Niksimirkku

Faijan farmarit = Marian menomekko

/ Couture & Views / 2 Comments

Please, see in English below.

2014_09_03_Maria_farkkumekko_nalle_PHA_MG_1863

Oi farkut!
Onko kätevämpää?

Mutta.
Mukuloilla ne kuluvat polvista, meillä aikuisilla hiutuvat haarat tai lahkeensuut.
Mikä sääli heittää hyvää, tuhtia denimiä pois vain muutaman kurkistuskolon tähden!
Johan siinä itkee maapallokin – siinä määrin hurjaa on puuvillan kasvatus, värjäys ja muu käsittely.

Kehitinpä siis Marialle menomekon isänsä vanhojen farkkujen lahkeista.
Muutama prosentti stretchiä takaa, ettei vauhtia tarvitse hiljentää.

Kakkoskuvan liivi on käännettävä: toisella puolella niin ikään entistä farmaria, toisella taas Eurokankaan laarista kaivettu, karhuna hehkuva tekoturkis.

Näissä kuteissa on vipelletty monet synttäripartyt, kera tämän laukun.

Jeggingsit ovat mimmin omat, hellehattu, kaulakoru ja pehmoeläimet kuvausrekvisiittaa.

Hankkeen Strömsö-indeksit:

  • prosessi 8,5
  • lopputuloksen tekninen laatu 9
  • mielihyvä 10.

 

 

Dad! Can I Wear Your Jeans?

Jeans!
Don’t we just LOOOOVE them?

So handy and easy to wear… just until you find a hole or two here and there.
What a pity, what a waste. 

So I turned a pair of old jeans into a dress for Maria.
I also added a vest that can be worn in two ways: either the fake fur or the denim side out.

This outfit has seen many birthday parties.
Along with this bag.

 

 

Roskasta rakkaudeksi

/ Couture & Views / Leave a comment

Please, see summary in English below.

2014_08_13_Helle_revontulimekko1_PHA_MG_2402

Tämä mantelisilmä on Hänen Mainioutensa Helle, yksi lähilapsistani.
Neiti on pukeutunut tämänhetkiseen lempimekkoonsa.

Kolttu syntyi tilkuista, jotka jäivät aikuistenoikeasta ompelusta yli: tämän Eurokankaan digiprintin varsinainen kohde oli toppi itselleni.

Kaavan muokkasin Mekkotehtaan kirjan mainioista malleista. Vähän piti saumoja lisäillä keskelle, kun tykötarpeina oli pelkät rääppiäiset.

Leninki on itse asiassa viime vuoden tuotantoa.
Vuosi sitten se ei iskenyt mimmille lainkaan.

Tänä kesänä tarjosin mekkoa ihan muina naisina uudestaan, paketoituna, osana laajempaa lahjontaa.
”Enkö ole nähnyt tämän mekon aiemmin?” tyyppi kysyi.

Hah, näitä ei to-del-la-kaan voi huijata!

Hankkeen Strömsö-indeksit

  • prosessi 9+
  • lopputuloksen tekninen laatu 9+
  • lopputuloksen toiminnallinen laatu 9,5
  • mielihyvä 9,5

 

Yesterday’s Rubbish, Today’s Love

Helle is dressed in her current favourite.
The cloth is made of some leftovers of my own project.

Actually, I sewed the dress already a year ago.
Then, the young lady hated it, now it is completely the opposite!

Miten on, miten voisi olla ja kuinka sinne pääsee?

/ Couture & Views / 5 Comments

Developed for you in English below.

2014_07_26_Kaasukellot-musta-W_PHA

Kehittäminen on minusta parasta maailmassa!

Jo kouluaikoina mua kiinnosti, MITEN ASIAT OVAT.
Kyselin ja utelin, vaivasin opettajia tunnin jälkeen lisäkysymyksin. Ilahduin suuresti oivalluksista: ”Ai NÄIN!”.

Oikeassa oleminen sinänsä ei mua kiinnostanut. Halusin vain tietää.

(Toim.huom.1. Koulussahan opeteltiin asioita, jotka olivat jämptisti jotenkin. Matikka, mantsa, bilsa ja muut luonnotieteet, kielet, suomi, jopa liikunta ja kuvis, whatever.
Asiat olivat jollakin tavalla, sillä sipuli.
Filosofisia vikurointeja ei suomalaisessa opinahjossa harrastettu. Tai edes disclaimerein todettu, että ”tämänhetkisen käsityksen mukaan mitokondrioiden tehtävä solussa on…”)

(Toim.huom. 2. Arvaahan sen maineen sitten. Muttei mua haitannut, koska oppiminen oli niin fasinoivaa, että se voitti mennen tullen kunniakysymykset.)

Sittemmin mukaan on tullut vinkkeli, miten asiat VOISIVAT OLLA ja mitä niiden eteen PITÄISI TEHDÄ. Jotta bisnes pyörisi tai homma hoituisi tai suhde kukoistaisi tai terveys kohenisi tai elämä vaan ylipäätään olisi hyvää.

Näen maailmassa koko ajan paljon fiksattavaa. Mieleni toimii häikkäskannerina: trrrrrr-TUUUUUT-trrrrrrr-trrrrr-trrrr-TUUT-TUUT!

2014_07_26_Kaasukellot-mustavalkea-W_PHA

Esimerkkejä.

  1. Hyppään ratikkaan. Tuo ja tuo ja tuokin asia raitiovaunulla matkustamisen prosessissa voisi olla paremmin. Ja tietyö. Ja ilmastointi. Ja mainokset. Ja aikataulujen viestintä. Ja huh, uusien vaunujen tilasuunnittelu.
  2. Teen ostoksia verkkokaupassa. Homma tökkii. Lähetän firmaan seikkaperäisen meilin, miten heidän ostoflow’nsa on asiakkaalle hankala ja mikä voisi kussakin kohdassa olla ratkaisu.
  3. Tapaan ystävän, joka valittaa työstään / puolisostaan / lapsuudestaan / ylipainostaan / ajanpuutteestaan / kotinsa sotkuisuudesta.
    Palvelupalettini sisältää ensin pienen empatiatuokion ja sen jälkeen pidemmän ratkaisukeskeisen funteerauksen, mitä asialle voisi tehdä (tarkennus: mitä HÄN voisi asialle tehdä).
    Mulle on turha tulla pelkkiä haleja hakemaan. Parannuspohdiskelua pukkaa kaupan päälle.
  4. Mietin omaa elämääni. Työtä, suhteita, harrastuksia, elinympäristöä, luonnetta, toimintatapaa, tarpeita ja tavoitteita puolen, kahden, viiden, kymmenen vuoden jänteellä.
    Piirrän ja plänään. Visioin ja strategioin ja laadin toimintasuunnitelmia.
    Suunta on TUO, ja eikun toimeksi!
    (Just tää toimeenpano-osa on se haastava).
  5. Perkaan kaksi laatikollista mansikoita pakkaseeen. Missä järjestyksessä laatikon, marjakulhon, perkuujäteastian, minigripien ja sokerin pitäisi olla, jotta liukuhihna toimisi oikeakätiselle keittiöhengettärelle?

Kehittäminen on mun todellinen luontoni.

Miten on nyt, kuinka hyvin voisi olla ja miten sinne voisi päästä.

Mua ei kiinnosta olla oikeassa.
Mua kiinnostaa, miten asiat voisivat olla, miten ne voisi tehdä paremmin.
Ihan sama kenen idea.
Mä niiiiiiiiiiin haluan saada tietää olevani väärässä, jos asiat siten edistyvät.

Kehittäminen on niin paljon parempaa kuin liikavarpaat!

2014_07_26_Kaasukellot-valkeamusta-W_PHA

Harmillisen harvoin ihmiset arvostavat elämäänsä tai arkiseenkaan toimintaansa kohdistuvia kehitysehdotuksiani.
Tiedä sitten, kenen tässä asiassa pitäisi edistyä…

 

How Is It? How Could It Be?

And what to do to get there?

Be it business, everyday activities, my own life …or yours!
I spot things to fix and generate ideas on what to do about them.

Development is my true nature.

Actually, it does not need to be my idea. I am not at all interested in being right.
Changing things for the better is the key.
The world is a place for eternal improvement.

For some reason, other people do not always appreciate my life-enhancing propositions.
I sense a development need (t)here…

2014_07_26_Kaasukellot-valkea-W_PHA

Kevytmatkailua

/ Couture & Views / 6 Comments

Essentials in English below.

Tässä viiden päivän Lontoon-reissuni kosmetiikat.
Aika tiivistä matkailua, vai mitä?

Olennaisuudet:

  • Mitään alkuperäispurkkeja ei roudata, vaan aineista tiristetään käytön verran Minigrip mini -pusseihin. Jos mahdollinen vuoto huolettaa, minipussit tungetaan vielä yhden minipussin sisälle.
  • Myös meikkaaminen minimiin => puhdistusaineita ei tarvita, Aqualan L hoitaa homman.
  • Kroppaa ei rasvata joka suihkun jälkeen, eikä hiuksia hirveesti värkätä.
  • Matkustetaan pilviseen kohteeseen => vartalo ei kaipaa aurinkosuojaa. Satunnaisia pilkahduksia varten kasvojen aurinkorasva riittää myös olkapäille.
  • Matka-apteekin suhteen mennään välttämättömillä: vitamiinit ja särkytabletit ja allergialääke. Okei, ehkä Imodium just in case.

Erikseen on sitten edustusreissut, joissa kauneusainearsenaali vie puolet matkalaukusta ja korkokengät sen toisen puolen.

Joskus on ihanaa kulkea kepeänä!

 Travelling light

This is the whole cosmetic arsenal of my five-day trip to London.

(And in case you wonder: vitamins + pain killers.)

2014_07_23_BLOGI_Travelling light_PHA_IMG_6859

Herra saa nyt luvan odottaa

/ Couture & Views / 5 Comments

I posted it for you in English below.

2013_12_19_BLOGI_St Paul_Thames_Tate Modernista nahtyna_vaaleampi_WEB_IMG_2273_PHA 

En ole koskaan pitänyt Lontoosta.

Liikaa ihmisiä. Liian iso. Liikaa ihmisiä. Joka käänteessä meinaa jäädä auton alle. Liikaa ihmisiä. Kaikki on kallista paitsi museot. Liikaa ihmisiä. Hotellihuoneet ovat miniatyyrejä – laskua lukuunottamatta. Liikaa ihmisiä. Metro kirskuu kaarteessa tärykalvot puhki.

Ja joko mainitsin, että ihmisiä on liikaa?

Vuosi, pari sitten sain tutustua työni kautta mahtaviin britteihin. Nämä pesunkestävät lontoolaiset ovat esitelleet minulle kotikaupunkiaan monelta kantilta.
Olen bunkannut kohtuuhinnalla heidän airbnb:ssään, alkanut seurata The Guardiania ja rundaillut kaupungissa useaan otteeseen, viime talvena peräti viisi viikkoa putkeen.

Kummasti on alkanut Lontoo maistua!

Kaikkein olennaisinta kaupunkisuhteeni kehitykselle oli kuitenkin tämä oivallus:
ÄLÄ MENE OXFORD STREETILLE.

Ja etenkään älä mene Oxford Streetille LAUANTAINA.
Se on helvetin esikartano.

Mr Selfridge voi kyllä odottaa.

Tämän kun hoksaa, yhtäkkiä populaa onkin aivan sopivasti.
Joskus on jopa autiota ja hiljaista, suomalaiselle sopivalla tavalla harvaa.

Nyt Lontoo on yksi lempikaupunkejani. Sinne pyrähdän haistelemaan trendejä.

NUUUUUUHKIS!

Now I Just Let Him Wait

 I used to dislike London.

Too many people. Too big. Too many people. Too expensive. Too many people.
People. People. People.
Men. Women. Children. Tourists.
(Oh, always those damn tourists!) 

That is just too much for a Finn
who lives happily with some 15 fellow citizens per square kilometre.

 Through my work, I have recently had the opportunity to make friends with great natives.
They have shown me London’s many faces.
What an amazing city! 

The main breakthrough was achieved when I realized this:
DO NOT GO TO OXFORD STREET! 

And, in particular, do not go to Oxford Street ON SATURDAY!

No Londoner would.
It is insane. It is hell. 

Now, I just let Mr Selfridge wait.

And I am happier with us than ever!
Me and my London.

2013_12_19_St James Park_lampi_lintu_WEB_IMG_2410_PHA

Meitä on petetty! (Vai onko sittenkään?)

/ Couture & Views / 2 Comments

Executive summary in English below.

 2014_06_24_TUpperware_vaaka_desi_100g_PHA_IMG_7535

FYI: tämä postaus on silkkaa nörtteilyä.

 Vieraita oli kelpo joukko, joten tein tupla-annoksen pekaanipähkinäpiirakkaa.

Hieman siinä ihmettelin taikinan koostumusta – jotenkin jauhoisempaa kuin muistinkaan. Tarkistin: kyllä, olen kertonut ainekset kahdella aivan oikein.

Uunista tullessaan pohja oli tavallista vaaleampi ja murenevaisempi. Ihme juttu.

Aamuyöstä – klassisesti kello 3:20 – säpsähdin vielä hämmästelemään tätä asiaa. Oliko blogissakin antamani ohje väärä?
Silmät sirrillä riensin googlettamaan. Oikein oli.
En ymmärrä.

Aamulla kykenin loogiseen ajatteluun.

  1. Pohjassa oli liikaa jauhoja. Miksi?
  2. Ohje oli oikea.
  3. Kertolasku meni oikein.
  4. En seonnut laskuissa lapatessani aineksia kulhoon.

⇒ Ainoan virhelähteen täytyi olla käyttämäni mitta.

Leipomisessahan mittojen kanssa on tarkempaa kuin muussa ruuanlaitossa. Siksi tällä on väliä.
Ja insinööriä nyt vaan kiinnostaa.

Normaalissa piirakkasatsissa käytän mittaamiseen desilitran mittaa, ruåstumatonta terästä Ruåtsista.
Tupla-annoksessa jauhoja on kuusi desilitraa, joten olin ottanut käyttöön puolen litran Tupperwaren.

Testi 1. Mittaan desilitran mitalla vettä Tupperwareen. Ensin yksi, sitten kaksi, kolme, neljä, viisi desilitraa.
Mamma mia! Tupperwaren viivat ovat väärässä paikassa! Virhe on sitä suurempi, mitä enemmän vettä on.
Tupperwarella mitattuna jauhoja tulee selvästi liikaa.

Järkytyn laatutuotteen virhemarginaalista. Asia vaatii lisää tarkastelua/tarkistelua.

Testi 2. Asetan alle digitaalivaa’an. Mittaan metallimitalla vettä Tupperwareen ja seuraan samalla massaa: 100 grammaa, 200 grammaa…
Nyt Tupperware näyttää olevan ihan okei. Sen sijaan ruåtsalaisella desilitralla vettä saa siirrettyä vain 92 grammaa. Siis kahdeksan prosenttia vähemmän kuin pitäisi!

(Toim. ins. huom. Oikeastaan veden pitäisi olla neljä astetta Celsiusta, jotta desilitran massa todella olisi sata grammaa. Lämpötilan merkitys on kuitenkin tosi pieni, kunhan vesi vaan pysyy2014_06_24_vaaka_naytto_PHA_IMG_7522 nesteenä, eikä siis jäädy tai höyrysty, joten näillä mennään.)

(Toim. ins. huom. 2. Oletan siis tässä, että vaaka näyttää oikein. Ja ehkä näyttääkin, kun Tupperware on sen kanssa samaa mieltä. Öööö, onkohan tämä nyt kehäpäätelmä?)

Testi 3. Kokeilen vielä suomalaisella desilitralla. Sama juttu.
Ainakaan nestettä en saa liikutettua oikeaa määrää yhden desilitran mitalla. Aina tulee liian vähän.
Jauhojen kanssa voi olla eri juttu, koska ne eivät ole vaarassa läikkyä yli.

Höh.

Olenko itse asiassa käyttänyt piirakan perusannokseen aina liian vähän jauhoja, ja tupla-annoksessa niitä on nyt oikea määrä?

Alkaa mennä liian hifistelyksi. Tämähän on nyt vaan torttu.

Mitä tästä voimme arkipäätellä?
Vetomitat ovat haastavia. Eri välineillä tulee erilainen lopputulos. Pro käyttäisi varmaankin painomittoja.
Piirakka tekee hyvin kauppansa joka tapauksessa.

Minulla on muuten myös Ikean metallinen litran mitta. Siinä asteikko kyllä ON pielessä…

 

2014_06_24_tyhja tupperware ja vaaka_PHA_IMG_7520Hi-Fi-Nerdy Baking

I wondered why my pecan pie was different from normal.

Finally I tested the cup I used for measuring.

Conclusion: if you want it accurate, use the balance.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ostan vanhaa ja uudistun

/ Couture & Views / Leave a comment

Please, see it in English below.

2014_06_08_Ostoskarryt_Rooma_Trastevere_PHA

Joskus elämässä tulee superoivalluksia. Sellaisia käänteentekeviä hoksaamisia, PLING!, joiden jälkeen ei ajattele enää niin kuin ennen.

Aivot nyrjähtävät uuteen asentoon.

Nyt minulle on käynyt niin.

Olen tässä jo jonkin aikaa funtsinut, ettei oikeastaan pitäisi ostaa mitään.
Syitä on muutama.

Tavaraahan minulla jo riittää, ihan oman hamstrauksen tuloksena ynnä parin mummon ja yhden mutsin vaatimattomina perintöinä.
Astioita. Tekstiilejä. Huonekaluja. Tauluja ja toteemeja. Jopa muutama koriste-esine (oh dear!).
Ei tyyristä, vain tunnearvokasta.2014_06_08_Casa Batllo_kattolamppu2_Barcelona_PHA

Lisäksi luonnon kuormitus huolettaa minua aika lailla.

Uuden ostaminen kyllä ilahduttaa, mutta rasittaa kohtuuttomasti ympäristöä.

Se ei ole oikein. Pitäisi hillitä itsensä. Tavaralla pitäisi olla monta elämää.

No, toisinaan sitä sitten kuitenkin oikeasti tarvitsee jotakin. Jonkin ratkaisun.
Silloin se täytyy tehdä itse tai ostaa.

Muttei tarvitse ostaa uutena!

Kodinkohennusprojektini on generoinut isoja ja pieniä tarpeita. Kirjojen säilytys on niistä olennaisimpia. Myin näet kirjahyllyni – oivan mutta kyllästyttäneen – palat uusiin koteihin.
Siksi olen tässä viime päivinä rundannut pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksia.

2014_06_08_Abbaye_Thoronet_penkki_PHANo, voin kertoa, että niissä on lähinnä epäkiinnostavaa roinaa, kellertynyttä martela-ruloa. Apea meininki.
Toista oli vastikään 20 vuotta sitten, jolloin viimeksi tein vastaavaa kenttätutkimusta.
Silloin mieli kohosi, löytyi aarteita!

Second hand -liikkeissä on paljon ylihinnoiteltua tavaraa, eikä monien aukioloajoista ota selvää.

Kiinnostavimmat markkinat ovatkin siirtyneet nettiin.
Siellä kalusteita myyvät sekä yksityiset että yrittäjät.
Koko Suomen valikoimat, hakukriteerein sortteerattavissa, iisisti kotikoneella klikkaillen.
OOOOOHHHH!

Lisää persoonallisuutta, vähemmän luonnon kuormitusta.
Kansalaisten yya ylenpalttista kulutusta ja ikea-mdf:ää vastaan.
Tarinoita! Historiaa! Elettyä elämää!

Huuto.net ja Tori.fi nyt ainakin.

2014_06_08_Ruosteinen putki_Fagernasista_PHA_IMG_7254Tämä on nyt se PLING!
Hitsi vieköön, en osta enää uutena kuin ruokaa.

Isken tähän linkkejä muutamiin ihanuuksiin. Jossakin vaiheessa ne lakkaavat toimimasta.
Eläkäämme siis tässä hetkessä.

2014_06_08_Asia_decor_PHAOnko sinulla kehuttavia tai kehnoja kokemuksia second hand -markkinoista?
Mistä löydät aarteita?
Oletko ostanut retroa tai vintagea ulkomaisista verkkokaupoista, vaikkapa ebaystä?
Miten kuljetus on järjestynyt?
Mikä on kaupanteossa tärkeää ottaa huomioon?

Jaa kernaasti kokemuksiasi kommenttikentässä!

 

 

Buy Old, Feel New

 I should not buy anything.
My home, my life, is stuffed with… STUFF!
And the nature is in deep trouble, because we (I) consume.

 But now, renovating my home, I need some solutions.
For example, a storage for literature, to replace the bookshelf I sold.

 So I am exploring amazing furniture at web auctions and sites, for example huuto.net and tori.fi.

 OOOOHHHHH! I am amazed!

I will never buy anything new again!
Okay, maybe food.
I will keep retrovintage to wine and furniture.

 Above you will find links to some lovely stuff I found.
The links will eventually expire, let’s just live with that.

What kind of experience have you got buying or selling second hand stuff
on web auctions and sites?

2014_06_08_Putki_detalji_PHA

Inspiskuvia Stokiksesta

/ Couture & Views / Leave a comment

You have it in English below.

2014_05_22_hirvenpaa_NK_isofaili_PHA_IMG_6449

Minulla on aina pokkari mukana.
(Älypuhelimeni on siis UMPITYHYMÄ, siksi erikseen kamera).

Fotailen siellä sun täällä näkemääni, joka jollakin tavalla inspiroi, kiehtoo, huvittaa, kenties kummastuttaa – hyvässä tai pahassa.
Usein kyseessä on design ja jotkin metkat ratkaisut käytännön ongelmiin.

Esimerkistä käy vaikkapa Abba-museossa näkemäni itsepalvelunarikka: takki ripustimelle, ketju hihan kautta ja lukolla kiinni henkariin.
Åi-jåi-jåi-jåi-JÅI, että voi insinööri innostua!

Nämä kuvat ovat siis visuaalisia muistiinpanoja.
Silloin tärkeintä ei ole sommittelu, onnistunut valaistus tai kuvan estetiikka.
Olennaista on merkintä ja nyt minä muistan tämän.

Tässä muutamia inspis/horrorkuvia Tukholman-reissulta.

Visual InspiNotes From Stockholm

I always carry a camera with me (my phone is the most stupid, hence the pocket camera).

Wherever I go, I take snapshots of anything that inspires, amazes or surprises me, in good or in bad.
In this case, it not about photographic aesthetics or technical quality.
It is about making visual notes.

Here you go, some inspirational memophotos from our trip to Stockholm.

 

 

Emännänjatkon kasvojenkohotus

/ Couture & Views / Leave a comment

Please, see in English below.

Yhden seinän maalauksesta eskaloituneen kodinkohennusprojektini puitteissa päädyin myös maalaamaan keittiöjakkaran.
Emännänjatkon, kuten mutsi sitä kutsui.

Kodissani on vähän neliöitä ja paljon kuutioita. Huoneiden korkeuden vuoksi jakkara on jatkuvasti käytössä. Ne ylähyllyt…

Hankin askelmat viitisentoista vuotta sitten Piiroiselta.
Kuten liki aina, viimeisten pennosten sijoittaminen laatuun kannatti.
Suomalainen puusepäntyö on funkannut tosi hyvin, mitä nyt on petsi vähän kärsinyt.

Oli siis tullut aika emännänjatkon kasvojenkohotuksen (emännän kasvojen jatkokohotukselle olisi myös käyttöä, mutta se onkin toinen juttu, toim.huom.).

Toimenpiteet:

  1. Palojen irrotus jaloista ristipääruuvimeisselillä, jollaisia joka muikkelilla pitää olla useita ja parasta laatua, ei mitään rimpuloita.
  2. 2014_05_15_Piiroinen_jakkara_4_vanha petsi_PHA_MG_2154Hionta santapaperilla, käytin mitä sattui olemaan, taisi olla karkeus 150.
  3. Maalaus puolihimmeällä, vesiliukoisella Tikkurilan Helmi-maalilla, sävy Y500 Takorauta.
  4. Toinen hionta.
  5. Lopullinen maalaus.

Hommaa ei sinänsä ollut kovinkaan paljon. Silti se venyi neljälle illalle, kun askelmista saattoi maalata vain yhden puolen kerrallaan.

Maalatessa käytin kumihanskoja, sellaisia ohuita lääkärinhanskatyyppisiä, ihan lähikaupasta, Viledaa taitavat olla. Näin on vähemmän pestävää hyppysissä.
Hionnassa minulla on aina suojalasit, hengityssuojain ja hansikkaat. Muutama vuosi sitten en käyttänyt, ja olinkin pian lääkärikäyntiä rikkaampi ja vastaavaa summaa köyhempi.
Lattia on syytä suojata ja kunnon valot pitää olla!

2014_05_15_Piiroinen_jakkara_3_vanha petsi_PHA_MG_2152Mitä teen ensi kerralla toisin?

  1. Ehkä sittenkin paklaan reiät, jotka syntyivät taannoin käyttäessäni jakkaraa naulausalustana (pöhkö!).
  2. En laske maalattuja paloja paperille, sillä paperi tarttuu reunoihin ja sitä saa sitten hinkata.
    Toisella maalausrundilla tajusin nostaa palat kuivumaan lasipurkkien päälle => ongelma ratkaistu.
  3. Pesty pensseli on kivempi kuin edellisiltana muovipussiin suljettu. Koppuroituu se kuiteski.
  4. Hankin heti alkajaisiksi parhaan mahdollisen siveltimen. Nyt käytin ensin jotakin rupua, ja jälki oli viiruista.
    Viimeistelyä varten ostinkin sitten sutien kermojen kermaa – ja avot!

Säätämisestä huolimatta olen sitä mieltä, että jakkara mätsää kotiin paremmin kuin uutena!

Hankkeen Strömsö-indeksit

  • prosessi 8,5
  • lopputuloksen tekninen laatu 8
  • lopputuloksen toiminnallinen laatu 9,5
  • mielihyvä 9,5.

 

 

Step Stool Ladder Remade

 I had bought this step stool ladder some fifteen years ago, when I first moved to this home with high ceiling.
The ladder is in use constantly, and though being Finnish design of excellent quality, it sure needed some face-lifting.

 No surgery, just make-up.

 The process was not necessarily the smoothest, nor is the technical aspect of the stool perfect.
I am more of a textile person.

Still, this reborn step stool ladder matches my home even better than before.
Thus, I am quite happy with this escalation of my home-improvement project!