Flash from London in English below.
Tulin Lontooseen välttelemään Helsingin talvea.
Tässä sitä nyt sitten ollaan.
Minut on petetty.
Paikalliset on kyllä täpinöissään.
I came to London to avoid winter in Helsinki.
Somehow I now feel I have been betrayed.
The locals are excited, though.
Flash from London in English below.
Juu, olen taas Lontoossa tovin, etätöissä, imemässä inspiraatiota ja välttelemässä Helsingin talvea.
Yksinyrittäjyyden etuja.
Elvytän siis nämä kepeät pikapostaukset, lyhyet havainnot täkäläisestä menosta.
Täällä on virinnyt melkomoinen terveysruokabuumi.
Jo muutama vuosi sitten hipsterit soosasivat kasviksia Nutribulletissa – smoothie on kätsy metroaamiainen.
Nyt terveellinen syöminen näkyy myös katukuvassa: paikallista eettistä luomua hyödyntävää viherekovegetaarieateryä löytyy joka kulmalta. Ulkomainokset ylistävät kasviksista rutistettua superpölyä. Kahvikin paahdetaan, jauhetaan ja tarjoillaan eettis-esteettisesti hymyten.
Ystäväni valisti, että etenkin kaikki vegaani on lyönyt läpi aivan viime aikoina.
Vai mitä tuumaat tästä koristelautasesta, vegaani sekin?
MOT.
Oh yes, I am in London again. Getting inspired, working from distance and avoiding the Helsinkinian winter, you know, slush and darkness and icy streets which threaten my skeleton.
Hence the revival of these light, quick posts from London.
There is a superfood boom going on here.
Already a couple of years ago hipsters nutribulleted their five-a-day vegs into a morning smoothie, practical to consume when commuting to work.
Today, this health movement is visible on the streets as well. In every corner you can find an organic vegetarian eatery serving ethically sourced local produce.
Even the decorative plate pictured above is vegan!
Sorry, no translation for this lengthy post about visiting London with kids.
Serkunserkku kyseli Lontoon-vinkkejä. Olivat lähdössä syyslomalla kaupunkiin niin sanotusti lasten (9 ja 14 vee) ehdoilla.
Supertätinä minulla on kuin onkin kokemusta lapsellisesta Lontoosta. Vuosi sitten rundasimme viisi päivää Lontoota Matiaksen ja Marian (tuolloin 9 ja 10 vee) kanssa.
Lontoo on iso. Siksi kannattaa – yhtä hyvin muksujen kuin aikuisten kanssa – bundlata yhteen tekemiset, jotka sijoittuvat samalle suunnalle. Ylenpalttista ristiin rastiin metroilua kannattaa välttää.
Kestävyys nimittäin loppuu ennen kuin nähtävyydet, ellei pidä varaansa.
Yksi iso juttu päivässä riittää. Siihen päälle sitten siirtymiset, syömiset ja rentoa hengailua. Kaiken kokoista katseltavaa löytyy ihan vaan kadulla tallustellessa. Ihmettelylle jää aikaa, kun ei tarvitse orjallisesti noudattaa kunnianhimoista ohjelmaa.
No mikä sitten toimi meillä?
Parhaisiin kokemuksiin kuului ehdottomasti Harry Potter Studio Tour!
Kuljetuksen sisältävä vierailupaketti on kallis, mutta ehdottomasti kätevin tapa hoitaa homma. En lähtisi lähteä sää(s)tämään vuokraamalla autoa tai nousemalla junaan. Aikaa kuluu, hermot menee kaikilta.
Jos yhtään fanittaa Harrya ja kumppaneita, perillä kuluu monta tuntia. Itse suosittelen varautumaan ainakin neljään tuntiin studioilla – siinä ajassa ehtii jo syödäkin. Kannattaa varoittaa matkanjärjestäjää normaalia pidemmästä vierailusta, jotta varmasti mahtuu paluubussiin mukaan.
Jos nousette linja-autoon Victorian aseman läheltä, tiedoksi, että lähtöpaikkaa on hieman vaikea löytää, se on ikään kuin rakennuskompleksin sisällä. Siis varatkaa aikaa mestoille hankkiutumiseen.
Huispaus vie koko päivän – tämän jälkeen ruokaa ja majapaikkaan elpymään.
Sivistyspuolelta ykkösnähtävyyksiä ovat museot. Niiden perusnäyttelyt ovat Lontoossa yleensä ilmaisia. Kersoille ja kersanmielisille suosittelen esimerkiksi seuraavia:
klassikkokeissi! Aulan arkkitehtuuri omaa luokkaansa. Ruokaakin löytyy, sekä kahvilaa että ravintolaa. Paaaaaljon ihmisiä odotettavissa, suosittelen aikaista visiittiä.
Luonnonhistoriallinen museo, tiedemuseo ja V&A, lontoolaisittain viienei, ovat kaikki kyljittäin South Kensingtonissa. Huudeille pääsee helposti metrolla.
Vekarat viehättyivät myös Towerin linnasta ja Towerin sillasta.
Linnassa pääsee ihastelemaan kruununjalokiviä. Sillalla taas kannattaa pyrkiä sekä ylös (makee lasilattia), että alas (makee nostojärjestelmä).
Shoppailuun kätevin kombo on Oxford Street ja Regent Street, sekä, jos teinejä on mukana, Carnaby Street siinä vieressä. Ihmisiä parveilee paljon, siispä meditaatio, paperipussiin hengittely ja anger management ovat valttia.
Myös yksi mailman suurimmista lelukaupoista, Hamleys, sijaitsee juuri Regent Streetillä. Kuusi kerrosta leluja, pelejä ja muovia…
Hämmentävää kyllä, Big Ben oli Marialle ja Matiakselle yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä. Sinnehän ei maallikko noin vaan pääse sisälle tai ylös, mutta pelkkä tornin bongaaminen oli Se Juttu. Selfie!
Kellotornista kivenheitto, ja olette jo London Eyellä . Voin suositella maailmanpyörää, vaikka onkin tyyriihkö. Kannattaa harkita lippujen hankkimista etukäteen.
Samoilla huudeilla sijaitsee London Aquarium sekä rohkeille kauhugalleria London Dungeon. Näistä kumpaakaan emme testanneet. Olen horrorin suhteen vähän nössö.
Seuraavaan kertaan jäivät myös Madame Tussauds sekä Sherlock Holmes -museo siinä vieressä.
Myös London Zoo ja risteily Thamesilla jäivät tällä erää kokematta.
Verensokerista kannattaa reissussa pitää huolta. Kohtuuterveellistäkin murkinaa tarjoavia pikaruokapaikkoja ovat esimerkiksi Prêt à Manger, Leon ja Wasabi. Etenkin Pret on suosittu, ja niitä on joka paikassa.
Postasin taannoin lontoolaisista lounaista täällä.
Oma suosikkini veitsellä ja haarukalla syömiseen on Comptoir Libanais. Yksi löytyy South Kensingtonista, aivan museoiden ja metron kupeesta. Nami!
Shoppailurundilla voi suunnata aterioimaan Sohoon. Siellä on trendikkäitä rafloja vieri vieressä.
Lontoossa liikutaan jalan ja julkisilla. Kannattaa tsekata Transport for Londonin sivut. Ostakaa siis aikuisille Oyster Cardit. Lapsista 11-vuotiaat ja sitä nuoremmat kulkevat ilmaiseksi.
Metrossa muistakaa tehdä tietä kiireisille: portaissa seisotaan oikealla, eikä kulkuväylille sovi jäädä parveilemaan.
Ehdottoman oiva appsi liikkumisen suunnitteluun on Citymapper.
Ja kaksikerroksinen bussi pitää tietenkin kokea!
Hotellihuoneet ovat Lontoossa pieniä ja kalliita. Moni onkin tykännyt Airbnb:n tarjonnasta. Minne ikinä majoituttekin, julkinen liikenne toimii hyvin.
Itse lennän yleensä Norwegianilla Gatwickille ja poimin sieltä Gatwick Expressin tai muun junan Victorian asemalle. Gatwick on kivan pieni kenttä, ja homma toimii hyvin. Norwegianin liput ovat halpoja, Gatwick Expressin taas tyyriitä.
Lontoo on kallis kaupunki. Onneksemme brexit-äänestyksen jälkeinen valuuttakurssi on meille euroissa tienaaville edullinen. Vuosi sitten pulitin yhdestä punnasta liki puolitoista euroa, nyt kurssi on 1,15. Yay!
Hyvää matkaa!
Sorry, too incredible to be translated.
But the story involves eskimos and ewoks, disloyal friends, united Europe, and Google Translator.
Piipahdin taannoin Berliinissä ja majoituin kaverini Hugon luona.
Tunnen kundin jokseenkin etäisesti, duunin kautta ollaan tavattu pari kertaa. Viisikymppinen itävaltalainen muotisuunnittelija, joka on disainannut staroille pukuja punaiselle matolle. Nyttemmin erilaisissa design-hommissa jo sellaiset kaksi vuosikymmentä.
Hugo on parisuhteessa italialaisen Marcon kanssa. “Ollaan oltu vuosi yhdessä, se on paljon näissä piireissä.”
Marco on muotialalta hänkin, vastikään saanut potkut, kun kehitti burnoutin 80 viikkotunnin työtahdista.
Hauska heppu, mainio kerrassaan: “Olet meille eskimo!”
Illalliselle seuraan liittyi Georg, saksalainen, isä Turkista. Sekalaista työhistoriaa, nyt vastaa pienen kamariorkesterin hallinnosta. Sai kenkää henkilökemiallisten ongelmien vuoksi ja odottaa innolla sopimuksensa päättymistä.
Ja vielä Angelo, italialainen niin ikään, eksentrikko. Myy tavaratalossa huippumuotia, jota minulla ei olisi varaa edes hypistellä.
Ynnä piskuinen piskinsä Luna, joka on aivan Tähtien sodan ewokin näköinen ja jota Angelo muistaa potkulla silloin tällöin.
Angelon poikaystävä on kuuromykkä venäläinen (ei paikalla), jolle yritetään saada oleskelulupaa huonolla menestyksellä.
Seuraa vilkasta, polveilevaa illalliskeskustelua eurooppalaisilla kielillä.
En saa sanaa väliin, eikä ketään oikeastaan kiinnosta. Siinä vaiheessa kun olisin saanut ajatukseni muotoiltua, ollaan jo aivan muualla. Tässä seurassa olenkin rauhallinen, tasainen ja hidas.
Kääntelen päätä sinkoilun tahtiin, toisinaan keskittymiseni herpaantuu ja huomaan etten enää kuuntele, katselen vain kuvia.
Ja sitten, aivan yllättäen, Angelo kääntyy puoleeni näkemystäni tivaten, kokemastaan yhä järkyttyneenä:
“Jos kutsuu parikymmentä ihmistä kotiinsa seksijuhliin, onko normaalia, että yksi vieraista yrittää varastaa sun poikaystävän?”
Siis tämän samaisen venäläisen kuuromykän.
Siis Google Translatorin avulla.
Öööö.
Ööööööööööö.
“Vaikea sanoa, mikä on normaalia tuossa yhteydessä.”
Jossakin vaiheessa tyypit tajusivat lähteä. Isäntäväki siivoili mestat. Ennen nukkumaanmenoa kysyivät huomaavaisesti, haluanko liittyä heidän kanssaan polttamaan savukkeen.
Istuivat tummenevassa illassa ikkunalaudalla, iso akkuna ammollaan, katselivat hiljenevää katua.
Ja minä torkahtelin sohvalla, 1500-luvulla rakennetussa talossa, entisen hikipajan tiloihin remontoidussa loft-asunnossa, ja mietin, onkohan nurkissa luteita.
Tämän illan saan kirjata muistojeni joukkoon kiintoisana kurkistuksena aivan toisenlaisiin elämiin, ennen kuin vetäydyn (tulevalle) siirtolapuutarhamökilleni (tulevan) labbikseni kanssa kuvittelemaan, että (tuleva) riippumattoni on koko maailma ja vain puutarhanhoito on tärkeää.
Nimet muutettu, kansallisuuksia tuunattu.
Couture & Views 