How to live if you die in English for you below.

Ystäväni A ja K eivät ole pitkäikäistä sukua. Molempien esi-isät ja kantaäidit ovat kupsahtaneet viimeistään kuusikymppisinä, elleivät jo aiemmin. Keuhkot, aivot, sydän, mielenterveys − jokin prakaa.

Minun suvussani taas eletään pitkään. Jos suinkin tapaturmilta vältytään, vedetään tuonne kahdeksaan-, yhdeksäänkymppiin, ellei jopa sataan.

A ja K eivät siis koskaan ole nähneet iäkästä sukulaista. Meillä suvun bileissä on enemmän vanhoja partoja kuin teiniviiksiä.

Kävimme kiihkeän chatin Facebookissa siitä, miten tämä vaikuttaa asenteeseemme ja tapaamme elää juuri nyt, keski-ikäisinä.
Äidyin siinä kutkuttelemaan ajatusleikillä, kliseiselläkin: miten eläisin nyt jos tietäisin kuolevani vuoden päästä. Siis terveenä, suorilta jaloilta.

Aika selvää meikäläiselle: duunit sikseen, kämppä myyntiin ja maailmalle rilluttelemaan. Hassaisin kaikki rahat elämyksiin ja aistinautintoihin. Voisin ehkä jopa harkita tekeväni jotakin tyhmänrohkeaa, ensimmäisen − ja viimeisen − kerran elämässäni.
Mukaan kustantaisin rakkaitani, jos heiltä suinkin aikaa ja kiinnostusta liikenisi.

Siinä määrin on päiväperhoa tässä näkymässä, ettei ihan käy osviitaksi elämääni, jossa odotusarvo on tuolla sadan hujakoilla.

Entäs jos aikaa olisi kymmenen vuotta?
Perustaisin oitis oman yrityksen. Painaisin vain kivoja duuneja ja vain sen verran, että saisin jotakin särvintä leivän päälle juuri nyt.

Loisin uutta ja kohottavaa: valokuvia, ajatelmia ja tyyliä. Jättäisin vähemmälle ppt-xls:t, korporaatiostrategian jalkautussuunnitelmat ja kaiken, mihin pitää pyytää kommentit yli kahdelta ihmiseltä.

Päättäisin uskoa, että minullekin on jossakin hyvä kumppani. Viettäisin kaiken liikenevän ajan hänen, lähilasteni ja muiden rakkaitteni kanssa.
Talviksi pyrähtäisin aurinkoon.
Puolivälissä myisin kämppäni ja siirtyisin hissukseen tuohon aiemmin esittämääni skenaarioon.

Aika hyvä!

Mikä estää?

Elinajanodotteen mukaan ikäiseni suomalainen nainen elää vielä rapiat 30 vuotta. Meidän suvusta kun on kyse, tässä saatetaan kieppua kelpo tovi pidempään.
Jotenkin vissiin pitäisi varautua rahoittamaan vielä ne mahdolliset puoli vuosisataa omaa elämää, ja maan muut eläkeläiset päälle.

Ei silloin sovi ryhtyä pelleilemään.

Käärinliinoissa ei ole taskuja, mutta pitkällä iällä kyllä on.

About Life Expectancy And Today’s Choices

 I know I will die.
Not knowing when makes all the difference. 

How would I live now if I knew I would die in a year?
Quit my job, sell my flat, and spend all the money on hedonistic pleasures, take my loved ones to amazing experiences all over the world, and enjoy home, too. 

Not very useful as a thought experiment. 

What if I had ten years?
Start my own business, work just for the immediate need and not for the savings, create more beauty and less ppt-xls, find a companion, get a dog, spend lots of time with my loved ones.
Spend the winters on French Riviera.
After five years, move gradually towards the first scenario. 

Nice! 

Instead, I now find myself creating an emergency fund for the bad days.
Saving money for the retirement that possibly never comes.
Just in case I happen to live long. 

Nobody has promised me ten years. Not even one. 

Knowing that, what choices should I make today?

 Easy-ish.
If it was not all about probablity calculus and risk-taking.