Pia ajatteli ja kuvasi, Kirsi ajatteli ja kirjoitti.
Visual thinking by Pia, textual thinking by Kirsi.
Ihosi alla mysteeri
Pala taivasta
Pala maataEtkä osaa vastata
miksi
Mystery under your skin
Part heaven
Part earthand you cannot answer
why
Tulkintani Kaarina Kaikkosen teoksesta Galerie Forsblomissa.
Tänään, 20 vuotta sitten, äitini kuoli.
Sain puhelun. Kaikki muuttui.
Olin 26-vuotias.
Kului neljä vuotta.
Isäni kuoli.
Sain puhelun. Kaikki muuttui.
Olin aikuinen, omilla jaloillani.
Olin lapsi, vailla äitiä ja isää.
Mitä ajattelen tästä kaikesta nyt?
Ihmiset kuolevat.
Se ei enää juurikaan yllätä minua.
Pelkäänkö? Kyllä.
Sitä kun puhelin taas soi.
Ja sitä kun oma aikani tulee.
Ou jees, aion elää, ennen kuin kuolen.
Today, 20 years ago, my mother died.
Four years later, it was my father’s time to go.
At the age of 30, I was orphan.
People die.
It does not surprise me anymore.
Let us live before we leave.
Foto löytyi Pian kamerasta, sitten näppikseen tarttui Kirsi.
The camera was tickled by Pia, the keyboard got tackled by Kirsi.
Vanha ihminen
rupinen runkomutta kuinka hänen varjonsa
säkenöi!
Human, old
creasedbut her shadow glows
Finding The Trend in English below.
Näyttää, muttei taida olla. To Banksy or not to? I think not.
Historia on ihan jees, vaan tulevaisuus se vasta pihteihinsä nappaa!
Vietin viime viikon Lontoossa trendejä nuuskimassa. Ihan tälle viileenmetsästyskurssille osallistuin siellä.
(Toim. huom. Central Saint Martins on muodin, designin ja taiteen opiskelun Se Mesta, ja lyhytkursseille pääsevät taviksetkin, kohtuuhinnalla, vinks vinks!)
Monille − noh, kaikille − yrityksille on olennaista arvioida, mihin maailma on menossa ja miten sitä voisi hyödyntää liiketoiminnassa. Tämän vuoksi firmat seuraavat tarkasti hiljaisia signaaleja ja niistä mahdollisesti kehkeytyviä megatrendejä.
Mitä tapahtuu seuraavaksi kulttuurissa, taloudessa, sosiaalisesti, politiikassa, ajattelussa…
Millaisia elämäntyylejä ihmiset omaksuvat?
Mikä on heille tärkeää?
Miten he käyttävät aikansa ja rahansa?
Nuuskijat havainnoivat maailmaa ja poimivat siitä omat huomionsa, muodostavat oman näkemyksensä. Kun eri nenien havaintoja kootaan yhteen, suuret linjat alkavat hahmottua. Niitä trenditoimistot koostavat asiakkailleen yksityiskohtaisiksi raporteiksi.
Mitä tapahtuu ja miksi?
Mitä teemme tällä tiedolla?
Henkeäsalpaavan mielenkiintoista!
Palaan tähän aiheeseen tulevaisuuden(!) postauksissani.
Tässä muutamia fiilistelykuvia maistiaisiksi.
Viileetä ja kuumaa Lontoosta, ole hyvä!
History is quite ok, but he future is fascinating!
Last week I attended this course in trend forecasting at Central Saint Martins, the renowned college of University of Arts London.
Knowing what is just about to happen is vital for many companies, if not all.
Weak signals grow into megatrends, and sooner or later they affect the business.
Better be prepared.
So the companies track vigorously what is next culturally, economically, socially, politically, philosophically…
What are the trends in lifestyle?
What is important to people?
How will they use their time and money?
And what should we do with this information?
I am just thrilled, and will tackle the issue in my future(!) posts.
Here are just some inspiring photos to start with.
The Cool and The Hot from London, here you are!
Jo vuosi kuvamietteitä!
Kuvan otti Pia, sille mietteen pohjasi Kirsi.
The circle closes: one full year of Kirsi’s impressions, to accompany Pia’s images.
To be continued.
Kevät ja kesä
vihreinä toisilleenSyksy ei kadehdi enää ketään
ei vertaile
ei säästä
ei odotaSe pukeutuu parhaimpiinsa
ja riehuuviheltää
rummuttaa
ravistaa
heiluuja kun sitä ei huvita enää
se strippaa vaatteensakääriytyy lumeen
nukahtaa.
Spring and summer
make each other greenAutumn doesn’t envy anybody
anymore
doesn’t compare
doesn’t save
doesn’t waitIt dresses in its best
and raveswhistles
drums
shakes
rocksand when the mood passes
it strips off its clotheswraps itself with snow
sleeps.
Q&A in English at the end.
Kaarina Kaikkosen teos tanssi Galerie Forsblomissa Helsingissä maaliskuussa 2014.
Viikko sitten et tiennyt, kuka on Andreas Lubitz. Nyt me kaikki tiedämme.
Äimän käkinä olemme seuranneet Germanwingsin turman tutkimuksia. Kerros kerrokselta ydin paljastuu.
Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että perämies Lubitz ohjasi koneen tahallaan päin vuorenseinämää. Jos näin on, eivät hänellä tietenkään olleet kaikki muumit laaksossa. ”Mad, sad or bad”, arvioi lontoolainen psykologian professori.
Tänään ex-tyttöystävä kertoo Lubitzin sanoneen, että jonakin päivänä kaikki tuntevat hänen nimensä.
Ehkä mies näin sanoi. Ehkä tämä on jokin johtolanka ja auttaa ymmärtämään tyypin mielenliikkeitä, syitä hirveään rikokseen, jonka hän ehkä teki.
En ole yllättynyt.
Tässä ollaan modernin ihmisen tuskan äärellä.
ET OLE KUKAAN!
Tässä maailmassa sinulla ei ole juurikaan merkitystä. Olet hyttysen ininää. Ei ole suurtakaan väliä, oletko, olitko, oliko sinua koskaan.
Muutama sinua rakastava ihminen voi protestoida tätä ajatusta vastaan. Isossa kuvassa homma on silti näin.
Auts.
Vielä 70, 50, 20 vuotta sitten maailma oli isompi ja samalla meidän jokaisen maailma pienempi.
Riitti tehdä parhaansa niissä omissa ympyröissä. Riitti hoitaa oma leiviskänsä kunnialla. Riitti löytää oma tontti, oma merkitys siinä omassa, pienessä maailmassa.
”Minä olen kylän seppä. Pidän tämän yhteisön aurat terässä ja hevoset kengissä. Se on minun kunnia-asiani. Minulla on väliä.”
Nyt, yhtäkkiä, koko maailma on ulottuvillamme. Merkitystä ei olekaan sillä, mitä teet. Olennaisempaa on, tietävätkö kaikki muut siitä. Minkä reaktion saat aikaan ja kuinka laajasti.
Tuliko tykkäyksiä? Jaettiinko sinua? Oletko re-tweettien kuningatar? Oletko vloggarien aatelia − järiseekö Tubecon? Tunnistetaanko sinut, fanitetaanko, kuiskitaanko takanasi: ”Hei, eiks toi oo se…”? Idoli, BB-stara, viidakontähtönen.
Olet tunnettu, olet siis olemassa − vaikka olisitkin palasina pitkin vuorenseinämää.
Hallitsijat, taiteilijat, rokkistarat, mannekiinit, urheilijat, IT-tytöt (ei, IT ei tässä ole Information Technology), bloggarit, poliitikot, start up -yrittäjät, pääjohtajat, keksijät.
Mielikuvat ja pöhinä on yksi ulottuvuus. Olisi kuitenkin lapsellista nimetä tämä kaikki kuplaksi. Kyse ei ole vain tyhjästä julkisuudesta.
Ihan rehellisesti: tietenkin Steve Jobsin aikaansaannoksilla on tässä maailmassa oikeasti enemmän poweria ja pointtia kuin minun slide show’llani. Toki Madonna on muuttanut maailmaa, siinä missä minä olen pyyhkinyt kotona jalkalistoja. Ilman Mark Zuckerbergia saisin kirjoitella ihan rauhassa, kukaan ei saisi tietää.
Putin, Merkel, Obama, Kennedy, Kekkonen.
Degas, Cézanne, Mozart, Saariaho.
Chanel, Lagerfeld, Stella McCartney.
Aalto, Le Corbusier, Zaha Hadid.
Leonardo, Steven Spielberg, J.K.Rowling.
Jäämies Ötz.
Tajuat pointin.
Hitsi vieköön, Miley Cyrusin vaatimattomasti vaatetetulla haarovälilläkin on enemmän merkitystä kuin minulla!
Miten minä kontribuoin tähän maailmaan?
Mikä on minun roolini, tehtäväni, tärkeyteni? Ilahdutanko lähipiirissä, vaikutanko omalla alallani vai vinksautanko universumin uudelle radalle?
Mikä on minun mittakaavani? Onko se sopiva, minulle?
Saanko aikaan muuta kuin hirmuisen hiilidioksidijalanjäljen?
Lankeaako minulle jokin osa, vai voinko rakentaa sen?
Onko elämälläni merkitystä absoluuttisesti, vai onko se keksittävä ihan itse?
Pitääkö tehdä suuria, vai saanko löytää itseni ihan vaan näin mikrotasolta?
Just pondering on our meaning(lessness) in this universe.
It can be really hard to bear.
Short story for you in English below.
Kevät on jo täällä, vaan karkkivärit ne antavat yhä odotuttaa itseään. Vielä tovin pukeudumme paksuihin sukkahousuihin, villaan ja mustaan.
Tässä Marialla on puolihame tyyliteltyä leopardia. Sävelsin hameen jonkin mekon ja mimmin mittojen pohjalta. Vähän piti ottaa vyötäröltä sisään valmiista teoksesta. Aika korjannee tämän puutteen.
Pykäsin vielä hameeseen sopivan, päiväkirjanmentävän olkalaukun. Kassin vuori ja hihnan sisäpuoli ovat samaa täpläkangasta kuin hamekin.
Lopputulos on ihan jees. Olen kuitenkin ymmärtänyt, ettei hametta ole tullut juurikaan pidettyä. Laukku sen sijaan tuli oitis käyttöön.
Tykötarpeet olen poiminut Eurokankaasta.
Strömsö-indeksit ovat palanneet! 
Tälle hankkeelle ne ovat
There is still some time left until the candy colours really take over.
So here Maria is wearing a skirt I made of leopard-patterned cotton. The bag is sewn of knit fabric, with the same, solid leopard lining.
The skirt has not been worn much.
The bag, however, has proven itself very useful.
Ensin oli Pian kuva. Siihen syntyi Kirsin teksti.
First, there was Pia’s pic. Then emerged Kirsi’s text.
Sydämeni vieressä kyltti:
Älä tuo kuraa sisään.
There’s a sign by my heart:
Don’t carry mud in.
Olinpa (eräänkin) kerran valokuvauskurssilla. Tehtävänä oli kuvittaa abstrakteja aiheita käsillä ollein tarvikkein.
Kohdalleni osui ujous.
I took yet another course in photography. We shot abstract topics with whatever was at hand.
I got shyness.
Learnings in life in English below.
Mietipä kaikkea hyvää elämässäsi. Lapsia ja muita rakkaita, lämpimiä hetkiä läheisten kanssa, kaunista kotia, hyötypuutarhaa, duunia, demokratiaa, hyvää kuntoa, sunnuntaiulkoilua.
Huomaatko kaavan?
Hyvät jutut elämässä pitää itse järjestää.
Kohtalo heittää eteen lähinnä hankaluuksia.
Hyvää elämää ei pidä laskea sattuman varaan.
The Good, The Lovely, and The Beautiful in life is DIY stuff.
The fate is not too benevolent.
It mainly throws obstacles on your way.
Couture & Views 