Olinpa (eräänkin) kerran valokuvauskurssilla. Tehtävänä oli kuvittaa abstrakteja aiheita käsillä ollein tarvikkein.
Kohdalleni osui ujous.
Twice Shy
I took yet another course in photography. We shot abstract topics with whatever was at hand.
I got shyness.
Oi joo!!!
Ujous oli kiehtova. En itse ole ujo, joten täytyi lähteä tunnustellen ja mielikuvapohjalta.
Joku kokeneempi osaisi varmaan kertoa, onko suunta edes suurin piirtein oikea…
Ujona ois kiva seurata tommoisesta vähän kuultavasta tötteröstä elämää. Jos joku huomaisi, voisi vetäytyä vähän loitommalle reunasta. Nuorempana ois tullu tarpeeseen 🙂
Ei-ujona hahmotan homman jotenkin niin, että ujolla olisi mahtava persoonallisuus ja paljon annettavaa. Ne vaan eivät ole päästäkseen esille, kun ujous estää. Ujous on ikään kuin se kuultava seinä siinä. Vähän pilkistää se tyyppi, muttei pääse kunnolla loistamaan.