät huomaavaisesti, haluanko liittyä heidän kanssaan polttamaan savukkeen.
Istuivat tummenevassa illassa ikkunalaudalla, iso akkuna ammollaan, katselivat hiljenevää katua.

Ja minä torkahtelin sohvalla, 1500-luvulla rakennetussa talossa, entisen hikipajan tiloihin remontoidussa loft-asunnossa, ja mietin, onkohan nurkissa luteita.

Tämän illan saan kirjata muistojeni joukkoon kiintoisana kurkistuksena aivan toisenlaisiin elämiin, ennen kuin vetäydyn (tulevalle) siirtolapuutarhamökilleni (tulevan) labbikseni kanssa kuvittelemaan, että (tuleva) riippumattoni on koko maailma ja vain puutarhanhoito on tärkeää.

Nimet muutettu, kansallisuuksia tuunattu.

 

 

Paluu tulevaisuuteen

Huomenna tää sit niinku menis niinku duuniin.

Back To Work…

…tomorrow.

Kuvan rakennus ei liity tapaukseen. Kuvan nainen ei liity tapaukseen. Kuvan työsuhde ei liity tapaukseen.

Kuvan rakennus ei liity tapaukseen.
Kuvan nainen ei liity tapaukseen.
Kuvan työsuhde ei liity tapaukseen.

 

Rypyt sileiksi

 

2014_08_07_Pyorahdys TrasteverssaB_PHA_

Haluan mankelin.

Varma keski-ikäisyyden merkki.
Sienestys, puutarhanhoito ja suurentava käsipeili ovat lastenleikkiä tähän verrattuna.

Huoh.

Wrinkled Face, Sleek Sheets

I want a mangle.

Can you imagine anything more middle-aged?
Mushroom hunting, gardening and magnifying mirror are just child’s play compared to the urge to have sleek sheets.
I am doomed.

Luckily, I do not have any space for it.
And wrinkled sheets are in fashion. (Ok, they should be linen, but who cares…)

I am saved!