Väläys Lontoosta, numero 2

Flash from London in English below.

London Eye.

London Eye katselee joelle.

Halloween innoitti britit hirviöitymään oikein olan takaa. Toinen toistaan karmivampia olentoja koikkelehti pitkin maita, mantuja. Vähänkö siinä hätkähtää, kun käännähtää huoltoaseman jonossa ja päätyy tuijottamaan aikuista miestä naama riekaleina.

Alueellamme pantiin pystyyn tuhansien ihmisten laittomat reivit, jotka äityivät mellakoinniksi. Meitsi uinui muutaman korttelin päässä autuaan tietämättömänä.

Sunnuntaina kaupunkia peitti hernerokkasumu. Aurinko yritti läpi sinnikäästi ja onnistui: pitkähihaisen t-paidan keli.

Utu ei ottanut hälventyäkseen illallakaan. Thamesin valot siftasivat niin, että se oli huuu-hu-uu ja aaaaahhh yhtaikaa.

Nostokurkia sumussa.

Nostokurkia sumussa.

Flash from London, #2

Post-Halloween pics from river Thames.
The fog is soothing and spooky at the same time.

Big Ben ja parlamentti kietoutuvat utuun.

Big Ben ja parlamentti kietoutuvat utuun.

Väläys Lontoosta, numero 1

Flash from London in English below.

2015_10_28_Gherkin_PHA_IMG_2350

Toinen blogini lukijoista on toivonut tiheämpää postaustahtia. Ei kuulemma tarvitsisi olla niin pitkiä ja viimeisteltyjäkään julkaisuja, kunhan vaan olisi jotakin, kun keskellä työpäivää tekee mieli kuikuilla maailmaa oman deskin ulkopuolella.

Aloitan siis tällaiset pikapostaukset. Ei mitään monen tunnin säätöä vaan jonkinlainen hetken lapsi. Ikään kuin Instagram, mutta blogissa.

Voivat kyllä olla muutaman tovin takaa. Ei siis varsinaisesti viimeisimpiä uutisia, vaan ennemminkin tunnelmia, vaikutelmia ja oivalluksia.

Tässä ensimmäiseksi muutama kuva Gherkinistä, cocktail-kurkusta, kuten tätä Lontoon profiilissa hyvin erottuvaa fallosta häveliäästi kutsutaan.

Työasiat veivät minut liki huipulle, 38. kerrokseen.
Ei huono, harkkarilta.

Flash from London, #1

The other of my blog followers has wished for more frequent posts, so that she could get inspired in the middle of her workdays.

A blog post usually takes me about three hours or more. I just cannot do it that often, with a life to live, work and stuff.

To satisfy the demand, I decided to start these flashes. It is like Instagram, but on my blog.
The posts are easy and light to produce, just a snack to consume.

Not always the latest news, but rather moods, ambiances, maybe an odd epiphany every now and then.

So here you go with a taste of Gherkin, one of the most distinctive buildings scraping the London skyline.

My work took me to the 38th floor.

Ha! On the top!
And I am just an intern…

Luovan luokan toimistoelämää Lontoossa

Summary in English below.

Arki on arkea, ja niin Lontoossa kuin Helsingissä vietän arkeni toimistossa.

Kun kaikki muuttuu kerralla, aistit herkistyvät. Muutaman tovin ajan sitä huomaa asioita.
Pian, aivan kohta, uusi ja yllättävä onkin normia perussettiä, eikä sitä pane enää merkille.

Jottei pääse unohtumaan, kirjaan seuraavassa yksityisiä, yksittäisiä ja yleisiä ensihavaintojani lontoolaisen luovan luokan konttorielämästä.

Somerset House.

Somerset House.

Bränditoimistomme sijaitsee Somerset Housessa, vaikuttavassa ex-palatsissa vuodelta 1780. Paikalla oli toki Tudorin aikainen luksuspytinki jo vuonna 1551. Kuvaan sopii myös, että talon ”uusi siipi”, New Wing, on 160 vuotta vanha.

Rakennus on nyt pyhitetty kulttuurille, ja käytävien varrella majailee useita pieniä luovia toimistoja: kuvittajia, ajatushautomoita, firma joka tekee filmien castingeja…

Meillä on noin 25 neliön huone, jossa on kymmenen työpistettä. Kerralla paikalla on yleensä sellaiset seitsemän, kahdeksan, yhdeksän ihmistä. Tunnelma on tiiviihkö.

Yhtaikaa saattaa olla meneillään yksi sisäinen keskustelu toimistossa, yksi puhelinneuvottelu painotalon kanssa sekä yksi skype-yhteys asiakkaaseen sinne jonnekin. Taustalle sopivat pehmeä hissi/hittimusa tai 80-luvun brittihitit.

Kun yksi aivastaa, muut poikkeuksetta kiekaisevat ”Bless you!” Oikeampi saattaisi olla “Save us!”

Toimistoissa on hiiriä. Toistan. Toimistoissa on hiiriä.
Yhtään en ole vielä nähnyt, mutta hiirenloukkuja möllöttää muutaman metrin välein ja kollegat raportoivat vilistävistä vieraista.

Äitisi ei ole töissä täälläkään. Myös näissä toimistokeittiöissä muistutetaan yhteisistä säännöistä: kunnioita muita ja siivoa itse jälkesi.

Päivät ovat pitkiä. Kun saavun mestoille 9:30 – aika jolloin minun on toivottu aloittavan – olen (toiseksi) viimeinen saapuja. Kun poistun 18:30 olen ensimmäisiä lähtijöitä.
Eräänäkin perjantai-iltana heitin palttoota niskaan siinä seitsemän aikaan. Minua ennen oli lähtenyt kaksi, jälkeeni jäi vielä kuusi uurastajaa. Ja ei, tyypit eivät vaan hengaa siellä, vaan paiskivat ihan oikeasti duunia.

Ihmiset eivät vaikuta syövän lounasta lainkaan tai hotkaisevat vain jonkin snackin työpöydän ääressä. Tätä minun on todella vaikea ymmärtää.  Taidan kirjoitan ruokakulttuurista ihan oman postauksen myöhemmin.

Kävelen töihin ja oh boy, se on siunaus, jonka merkityksen voi ymmärtää vain aamun ruuhkametrossa kröhinää, likistyksiä ja tahmaisia kahvoja väistellyt kanssalontoolainen.

Nyt kuuden viikon jälkeen huomaan, etten enää ole turisti. Olen… kuin kotonani.

Kolmen kuukauden harjoitteluni alkaa olla puolivälissä.
Kannattiko?
Ha! Vielä kysyt!

 

Creative Class Office Life in London

The first half of my three-month internship is behind.
It is time to recap some impressions of the creative class office life in London.

Our brand agency is in Somerset House, a former palace dating from 1780.

Today, the building hosts cultural events and exhibitions, and several creative agencies reside inside its thick walls.

Our office room is some 25 square meters, with ten workplaces.
We are usually seven to nine people present. Tight.

There are mice in the house. Have not seen any yet, though.

People work a lot, easily 10−12 hours per day.
Also, they do not seem to have any proper lunch break.
I wonder, if my colleagues are actually…
robots?

Maybe not, since occasionally they sneeze.
When that happens, the whole room declaims ’bless you’.

So was it worth quitting the steady paycheck?
Was it worth starting an internship at the age of 46?
Is the learning curve steep enough?
Is  the adventure worth all the effort and risk?

ABSOLUTELY!

 

Toimistomme ikkuna antaa Somerset Housen avaralle sisäpihalle.

Toimistomme ikkuna antaa Somerset Housen avaralle sisäpihalle.

 

 

 

Sunnuntaikävelyllä Jamesin ja Thamesin maisemissa

Artsy post in short in English below.

Tunneli Vauxhallissa.

Tunneli Vauxhallissa.

Kävinpäs sunnuntaikävelyllä tuolla James Bondin konttuurin tienoilla, Thamesin rannalla.

Aivan tiedustelupalvelun pytingin kupeessa, joen pohjassa, on taideteos, joka peittyy ja paljastuu vuoroveden mukana. Thamesin korkeus nimittäin vaihtelee jopa viisi metriä vuorokaudessa, ja laskuveden aikaan näkyviin tulee neljä hevosta ratsastajineen.

2015_09_20_Boy and horse_sculpture_PHA_IMG_1339Teos on pystyssä syyskuun loppuun asti. Taiteilija on Jason deCaires Taylor, (kuulemma) maailmankuulu vedenalaiskuvanveistäjä. 

Jotenkin viehättää tuo ajatus. Että tyyppi löytää aivan oman juttunsa ja tulee siinä tosi hyväksi. Vedenalaiskuvanveisto ei olekaan mitään valtavirtaa.
Täällä lisää tietoa kiinnostuneille, silkkaa Atlantista koko touhu!

 

2015_09_20_The Rising Tide_1_PHA_IMG_1344

Mestoilla oli myös tämän auto-veneen maihinnousupaikka.  Olen nähnyt tämän vempeleen turistikierroksilla niin maalla kuin vesillä. Vain siivet puuttuvat.

2015_09_20_Darth Vader Tate Britain_PHA_IMG_1356

Samalla reissulla piipahdin lyhyesti myöhäisellä lounaalla Tate Britainissa.

Nastaa näissä Lontoon museoissa on, että niiden peruskokoelmat ovat liki kaikki ilmaisia. Voi siis muiden menojen lomassa vaan käväistä pienellä taidetankkauksella, imaista muutaman hengenvedon Henry Moorea tai Van Goghia tai mitä nyt sattuu milloinkin vastaan tulemaan.

Kuten tällä kertaa tämä darthvaderihko heebo.

Tekee hyvää ihmiselle, taide.

Takin’ A Walk On The Thames Side

I made a Sunday walk by the Thames today.

By MI6, the James Bond’s office, there is this artwork,
four horses and riders that sink and re-emerge from the water,
according to the tide of the river.

Had a quick late lunch at Tate Britain and met Darth Vader.

Art is good for you.

Olen nyt täällä Lontoossa ja tältä se tuntuu

2015_09_12_Tower Bridgen lasilla_PHA_IMG_0801

Oppiminen on elämän tarkoitus.

Tarkennan hieman: oppiminen on yksi minun elämäni tarkoituksista.

Kun hommat alkavat sujua omalla painollaan, kun kaikki rullaa ennakoidusti, kun ei enää löydy uutta oivallettavaa, meitsi ikävystyy ja alkaa keikuttaa venettä.

Siksi irtisanouduin ja muutin Lontooseen pari viikkoa sitten.

Sitä saa, mitä tilaa.

Uutta on vyörynyt ylle niin, että päässä surisee. Aivot käyvät ylikierroksilla, ja iltaisin olen aivan töttöröö. Yhdeksän, kymmenenkin tunnin yöunet menevät ihan heittämällä.

2015_09_12_Houses of Parliament_BW_PHA_IMG_0994

ENSINNÄKIN KIELI.
Tein taannoin osan opinnoistani englanniksi, ja pystyn ongelmitta perehtymään mihin tahansa bisneskirjaan panematta edes merkille, luenko suomea vai englantia.

Arkienkku onkin sitten ihan oma juttunsa.

Yhtäkkiä tarvitsen sellaisia ilmauksia kuin suojatie (zebra crossing, jos on maalatut raidat – yleensä ei ole), kirjan selkämys (spine), viivytellä (linger) tai Herra on hyvä vaan ja menee edelleni jonossa, joudun tässä vielä kaivelemaan maksuvälineentynkää pohjattomasta käsilaukustani (Just go!).

Olin myös unohtanut, kuinka vaikeaa on ymmärtää vaikkapa intialaista aksenttia. Älä kerro kellekään, mut kolkyt prossaa menee ohi tässä vaiheessa.

Olen hitaampi ja tyhmempi vieraalla kielellä.

2015_09_12_Look both ways_PHA_IMG_1051

TOISEKSI LIIKENNE.
2015_09_12_Jalankulkija odottaa_PHA_IMG_1006
Kun on semmoiset 46 vuotta harjaantunut tarkkailemaan oikeanpuoleista trafiikkia, on liki mahdotonta intuitiolla oivaltaa, mistä autot, bussit ja pyörät risteyksessä ilmaantuvat.

Etenkään kääntyvää liikennettä en kerta kaikkiaan hahmota.

Säännötkin ovat toiset kuin kotimaassa: valottomassa risteyksessä kääntyvän liikenteen ei näköjään tarvitse väistää suoraan kulkevaa jalankulkijaa.

Kun ihmisiä on paljon, se menee joka ensin ehtii. Kohteliaat eivät pääse koskaan perille.

En silti kulje punaisia päin, vaikka kaikki muut niin tekevät.
Säkällä selviän hengissä valoja noudattamalla.

KOLMANNEKSI KOTI.
Suomessa asun yksin. Täällä kämppiksiäni ovat brittiläinen miespari sekä rehevä, poskisuudelmiltaan ja volyymiltään antelias meksikolainen IT-guru, jonka oikea koti on 2015_09_12_Maitopullot kotiovella_PHA_IMG_1056Hollannissa.

Maito tulee pulloissa ovelle kolmasti viikossa.
Myös kananmunille on kotiinkuljetus.

Ja sitten on ne kaikki muut jutut, jotka toisten ihmisten kodeissa ovat hass noh, siis eri tavoin. Täällä on esimerkiksi siistiä!

NELJÄNNEKSI TYÖ.
En osaa vielä juuri mitään. Potentiaalia toki on, ja se odottaa aivan pinnan alla päästäkseen pätemään.

Toistaiseksi kuitenkin joudun kysymään reittiä neukkariin ja onko sim-kortissani pin-koodi ja ettekö te koskaan nuku.

Minusta on tällä hetkellä enemmän häiriötä kuin hyötyä. Lienee normaalia, kun on ollut vasta viikon mestoilla. Silti olen hieman turhautunut, ja omatunto soimaa. (Pöljä!)

Mainittakoon myös, että duunikoneen näppis on erilainen kuin tämän himaläppärin. “Mistä löytyy kysymysmerkki€%&)/:*?”

Kollegoinani on engelsmanneja, italialainen ja argentiinalainen.
Asiakkaita on kymmeniä, ei viittä miljoonaa, kuten kotona. Heidän juurensa ovat maailman eri kolkissa ja ihonvärinsä mitä tahansa vaaleanpunertavan ja tummapaahtoisen mokan väliltä.

Oppimiskokemuksena, ammattimielessä tämä on just nappiin, juuri mitä lähdin hakemaan.

Summaten: olen aivan liekeissä, ja se on mahtavaa!
(Ja vähän HUI!)

2015_09_12_Nakyma Thamesille tyomatkalta_PHA_IMG_0982

Töihin kävelen puolessa tunnissa. Maisemissa ei ole valittamista.


First Impressions After My Big Move

I moved to London two weeks ago.

Everything is different from home: language, traffic, house, work, people…

Moving to another country, to a new setting, is an ultimate learning experience.

So is starting in a new work environment. Even the keyboard is different, and I must be helped with finding the negotiation room.

My brain is on fire.
I need ten hours’ sleep every night.

And I am just loving it all!
(Except when I am just a little bit, like, OMG!)

NUUUUH! Mitä tapahtuu seuraavaksi – ja miksi?

Finding The Trend in English below.

Näyttää, muttei taida olla. To Banksy or not to? I think not.

Näyttää, muttei taida olla. To Banksy or not to? I think not.

Historia on ihan jees, vaan tulevaisuus se vasta pihteihinsä nappaa!

Vietin viime viikon Lontoossa trendejä nuuskimassa. Ihan tälle viileenmetsästyskurssille osallistuin siellä.
(Toim. huom. Central Saint Martins on muodin, designin ja taiteen opiskelun Se Mesta, ja lyhytkursseille pääsevät taviksetkin, kohtuuhinnalla, vinks vinks!)

Monille − noh, kaikille − yrityksille on olennaista arvioida, mihin maailma on menossa ja miten sitä voisi hyödyntää liiketoiminnassa. Tämän vuoksi firmat seuraavat tarkasti hiljaisia signaaleja ja niistä mahdollisesti kehkeytyviä megatrendejä.

Mitä tapahtuu seuraavaksi kulttuurissa, taloudessa, sosiaalisesti, politiikassa, ajattelussa…
Millaisia elämäntyylejä ihmiset omaksuvat?
Mikä on heille tärkeää?
Miten he käyttävät aikansa ja rahansa?

Nuuskijat havainnoivat maailmaa ja poimivat siitä omat huomionsa, muodostavat oman näkemyksensä. Kun eri nenien havaintoja kootaan yhteen, suuret linjat alkavat hahmottua. Niitä trenditoimistot koostavat asiakkailleen yksityiskohtaisiksi raporteiksi.

Mitä tapahtuu ja miksi?
Mitä teemme tällä tiedolla?

Henkeäsalpaavan mielenkiintoista!

Palaan tähän aiheeseen tulevaisuuden(!) postauksissani.
Tässä muutamia fiilistelykuvia maistiaisiksi.

Viileetä ja kuumaa Lontoosta, ole hyvä!

 

 

Cool Hunting In London

History is quite ok, but he future is fascinating!

Last week I attended this course in trend forecasting at Central Saint Martins, the renowned college of University of Arts London.

Knowing what is just about to happen is vital for many companies, if not all.
Weak signals grow into megatrends, and sooner or later they affect the business.
Better be prepared.

So the companies track vigorously what is next culturally, economically, socially, politically, philosophically…

What are the trends in lifestyle?
What is important to people?
How will they use their time and money?

And what should we do with this information?

I am just thrilled, and will tackle the issue in my future(!) posts.

Here are just some inspiring photos to start with.
The Cool and The Hot from London, here you are!

Shhhh – kuiskaus tammikuussa

In English below, just for you, my dear.

En lähetä joulukortteja.
Joulukuussa on liikaa kiireitä: töissä on saatava maailma valmiiksi, glögit ja hippalot vaativat läsnäoloa, lahjat, herkut, koristeet, siivoukset, paketoinnit, pöhinät, hulabaloo.
Auditiivista meteliä ja visuaalista kohinaa.

Kaikilla on kiire rauhoittumaan.

Tulee tammikuu. Pimeistä pimein, pitkä kuin nälkävuosi. Ankeutta kestää ja kestää: juuri kun ajattelet sen kääntyvän heleäksi helmikuuksi, on vielä viikko jäljellä.

Kevät on kaukana, joulun riemumieli vajonnut muistoihin. Kukaan ei tapaa ketään, valo on keinoa vain, ankaruudesta uusi uskonto, tipaton ja paremmat elintavat.

Tähän synkkyyden ytimeen ajoitan tervehdykset, tammikortit.
Toivon ja toivotan oivallista vuotta, hyvää elämää, sinne tänne ympäri palloa.

Miksi huutaa joulukuussa, kun voi kuiskata tammikuussa.

 

Uljautta arjen rosoon 2015!

2015_01_25_Tammikortti2015_Battersea_blogiin_PHA_MG_0880

Let us see the graceful
in these rough, ordinary days of 2015!

 

Wish-whispering In January 

I never send Christmas cards or Season’s Greetings.

December is so busy, so full of fuss, one should scream and shout to get the message through.

Once Christmas is over, there is just silence and darkness, all the good vows and will-be-a-better-person undertakings.
Dull, boring everyday life, amidst the saddest winter.
That is January. 

At that moment, I send my best wishes. 

Why cry in December when you can whisper in January?

 

 

Täältä löydät kelpo murkinaa Roomassa

You find my favourite restaurants and delis in Rome by clicking the links!

2014_02_16_Panoraama Lanten terassilta_PHA

Rooma. Ikuinen rakkauteni kohde!

Viime talven vapailla minulla oli tilaisuus hengailla mestoilla kuusi viikkoa. Välttelin Suomen talvea – jota ei kuulemma tullutkaan – hengitellen antiikkia ja renessanssia. Puolet ajasta satoi, vaan eipä ollut mukulakivillä pakastunutta iljannetta!

Nyt ihana ystäväni H on lähdössä ihanan perheensä R kanssa viikon visiitille ihanaan La Città Eternaan, jossa perheen ihana tytär F suorittaa ylioppilaskirjoitusten jälkeistä itsenäistymisriittiään lapsenlikkana.2014_03_07_Make pasta not war_PHA_IMG_4533

Syksy onkin mitä oivallisinta aikaa Rooman-matkailulle: turisteja (= ne muut) on vähemmän ja kelit hellivät. 

Postaan tässä parissa erässä kaikkien aikojen Rooma-suosikkini. Koska pian on lounasaika, aloitetaan rafloista.

Toki pääasiassa söin majatalollani, vaan tarttui hihaan silti muutama kelpo vinkki.
Ovat kaikki omalla rahalla syömisen mestoja.

1) ‘Gusto.
Gustossa on ikään kuin kolme ravintolaa samassa: pizzeria, à la carte ja buffa. Lounasaikaan buffet on tosi hyvä ja edullinen, kympin per lautanen ja neljä euroa santsi. Kahvi taisi irrota eurolla siihen päälle.
Fantsu miljöö.
Sijainti on sangen oiva ihan Augustuksen mausoleumin aukion pohjoisreunalla, kivenheitto jumalaisesta Ara Paciksesta, muutama kortteli siis Piazza Popololta ja Via del Corsolta.
Vieressä on ravintolan symppis ja laadukas keittiötarvikeliike.

2) Der Pallaro.
Tässäpä mitä mainioin perhetrattoria!
Hinta on vakio 25 euroa. Listaa ei ole, vaan muori roudaa päivän tarjoomaa alkuun, primiksi, secondoksi, lisukkeiksi ja jälkkäriksi. Viini, vesi, leivät samaan syssyyn.
Kasvisruokailijoille säädetään pyydettäessä omat systeemit.
2014_03_07_Against tourist menu_PHA_IMG_4479Ruoka on simppeliä ja maukasta. Miljöö viime vuosituhannelta, reseptit myös.
Sijainti hyvä, melkein Corso Vittorio Emanuelella, Largo Argentinasta joelle päin. Ei kaukana Campo de’ Fioristakaan.

3) Sora Margherita.
Supersuosittu juutalaisrafla ghetossa, lähellä synagogaa ja Campo de’ Fioria. Trasteverestä katsottuna siis joen toisella puolella.
Asiakaspaikkoja on parikymmentä. Avoinna lounaalla ja illalla, jolloin kaksi kattausta, muistaakseni kello 20 ja 21.30. Varaus oikeastaan välttämätön.
Ehdottomasti kannattaa testata artisokkaa alla giudia, juutalaiseen tapaan. Myös alla romana on jees.

4) Volpetti.
Testaccion puolella lymyää tämä herkkukaupan liitteenä oleva ruokala-ravintola.
Lounasaikaan hyvä meininki! Paikalliset jonottavat ja tilaavat tiskiltä, tungeksivat sitten pöytiin syömään muovipäisillä aterimilla.
Friteerattu mozzarella olis se juttu.

5) Ditirambo.
Ditirambo sopii aavistuksen fiinimpään ruokailuun, ei silti mikään fine dining -mesta. Korttelin päässä Campo de’ Fiorista.
Söin täällä kahdesti viiden hengen porukalla, ja kaikki olivat tyytyväisiä kaikkeen!
(Huomasin, että ravintolan oma saitti on rikki. Kannattaa siis varata pöytä ja samalla tarkistaa, että ovat yhä olemassa.)

6) Jäätelöbaareista aina kehutaan San Crispinoa, eikä syyttä.
Nyt löysin kuitenkin aivan taivaallisen paikan aivan Campo de’ Fiorin kupeesta. Jäätelöt on tehty luonnollisista raaka-aineista, etiikka, estetiikka ja ekologia mielessä pitäen.
GROM on nimi, löytyy muun muassa Via dei Giubbonarilta.

7) Niin ikään kukkaistorin lähellä populaa imee herkkukauppa-leipomo Forno Roscioli.
Täällä vedetään pystypizzaa kiireessä, nami nami! Ja mahtavia pähkinäleipämöhkäleitä matkalaukkuun – ainahan voi jättää kenkäostokset väliin!

2014_03_07_Frankie Garage_Paavi_PHA_IMG_5429

8) Yleensä nähtävyyksien liepeiltä ei meinaa kunnon ruokapaikkoja löytyä. Silti Vatikaanin puolellakaan ei tarvitse tyytyä pelkkään ehtoolliseen.
Pietarinkirkon lähellä, Borgo Pio -kadulla on Ristorante – Pizzeria Tre Pupazzi. Olen syönyt siellä porukalla kahdesti, hyvällä menestyksellä.

9) Niin ikään Vatikaanin puolella jokea, Pratin kaupunginosassa, kiehnää kyljittäin kaksi huikeaa herkkukauppaa. Niistä löytyy sekä pikapelastusta akuuttiin hiukomiseen että oivia tuliaisia.
Toinen on Franchi, toinen Castroni, Via Cola di Rienzolla numeron 200 tienoilla.

Mmmmm, tässä näpytellessäni tulin itsekin tehneeksi matkan Ikuiseen Kaupunkiin.
Jääkaappi kutsuu!

KERROPA KERNAASTI OMAT VINKKISI KOMMENTTINA!
Linkki löytyy tuolta otsikon alta “Leave a comment”.

 

2014_03_07_Sempre con te_sammalseina_PHA_IMG_5245

 

Yhdentymisiä Euroopassa

Sorry, too incredible to be translated.
But the story involves eskimos and ewoks, disloyal friends, united Europe, and Google Translator.

20110911_Pilvien_paalla_paistaa_aurinko_PHA

Piipahdin taannoin Berliinissä ja majoituin kaverini Hugon luona.

Tunnen kundin jokseenkin etäisesti, duunin kautta ollaan tavattu pari kertaa. Viisikymppinen itävaltalainen muotisuunnittelija, joka on disainannut staroille pukuja punaiselle matolle. Nyttemmin erilaisissa design-hommissa jo sellaiset kaksi vuosikymmentä.

Hugo on parisuhteessa italialaisen Marcon kanssa. “Ollaan oltu vuosi yhdessä, se on paljon näissä piireissä.”

Marco on muotialalta hänkin, vastikään saanut potkut, kun kehitti burnoutin 80 viikkotunnin työtahdista.
Hauska heppu, mainio kerrassaan: “Olet meille eskimo!”

Illalliselle seuraan liittyi Georg, saksalainen, isä Turkista. Sekalaista työhistoriaa, nyt vastaa pienen kamariorkesterin hallinnosta. Sai kenkää henkilökemiallisten ongelmien vuoksi ja odottaa innolla sopimuksensa päättymistä.

Ja vielä Angelo, italialainen niin ikään, eksentrikko. Myy tavaratalossa huippumuotia, jota minulla ei olisi varaa edes hypistellä.
Ynnä piskuinen piskinsä Luna, joka on aivan Tähtien sodan ewokin näköinen ja jota Angelo muistaa potkulla silloin tällöin.
Angelon poikaystävä on kuuromykkä venäläinen (ei paikalla), jolle yritetään saada oleskelulupaa huonolla menestyksellä.

Seuraa vilkasta, polveilevaa illalliskeskustelua eurooppalaisilla kielillä.
En saa sanaa väliin, eikä ketään oikeastaan kiinnosta. Siinä vaiheessa kun olisin saanut ajatukseni muotoiltua, ollaan jo aivan muualla. Tässä seurassa olenkin rauhallinen, tasainen ja hidas.
Kääntelen päätä sinkoilun tahtiin, toisinaan keskittymiseni herpaantuu ja huomaan etten enää kuuntele, katselen vain kuvia.

Ja sitten, aivan yllättäen, Angelo kääntyy puoleeni näkemystäni tivaten, kokemastaan yhä järkyttyneenä:
“Jos kutsuu parikymmentä ihmistä kotiinsa seksijuhliin, onko normaalia, että yksi vieraista yrittää varastaa sun poikaystävän?”

Siis tämän samaisen venäläisen kuuromykän.
Siis Google Translatorin avulla.

Öööö.

Ööööööööööö.

“Vaikea sanoa, mikä on normaalia tuossa yhteydessä.”

Jossakin vaiheessa tyypit tajusivat lähteä. Isäntäväki siivoili mestat. Ennen nukkumaanmenoa kysyivät huomaavaisesti, haluanko liittyä heidän kanssaan polttamaan savukkeen.
Istuivat tummenevassa illassa ikkunalaudalla, iso akkuna ammollaan, katselivat hiljenevää katua.

Ja minä torkahtelin sohvalla, 1500-luvulla rakennetussa talossa, entisen hikipajan tiloihin remontoidussa loft-asunnossa, ja mietin, onkohan nurkissa luteita.

Tämän illan saan kirjata muistojeni joukkoon kiintoisana kurkistuksena aivan toisenlaisiin elämiin, ennen kuin vetäydyn (tulevalle) siirtolapuutarhamökilleni (tulevan) labbikseni kanssa kuvittelemaan, että (tuleva) riippumattoni on koko maailma ja vain puutarhanhoito on tärkeää.

Nimet muutettu, kansallisuuksia tuunattu.

 

 

Kevytmatkailua

Essentials in English below.

Tässä viiden päivän Lontoon-reissuni kosmetiikat.
Aika tiivistä matkailua, vai mitä?

Olennaisuudet:

  • Mitään alkuperäispurkkeja ei roudata, vaan aineista tiristetään käytön verran Minigrip mini -pusseihin. Jos mahdollinen vuoto huolettaa, minipussit tungetaan vielä yhden minipussin sisälle.
  • Myös meikkaaminen minimiin => puhdistusaineita ei tarvita, Aqualan L hoitaa homman.
  • Kroppaa ei rasvata joka suihkun jälkeen, eikä hiuksia hirveesti värkätä.
  • Matkustetaan pilviseen kohteeseen => vartalo ei kaipaa aurinkosuojaa. Satunnaisia pilkahduksia varten kasvojen aurinkorasva riittää myös olkapäille.
  • Matka-apteekin suhteen mennään välttämättömillä: vitamiinit ja särkytabletit ja allergialääke. Okei, ehkä Imodium just in case.

Erikseen on sitten edustusreissut, joissa kauneusainearsenaali vie puolet matkalaukusta ja korkokengät sen toisen puolen.

Joskus on ihanaa kulkea kepeänä!

 Travelling light

This is the whole cosmetic arsenal of my five-day trip to London.

(And in case you wonder: vitamins + pain killers.)

2014_07_23_BLOGI_Travelling light_PHA_IMG_6859