Hän on syntynyt! (Koska nytku.)

The birth of my biz baby in English below.

2016_05_06_BLOGI_Haraldin liitupiirros 1_PHA_IMG_6962

Olen odottanut pitkään. Kolme, neljä vuotta, ehkä kauemminkin.

Nyt hän on vihdoin syntynyt! Hän sai saman tien jo Y-tunnuksen.
Hän ei kuulu kirkkoon, mutta kylläkin kaupparekisteriin ja pian myös ennakkoperintä- ja arvonlisäverovelvollisten rekisteriin.

No mitä ihmettä?

Onpa mimmi nopea käänteissään!

Vastahan irtisanoutui, pyrähti Lontooseen, palasi tyytyväisenä joskin matti kukkarossa, sai pyytämättä ja iloisena yllätyksenä vakituisen työpaikan ja nyt, kolmen kuukauden jälkeen, onkin ottanut ja lähtenyt ja perustanut oman puljun!?

Jotakin logiikkaa, muikkeli!

Olen miettinyt oman yrityksen perustamista vuosien ajan ihan joka päivä. Vähän 2016_05_06_BLOGI_Hellen liitupiirros_PHA_IMG_6970samaan tapaan kuin rakastuneena: tovin voi keskittyä muuhun, sitten taas mieli karkaa puhaltelemaan unelmanhöytyviä.

Viime aikoina olen tihentyvään tahtiin yllättänyt itseni tuunaamasta liikeideoita, ynnäämästä laskelmia, haarukoimasta hinnoittelua, punnitsemasta verkostojeni tiheyttä, jututtamasta yrittäjän tielle lähteneitä tuttuja ja tuntemattomia, generoimasta fantsuja nimiehdareita.

Odottamasta täydellistä tähtien asentoa.

Vaan eihän sellaista tule!

Kropan takuu meni umpeen nelikymppisenä, kuten kaikki tuon virstanpylvään ohittaneet hyvin tietävät.
Äitini menehtyi 57-vuotiaana, isäni 64-vuotiaana.
Muutakin sukua ja tuttavapiiriä viikatemies rapsuttelee. Välillä tulee huteja, toisinaan täysosumia.

Princekin heitti korkkarit hittoon, nuori mies! Höh.

En voi odottaa!

Ei ole mitään sitkua. On vain nytku.

Siksi päätin − siis nimenomaan päätin − uskaltaa lähteä jahtaamaan omempaa juttuani. Riitti muistaa tämä postaukseni puolentoista vuoden takaa.

Itsestään selvää, sitten lopulta.

(Piirrokset Hellen ja Haraldin.)

 

2016_05_06_BLOGI_Haraldin liitupiirros 2_PHA_IMG_6965

My biz baby is born! 

I have been thinking of starting my own business for years and years and years.

Waiting for the right moment. 

It never comes, of course.

It is a matter of decision: THIS is The Moment. 

I re-read this blog post of mine, from 17 months back.
Everything is crystal clear, now that I think of it.
So I quit my new job after three months and filled in the registration form. 

Looking forward to the unlimited future with my newly born limited company! 

(Drawings by Helle and Harald.)

 

Miksi en jäänyt Lontooseen?

Why did I not stay in London? In English below.

2016_04_16_View2 from London Eye_PHA_IMG_5981

Antti Holma muuttaa Lontooseen, kertoo Hesari. Olen pikkuisen kateellinen.

Ihmiset ovat kyselleet, miksi en jäänyt metropoliin.
”Se ei sitten toiminut, se Lontoo?”

Kyllä se toimi, justiinsa niin kuin pitikin!

Valitsin lähtemisen, koska toinen vaihtoehto oli niin sanottu mukava elämä.
Tuttu duuni, tuttu tapa asua, tutut ihmiset, tutut maisemat, tuttu kieli, tuttu liikenne, tuttu valuutta, tuttua kaikki tyynni.

Olin vaarassa sammaloitua.
Sammaloitumista seuraa katkeroituminen. (Tsekkaa taannoinen stoorini täältä.)

Lontoossa minua odottivat uusi duuni, uusi tapa asua, uudet ihmiset, uudet maisemat, uusi kieli, uusi liikenne, uusi valuutta, uusi kaikki.
Se oli hyvä. Inspiroivaa! Uuvuttavaa! Huimaa! Tajuntaa laajentavaa!

Mutta.2016_04_16_Building site_PHA_IMG_6357

Lontoo on tosi, tosi kallis.
En keksi, miten taloudellisen yhtälön voisi siellä saada toimimaan.

Erityinen kipukohta on asuminen. Postasin aiheesta täällä, Yle kirjoitti samasta tänään.

Itse maksoin 1400 euroa kuukaudessa pienestä huoneesta ja kylppäristä kivassa asunnossa mukavalla alueella kävelymatkan päässä keskustasta, kämppiksinä isäntien lisäksi vaihtuvaa porukkaa, kaikki hyviä tyyppejä toki, silti omat säätönsä tässä turhankin sosiaalisessa järjestelyssä.

Helsingin-asunnosta saamani vuokra kompensoi hieman. Siitä huolimatta jäljelle jäi sievoinen summa pulitettavaa, liikaa, sillä minulla ei ollut pennin hyrrää tuloja. Syömiset sun muut elämisen kulut vielä päälle.

Kyllä siinä pankkitili tehokkaasti hupenee ilman sen kummempaa antautumista Oxford Streetin transaktionaaliselle hedonismille.

Saadakseni likimainkaan saman elintason – tai oikeammin elämäntyylin – kuin täällä kotona, minun olisi pitänyt tienata rapiat 10 000 euroa kuukaudessa.

Koulutuksellani ja kokemuksellani olisin kyllä voinut saada jobin, jossa kompensaatio on tuota luokkaa.
En kuitenkaan olisi voinut menestyä niin paineisessa hommassa.

Toimisto on toimisto on toimisto, excel on excel on excel kaikkialla.
Minulla ei riitä niin paljon poweria, että hommassa olisi jokin pointti.

En valitse (enää) elämää, jossa paiskin duunia 60–80 tuntia viikossa. Kokeiltu on, ei kannata.

Lopen uupunut ihminen ei nauti, edes Lontoosta.

 

2016_04_16_Kulissit pystyssa_PHA_IMG_3271

Why Didn’t I Stay In London?

I have noticed myself missing London lately.
Some friends have wondered why I did not stay.

Simple.
I am not wealthy enough.

Here in Helsinki, I live alone in a lovely 50 m² flat, in a nice area, 20 minutes’ walk from the very centre of the capital.

In London, I should earn well over 10 000 euros per month to have the same standard of living.

Not impossible to get such a job.
Definitely impossible to keep such a job.

I would be miserable working 60–80 hours a week.
(Been there, done that, quit it.)

Living in Helsinki, loving London is the way to do it.

2016_04_16_Thames from London Eye_PHA_IMG_5988

 

 

”Ei lapsia” on myös tosi jees

The core of this post: I have no children, and it is perfectly fine!

2016_02_28_Basilika saa vauvan_PHA_IMG_0241

 

Aivan viime viikkoina kaksi ystävääni on saanut ensimmäiset lapsensa. Yksi vielä venttailee kuukauden verran.

Nämä vauvat ovat kovin odotettuja ja toivottuja, yllätyksiäkin − ovathan tuoreet äidit jo neljänkympin kieppeillä, jopa reippaasti yli.

Olen niin iloinen ystävieni puolesta! Ja vauveleiden. Tervetuloa tälle puolelle!

Kuinka ollakaan, samaan saumaan osui tämä Ylen juttu lapsettomuudesta.

Jälleen stoori, joka käsittelee asiaa kovin kapeasti, toistaen samoja, moneen kertaan kuultuja teesejä:

  1. Pariskunnat haluavat lapsia.
  2. Jos niitä ei tule, asiaa pitää vuosien ajan käsitellä itse ja lisäksi perustella kaikille muille, kyselijöille, painostajille, kummastelijoille.
  3. Perherumbassa pyörivät tutut ja tuntemattomatkin ihmettelevät ratkaisua, kadehtivat pariskunnan omaa aikaa ja pitävät heitä itsekkyyden inkarnaatioina.

En millään muotoa kyseenalaista haastateltujen omaa kokemusta. Kyseenalaistan tämän kaltaisten juttujen näkökulman ja journalistiset valinnat, jotka eivät tuo asian jauhantaan mitään uutta.

Tässäpä siis täysorvon lapsettoman vanhanpiian vinkkeli parisuhde-jälkikasvukuvioon.

En ole koskaan ehdottomasti halunnut omia lapsia. En ole kokenut kaikennielevää vauvakuumetta enkä perheenperustamisviettiä, joka olisi suunnannut fokukseni kumppanin metsästykseen.

Olen ollut kiinnostuneempi asioista kuin ihmisistä. Funktion derivointi on kiehtonut enemmän kuin integroituminen perheinstituutioon.

Sukuni ei koskaan ole painostanut minua parisuhteeseen, liittoon tai hankkimaan lapsia.
Siteeraan keskustelua vuonna 1911 syntyneen, nyt jo edesmenneen isoäitini kanssa. Olin muistaakseni juuri eronnut silloisesta poikaystävästäni, Luojan kiitos. Muori oli liki 90, naimisissa sellaiset 70 vuotta.

IÄ: ”Sinä et sitten vissiin koskaan mene naimisiin.”
MÄ: ”Niin tässä saattaa käydä.”
IÄ: ”Kyllä minä sen hyvin ymmärrän.”

Muori vielä jatkoi, että sitten ei tule niitä lapsia. Minä siihen, ettei näillä kahdella asialla ole nykypäivänä(kään) suoraa loogista yhteyttä.
Hörähdeltiin.

Ei painostusta, ei vaateita, vain sallivaa ymmärrystä.
Viisas, ihana muori!

Yhtä fiksuja ovat olleet ystäväni, tuttavani ja muut lähimmäiseni. Ilman miestä ja ilman lapsia olen aina saanut tuntea olevani täysi, kokonainen ihminen. Lucky me, että voin pitää tätä itsestäänselvyytenä.

Tykkään muksuista tosi paljon ja he tykkäävät minusta. Olen sangen leikkisä, ja minun on helppo asettua lasten asemaan, katsomaan asioita kersojen kulmasta.

Olin taannoin kolmen vuoden ajan kahden pienen pojan äitipuoli. Vekarat olivat aina, poikkeuksetta suuri ilo. Sen sijaan heidän isänsä ja äitinsä olisivat toisinaan saaneet painua sinne missä pippuri kasvaa.
Olen surrut sitä, etten saanut olla mukana näiden loistokundien elämissä kauemmin.

Onnekseni minua on siunattu kerrassaan mainioilla lähilapsilla, Hellellä ja Haraldilla sekä Marialla ja Matiaksella. Tyypit löytyvät tästäkin blogista Ateljé Pian puolelta.
Pyrin olemaan heidän kanssaan tekemisissä viikoittain.

Muutama mahtava teini kuuluu myös tuttavapiiriin.

Olenko siis lapsettomana itsekäs?

Olen itsekeskeinen ja itseriittoinen, joskus itsepäisehkö, mutten mielestäni silmiinpistävän itsekäs.
Tämä toki on oma analyysini, ei mikään lähipiirissä tehdyn 360 asteen kyselyn reliaabeli ja validi tulos.

Voiko lapseton edes tietää, mitä todellinen rakkaus on?

Tuossa rakkauspuolessa elämäni jäänee hieman vaillinaiseksi. Taatusti vajaammaksi kuin täydelliseksi mielikuviteltu parisuhde-perhe-äiti-lapsi-köllitäänkaikkiyhdessäsängyssäsunnuntaiaamunajahöpsötellään-idylli parhaimmillaan olisi.

Elämässäni on paljon ihania ihmisiä. Rakastan heitä, he minua. Konfliktit ovat satunnaisia ja sietokyvyn rajoissa, eikä kukaan yleensä vaadi minulta enempää kuin mitä pystyn antamaan.

Elämäni on vähemmän intensiivistä ja siinä on vähemmän vuoristorataa kuin perheellisillä ystävilläni.
Aikani on − työtä lukuun ottamatta − omassa hallinnassani. Olen monella tapaa vapaa. Se on huimaa!

Kaikkea ei voi saada, ei ainakaan yhtaikaa.

Hyvä tasapaino on parasta.
Ohikiitävien hetkien verran se on myös mahdollista.

 

Edit kello 21 postaukseni innoittaman Facebook-keskustelun pohjalta.

Vanhemmuus on suurta! 
Uskon, että olisin moninaisempi ihmisenä, jos mulla olisi omia lapsia. Olisin kasvanut monesta kohtaa, oppinut elämästä ja itsestä asioita, sellaisiakin, joista mieluummin en mitään olisi tiennyt.

Olisin vähän erilainen. En ehkä onnellisempi, mutta erilainen.

Mutta mua vaan on kiinnostanut enemmän muut jutut, ja olen saanut oppia ja kasvaa muilla saroilla.
Näillä mennään. Rock!

Talven rakastaminen on suomalaisten hellimä harha

Dreaming of wings in English below.

Helmikuinen Helsinki kello 8.

Helmikuinen Helsinki kello 8.

”Tykkään kyllä talvesta tosi paljon, mutta tänä vuonna ei oikein ole tullut kunnon talvea.”

Kuinka monena vuonna ja kuinka monen sanomana olenkaan kuullut tämän virkkeen!

Mielestäni tässä on suuri väärinymmärrys, henkitoreissaan koriseva harha, jota suomalaiset vimmatusti pyrkivät pitämään elossa.

Niin sanottu ”kunnon talvi” tarkoittaa hankiakorkeitanietoksia, aurinkoa kimmeltämässä hiutaleissa, puita valkeina kuurasta tai tykkylumesta.
Askel pitää, kulku etenee, jalan alla narskuu mukavasti. Sujuilevi suksikin sukkelaan. Posket punehtuvat reippailusta, kaakao hehkuttaa sormia, päivä luo paistettaan nassuun.

Kas, tämähän on Saariselän matkailumainos! Helsingissä moisesta nautitaan vain muutaman kerran vuodessa. Ja kun niin sattuu käymään, täyttyy Fb-feedi oitis kuvatulvasta. Siinä määrin poikkeuksellisesta ilmiöstä on kyse.

”Talvi” pitää määrittää uudestaan. Koko konsepti on nykyään aivan väärin ymmärretty.

Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla talvi on harmaa, märkä, viimainen kausi marraskuun alun ja maaliskuun lopun välissä. Näinä kuukausina aurinko pilkahtaa muutaman tunnin verran. Saman verran valoa saa Nizzassa viikossa.

Sitä vetää puolisääreen ulottuvassa untuvatakissa ja nastoitetuissa goretex-tallukoissa puoli vuotta putkeen. Elämä on raastavaa trade-offia funktionaalisen ja esteettisen välillä.
Ja kuten Suomessa yleensä, funktionaalinen voittaa. Koska henkikulta ja luuranko ovat meille kalliit.

2016_02_14_Harmaa 2_PHA

Helmikuinen Helsinki kello 11.

Helsinkiläistalven huonot puolet tuskallisuusjärjestyksessä ovat

  1. pituus
  2. liukkaus
  3. pimeys
  4. kylmyys
  5. märkyys.

Ja kuukaudet sietämättömyysjärjestyksessä ovat

  1. tammikuu: tosiasiallisesti pimein ja kylmin, eikä edes pikkujouluja
  2. marraskuu: uh, tiedät kyllä miksi, ja valon juhlaan on vielä aikaa
  3. jaetulla kolmossijalla
    • joulukuun ensimmäiset viikot: mitään ei näy, paitsi Espan uudet jouluvalot
    • helmikuu: kevätkö muka lähellä, kato joo, enää kymmenen viikkoa
  4. maaliskuu: eikö tän rännän pitäny loppua jo!?

Vuosi vuodelta talven lusiminen on minulle yhä vaikeampaa. Moni ystäväni sanoo samaa. Tiedä sitten, johtuuko se keskisestä iästämme vai siitä, että vekaroina asuimme pohjoisempana tai keskemmällä Suomea. Vai ovatko talvet oikeasti surkeampia kuin ennen?

Itse muistan vielä sen vuoden 1999 talvipäivän, kun räntää satoi vaakasuoraan − taas. Vihma piiskasi naamaa, sateenvarjoa oli turha avata. Tuolloin lupasin itselleni, että se on viimeinen talvi Suomessa.

No, homma ei mennyt ihan kaavaillusti. Onnekseni monena tammikuuna olen pystynyt järjestämään muutaman viikon loman jossakin Rooman tai Ranskan Rivieran tienoilla.
Tänä talvena marraskuun alusta tammikuun loppuun vietin Lontoossa, joka sentään on Helsinkiin verrattuna ehtaa aurinkorannikkoa.

Kuukausienkaan karkumatka ei tunnu tarpeeksi pitkältä. Paluu harmaaseen, helmikuiseen Helsinkiin on ollut karu.

Helmikuinen Helsinki kello 14.

Helmikuinen Helsinki kello 14.

Tämä valoton loskassa liukastelu on ihmisrääkkäystä.

Olen jo päättänyt metamorfoitua muuttolinnuksi. Homman rahoitus on vielä auki.

Eläkkeelle en ainakaan odota.
Jos jotakin todella haluaa, siihen kannattaa ryhtyä reippaasti. Kohtahan sitä voi olla kanttuvei. (Tosin silloin ei ehkä loska vaivaa. Toim.huom.)

Lotto on vetämässä.

 

 

Finnish Winter Wonderland Is An Illusion

Each year, the Finnish winter is getting more and more on my nerves.

In most of the country, possibly due to the climate change, the winter does not really resemble the winterwonderlandish travel ads from Lapland anymore.

Here in Helsinki it is rather like the images in this post.
Gray, wet, cold, and slippery.

The winter is also loooooooooong. Our misery lasts up to five months.

I usually wear my loooooooooong down coat for six months in a row. It is like walking around in a feather-filled sleeping bag.
Naturally, my shoes are goretex, with studs.

Not exactly my favourite style statement.

Living in Finland is constant trade-off between the aesthetic and the functional.
Usually the functional wins. You just have to survive.

I have decided to spend the future winters in more favourable climate, say Rome, Nice or London, my sunny havens in Europe.

Just have to figure out how to finance this migration.

If birds can do it, why couldn’t I?

 

Helmikuinen Helsinki kello 17:30-7:30.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Hiertävätkö kotityöt parisuhdettasi? Tässä ratkaisu.

Executive summary in English below.

2016_01_26_Pirttihirmu_PHA_IMG_0710

Fasinoituneena olen seurannut Suomessa purskahtanutta keskustelua parisuhteista ja siitä kuka vie, kuka vikisee.

”Keskustelu” on jälleen sangen kiukkuista, kärjistävää ja poteroitunutta. Kun joku tuo peliin analyyttisempää otetta tai laajempaa näkökulmaa, ammutaan täyslaidallinen pelkkiin omiin kokemuksiin perustuen, “totuushan on että…”.

Keskustelijan näkökulmasta riippuen miehet ovat joko vastuustaan luistavia lurjuksia, parisuhteessaan alistettuja tossukoita tai vastuunsa kantavia uroita, joita naiset eivät osaa arvostaa.
Naiset taas ovat kontrollifriikkejä, nalkuttavia pirttihirmuja, metatyötaakkansa alle uupuvia uhrautujia tai ronkeleita rinsessoja, joille ei normaali suomalainen mies kelpaa.

Koska olen yksin asuva sinkku, on minulla asiasta painavaa sanottavaa.
Ja koska jokaisen mielipide tässä maailmassa on nykyään yhtä tärkeä, on asiantuntemusta tai ei, vaadin että minua kuunnellaan ja näkemykseni otetaan huomioon.

Täältä siis pesee!

Olen ymmärtänyt, että parisuhteen jujuna on perustaa yksikkö, jonkinlainen me, jossa on minä ja sinä, ja haluamme toisillemme hyvää.

Jos homma rokkaa, suhde ehkä virallistetaan juridisin kahlein ja/tai hankitaan jälkikasvua ja yhteistä omaisuutta. Syntyy laajempi me, jossa on vanhemmat oikeuksineen ja velvollisuuksineen sekä lapset omine etuineen ja vastuineen.

Parisuhteen perusta lienee se, että puolisot ovat tasa-arvoisia.

Tasa-arvo − siis en voi uskoa, että tämä todella täytyy vielä tänä päivänä sanoa ääneen − ei tarkoita, että molemmat puolisot tekevät täsmälleen samat työt tai että mies ei saisi olla mies tai nainen ei saisi olla nainen tai ketkä puolisopuoliskoina nyt ovatkaan hynttyyt yhteen lyöneet.

Tasa-arvo tarkoittaa sitä, että sinun arvosi ihmisenä yleensä ja parisuhteen osapuolena erityisesti on täsmälleen yhtä suuri kuin minun arvoni.
Tämä johtaa siihen, että näkemyksemme ovat yhtä tärkeitä ja kummankin aika yhtä merkityksellistä.
(Faktoista ei sitten kannata riidellä, koska ne voi tarkistaa, toim.huom. Ja jos toisella on selkeää asiantuntemusta aiheesta, voisi ehkä kuunnella.)

Rakastettua on tarkoitus kohdella kunnioittavasti, niin kuin toivoisi itsekin tulevansa kohdelluksi.

On suuri onni ja melkomoinen mäihä löytää kumppani jakamaan elämän arkea ja juhlaa.

Silti monet ihmiset tuntuvat hoitavan kulloistakin työsuhdettaan paremmin kuin parisuhdettaan. 

Se on outoa, etenkin, kun moni lupaa elää yhdessä kuolemaan asti, kun taas työpaikan vaihtosykli on vain muutamia vuosia, max vuosikymmen tai kaksi.

2016_01_26_Tylypahka_linna_PHA_IMG_0726

Parisuhteissa kovin paljon eripuraa tuntuvat aiheuttavan kodin- ja lastenhoitoon liittyvien velvollisuuksien jako.

Tämäkin on kummallista. Asioista voisi sentään sopia aika simppelisti.

Tässä ihan ilmaiseksi prosessi homman ratkaisemiseksi.

Aloitetaan parilla faktalla.

Fakta 1: Jokaisessa huushollissa on hommia. Niitä kertyy enemmän, jos on taloa, lääniä, venettä, lemmikkejä, kesämökkiä, autoja, mukuloita ja niillä harrasteita.
Kotitöiden määrä ei siis ole vakio, vaan siihen voi elämäntyylin valinnoilla vaikuttaa.

Fakta 2: Jokaisella on kotona myös velvollisuuksia. Tämä koskee niin aikuisia kuin lapsia.

Tavoitteena on jakaa kotityöt tavalla, joka on kaikille oikeudenmukainen.
Tämä ei tarkoita, että se olisi myös mieluisa. Mutta reilu täytyy olla.

Himahommat jaetaan seuraavalla systeemillä:

  1. Listataan kaikki työt, ovat ne sitten pyykkäystä, pölyjen pyyhintää, lumen kolausta, auton huoltoa, uuden ruohonleikkurin hankkimista, kissanhiekan vaihtoa, lasten roudausta, ruoanlaittoa tai mitä ikinä.
    Työ tarkoittaa sekä sen suorittamista että siihen liittyvää metatyötä eli muistamista, suunnittelua ja projektinjohtoa, kaikkiaan siis kokonaisvastuuta hommasta.
    Esimerkiksi ”viikonlopun ruoat” sisältää menun laatimista, ruokien hankintaa, aterioiden valmistamista, tarjoilua ja keittiön siivoamista.
  2. Keskustellaan ja sovitaan siitä, millainen taso kotona halutaan saavuttaa. Mikä on juuri meidän kodin pieteettistandardi missäkin asiassa.
    Tämä vaatii konkretiaa. Pelkkä ”aika siistiä” tai ”joku roti” ei riitä, koska ne tarkoittavat eri ihmisille eri asioita.
    Tässä luultavasti suurpiirteisempi joutuu skarppaamaan ja tarkempi hölläämään jonkin verran. Voidaan myös yhdessä sopia, missä asiassa relataan (rikkaruohojen kitkentä), minkä taas on oltava jetsulleen (talvirenkaiden pulttien kiristys).
  3. Arvioidaan, kuinka usein kyseinen tehtävä täytyy hoitaa ja paljonko siihen menee aikaa.
    Jotkin hommathan tulevat eteen monta kertaa päivässä, toiset kerran vuodessa.
  4. Sitten jokainen poimii listasta ne hommat, joista tykkää. Itse esimerkiksi nautin pyykinpesusta, mutta ruokaa saisi laittaa joku muu.
  5. Seuraavaksi jaetaan jäljelle jääneet inhokkihommat. Jos tässä tulee riitaa, voidaan käyttää zydeemiä, jossa jokainen valkkaa yhden homman vuorollaan. Vuoro kiertää, kunnes hommat on jaettu.
  6. Aivan lopuksi ynnätään, että hommien määrä eli niihin kuluva aika jakautuu reilulla tavalla kaikkien perheenjäsenten kesken viikon/kuukauden/vuoden aikana. Jaetaan tarvittaessa uudelleen. 
    ”Reilu” ei tarkoita ”tasan”. ”Reilu” tarkoittaa, että jako on kaikkien mielestä oikeudenmukainen, vaikkei olisikaan nautinnollinen.
    Jos esimerkiksi mutsi on vaativassa työssä ja rahoittaa perheen elämän, voi vuorotteluvapaalla hengaava puoliso ottaa huushollista enemmän vastuuta.
    Vanhemmat lapset taas voivat hoitaa vaativampia jobeja kuin juniorit.
  7. Tästä kaikesta tehdään kotisopimus (nimet alle) ja tietenkin taulukko, jonka avulla seurataan töiden suorittamista ja kuvion toimivuutta.
  8. Jokainen hoitaa vastuunsa, kuten on sovittu ja kuten kunnon ihmisen kuuluu.

Työnjakoa tarkastellaan ajoittain uudelleen, etenkin silloin kun tilanteet muuttuvat: puoliso jää kotiin, toinen vaihtaa matkatyöhön, muutetaan omakotitaloon, lapset saavat omat huoneet, otetaan koira, esikoinen muuttaa kotoa.

Lapset tekevät ikänsä ja kykyjensä mukaisia hommia pienestä pitäen. Perushommat palkatta, sehän on selvä, koska ei kukaan muukaan saa oman kodin eteen työskentelystä palkkaa.

2016_01_26_Padat ja kattilat_PHA_IMG_0686

Kannustan myös käymään yhdessä läpi, miten työt tehdään. Siis ihan asiallinen ohjeistus ja opastus, ei mitään tuhahtelua ja ilkkumista ”miten sä et nyt totakaan osaa”. Jeesiä löytyy esimerkiksi näiltä Marttojen sivuilta.
Ihmiset ovat eläneet pienet ikänsä huusholleissa, jotka ovat erilaisia kuin se yhdessä perustettava. Tavat ovat olleet toisenlaiset, eikä osa meistä ole joutunut lapsuuden kodissaan panemaan tikkua ristiin.
Mistäs sitä tajuaa, ettei keittiön tasoja pyyhitä vessarievulla, jollei ole koskaan oppinut?
Itse en esimerkiksi osaa hakata halkoja ja sytyttää saunan pesään tulta, enkä tiedä, missä vaiheessa pellit kuuluu sulkea. Nämä taidot eivät vain kerrassaan olleet vaasalaisessa kerrostalossa tarpeen. Tosi epistä, jos tarjolla olisi opastuksen sijasta sapiskaa.

Ja vanhemmat, teette itsellenne, lapsillenne sekä näiden tuleville kämppiksille ynnä puolisoille karhunpalveluksen, jos passaatte vekarat alusta loppuun, ”kun itseltä se hoituu helpommin”.

Tämä systeemi kannattaa lanseerata jo parisuhteen alkuvaiheessa. Jos sitten huomaa, ettei puolisotarjokas hoida osuuttaan tai edes suostu keskustelemaan asiasta, ei sellaisen tyypin kanssa kannata kotia perustaa.

Kas näin, kotityöhaaste on ratkaistu!

Kaipaatteko muita sinkun oivia neuvoja perhe-elämienne haasteisiin?
Raha-asioihin tai seksiin, kenties?

(Kaikki kuvat tältä Harry Potter Studio Tourilta.)

2016_01_26_Kaytava_Harry POtter_PHA_IMG_0685

 

How To Create A Domestic Heaven?

Above is a lengthy post of living in couple or family and dealing with domestic work.

Analyse. Discuss. Share the responsibility fairly. Write it down.
Do your part.
Follow how the system works.

If it doesn’t, change the system. Or spouse.

You might also try living alone like me and taking care of every single thing by yourself!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

WYSINWYG

What you see is not what you get, below in English.

2016_01_24_Auto hopeinen peite_PHA_IMG_4023

Oivalsinpa tässä juuri jotakin.

Minullahan ei ole lapsia, kumppania eikä enää äitiä tai isää.

Minulla ei myöskään ole työpaikkaa, eikä ole tullut moneen kuukauteen palkkaakaan, ei myöskään sen kummempia korvauksia.

Ikää ja ylipainoa sen sijaan on jonkin verran.

Viiden kuukauden aikana tulen yöpyneeksi noin kymmenessä eri paikassa, kämppiksinä kutakuinkin 25 ihmistä eri maista ynnä yksi koira.

Olen siis täysorpo lapseton vanhapiika, lihava, keski-ikäinen nainen, työtön, koditon ja köyhtyvä.

Fiilis on vaan aivan mahtava!
Akuutit ulkoiset olosuhteet eivät suoraan määrää sisäistä todellisuutta.

Luulen, että toivolla on asian kanssa jotakin tekemistä.

Ehkä myös itsetunnolla.
Ystävillä. Huumorilla. Terveydellä. Auringolla. Riittävällä unella ja hyvällä ruoalla.

Kaikilla niillä herkuilla, joita elämä jatkuvasti tarjoaa.

Loistokeissi.

 

Behind Attributes

I just realised something.

I am a childless orphan spinster, unemployed, middle-aged and overweight woman, homeless-ish and getting poorer and poorer every day.

And so very, very happy, full of energy and joy!

The circumstances do not directly determine the inner self.

I assume hope has something to do with it.

And health. The sun. Friends. Sleep and food.

Enough sleep and good food.
Main issues covered.

Näkymiä aivomyrskyn silmästä

Singing praises for Oxford in English below.

 

Taas yksi keltainen pytinki moitteettomine symmetrioineen.

Oxford.
Tuo teeveestä tuttu ahdistuneiden komisarioiden ja letaalien akateemisten juonittelujen kaupunki.

Tunti junalla Lontoosta luoteeseen.
Ikää yli tuhat vuotta, asukkaita tampereellinen.
Rakennuskanta silkkaa Tylypahkaa.

Maailmankuulussa yliopistossa − englanninkielisen maailman ensimmäinen, opetusta jo vuonna 1096 − on rapiat parikymmentätuhatta opiskelijaa. Jokaista oppilasta kohti on kaksi henkilökuntaan kuuluvaa, tiesi oppaamme kertoa.*

(*Toim. huom. Oikea suhdeluku on 2 opiskelijaa : 1 henkilökuntaa. Kiitos tarkkaavaiselle lukijalle.)

Huokaus. Uskoako tuota. Helsingin yliopistossa puurtaa sellaiset 36 000 opiskelijaa. Henkilökuntaa on neljännes, sekin vähenemään päin maamme taloudellisessa kurimuksessa.

Oxfordissa kohtaavat maailman parhaat aivot, ja heistä halutaan pitää huolta.

Täällä oli Stephen Hawking, ennen kuin muutti Cambridgeen. Kilpailevan opinahjon nimeä ei turhaan lausuta. Siihen viitataan vain sanoilla ”The Other”.

Oli nobelisti Dorothy Hodgkin. Oli Tim Berners-Lee, jota on kiittäminen, että ylipäänsä voit lukea tätä world wide webistä.

Einsteinkin kävi, ja hänen liitutaulunsa riimut vuodelta 1931 ovat esillä tieteen historian museossa. Myös toinen tämän suhteellisen teoreettisen hepun käyttämä liitutaulu on tallessa, joskin joku intomieli siisteysfriikki ehti pyyhkiä sen puhtaaksi.
Mitä sitä kaiken maailman raapustuksia säästämään, sinne vaan, powerpointien taivaaseen!

Liisa Ihmemaassa ilmiintyy ympäri kaupunkia, ahersihan Lewis Carroll opettajana yliopistolla vuosikymmenten ajan ja viihdytti tarinoilla kollegansa tytärtä Alicea.

Täällä aivomyrskysivät myös kirjailijat Aldous Huxley, C.S. Lewis, J.R.R. Tolkien, Oscar Wilde ja T.S. Eliot.

Oxford on kouluttanut niin ikään useita poliitikkoja. Bill Clinton, Indira Gandhi, Benazir Bhutto ja Aung San Suu Kyi ovat opiskelleet kaupungissa. Samaten 26 brittiläistä pääministeriä, kuten Thatcher, Blair ja tämä nykyinen, David Cameron.

On teologeja, on filosofeja ja, mikä tärkeintä, ex-hottis näyttelijä Hugh Grant ynnä Rowan Atkinson eli Mr Bean. Skarppi kuin mikä, ja tienannut omaisuuden esittämällä pöljää!

Eikä sovi unohtaa montypythonilaisia.

Olen aivan ihastunut ajatukseen tiedon, osaamisen ja ymmärryksen kiteymästä! Vähän kuin Kalifornian Palo Altossa teknologia-start-upit kirittävät toisiaan, Oxfordissa fiksut fiksuuntuvat entisestään toistensa vaikutuspiirissä.

Ja maailma hyötyy!

Tää olis ehkä ollut mulle.

Tää olis ehkä ollut mulle.

Mikä siinäkin on, etten koskaan tullut pyrkineeksi brittiläiseen huippuyliopistoon?
Ei tullut edes mieleen.
Tampere oli jännittävintä, mitä uskalsin ajatella. Helsinki, ehkä, jos oikein rajuksi heittäydyin!

Ei meidän vaasalaislukiossa kaavailtu suuria. En tiennyt maailman olevan auki, eikä olematon opinto-ohjaus valaissut tätä(kään) asiaa.

Kaikkiaan elettiin toisenlaisia aikoja. Ei kukaan käynyt edes ulkomailla, mitä nyt voita santsaamassa Uumajassa. Äveriäämpien perheiden mukulat pääsivät vaihto-oppilaiksi Jenkkeihin. Yksi kävi kerran Kanarialla.

Ei ollut suomalaisella Euroopan unionia, ei vapaata liikkuvuutta, ei laajaa oppilasvaihtoa korkeakoulujen välillä, ei Nokian tuomaa itsevarmuutta.

Maailma oli 80-luvulla paljon nykyistä suurempi.

“Historia on vieras maa. Siellä tehdään asiat toisin”, sanoi joku joskus jossakin.

Siksi ei pitäisi moitiskella omia taannoisia ratkaisujaan nykyitsensä kriteerein.

Tyydyn siis päiväretkellä hengittämään Oxfordin ilmaa. Ties vaikka vetäisin keuhkoihini muutaman aidon neron hönkäisemän molekyylin.

NUUH!

Vaikutus tuntuu jo…

This slideshow requires JavaScript.

Surviving Oxford

I made a day trip to Oxford to inhale some wisdom
and check around the Hogwarts-ish architecture.

Very impressive, it was!

I was lucky enough to get out alive. The telly has shown some two, three Oxfordian murders every week for years! Especially those working in the academic circles seem to be in danger.

Will have to get back one Saturday to attend the Inspector Morse guided tour.

 

Bodleian Libraryn kattoa Divinity Collegessa.

Bodleian Libraryn kattoa Divinity Collegessa.

 

 

 

 

 

 

 

Väläys Lontoosta, numero 12

Freezing and blooming in English below.

2016_01_08_Narsissi kukkii Lontoossa_PHA_WEB_IMG_4962

Miinus 27 astetta.

Suomen talvi näytti parastaan joululomallani. Kuulaita, kirkkaita päiviä, aava valkeus jäätyneen veden äärellä, aurinko taivaankannen alakvartaalissa, ympärillään upeat halot.

Maisema salpasi hengityksen.
Tai ehkä sittenkin se pakkanen.

Britteihin paluun aamuna lämpömittarin neste oli tiivistynyt miinus 27 asteeseen.

Lontoossa ollaan kympillä plussan puolella. Rukkaset jäävät naulaan. Sormet eivät jäädy kiinni kännykkään. Kameran säädöt rullaavat notkeasti, akkua riittää.

Narsissit kukkivat!

 

Flash From London #12

Minus 27 degrees.

In Finland that usually means lovely, crispy, sunny winter days. I was so lucky to enjoy them on my Christmas break back home.

Could not take pictures. The camera would not work.
Could not call anyone. My fingers would not work.
Could just walk around in my best winter gear and watch my breathing steam disappear into thin air.

Now I am back in London. It is almost 40 degrees warmer.

Daffodils are in bloom.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Väläys Lontoosta, numero 11

Näiden lontoolaisten luxien myötä Couture & Views toivottaa jouluusi kaikkea hyvää!

 

Flash From London #11

Couture & Views wishes you A Very Merry Christmas!

Vähän fiinimpää meininkiä Old Bond Streetillä.

Vähän fiinimpää meininkiä Old Bond Streetillä.

 

Selfiespotti ja photobomb Molton Streetillä.

Selfiespotti ja photobomb Molton Streetillä.

 

Pukin poro uljaana Covent Gardenissa.

Pukin poro uljaana Covent Gardenissa.

 

Covent Gardenin katossa on aina upea, kekseliäs koristelu.

Covent Gardenin katossa on aina upea, kekseliäs koristelu.

 

Carnaby Streetillä pyörii tyyppi poikineen.

Carnaby Streetillä pyörii tyyppi poikineen.

 

Pukki poroineen viilettää Stella McCartneyn liikkeen seinällä.

Pukki poroineen viilettää Stella McCartneyn liikkeen seinällä.

 

Regent Streetiä aitiopaikalta, tuplabussin kakkoskerroksesta.

Regent Streetiä aitiopaikalta, tuplabussin kakkoskerroksesta.

 

Beltane & Pop -konttikahvila South Bankilla. Tsekkaa myös video!

Beltane & Pop -konttikahvilan seinää South Bankilla. Tsekkaa myös video! Timantin muotoisiin koloihin on ohjelmoitu mutkikas valoshow, josta tässä näkyy vain osa. Lisäksi katolle vievät portaat ja sieltä pois liukumäki.