Hän on syntynyt! (Koska nytku.)

The birth of my biz baby in English below.

2016_05_06_BLOGI_Haraldin liitupiirros 1_PHA_IMG_6962

Olen odottanut pitkään. Kolme, neljä vuotta, ehkä kauemminkin.

Nyt hän on vihdoin syntynyt! Hän sai saman tien jo Y-tunnuksen.
Hän ei kuulu kirkkoon, mutta kylläkin kaupparekisteriin ja pian myös ennakkoperintä- ja arvonlisäverovelvollisten rekisteriin.

No mitä ihmettä?

Onpa mimmi nopea käänteissään!

Vastahan irtisanoutui, pyrähti Lontooseen, palasi tyytyväisenä joskin matti kukkarossa, sai pyytämättä ja iloisena yllätyksenä vakituisen työpaikan ja nyt, kolmen kuukauden jälkeen, onkin ottanut ja lähtenyt ja perustanut oman puljun!?

Jotakin logiikkaa, muikkeli!

Olen miettinyt oman yrityksen perustamista vuosien ajan ihan joka päivä. Vähän 2016_05_06_BLOGI_Hellen liitupiirros_PHA_IMG_6970samaan tapaan kuin rakastuneena: tovin voi keskittyä muuhun, sitten taas mieli karkaa puhaltelemaan unelmanhöytyviä.

Viime aikoina olen tihentyvään tahtiin yllättänyt itseni tuunaamasta liikeideoita, ynnäämästä laskelmia, haarukoimasta hinnoittelua, punnitsemasta verkostojeni tiheyttä, jututtamasta yrittäjän tielle lähteneitä tuttuja ja tuntemattomia, generoimasta fantsuja nimiehdareita.

Odottamasta täydellistä tähtien asentoa.

Vaan eihän sellaista tule!

Kropan takuu meni umpeen nelikymppisenä, kuten kaikki tuon virstanpylvään ohittaneet hyvin tietävät.
Äitini menehtyi 57-vuotiaana, isäni 64-vuotiaana.
Muutakin sukua ja tuttavapiiriä viikatemies rapsuttelee. Välillä tulee huteja, toisinaan täysosumia.

Princekin heitti korkkarit hittoon, nuori mies! Höh.

En voi odottaa!

Ei ole mitään sitkua. On vain nytku.

Siksi päätin − siis nimenomaan päätin − uskaltaa lähteä jahtaamaan omempaa juttuani. Riitti muistaa tämä postaukseni puolentoista vuoden takaa.

Itsestään selvää, sitten lopulta.

(Piirrokset Hellen ja Haraldin.)

 

2016_05_06_BLOGI_Haraldin liitupiirros 2_PHA_IMG_6965

My biz baby is born! 

I have been thinking of starting my own business for years and years and years.

Waiting for the right moment. 

It never comes, of course.

It is a matter of decision: THIS is The Moment. 

I re-read this blog post of mine, from 17 months back.
Everything is crystal clear, now that I think of it.
So I quit my new job after three months and filled in the registration form. 

Looking forward to the unlimited future with my newly born limited company! 

(Drawings by Helle and Harald.)

 

Miksi en jäänyt Lontooseen?

Why did I not stay in London? In English below.

2016_04_16_View2 from London Eye_PHA_IMG_5981

Antti Holma muuttaa Lontooseen, kertoo Hesari. Olen pikkuisen kateellinen.

Ihmiset ovat kyselleet, miksi en jäänyt metropoliin.
”Se ei sitten toiminut, se Lontoo?”

Kyllä se toimi, justiinsa niin kuin pitikin!

Valitsin lähtemisen, koska toinen vaihtoehto oli niin sanottu mukava elämä.
Tuttu duuni, tuttu tapa asua, tutut ihmiset, tutut maisemat, tuttu kieli, tuttu liikenne, tuttu valuutta, tuttua kaikki tyynni.

Olin vaarassa sammaloitua.
Sammaloitumista seuraa katkeroituminen. (Tsekkaa taannoinen stoorini täältä.)

Lontoossa minua odottivat uusi duuni, uusi tapa asua, uudet ihmiset, uudet maisemat, uusi kieli, uusi liikenne, uusi valuutta, uusi kaikki.
Se oli hyvä. Inspiroivaa! Uuvuttavaa! Huimaa! Tajuntaa laajentavaa!

Mutta.2016_04_16_Building site_PHA_IMG_6357

Lontoo on tosi, tosi kallis.
En keksi, miten taloudellisen yhtälön voisi siellä saada toimimaan.

Erityinen kipukohta on asuminen. Postasin aiheesta täällä, Yle kirjoitti samasta tänään.

Itse maksoin 1400 euroa kuukaudessa pienestä huoneesta ja kylppäristä kivassa asunnossa mukavalla alueella kävelymatkan päässä keskustasta, kämppiksinä isäntien lisäksi vaihtuvaa porukkaa, kaikki hyviä tyyppejä toki, silti omat säätönsä tässä turhankin sosiaalisessa järjestelyssä.

Helsingin-asunnosta saamani vuokra kompensoi hieman. Siitä huolimatta jäljelle jäi sievoinen summa pulitettavaa, liikaa, sillä minulla ei ollut pennin hyrrää tuloja. Syömiset sun muut elämisen kulut vielä päälle.

Kyllä siinä pankkitili tehokkaasti hupenee ilman sen kummempaa antautumista Oxford Streetin transaktionaaliselle hedonismille.

Saadakseni likimainkaan saman elintason – tai oikeammin elämäntyylin – kuin täällä kotona, minun olisi pitänyt tienata rapiat 10 000 euroa kuukaudessa.

Koulutuksellani ja kokemuksellani olisin kyllä voinut saada jobin, jossa kompensaatio on tuota luokkaa.
En kuitenkaan olisi voinut menestyä niin paineisessa hommassa.

Toimisto on toimisto on toimisto, excel on excel on excel kaikkialla.
Minulla ei riitä niin paljon poweria, että hommassa olisi jokin pointti.

En valitse (enää) elämää, jossa paiskin duunia 60–80 tuntia viikossa. Kokeiltu on, ei kannata.

Lopen uupunut ihminen ei nauti, edes Lontoosta.

 

2016_04_16_Kulissit pystyssa_PHA_IMG_3271

Why Didn’t I Stay In London?

I have noticed myself missing London lately.
Some friends have wondered why I did not stay.

Simple.
I am not wealthy enough.

Here in Helsinki, I live alone in a lovely 50 m² flat, in a nice area, 20 minutes’ walk from the very centre of the capital.

In London, I should earn well over 10 000 euros per month to have the same standard of living.

Not impossible to get such a job.
Definitely impossible to keep such a job.

I would be miserable working 60–80 hours a week.
(Been there, done that, quit it.)

Living in Helsinki, loving London is the way to do it.

2016_04_16_Thames from London Eye_PHA_IMG_5988

 

 

Mies, en kosi sinua tänään

Sorry, no marriage proposals on this leap day.

2016_02_29_Karkauspaivan_neito_PHA_IMG_0856

 

Karkauspäivä on ompeluun hurahtaneelle vanhalle-Pialle aina huikea mahdollisuus!

Nyt ovat kaapit kuitenkin täynnä kankaita jo ennestään. Riittävät hyvin seuraaviksi neljäksi vuodeksi.

En siis taida ottaa riskiä, että joku vastaisi myöntävästi.

Sori.

 

 

 

Huomenna Suomi

Bye bye London in English below.

2016_01_31_Shaken_view Waterloo Bridge_PHA_IMG_5925

Lontoon-seikkailuni on tällä erää päättynyt. Lennän huomenna maanantaina Suomeen.

Ylihuomenna aloitan mainion duunin, joka tupsahti eteeni liki pyytämättä ja aivan yllättäen.

Olen iloinen ja kiitollinen, että

  • kohtalo soi minulle näin hienon kokemuksen, tosin taisi omilla ponnisteluilla olla siinä myös jokin rooli
  • saan oman arkeni, oman kotini, astiani ja ompelukoneeni takaisin
  • työkuvio lutviutui kuin itsestään jo ennen kuin ehdin toden teolla ruveta ahdistumaan toimeentulosta
  • näen pian Suomi-ihmisiäni fyysisesti, en vain virtuaalisesti.

Lontoo-postaukset eivät kuitenkaan pääty tähän – ne vain siirtyvät imperfektiin.

 

Home, Sweet And Sour

I am flying back home tomorrow.
My adventure in London has come to an end for the time being.

I am glad to get my ordinary life back.
I am also sad, upset and restless.

Missing my London, my love already!
And my London people.

WAAAAAAAAHHHHH!

Nostokurjista ja muuttolinnuista

Loving the courage of Londoners in English below.

2016_01_31_Nosturit_Thamesin rannalla_PHA_IMG_5314

Kun kohotat katseesi Lontoossa, näet aina lentokoneen ja nosturin.

Näet monta nosturia.

Eräänäkin sunnuntaina pysähdyin keskelle Blackfriars Bridgeä. Silmäilin ensin pitkin Thamesia itään, sitten länteen. Tuolla 180 asteen matkalla laskin 40 nostokurkea kuikuilemassa korkeuksiin.

Täällä tapahtuu.

2016_01_31_Nosturit Lambethissa_PHA_IMG_1557Rakenteilla näyttää olevan sekä toimistoja että luksusasuntoja. Lukaalit menevät raharikkaille arabeille, kiinalaisille, venäläisille.

Kroisosten lisäksi muutakin tulijaa pukkaa siinä määrin, että paitsi pytingit, myös asuntojen hinnat ovat nousseet pilviin. Lontoolaisia ja sellaiseksi halajavia tämä syystäkin harmittaa.

Asuntojen hintakehitys on jo ajanut normi-ihmiset bunkkaamaan tunnin tai parin päähän työpaikaltaan.

Päivittäin pendelöidään ensin lähijunalla, sitten metrolla. Vaunuissa tyypit seisovat kuin sillit suolassa. Hikistä, pöpöistä, yllätyksille altista ja laskee elämän laatua merkittävästi.

Kukaan ei oikeastaan asu yksin. Kustannuksia jakamassa täytyy olla perhe tai liuta kämppiksiä. ”Flat share” tuttujen tai tuntemattomien kanssa on ennemminkin välttämätön paha kuin varta vasten valittu liberaali elämäntapa.

Jos asut Helsingissä, ynnäilepä tovi asumisesi kustannuksia. Pohdi kotisi varustelua, kuntoa, sijaintia ja etäisyyttä työpaikkaasi, palveluihin ja ydinkeskustaan. Mieti, mitä maksoit kämpästä ja paljonko sinulla on lainaa tai minkä verran varaat varoja vuokraan kuukausittain.

Kerro tämä luku kolmella, tai vähintään 2,5:llä. Sen verran pulittaisit vastaavasta asumisesta Lontoossa.

Ja ei, palkkapussisi ei olisi vastaavasti samalla mitalla muhkeampi.

Helsinki, tuo edullisen metropoliasumisen onnela.

2016_01_31_Blackfriars Bridge nosturit_PHA_IMG_1900


Ah, They Are So Brave, Those Londoners

Whenever you gaze the horizon in London, you see dozens and dozens of cranes.

They are building either offices or luxury apartments for high-net-worth individuals, most probably Arabs, Chinese, and Russians.

The Londoners are not happy about this.

These foreigners occupy their London homes just for some weeks every now and then. Most of the time the flats lie empty.

So sad! You do not get vibrant, lively and joyful neighbourhoods with empty blocks of houses.2016_01_31_Nakyma_Gherkinista_nosturit_PHA_IMG_2372

These wealthy cosmopolitans as well as the constant flow of ordinary persons coming to work in London raise the housing prices. Normal people just cannot afford them and have to move to the outskirts of the city.

Several hours’ commute is a daily curse in a Londoner’s life. Very unpleasant, very hazardous, makes you very unhappy.

Not to mention sharing flats with people you do not even know.
Nobody really lives alone.

Inhabitants of Helsinki keep complaining about the high cost of living. Well, to have the same standard in London, each of us should triple the price we pay for our homes in the Finnish capital.

I just do not know how they do it, those brave Londoners.

WYSINWYG

What you see is not what you get, below in English.

2016_01_24_Auto hopeinen peite_PHA_IMG_4023

Oivalsinpa tässä juuri jotakin.

Minullahan ei ole lapsia, kumppania eikä enää äitiä tai isää.

Minulla ei myöskään ole työpaikkaa, eikä ole tullut moneen kuukauteen palkkaakaan, ei myöskään sen kummempia korvauksia.

Ikää ja ylipainoa sen sijaan on jonkin verran.

Viiden kuukauden aikana tulen yöpyneeksi noin kymmenessä eri paikassa, kämppiksinä kutakuinkin 25 ihmistä eri maista ynnä yksi koira.

Olen siis täysorpo lapseton vanhapiika, lihava, keski-ikäinen nainen, työtön, koditon ja köyhtyvä.

Fiilis on vaan aivan mahtava!
Akuutit ulkoiset olosuhteet eivät suoraan määrää sisäistä todellisuutta.

Luulen, että toivolla on asian kanssa jotakin tekemistä.

Ehkä myös itsetunnolla.
Ystävillä. Huumorilla. Terveydellä. Auringolla. Riittävällä unella ja hyvällä ruoalla.

Kaikilla niillä herkuilla, joita elämä jatkuvasti tarjoaa.

Loistokeissi.

 

Behind Attributes

I just realised something.

I am a childless orphan spinster, unemployed, middle-aged and overweight woman, homeless-ish and getting poorer and poorer every day.

And so very, very happy, full of energy and joy!

The circumstances do not directly determine the inner self.

I assume hope has something to do with it.

And health. The sun. Friends. Sleep and food.

Enough sleep and good food.
Main issues covered.

“On tää niin kamala tää Lontoon talvi, vinku vinku vinku!”

Why Londoners should not complain about weather, in English below.

2016_01_23_Miserable January_PHA_IMG_5743

Lontoolaisilla on jokin päähänpinttymä kotikaupunkinsa ilmaston surkeudesta. Juuri nyt tammikuu on ilmeisesti jonkinlainen kaiken surkeuden tiivistymä.

Valittaminen tuntuu olevan jonkinlainen identiteettikysymys. Reaalista pohjaa en siihen oikein löydä.

“Hrrr, on niin kylmä, aivan hirveetä!”
Niin.
On viisi astetta plussaa. (Celsiusta, ei kelviniä, toim.huom.)
Mitäpä jos lenkillä vaihtaisit nuo shortsit vaikkapa verkkareihin.
Ja lisäisit roiskeläppäsi alle paksummat sukkahousut. Esimerkiksi 80 denieriä voisi olla passeli.
Takissa on tossa edessä toi mekanismi just siksi, että sen voi sulkea.
Hansikkaat? Päähine? Kunnon kengät ballerinojen tilalle? Huivi kaulaan lämmön, ei trendipetteriyden vuoksi?

“Aina vaan sataa, kerrassaan kamala tammikuu, oon aivan depiksessä, on niin pimeetäki.”
Niin.
Olen ollut täällä kolmesta tammikuun viikosta nyt kaksi. Muutaman kerran on ripsaissut. Sateenvarjo olisi ollut tarpeen vain moitteettoman meikin suojaamisessa.
Aurinko on horisontin yläpuolella aamukahdeksasta puoli viiteen, ja se saattaa jopa mollottaa pilvettömältä taivaalta.
Ongelma oli…?

Millään ei jaksais tämmöistä vinkumista.

Hankkikaa kuulkaa vähän perspektiiviä.
Mites olis tammikuinen Helsinki – Tohmajärvi – Inari -rundi noin alkajaisiksi?

 

Vaikea on routakansan tyttären ymmärtää. Kuva syyskuulta.

Vaikea on routakansan tyttären ymmärtää.
Kuva syyskuulta.


What Is Wrong With London Winter Weather?

Well, nothing!

The Londoners keep complaining about it.
A Finn cannot understand why.

The sun shines, your car spent night outside and is immediately ready to use, you will not break your hip/wrist/ancle for sliding on slippery streets.

Get real!

Or if you just do not get why I am fed up with the pampered Londoners whining, try visiting Finland in January.

Start with Helsinki.
Then maybe all the way up to northern Lapland.

There. Some perspective.

2016_01_23_Miserable January_2_PHA_IMG_5741

Väläys Lontoosta, numero 9

Jouluksi kotiin.
Lontoosta löytyi käypä neuvo siihenkin.

Flash From London #9

Back home for Christmas.
Got some advice before leaving the island.

2015_12_21_Caution_left traffic_PHA_IMG_4778

 

Ihan vaan arkinen hälytys Lontoossa, Herran kukkarossa

Emergency alarm in English for you below.

2015_12_19_Tube Station Emergency_PHA_IMG_4605

Pariisin iskujen jälkeen Lontoo on ollut todella herkkänä turvallisuuden suhteen.
Poliiseja partioi autoissa, jalan, sekä pyörän että ratsun selässä.

Julkisisissa rakennuksissa, liikkeissä ja yrityksissä vakavat vartijat silmäilevät päästä varpaisiin jokaisen sisääntulijan.

Kassit tarkastetaan museoiden ovilla. Asemilla ei ole postilaatikoita. Roskat kerätään läpinäkyviin pusseihin. Kamerat seuraavat jokaista liikettäni, aivan kaikkialla.

Saman havaitsin pikakeikallani Nizzaan pari viikkoa sitten. Ostoskeskuksen parkkipaikalla partioi pari karpaasia tummissaan, Goljatin kokoiset hurtat lieoissa. Sisäänkäynneillä kaksi miestä tarkasti laukkuja, lisäkurkistus vielä Galeries Lafayette –tavaratalon ovella. Parin tunnin aikana avasin nyssykkäni kolme kertaa.

Myös tavallisesti niin ynseät ranskattaret paljastivat käsilaukkunsa intiimeimmät sopukat ripsiään väräyttämättä.

Tämä kaikki on nyt arkipäiväämme.
Tarkkailu. Tarkastukset. Tallennus.

Minua ei pelota. En osaa todella huolestua mistään niin satunnaisesta ja oman vaikutusvaltani ulkopuolella olevasta kuin terrori-isku. Tai luonnonmullistus, sen puoleen.

Muutamakin ihminen on udellut minulta, uskaltaako nyt matkustaa.
Tänne Lontooseen? Tai Jenkkeihin, pienelle paikkakunnalle?
Pitäisikö matkaa siirtää?

Siirtää mihin? Ensi vuosituhannelleko? Kunnes ihmiskunta osaa elää rauhassa, toisiaan lämmöllä rakastaen? Kun on joulu ainainen?

Tämä on uusi maailmanjärjestys. Homma ei ole klaari viikossa, kuukaudessa, vuodessa, vuosikymmenessäkään.

Mikä siis olisi matkalle parempi ajankohta? Just go, babe!

Britti-isäntäni myös muistuttivat eläneensä koko opiskeluaikansa Irlannin tasavaltalaisarmeijan IRA:n iskujen varjossa.
Punainen armeijakunta Saksassa, Punainen prikaati Italiassa, Baskit Espanjassa — on sitä osattu Euroopassakin, ja aivan kotimaisin voimin.

Ihan zeninä siis täällä olen kulkenut.

Paitsi sitten eilen, kun tapahtui tämä (klikkaa, katsele, kuuntele video).

Kyllä siinä vähän pulssi nousi, kun könysi metron syvimmistä uumenista portaita (”Walk, do not run.”) ulos, ja koko asema suljettiin rautaveräjällä.

Piti mennä bussilla. Kesti ikuisuuden. Mut hengissä ollaan. Aika kiva!

 

Zen…ish In London

London takes safety seriously.
We are monitored, checked and supervised all the time, wherever we go.

I am not afraid.
I am zen.

Until I was down in the Northern line tube caves and the alarm went off.

”Ladies and gentlemen … emergency, leave the station immediately.”
”Ladies and gentlemen … emergency, leave the station immediately.”
”Ladies and gentlemen … emergency, leave the station immediately.”

Took the stairs. 111 steps.
”Walk. Do not run.”

Hands shaking. Heart rate at 200.

Took the bus.
Took an hour to recover.

Zen…ish.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Väläys Lontoosta, numero 8

Season’s seekings in English below.

Jouluruuhkaa Piccadillyllä.

Jouluruuhkaa Piccadillyllä.

Meneekö hermo jouluostoksilla?
Tsekkaapa nämä kuvat ja videot. Muutama heppu liikkeellä näilläkin huudeilla.

Ja siis tyyppejä oikeesti kulkee täällä tonttulakit päässä! 

Flash From London #8

Aiming to stay zen in Christmas rush.
Ho-ho-hommmmmm…