Batiikkia pallopojalle

Please, see in English below!

2014_07_13_Matias_Batiikkipaita_ISO_PHA_IMG_8132

Tämän kankaan värjäsin valkoisesta trikoosta Dylonin pesukonevärein, taisi olla sävy Navy Blue.
Kalastajanlangalla kuroin solmuja ja krymppyjä, sitten vaan ohjeen mukaan värjäykset ja pesut päälle.
Iisiä ku mikä!

Pallopoika Matias tykästyi kuvioon siinä määrin, että surruutin ensin tuubihuivin ja sitten myös tämän t-paidan.

Muuten homma sujui erinomaisesti, mutta pääntien huolittelussa tuli jälleen säätöä.
Ensi kerralla googletan tai kaivan kirjoistani siistin ja simppelin tavan.

Hankkeen Strömsö-indeksit

  • prosessi 8,5
  • lopputuloksen taiteellinen vaikutelma 9
  • lopputuloksen tekninen laatu 8,5
  • mielihyvä 9+.

T-shirt To Dye For

This used to be white jersey fabric.
I dyed it with Dylon, just tied some knots first.

Matias liked the renewed fabric, so I made this t-shirt for his summer games.

Psykedeliaa!

Please, see in English below.

 2014_06_28_Maria_psykedeliamekko_3_PHA_MG_1968

Tämä mimmi ymmärtää kuosien päälle!

Kankaaksi löysin Roberto Cavallin tekokuituisen trikoon Eurokankaan pala- (joskaan ei ale)laarista.

Kaavan muokkasin vanhasta pikkutyttömekosta, kuten tämän kevätjuhlaleninginkin.
Helmaa muokkaamalla ja kangasta vaihtamalla look on aivan eri.

Käden- ja pääntiet huolittelin vinonauhalla.
Helman jätin sillees. Ei se purkaudu, ja on siistimpi päärmäämättä.

Toimii tunikana ja kesämekkona.

Asennetta!

Hankkeen Strömsö-indeksit

  • prosessi 9
  • lopputuloksen tekninen laatu 9
  • lopputuloksen toiminnallinen laatu 9,5
  • mielihyvä 10.

 

Dress With An Attitude

My favourite fashionista loooooves colour and pattern!

The fabric is Roberto Cavalli jersey.
I edited the model from an old dress, like I did with this flower dress.

A change in skirt and fabric alters the look completely!

 

 

 

 

 

 

 

 

Juhannustuliaisia

Please, read it in English below.

2014_06_22_Patalaput_Helsinki_PHA_IMG_7412

Patalappu.

Olin aivan unohtanut, kuinka mainio lahja se onkaan!
Käyttötavaraa, josta pääsee myös eroon.
Jos ei satu tykkäämään, sen kun tökkää kokatessa tomaattikastikkeeseen ja mustikkakiisseliin.

Viimeksi taisin tehdä patalappuja 70-luvulla tädeille joulupakettiin.
Nyt tekaisin pinon juhannustuliaisiksi kaksille ystäville.

Päälliskankaan virkaa toimitti kaapista löytynyt Marimekon Helsinki-aiheinen puuvilla.
Täytteet löytyivät niin ikään tilkkuboksin uumenista: muutamaan lappuseen riitti ohutta vanulevyä, loppuja varten pilkoin virkaheiton fleecen. Se oli muinainen lahja Nokialla työskennelleeltä ystävältä. Väri oli väärä, koko samoin, joten eristeeksi jouti.2014_06_22_Nokia_fleece_PHA_IMG_7393
Ripustuslenkit tein tuulipuvun nyöristä, vai mikä narunpätkä lienee.

Noh, ei niin simppeliä proggista, etteikö jotakin menisi harjoittelun piikkiin.

Yleisen säätämisen jälkeen päädyin siihen, että täyte kannattaa neulata toiseen päälliseen ja ommella kankaat vasta sitten yhteen oikeat puolet vastakkain. Kun reunaan on jätetty kymmenen sentin aukko, systeemin voi kääntää siitä varovasti ja tikata sitten koko höskän ympäri.
Tämä jekku vaikutti lopulta helpommalta kuin ujutella täytettä reiästä sisään.

Hankkeen Strömsö-indeksit

  • prosessi 8,5
  • lopputulosten tekninen laatu 8,5
  • lopputulosten toiminnallinen laatu jää nähtäväksi
  • mielihyvä 9 (mistäpä niistä aikuisista lahjansaajista koskaan oikeasti tietää, mutta ihan mukiinmenevät tuli omasta mielestäni).

 Gifts For Cooks – Recycled

 

 Everybody has these old potholders, all dirty with whatever-has-been-cooked.
You just never remember to change them.

 Hence, what a great gift to make!
(Must have been in the 1970s I last got this idea…)

For these I only used stuff from my closet: Marimekko fabric with Helsinki theme,
old fleece sweater as insulator,
2014_06_22_Patalappupino_PHA_IMG_7426and piece of cord from my stock.

As usual, when sewing, the first ones are always prototypes.
Finally I came up with a process that I can repeat next time.

The trick was to pin the insulator fabric to the actual canvas before sewing,
instead of trying to tuck it in from a hole
after the cover pieces had been sewn together.

Quite cute, don’t you think?

 

 

Kevätjuhla kutittelee sydänalassa

Please, see in English below.

2014_05_29_Maria_kevatjuhlamekko_pyorii 1_PHA_MG_1655

Koulun kevätjuhlissa halusin aina olla tosi hieno. Kaunis ja prinsessa ja frillaa ja vaaleaa yllä.

Tietenkin halusin myös olla älykäs ja fiksu ja saada hyvän todistuksen.
Mutta se ei nyt ollenkaan ole kevätjuhlan – tai tämän postauksen – pointti. Ahkerointia ja viittailuahan riitti koko vuosi!

Fiksuus oli perussettiä.2014_05_28_Maria_kevatjuhlamekkokangas_pystykuva_PHA_MG_2253
Fiiniys oli poikkeuksellista.

Kevätjuhlassa homman juju oli pukeutua mekkoon. Ihanaan mekkoon. Ylimaallisen ihkuun mekkoon, jonka äiti oli ommellut.

Sujauttaa jalat valkoisiin ballerinoihin, sellaisiin hieman kiiltäviin, jotka naarmuuntuvat helposti.

Hiukset kierrettiin kiharoille, jotka äiti kiristi paikoilleen pinneillä, turhankin tiukin ottein.

Neuletakki riitti, aina paistoi aurinko, kumpupilvet purjeina taivaalla, opettajalle ruusu sellofaanissa, askel niin kepeä, niin kepeä, tiedossa paljasjalkaretkiä ihan juuri tuossa, muutaman tunnin päässä, nyt hauska kopina asfaltilla, ei mitään latteaa kumitossutassuttelua.

Koulun pihalla ystävät, eihän niitä edes tunnista!
Komeina herrasmiehinä, kaunottarina, itsekin hämmentyneinä muodonmuutoksestaan.
Kuinka nyt kuuluisi käyttäytyä?

Ja sydänalassa se kutkutus: olen ihana!

Tämän fiiliksen halusin antaa suloiselle ystävälleni Marialle.
Syntyi tämä mekko.

Tässä kohtaa teksti etenee tunnelmoinnista teknisiin työselostuksiin.

Kangas on puuvillasatiinia, jota ostin muinoin Eurokankaasta kolmisen metriä. Sain alennusta, koska kankaassa oli virhe, jota leikkuussa piti tietenkin väistellä.

Kuosittelin mekon itse. Yläosaa varten purin neidin virttyneen, virkaheiton trikoomekon ja muokkasin siitä kaavat. Aika tavalla piti justeerata, koska tyttö oli kasvanut, malli oli toinen ja kangaskin kudottua, joustamatonta. Turhankin krouvia osviittaa oikeastaan.

Hame on puolikello. Sellainenhan on helppo tehdä, kun tiedossa on vyötärönympärys ja helman haluttu pituus.
Lunttasin hieman mainiosta Joka tyypin kaavakirjasta.2014_05_28_Maria_kevatjuhlamekkokangas_vaakakuva_PHA_MG_2247
Myös netistä haku ”puolikellohame ohje” jeesaa.

Takana keskellä on pitkä vetoketju.
Pään- ja kädentiet huolittelin sisävaroin, helman leveällä valkoisella vinonauhalla.

Jos tekisin uudestaan, lisäisin leninkiin vuorin ainakin yläosaan. Sisävarat kuultavat nyt hieman kankaan läpi. Tarkkaporkkana huomaa…

Koska Suomessa on aina kylmä, neito tarvitsee yläosaan lämmikettä. On osoittautunut haastavaksi löytää sellaista, joka ei peitä leningin linjoja ja tärvele kukkeaa kokonaisuutta.
Valkoinen neulebolero, ehkä?
Tai sitten voisi mekkokankaasta ommella lyhyen jakun, ¾-hihat, vähän Jackie O, kiinnitys selästä… Flooran suhteen tårta på tårta, mutta voisi toimia.

Tyttöhän on ihana joka tapauksessa!

Hankkeen Strömsö-indeksit

  • prosessi 9,5
  • lopputuloksen tekninen laatu 9
  • lopputuloksen toiminnallinen laatu 9
  • mielihyvä 10.

 

 

Elegance For The School Spring Festival

 I remember the school finishing at the end of May. For the last day, everyone dressed up and got very confused by it.

The feeling of being lovely in the new dress, white unpractical shoes, hair curled into locks, a rose for the teacher…
How to behave now?

 Remembering my remoteish youth, I made this dress for my young friend Maria. 

The lightness of the summer days just around the corner, Nordic white nights, steps and heart light alike…  

Isn’t she lovely?

Denim-mimmin luottoasuste: farkuntaskulaukku

2014_05_13_Farkuntaskulaukku_1_PHA_IMG_1944Please, see in English below.

Värkkäsin vanhojen farkkujeni takataskuista laukun nuorelle ystävälleni Marialle.
Vuorin ompelin tätini muinaisen pussilakanan vähemmän hiutuneesta osasta.

Vetoketju on Nappitalosta, olkaketju ja sen kiinnittämiseen käytetyt D-renkaat Hobby Pointista.

Tämä aikaansaannos on palvellut lukemattomilla tyttösynttäreillä farkkumekon asusteena.
Ja meillä on ollut niiiiiiiin kivaa!

Hankkeen Strömsö-indeksit:

  • prosessi 9,5
  • lopputuloksen tekninen laatu 9,5
  • mielihyvä 9,5.

 

2014_05_13_Farkuntaskulaukku_3_PHA_IMG_1943

 

 

Street-Credible Shoulder Bag Made Of Jeans Pockets

I made this bag for my young friend Maria, to accompany her denim dress.

The cover is made of the back pockets of my old jeans.
The lining is actually a piece of my auntie’s ancient sheet.
I found the zipper in Nappitalo, and the metal parts in Hobby Point, both in Helsinki.

This denim bag has participated countless girliegirlie birthday parties,
having just so much FUN!

 

 

Trikoomekon uusi elämä

Ihastuin tähän Nanson kietaisumekon kuosiin, taisi olla toissa kesänä.
Särmikäs trikolori-revontuli, ajattelin. Luonnetta!

2014_04_29_Matias_puhaltaa ilmapalloa_revontulipaita_PHA_MG_1568

Pidin mekkoa kerran.

Rrrrrrakastan printtejä! En silti näköjään pukeudu niihin. Kuvioissa tunnen aina olevani jotenkin väärässä asennossa.
Lisäksi istuessa kietaisumekot aukeavat sekä ylhäältä (tissit näkyy) että alhaalta (reidet näkyy).

Hävytön ja riemunkirjava yhtaikaa
= liikaa huomiota, sekin kyseenalaista
= ei hyvä.

Mekko hengaili kaapin täytteenä vuoden päivät, ennen kuin suostuin uskomaan sen olleen hukkaostos. Toisen mokoman se lymysi tilkkulaatikossa valaistusta varroten.

Eräänä päivänä tulin esitelleeksi kasan kankaita ystäväni lapsille, josko haluaisivat niistä jotakin.
Matiaksen silmät pyörivät ihastuksesta: ooooooo, TOI!

Klipsin ja surruutin mekosta
sitten mukulalle t-paidan.

Kaavan jäljensin muutaman vuoden takaisesta Burdasta. Kokoja riitti vain 134-senttiselle asti, joten ekstrapoloin itse 140:een. Mekossa oli sauma keskellä selkää, ja sellainen piti jättää myös t-paitaan.

Saumuri lauloi mallikkaasti. Pääntien huolittelin kaitaleella. Ompelukoneen kaksoisneula mokoma ei suostunut yhteistyöhön, vaan lanka hyppi ja katkeili. Jätin pääntien sitten tikkaamatta, ihan okei niinkin. Räpeltämisestä jäi kuitenkin pikkuruinen reikä kankaaseen, ja jouduin kursimaan sen piiloon käsin.
Kuten leikkuukuvasta näkyy, alareunassa hyödynsin mekon helmaa, joten säästyin päärmäämiseltä.

Tähän hommaan kannatti ryhtyä, koska Nanson trikoo oli sangen hyvää ja myös suht helppoa ommeltavaa.

Kundi oli tyytyväinen, minä ja mekko myös.

Hankkeen Strömsö-indeksit:

  • prosessi 8,5
  • lopputuloksen tekninen laatu 8,5
  • mielihyvä 9.

Jersey Dress Re-fashioned

My un-used jersey dress got a new life as a t-shirt.
Matias was quite happy with it!

 

Vaatteen pari, kolme elämää

Jokaisella vaatteella pitäisi olla useampi elämä.
Yksi on aivan liian vähän, kun ajattelemme tekstiilien valmistuksen eettisiä haasteita ja kuormaa ympäristölle.

Vaatteen elämät voisivat olla vaikkapa seuraavat:

Meikäläisen kesämekko => kamun skidin t-paita => siivousriepu
TAI
Pellavaiset suvistadihousut => kummityttären juhlamekko => raita räsymatossa
TAI
Burberry-villahuivi jollakulla käytössä => huivi second hand -liikkeestä itselle käyttöön => iPadin suojus
TAI
Marimekon kuosiverhot => puolihame vapaa-aikaan => pussukka meikeille, korviksille ja korvatulpille
TAI
Pitkä rokkihenkinen nahkatakki => übercoolit shortsit => pikkurahakukkaro
TAI
Ompelijan mittojen mukaan tekemä villakankainen leninki => ompelijan muodistama mekko => itse muokattu puolihame => tote bag -ostoskassi

Näen kuvassa synttärimekkoja, taskukukkaroita, sohvatyynyjä ja Lumian-suojuksia.

Näen kuvassa synttärimekkoja, taskukukkaroita, sohvatyynyjä ja Lumian-suojuksia.

Jotta näin monta hyvää elämää voi elää, täytyy olla alun perin kelpo geenit ja tulla matkan varrella hyvin kohdelluksi.

Materiaalien on siis oltava ensiluokkaisia ja niitä on hoidettava oikein.

Tekstiiliteollisuus tarjoaa tuotteiden valmistusprosesseista niin vähän tietoa, että meidän maallikoiden on vaikea tehdä valistuneita ostopäätöksiä.
Onneksi voimme ottaa hieman vastuuta jatkamalla tuotteiden elinkaarta loppupäästä.
Ensin on kuitenkin ostettava hyvää. Millään vitosen pissisrättitekeleellä ei ole näin upeita tulevaisuuksia edessään.

Tarjoilen blogissani esimerkkejä siitä, miten olen tuunaillut omia ja tuttujen tekstiilejä. Vastaisuudessa ne kertyvät blogin oikean reunan luokkiin Re-fashion/trashion ja Ateljé Pia.

Henkan farkut, Katin mummon lakanat, Famun kotitakit, omat pitämättömät kuosit − älkää menettäkö toivoa, uusi elämänne on ihan just siinä, vain muutaman piston päässä!

 

Extended lives of a garment 

Each piece of textile should have more lives than one.

In my blog, I will provide examples of re-fashioning clothes and other textiles.

Fabulous fabric is important when extending the lifecycle of a garment.
Investing in better quality is vital for us, for the environment, and for the people involved in the production process.

DO NOT TRY THIS AT HOME with disposable high street fashion.

 

Vaatevallankumous olemme me!

Tasan vuosi sitten yli 1100 ihmistä kuoli ja 2500 loukkaantui Dhakassa, Bangladeshissa, kun Rana Plaza -tehdas sortui. Tragedia oli suurin tehdasonnettomuus sukupolveen.
Nämä ihmiset menehtyivät valmistaessaan vaatteita meille.

He työskentelivät surkeissa oloissa, mitättömällä korvauksella, yötä päivää, ilman oikeuksia, jotta minä saisin päällepantavaa kirjaimellisesti muutaman sentin halvemmalla.

Hävettää. 2014_04_24_Who made my clothes_teksti_PHA_IMG_6099

Ja nyt kun joku sanoo, että onhan hyvä kun köyhissä maissa on työtä, vastaan: Niin on!
Työolojen pitää kuitenkin olla kelvolliset, terveelliset ja turvalliset niin ihmisille kuin ympäristölle − kuten on minulla, kuten on sinulla.
Tämän vaatimuksen pitäisi koskea koko teollisuuden arvoketjua ja vaatteen elinkaarta, aina puuvillan kasvatuksesta langan kehruuseen, värjäykseen, ompeluun, pakkaukseen, kuljetukseen ja myyntiin asti.

Se hyvä puoli Rana Plazan katastrofissa on, että viimeisen vuoden aikana tekstiiliteollisuuden aiheuttamat ekologiset ja eettiset ongelmat ovat nousseet muotialan aktivistipiireistä meidän kaikkien tietoisuuteen.

Siksi tänään 24.4.2014 vietetään Vaatevallankumous-päivää.

Tapahtumia järjestetään ympäri Suomea, maailmaa ja internetiä.
Jos näet tyyppejä kulkemassa nuttu nurin ja lähettelemässä meitsieitä #insideout ja #vaatevallankumous, kyse on juuri tästä.

Kiinnostuitko? Tässä lisää:
Fashion Revolutionin sivut
Fashion Revolutionin Suomi-sivut
Vaatevallankumous Facebookissa

Myös suomalainen ja kansainvälinen media käsittelevät vaateteollisuuden haasteita laajasti, esimerkiksi:

Yle: Reiman vauvanpaidasta kaksi senttiä ompelijalle
Yle: Bangladeshin tuhoisasta tehdasturmasta vuosi – uhrit odottavat yhä korvauksia.
The Guardian: Rana Plaza one year on from the disaster
The Guardian: Did fast-fashion brands learn any lessons at all?

2014_04_24_Hyvan mielen vaatekaappi_PHA_IMG_6102Kirjoitan itsekin jatkossa lisää aiheesta ja miten voimme asiaa omilla toimillamme fiksata.
Odotellessa suosittelen Rinna Saramäen erinomaista kirjaa Hyvän mielen vaatekaappi ja Outi Pyyn kiehtovaa blogia.

Ai niin!
Mitä aion itse tehdä juuri tänään?
Lähetän viestin Hugo Bossille, yhdelle lempimerkeistäni, ja kysyn, kuka teki vaatteeni.

 

Fashion Revolution – That’s Us!

A year ago Rana Plaza factory collapsed in Bangladesh, killing more than 1100 people and injuring 2500.
These people were making clothes for us.

This is shameful!

The Rana Plaza tragedy brought to light the severe ecological and ethical problems of textile industry.
We are all involved and we should do something about it.

Today we remember the victims and require better conditions for people and environment, along the whole life cycle of our clothing.

Got interested?
Check out this!

I will post about this issue also later and ponder on what we all can do to fix the problem.

Today, I will email Hugo Boss, one of my favourite fashion brands, and ask who made my clothes.

Tähtien sota rauhoittui pehmoörkeiksi

2014_04_14_Haraldin Star Wars hirviopiirrokset_PHA

Veljenpoikani Harald tykkää örkeistä ja hirviöistä ja hyviksistä ja pahiksista. (Mikä helpotus, että kiltit ja tuhmat erottaa niin selvästi! Toim. huom.)
Taannoin kyläillessäni sain muistikirjaani monta sivua tällaisia hahmoja, Tähtien sodasta, kuten näkyy.

Olin aivan myyty!

Kotona hoksasin skannata kuvat, tulostaa kankaiden koristeluun tarkoitetulle valokuvapaperille, kiinnittää vanhaan tyynyliinaan ja ommella niistä pehmoörkkejä.
Kundi sai oliot yllärinä lahjaksi ja vaikutti sangen tyytyväiseltä.

Ostin myös Henkka & Maukasta valkoisen t-paidan – liki mahdoton löytää, siis miksi kaikissa lastenvaatteissa on jotakin koristelua? – ja tartutin yhden örkin siihen. Seuraus: jätkän villi tanssi ympäri olohuonetta.

Lopulta ompelin vielä pahiksen ex-duunipaikkani teemaeläimellä, villisialla, koristellusta puuvillahuivista. (Tämä ei ole kannanotto sinänsä mainioon entiseen työhöni, on vaan jotenkin karmiva toi possu).

Muuten homma sujui sangen mallikkaasti, mutta Canon T-shirt Transfers -valokuvapapereihin en ole lainkaan tyytyväinen. Homma on periaatteessa simppeli, mutta käyttöohjeista oli tehty tosi mutkikkaat.
Kuva kiinnitetään silittämällä, ja tässä vaiheessa paperi alkaa kellertyä epätasaisesti. Huomaat tämän yllä olevasta t-paidasta. Lopputulos ei varsinaisesti miellytä silmää.

Jotenkin luulin, että itse paperi olisi lopulta läpinäkyvä tai näkymätön ja vain kuvio jäisi näkyviin. Nyt siis lopputuloksessa olikin itse kuvion lisäksi vaaleasta beigeen vaihteleva alue.

Kokeilin myös siirtää ukkelin keltaisena versiona veljeni mustaan t-paitaan. Roskiin jouti Calvin Klein tämän eksperimentin jäljiltä.

Jos olet löytänyt jonkin fiksumman tavan kuvien siirtoon, kerro ihmeessä!

Hankkeen Strömsö-indeksit:

  • prosessi 8
  • lopputulosten tekninen laatu 8
  • mielihyvä 9,5.

PS. Valokuvat eivät tässä postauksessa ole aivan priimaa, sillä olen vasta näiden ottamisen jälkeen tutustunut tuotekuvauksen saloihin. But you get the point, ja parempaa on siis luvassa!

 

I made some stuff of my nephews drawings.

The kid was very pleased.
I was not too happy with Canon T-shirt Transfer photo paper.

What are these all about?
Star Wars – you can tell!