Muuttumisleikitään!

Change in social class for you below.

 

 

Kuinka kiehtovia ovatkaan naistenlehtien muuttumisleikit!

Kun ammattilaiset ovat asialla, arkiharmaasta, painovoiman runtelemasta Tuulikkikaisupauliinasta sukeutuu muutamassa tunnissa vetovoimainen kaunotar.

Muodonmuutosta voi itse kukin tarkastella ennen-jälkeen-havainnekuvista.

Kokeilin.

Kun ammattilaiset ovat asialla, arkiharmaasta, vesivoiman runtelemasta maisemasta sukeutui muutamassa tunnissa valovoimainen kaunotar.

Muodonmuutosta voi itse kukin tarkastella ennen-jälkeen-havainnekuvista.

Lento Lontoosta Nizzaan, kaksi tuntia, 70 puntaa.

 

Before & After In Upper Class Style

The British aristocracy has spent the winters on Côte d’Azur,
a.k.a. French Riviera,
ever since the late 18th century.

Why wouldn’t I try the same, for some days at least.

The difference between images is just two hours and 70 pounds.

 

Shhhh – kuiskaus tammikuussa

In English below, just for you, my dear.

En lähetä joulukortteja.
Joulukuussa on liikaa kiireitä: töissä on saatava maailma valmiiksi, glögit ja hippalot vaativat läsnäoloa, lahjat, herkut, koristeet, siivoukset, paketoinnit, pöhinät, hulabaloo.
Auditiivista meteliä ja visuaalista kohinaa.

Kaikilla on kiire rauhoittumaan.

Tulee tammikuu. Pimeistä pimein, pitkä kuin nälkävuosi. Ankeutta kestää ja kestää: juuri kun ajattelet sen kääntyvän heleäksi helmikuuksi, on vielä viikko jäljellä.

Kevät on kaukana, joulun riemumieli vajonnut muistoihin. Kukaan ei tapaa ketään, valo on keinoa vain, ankaruudesta uusi uskonto, tipaton ja paremmat elintavat.

Tähän synkkyyden ytimeen ajoitan tervehdykset, tammikortit.
Toivon ja toivotan oivallista vuotta, hyvää elämää, sinne tänne ympäri palloa.

Miksi huutaa joulukuussa, kun voi kuiskata tammikuussa.

 

Uljautta arjen rosoon 2015!

2015_01_25_Tammikortti2015_Battersea_blogiin_PHA_MG_0880

Let us see the graceful
in these rough, ordinary days of 2015!

 

Wish-whispering In January 

I never send Christmas cards or Season’s Greetings.

December is so busy, so full of fuss, one should scream and shout to get the message through.

Once Christmas is over, there is just silence and darkness, all the good vows and will-be-a-better-person undertakings.
Dull, boring everyday life, amidst the saddest winter.
That is January. 

At that moment, I send my best wishes. 

Why cry in December when you can whisper in January?

 

 

Typyn eka Chanel – just passeli talven juhliin

For you, in English, below.

2015_01_18_Maria_Chanel_mekossa_sohvalla posteri_PHA_MG_2959

Tyttö tarvitsee paitsi kesäisen juhlamekon, myös koltun talven fiineihin rientoihin.

Tämän Chanel-tyyppisen leningin ompelin Marialle laadukkaasta, muistaakseni italialaisesta villasekoitteesta. Ostin tyygin helsinkiläisestä Materials-liikkestä Yrjönkadulta vuosia sitten.

Alun perin tarkoitukseni oli surauttaa itselleni jakku. Ei mennyt ihan putkeen, kuten alla olevasta surkeasta tekeleestä näkyy.

Muksut ovat onneksi niin pienikokoisia, että ylijäämäkankaasta ja rääsynrippeistä saa kyllä riittävästi tavaraa mekkoon.

Kuosittelin mekon vanhojen kaavojen pohjalta itse.

Chanelille tyypillisiä ovat puolipitkät hihat, hapsut ja koristenauhat. Hapsut purin itse kankaasta, nauha taisi löytyä Nappitalosta. Vuori on vaaleanpunainen, Eurokankaasta.

Asu kuuluu ehdottomasti kuorruttaa helmikäätyröykkiöin – ainakin kolme, neljä pitkää nauhaa kaksinkerroin tarvitaan.

Johan kelpaa typy konserttiin, yhtä hyvin esiintymään kuin yleisöksi!

Juliste on Vee Speersin, saatavana Tukholman valokuvataiteen museon Fotografiskan nettikaupasta.

2015_01_18_Hihansuu ja koristenauha_PHA_IMG_5759

The Little White Dress

I made this Chanel-inspired dress for Maria, using some fabric I had initially bought for myself.

The lousy little white jacket-ish hid behind the closet for five years or so, and revealed itself in some archaeological excavations.
Luckily, since it really inspired me to create this festive dress for winter parties.

The poster is by Vee Speers, for sale at the webshop of Fotografiska, the museum of photography in Stockholm.

––

Ihkuin mobiiliappsi ikinä!

You have it in English below!

2014_12_28_Himmeli_olki_PHA_IMG_8744

Himmeli oli kova juttu kodeissa ennen joulukuusia.

Himmeliä pidettiin taannoin katossa joulusta juhannukseen, ja sen oli määrä varmistaa viljan riittävyys seuraavaan sadonkorjuuseen saakka.

Maalaistuvissa tuo olkimobile oli juhlan ykköskoriste aina 1800-luvun loppupuolelle asti. Kaupungin säätyläiskodit vaihtoivat kuuseen jo aiemmin.

Tein ensimmäisen himmelini joulukuussa 1984 Vaasan työväenopiston olkityökurssilla. Oppia saatuani sulkeuduin huoneeseeni, ovessa asiaankuuluvat Joulupajaan pääsy kielletty -ukaasit. Lukion koeviikkojen vaivoilta vapaat hetket väkersin mutsille kaikkien aikojen työläintä joululahjaa: mutkikasta olkihimmeliä.

Vierähtikin vain vaivaiset 30 vuotta ennen kuin seuraavan kerran tartuin tähän kiehtovaan 3D-askareeseen.

Näiden kuvien perushimmelit ovat juuri ne taivaalliset – himmel = taivas, you see – lahjat, joiden todellista olemusta en joulunaluspostauksessani voinut paljastaa.

Parasta materiaalia himmeliin on kotimainen ruisolki. Se korjataan vielä vihreänä siinä juhannuksen jälkeen, heinäkuun alkupäivinä. Kootaan nipuiksi ja ripustetaan kuivumaan. Käännellään välillä. Kosteuden haihduttua työstetään riu’ut näppäriksi pätkiksi ja kootaan kaunottariksi kattoon.

Meitsillä vaan on vähemmän noita maajussituttuja (”Saisinko sata metriä raakaa luomuruisolkea, kitoosh!”), ei autoa, sekatöörejä eikä myöskään aurinkoista aitanseinustaa ruokojen kuivaukseen. Tyydyin siis Hobby Pointin askarteluaarreaitan pussitettuun antiin.

Ruista tai ei, oivasti funkkasi!

Olkihimmeli löysi paikkansa muuttolintutätini kesäkaupunkikodista.

Matiaksen ja Marian kanssa pykäsimme isille ja äidille modernin mustan himmelin paksuista mehupilleistä. Mukulat eivät kuulemma olleet pysyä aattona nahoissaan, niin kutkuttava oli itse tehdyn lahjan antamisen ilo!

Himmelin peruskuvio, vinksahtanut kuutio, on siitäkin timangi, että minityypit oppivat sen hetkessä. Mitä nyt langan kiristämiseen ja kuvioiden yhdistelyyn tarvitaan kokeneemman näprääjän jeesiä.

Himmeleitä voi tehdä myös järvi- tai meriruo’oista, metalliputkista, ohuista mehupilleistä ja jopa putkispagetista!

Eikä mobilea tarvitse Nuuttina heivata, antaa sen koristaa kotia ympäri vuoden.

Hyvä lähde askarteluun on tämä Eija Kosken kaunis, kaunis kirja Himmeli.

2014_12_28_Himmeli_pillit_PHA_IMG_8755

The Loveliest Mobile Application Ever 

This is himmeli, ”mobile decoration made of straw or other similar material” as the dictionary translates.
And also
himmel = heaven, in Swedish language.

It used to be The Christmas decoration before spruce conquered our drawing rooms. Himmeli hanged around until Midsummer, bringing luck for next year’s harvest.

I made my first himmeli in 1984, and the next ones just some 30 years later, this December.

The lighter one here, I made for my aunt using natural straw. Rye would be the best choice for this kind of work.

The black one we created in cooperation with Matias and Maria, using plastic drinking straw. The kids were just too excited when their parents opened the gift box.

Giving is so much more fun than receiving!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirjan ja neulan päivä

Translated into English below.

Arkeologisissa kaivauksissa löysin muinaistaannoisen ristipistoliinantekeleeni.

Joskus teininä innostuin tästä apilakuviosta ja pistelin sitä sinne sun tänne. Pykäsin muun muassa neulatyynyn, joka on yhä käytössä.
Ja nyt, kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin, pyörittelin saman teeman tarpeetonta riepua käsissäni. Raakata pitäisi, muttei sitä roskiinkaan raaskisi…

Kekkasinpa värkätä neulakirjan oikein menneiden sukupolvien tyyliin!
Tästä löytyvät kätevästi silmä-, parsin-, kanava-, nahka-, saumurin ja ompelukoneen neulat. Eivät enää törröttele sikinsokin tyynyssä nuppineulojen seassa.

Kirjallisuus kannattaa aina.

Sweet Memories, Sharp Future

Decluttering closets is hard, as each unnecessary item evokes long forgotten memories.

This time, I found a cross-stitch cloth that I had made – for no purpose whatsoever – in my remote youth, must be like thirty (30) years ago…

Keep or toss?
Rather reinvent it as something useful!

I gave the purposeless treasure a new life as a needle case.
It is more practical than I ever would have thought.

And somehow I just remember my mom.

 

 

Hoksauksia elämästä, ekat 10

Learnings in life in English below.

2014_10_19_Trasteveren untuvat_PHA

  1. Vain muutos on pysyvää. Se ei hirveästi välitä omista kaavailuistasi. Turha kuvitella muuta. Turha panikoida, kun se taas tulee.
  2. Villakangastakki on syysvaate. Suomen talveksi on syytä satsata takamuksen peittävään untuvaan.
  3. Rakkaiden ihmisten kanssa kannattaa viettää aikaa.
  4. Jos sanat ja teot ovat ristiriidassa, usko tekoja.
  5. Kalleinkin kashmir, merinovilla ja tekninen lämpötekstiili on halvempi kuin talven viettäminen Ranskan Rivieralla.
  6. Pidä verensokeri tasaisena. Älä käy tärkeitä keskusteluja juuri ennen lounasta.
  7. Jos se ei soita, se ei ole kiinnostunut. (Ei hukannut kännykkäänsä, ei kuolemankielissä hospitaalissa, ei pidä sinua liian hyvänä itselleen. Ei vain ole kiinnostunut.)
  8. Ihminen taantuu yöllä. Älä käy tärkeitä keskusteluja suden hetkenä.
  9. Kenenkään ei tarvitse muuttua toiseksi. Jos et kelpaa muille, etsi parempaa seuraa. Jos muut eivät kelpaa sinulle, sama pätee. (Omaa käytöstään voi toki tarkastella kriittisesti ja viilata, jos viilattavaa on.)
  10. Etsi oma ankkurisi. Ei kovin kaukaa.

Learnings In Life, part 1

1. For the Finnish winter you need a long down coat. Nothing else will do.
2. Invest in cashmere, merino wool, and technical underwear. Anything is cheaper than moving to French Riviera.
3. Spend time with your loved ones.
4. Words are just words, plans are just plans. Actions count.
5. If he does not call, he is just not that into you. (Not dying, not travelling, not lost your number, not thinking you are too good for him. Not interested.)
6. You deserve to be accepted the way you are. If not, find better company.
7. Keep your blood sugar level steady to avoid social damage.
8. Do not discuss important issues at night.
9. The only constant is change. Do not expect anything else. Be prepared.
10. Find your anchor.

Hermoheikon algoritmi Hulluille Päiville

Summary: Sales make you crazy. Beware.

1. Älä mene Hulluille Päiville.

2. Jos kuitenkin menet Hulluille Päiville
a) Mieti etukäteen, kuinka arvokkaina pidät vapaa-aikaasi ja mielenterveyttäsi.
b) Huolehdi, että hulluudessa kuluttamasi aika ja ostamasi säästö ylittävät kohdan a arvon.
c) Hyötysuhdetta voit maksimoida seuraavasti:

– valitse halusi kohteiksi tuotteet, joita oikeasti tarvitset ja joissa säästö on merkittävä, ei prosentteina vaan absoluuttisina euroina
– jos nämä ovat vaatteita, katso että voit ostaa ne sovittamatta tai voit kokeilla niitä jonottamatta koppiin
– valitse vähäruuhkaisin ajankohta: ennen aamukahdeksaa tai iltakahdeksan jälkeen
– tee täsmäisku vain valitsemallesi osastolle, hoida homma ja häivy.

2014_10_08_Hullut Paivat_PHA_IMG_8619

Kelvosta esimerkistä käy vaikkapa Bossin laadukas syystakki + kolmet Wolfordin sukkahousut:
ei strippausta, alennus 250 e, aamuseiskalta aika 20 min liikkeessä + matkat eestaas 40 min
=> säästö ylittää reilusti tuntipalkan sekä käyttöarvon kanssa ynnättynä muiden mahdollisten sijoituskohteiden tuoton, eikä mene hermo
= kannattaa.

JUHUUUUUUU!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Täältä löydät kelpo murkinaa Roomassa

You find my favourite restaurants and delis in Rome by clicking the links!

2014_02_16_Panoraama Lanten terassilta_PHA

Rooma. Ikuinen rakkauteni kohde!

Viime talven vapailla minulla oli tilaisuus hengailla mestoilla kuusi viikkoa. Välttelin Suomen talvea – jota ei kuulemma tullutkaan – hengitellen antiikkia ja renessanssia. Puolet ajasta satoi, vaan eipä ollut mukulakivillä pakastunutta iljannetta!

Nyt ihana ystäväni H on lähdössä ihanan perheensä R kanssa viikon visiitille ihanaan La Città Eternaan, jossa perheen ihana tytär F suorittaa ylioppilaskirjoitusten jälkeistä itsenäistymisriittiään lapsenlikkana.2014_03_07_Make pasta not war_PHA_IMG_4533

Syksy onkin mitä oivallisinta aikaa Rooman-matkailulle: turisteja (= ne muut) on vähemmän ja kelit hellivät. 

Postaan tässä parissa erässä kaikkien aikojen Rooma-suosikkini. Koska pian on lounasaika, aloitetaan rafloista.

Toki pääasiassa söin majatalollani, vaan tarttui hihaan silti muutama kelpo vinkki.
Ovat kaikki omalla rahalla syömisen mestoja.

1) ‘Gusto.
Gustossa on ikään kuin kolme ravintolaa samassa: pizzeria, à la carte ja buffa. Lounasaikaan buffet on tosi hyvä ja edullinen, kympin per lautanen ja neljä euroa santsi. Kahvi taisi irrota eurolla siihen päälle.
Fantsu miljöö.
Sijainti on sangen oiva ihan Augustuksen mausoleumin aukion pohjoisreunalla, kivenheitto jumalaisesta Ara Paciksesta, muutama kortteli siis Piazza Popololta ja Via del Corsolta.
Vieressä on ravintolan symppis ja laadukas keittiötarvikeliike.

2) Der Pallaro.
Tässäpä mitä mainioin perhetrattoria!
Hinta on vakio 25 euroa. Listaa ei ole, vaan muori roudaa päivän tarjoomaa alkuun, primiksi, secondoksi, lisukkeiksi ja jälkkäriksi. Viini, vesi, leivät samaan syssyyn.
Kasvisruokailijoille säädetään pyydettäessä omat systeemit.
2014_03_07_Against tourist menu_PHA_IMG_4479Ruoka on simppeliä ja maukasta. Miljöö viime vuosituhannelta, reseptit myös.
Sijainti hyvä, melkein Corso Vittorio Emanuelella, Largo Argentinasta joelle päin. Ei kaukana Campo de’ Fioristakaan.

3) Sora Margherita.
Supersuosittu juutalaisrafla ghetossa, lähellä synagogaa ja Campo de’ Fioria. Trasteverestä katsottuna siis joen toisella puolella.
Asiakaspaikkoja on parikymmentä. Avoinna lounaalla ja illalla, jolloin kaksi kattausta, muistaakseni kello 20 ja 21.30. Varaus oikeastaan välttämätön.
Ehdottomasti kannattaa testata artisokkaa alla giudia, juutalaiseen tapaan. Myös alla romana on jees.

4) Volpetti.
Testaccion puolella lymyää tämä herkkukaupan liitteenä oleva ruokala-ravintola.
Lounasaikaan hyvä meininki! Paikalliset jonottavat ja tilaavat tiskiltä, tungeksivat sitten pöytiin syömään muovipäisillä aterimilla.
Friteerattu mozzarella olis se juttu.

5) Ditirambo.
Ditirambo sopii aavistuksen fiinimpään ruokailuun, ei silti mikään fine dining -mesta. Korttelin päässä Campo de’ Fiorista.
Söin täällä kahdesti viiden hengen porukalla, ja kaikki olivat tyytyväisiä kaikkeen!
(Huomasin, että ravintolan oma saitti on rikki. Kannattaa siis varata pöytä ja samalla tarkistaa, että ovat yhä olemassa.)

6) Jäätelöbaareista aina kehutaan San Crispinoa, eikä syyttä.
Nyt löysin kuitenkin aivan taivaallisen paikan aivan Campo de’ Fiorin kupeesta. Jäätelöt on tehty luonnollisista raaka-aineista, etiikka, estetiikka ja ekologia mielessä pitäen.
GROM on nimi, löytyy muun muassa Via dei Giubbonarilta.

7) Niin ikään kukkaistorin lähellä populaa imee herkkukauppa-leipomo Forno Roscioli.
Täällä vedetään pystypizzaa kiireessä, nami nami! Ja mahtavia pähkinäleipämöhkäleitä matkalaukkuun – ainahan voi jättää kenkäostokset väliin!

2014_03_07_Frankie Garage_Paavi_PHA_IMG_5429

8) Yleensä nähtävyyksien liepeiltä ei meinaa kunnon ruokapaikkoja löytyä. Silti Vatikaanin puolellakaan ei tarvitse tyytyä pelkkään ehtoolliseen.
Pietarinkirkon lähellä, Borgo Pio -kadulla on Ristorante – Pizzeria Tre Pupazzi. Olen syönyt siellä porukalla kahdesti, hyvällä menestyksellä.

9) Niin ikään Vatikaanin puolella jokea, Pratin kaupunginosassa, kiehnää kyljittäin kaksi huikeaa herkkukauppaa. Niistä löytyy sekä pikapelastusta akuuttiin hiukomiseen että oivia tuliaisia.
Toinen on Franchi, toinen Castroni, Via Cola di Rienzolla numeron 200 tienoilla.

Mmmmm, tässä näpytellessäni tulin itsekin tehneeksi matkan Ikuiseen Kaupunkiin.
Jääkaappi kutsuu!

KERROPA KERNAASTI OMAT VINKKISI KOMMENTTINA!
Linkki löytyy tuolta otsikon alta “Leave a comment”.

 

2014_03_07_Sempre con te_sammalseina_PHA_IMG_5245

 

Kuvakimaraa kierrätyskretongissa

Summary for you in English below.

2014_09_14_Helle_Marellamekko_kamera_1_MV_PHA_IMG_8564

Suvun tapaamisissa vastuulleni lankeaa usein juhlien ikuistaminen.
Homma on monella tavalla haastava.

Valaistus on mitä sattuu. Ihmiset rupattelevat ynnä vetävät napaan lohta ja kakkua, ilmeet sen mukaisia. Monen vieraan saaminen kuvaan silmät auki on likimain mahdotonta.
Miljöö on sekava, sommitteluun tunkee liikaa kaikkea. Lopputuloksessa yhden kampausta koristaa kristallikruunu, toisen korvasta sojottaa mikrofonin varsi, kolmannen koivet korventuvat takassa.

Ja vielä olisi pidettävä lukua, että joka tyyppi näkyy edes yhdessä otoksessa ja että ohjelman kohokohdat ovat paitsi muistoissa, myös muistikortilla.

Kuvia täytyykin ottaa to-del-la paljon, jotta onnistuneita on tarpeeksi.

Niinpä tällä kertaa värväsin apukuvaajiksi viisi- ja seitsemänvuotiaat lähilapseni Hellen ja Haraldin.
Hommassa on paljon etuja: kuvia tulee enemmän, vieraat eivät pönötä vaan intoutuvat virnuilemaan, ja muksujen näkökulma on ihan konkreettisestikin toinen – siinä metrin korkeudella.

Lapset myös fotaavat ennakkoluulottomasti: siis tietenkin myös juhlalukaalin vessanpönttö on ikuistamisen arvoinen, en vain ollut tajunnut.

Mikä parasta, kamera kädessä ei pääse ikävystymään, kun aikuiset vaan puhuu ja puhuu ja puhuu ja puhuu ja puhuu…

Näissä kuvissa Helle pyörii mekossa, jonka surruutin vanhasta Marellan puolihameestani.
Kangas on todella laadukasta, ohutta puuvillaa. Sen ompeleminen oli silkkaa nautintoa!
Vähän piti säätää kuvioiden kanssa, onnistui lopulta aika hyvin.

Käsityöhankkeen Strömsö-indeksit

  • prosessi 9,5
  • lopputuloksen tekninen laatu 10
  • lopputuloksen toiminnallinen laatu 10
  • mielihyvä 10.

Kuvat Haraldin ja minun.

 

Photography In Trashion Dress 

At family events, I am usually in charge of the photography.
Quite a challenging task, as the circumstances are never ideal for perfect pics.

One solution is to shoot a lot… ummmm… like hundreds or thousands of photos.

So this time I hired Helle and Harald to complement my pictures with their own views.

It has been great fun to go through their work: the world really looks different at one metre above the floor! 

Here Helle is wearing a dress that I made of my old Marella skirt. 

Photos by Harald and myself.

 

Kaikkien aikojen ajanhallintaoivallus

You have The Ultimate Time Management Tip in English below.

 2014_09_08_Ajanhallinta1_PHA_KUVA 36

 

Olen koko työelämäni ajan etsinyt vinkkejä ajanhallintaan.
Tiedäthän: miten järjestää hommat niin, että saa kaiken tehtyä.

On luettu opus jos toinenkin, klipsitty lehtileikkeitä, kuunneltu asiantuntijoita, alleviivattu bestsellereitä, niin jenkki- kuin kotimaisia.

On suunniteltu seuraava viikko perjantaina. On plänätty alkava päivä aamulla.
On tehty to do -listoja. On revitty to do -listat (= mitä pitäisi tehdä) ja korvattu ne will do -listoilla (= mitä aion tehdä).
On pyhitetty vireät aamupäivät ajattelulle ja iltapäivät häsälle ja ihmisille.
On niputettu sähköpostit kahteen erään päivässä.
On hahmotettu työtehtäviä yhtäältä niiden tärkeyden ja toisaalta niiden kiireellisyyden mukaan.
On nakitettu hommia muille, jos joku otollinen vaan on tielle sattunut osumaan.
On skipattu sosiaalinen media työaikana. On hypätty yli myös välipalat, vessakäynnit ja joskus lounaatkin, mokkapausseista puhumattakaan.
On kokeiltu palavereissa yhteen asiaan keskittymistä, on testattu myös multitaskausta.

Sama meininki vapaa-ajalla, jos sitä on sattunut jäämään.

Juuei, ei ole auttanut. Kauhee ressi!
En uskalla edes kuvitella, kuinka hankalaa tämä palapeli on perheellisille. Heillä kun väräjäviä osia on paljon enemmän.

Kunnes eräänä päivänä törmäsin kaikkien aikojen ajanhallintavinkkiin.

Oivallus on niin simppeli, niin itsestään selvä, että sitä alkaa heti epäillä.
Ja kuitenkin se on ainoa oikea.
Kaikki edellä listaamani on puuhastelua. Tässä ollaan nyt totuuden äärellä.
Ja se on tämä:

TEE VÄHEMMÄN ASIOITA.  

Juuri niin.2014_09_08_Ajanhallinta2_PHA_KUVA 25

Älä ole kaikessa mukana.
Keskity olennaiseen.
Päätä, mitä haluat saada aikaan nyt ja sano muulle ei.

Sano ei, vaikka
a) houkuttaa ja tekis mieli,
b) ei houkuta, mutta velvollisuus kutsuisi,
c) joku imartelee,
d) joku syyllistää tai
e) yliminä komentaa.

Me haluamme tehdä asiat hyvin. Asioiden hyvin tekeminen on työlästä, vaivalloista ja palkitsevaa. Asioiden kiireessä tuhertaminen on niin ikään työlästä ja vaivalloista – ja siitä tulee huono omatunto.

Siksi on valittava tarkasti, mille ryhtyy.

Jos siis on vaativa päivätyö, dosentuuri yliopistolla, hauvahamsterihevonen, ukko/akka ja liuta roudausikäisiä lapsia, iso talo remontissa, puutarha, vene ja kesämökki, väitöskirja tekeillä ynnä palvelutalosta karkaileva dementoitunut kantaäiti, ei kannata enää lähteä valmentamaan C-junnuja, vaikka seuran puheenjohtaja ilmestyisi kuin arkkienkeli Gabriel.

No mistä sitten tietää, mitkä asiat valita?

Itse aina silloin tällöin pysähdyn miettimään, millaista elämää haluan elää. Miltä toivoisin elämäni näyttävän kymmenen, viiden, kahden tai puolen vuoden kuluttua. Mihin toimiin minun on ryhdyttävä nyt, jotta elämäni kulkisi toivomaani suuntaan?

Entä mikä minua kiehtoo juuri tällä hetkellä? Mitä haluan tehdä rakkaudesta, mitä joudun tekemään pakosta? (Velvollisuudesta ei kuulemma pitäisi tehdä mitään, toim.huom.)

Millaiset ovat arvoni? Mikä on minulle tärkeää?

Sitten valitsen. Annan aikaa tärkeille asioille.

Kannattaa varautua siihen, että päätösten tekeminen sattuu, AUTS!
Joutuu sanomaan ei kivoillekin jutuille: kutsuille, matkoille, konserteille…
Ja joku on priorisointiini hyvin, hyvin tyytymätön, kovaan ääneen tai selän takana.

Silloin kannattaa muistaa, että valintaa tapahtuu aikapaineessa koko ajan joka tapauksessa.
Mieluummin teen sen tietoisesti, analyysin ja päätöksen tuloksena, kuin likisyyntakeettomana duracellsekoboltsina.

Ja kas, johan helpotti!
Yhtäkkiä tapaamisia on kohtuullinen määrä, paikasta toiseen siirtymiseen, syömiseen ja vessakäynteihin on aikaa, ehtii käydä lenkillä, peseytyminenkin onnistuu.
Meilejä tulee ja menee, homma on handulissa.
Ajattelulle on tilaa, eikä ihmisille tarvitse tiuskia vaikka äityvät rönsyämään aiheesta.
Rakkaita ehtii treffaamaan ja hoitamaan. Uni on rauhaisaa, eikä vatsa ole koko ajan kipeä.
Voi pitää jopa blogia!

Paljon voi saada, muttei yhtaikaa.
Peräkkäin se jo onnistuu!

Kiva, että valitsit lukea tänne asti.

2014_09_08_Ajanhallinta3_PHA_KUVA 27

Time Management Tip Of All Times

Ever since I started to work, I have struggled with time management:
How to accomplish everything?

And oh yes, I have read all the best sellers written on the issue.
How much time(!) have I wasted on to do and will do lists, tips on when to read your emails, how to plan your week/day, why to respect your biorhythm… You name it!

 Until I came across The Ultimate Time Management Insight.
It is so simple, so self-evident that it simply must be true.

Here it is:
DO LESS. 

Meaning: focus, choose carefully, do not get involved in everything that comes across your path or somebody wants you to do, do not try it all at the same time.
If your life is already full, do not squeeze in anything else. If you do, drop something old out.

 So how to know, what to do, what to focus on?

 Think of your values.
Think of your life, your goals, and your aspirations.
Think of what you enjoy and what you simply have to do.

Then make decisions. Choose. Prioritize.
Prioritize until it hurts!
(Oh yes, it WILL hurt, and you have to say no to nice things too, and somebody will protest. Just be prepared.)

And WOW: it really works.

Adieu hassle, bonjour zen!