Pian piilokamera, Kirsin kirjaimet.
Photo by Pia, contemplation by Kirsi.
On ihmisiä, joiden ruoho on
vihreää
aidan tälläkin puolenjotka panevat päälle keltaista
silloinkin kun sataaerityisesti kun sataa.
Kiitos kun olette
arkeni auringot.
For some
grass is green also on this
side of fencethey dress in yellow when it
rainsespecially when it rains
Thank you
my everyday suns
Artsy post in short in English below.
Tunneli Vauxhallissa.
Kävinpäs sunnuntaikävelyllä tuolla James Bondin konttuurin tienoilla, Thamesin rannalla.
Aivan tiedustelupalvelun pytingin kupeessa, joen pohjassa, on taideteos, joka peittyy ja paljastuu vuoroveden mukana. Thamesin korkeus nimittäin vaihtelee jopa viisi metriä vuorokaudessa, ja laskuveden aikaan näkyviin tulee neljä hevosta ratsastajineen.
Teos on pystyssä syyskuun loppuun asti. Taiteilija on Jason deCaires Taylor, (kuulemma) maailmankuulu vedenalaiskuvanveistäjä.
Jotenkin viehättää tuo ajatus. Että tyyppi löytää aivan oman juttunsa ja tulee siinä tosi hyväksi. Vedenalaiskuvanveisto ei olekaan mitään valtavirtaa.
Täällä lisää tietoa kiinnostuneille, silkkaa Atlantista koko touhu!
Mestoilla oli myös tämän auto-veneen maihinnousupaikka. Olen nähnyt tämän vempeleen turistikierroksilla niin maalla kuin vesillä. Vain siivet puuttuvat.
Samalla reissulla piipahdin lyhyesti myöhäisellä lounaalla Tate Britainissa.
Nastaa näissä Lontoon museoissa on, että niiden peruskokoelmat ovat liki kaikki ilmaisia. Voi siis muiden menojen lomassa vaan käväistä pienellä taidetankkauksella, imaista muutaman hengenvedon Henry Moorea tai Van Goghia tai mitä nyt sattuu milloinkin vastaan tulemaan.
Kuten tällä kertaa tämä darthvaderihko heebo.
Tekee hyvää ihmiselle, taide.
I made a Sunday walk by the Thames today.
By MI6, the James Bond’s office, there is this artwork,
four horses and riders that sink and re-emerge from the water,
according to the tide of the river.
Had a quick late lunch at Tate Britain and met Darth Vader.
Art is good for you.
Oppiminen on elämän tarkoitus.
Tarkennan hieman: oppiminen on yksi minun elämäni tarkoituksista.
Kun hommat alkavat sujua omalla painollaan, kun kaikki rullaa ennakoidusti, kun ei enää löydy uutta oivallettavaa, meitsi ikävystyy ja alkaa keikuttaa venettä.
Siksi irtisanouduin ja muutin Lontooseen pari viikkoa sitten.
Sitä saa, mitä tilaa.
Uutta on vyörynyt ylle niin, että päässä surisee. Aivot käyvät ylikierroksilla, ja iltaisin olen aivan töttöröö. Yhdeksän, kymmenenkin tunnin yöunet menevät ihan heittämällä.
ENSINNÄKIN KIELI.
Tein taannoin osan opinnoistani englanniksi, ja pystyn ongelmitta perehtymään mihin tahansa bisneskirjaan panematta edes merkille, luenko suomea vai englantia.
Arkienkku onkin sitten ihan oma juttunsa.
Yhtäkkiä tarvitsen sellaisia ilmauksia kuin suojatie (zebra crossing, jos on maalatut raidat – yleensä ei ole), kirjan selkämys (spine), viivytellä (linger) tai Herra on hyvä vaan ja menee edelleni jonossa, joudun tässä vielä kaivelemaan maksuvälineentynkää pohjattomasta käsilaukustani (Just go!).
Olin myös unohtanut, kuinka vaikeaa on ymmärtää vaikkapa intialaista aksenttia. Älä kerro kellekään, mut kolkyt prossaa menee ohi tässä vaiheessa.
Olen hitaampi ja tyhmempi vieraalla kielellä.
TOISEKSI LIIKENNE.
Kun on semmoiset 46 vuotta harjaantunut tarkkailemaan oikeanpuoleista trafiikkia, on liki mahdotonta intuitiolla oivaltaa, mistä autot, bussit ja pyörät risteyksessä ilmaantuvat.
Etenkään kääntyvää liikennettä en kerta kaikkiaan hahmota.
Säännötkin ovat toiset kuin kotimaassa: valottomassa risteyksessä kääntyvän liikenteen ei näköjään tarvitse väistää suoraan kulkevaa jalankulkijaa.
Kun ihmisiä on paljon, se menee joka ensin ehtii. Kohteliaat eivät pääse koskaan perille.
En silti kulje punaisia päin, vaikka kaikki muut niin tekevät.
Säkällä selviän hengissä valoja noudattamalla.
KOLMANNEKSI KOTI.
Suomessa asun yksin. Täällä kämppiksiäni ovat brittiläinen miespari sekä rehevä, poskisuudelmiltaan ja volyymiltään antelias meksikolainen IT-guru, jonka oikea koti on 
Hollannissa.
Maito tulee pulloissa ovelle kolmasti viikossa.
Myös kananmunille on kotiinkuljetus.
Ja sitten on ne kaikki muut jutut, jotka toisten ihmisten kodeissa ovat hass noh, siis eri tavoin. Täällä on esimerkiksi siistiä!
NELJÄNNEKSI TYÖ.
En osaa vielä juuri mitään. Potentiaalia toki on, ja se odottaa aivan pinnan alla päästäkseen pätemään.
Toistaiseksi kuitenkin joudun kysymään reittiä neukkariin ja onko sim-kortissani pin-koodi ja ettekö te koskaan nuku.
Minusta on tällä hetkellä enemmän häiriötä kuin hyötyä. Lienee normaalia, kun on ollut vasta viikon mestoilla. Silti olen hieman turhautunut, ja omatunto soimaa. (Pöljä!)
Mainittakoon myös, että duunikoneen näppis on erilainen kuin tämän himaläppärin. “Mistä löytyy kysymysmerkki€%&)/:*?”
Kollegoinani on engelsmanneja, italialainen ja argentiinalainen.
Asiakkaita on kymmeniä, ei viittä miljoonaa, kuten kotona. Heidän juurensa ovat maailman eri kolkissa ja ihonvärinsä mitä tahansa vaaleanpunertavan ja tummapaahtoisen mokan väliltä.
Oppimiskokemuksena, ammattimielessä tämä on just nappiin, juuri mitä lähdin hakemaan.
Summaten: olen aivan liekeissä, ja se on mahtavaa!
(Ja vähän HUI!)
Töihin kävelen puolessa tunnissa. Maisemissa ei ole valittamista.
I moved to London two weeks ago.
Everything is different from home: language, traffic, house, work, people…
Moving to another country, to a new setting, is an ultimate learning experience.
So is starting in a new work environment. Even the keyboard is different, and I must be helped with finding the negotiation room.
My brain is on fire.
I need ten hours’ sleep every night.
And I am just loving it all!
(Except when I am just a little bit, like, OMG!)
Pia kaiveli kuva-arkistojaan ja innoitti Kirsin aukaisemaan sanaisen arkkunsa.
Pia excavated her photo archives and provoked Kirsi to play with words.
Maailma palaa
Poltatko sinä?
World is smoking.
Who gives a light?
Major decision in English below.
Teemme lukemattomia valintoja joka päivä.
Osa niistä on pieniä (ostanko tänään reilua kauppaa vai perus-chiquitaa), osa keskikokoisia (vuokraanko asunnon Töölöstä vai Kalliosta), osa suuria (kosinko Mattia vai Teppoa – vai sittenkin Seppoa ).
Yksi suurista valinnoista on klassikko: jäädä vai lähteä.
Tässä risteyksessä olemme useammin kuin tiedostammekaan, oikeastaan joka hetki.
Yleensä jäämme. Muu olisi… noh… liian vaivalloista. Jäisi valintoja vatuloidessa elämä elämättä.
Ja sitten joskus, intuition ja järjen, alitajunnan ja yliminän, velvollisuudentunteen ja nautinnonhalun, vapaudenkaipuun ja pankkitilin käymän reippaansorttisen neuvottelun tuloksena teemme päätöksen lähteä.
Kuukausien, ehkä vuosien itsetutkiskelun jälkeen vastaus on yhtäkkiä selvä.
Ei epäilystäkään.
On tullut aika.
Tällä viikolla irtisanouduin vakituisesta työpaikasta hyvässä yhtiössä.
Syksyn vietän harjoittelijana lontoolaisessa bränditoimistossa.
Sitten katson, mitä tapahtuu.
Sydän liputti tähän suuntaan jo aikoja sitten. Pää ei tuolloin vielä uskonut.
Koska turvallisuus. Koska mukavuudenhalu. Koska epäilys. Koska raha. Koska HUI!
Koska työterveyshuolto. Koska piiiiitkät lomat. Koska jos-en-osaakaan-oikeasti-mitään. Koska kuukausipalkka. Koska KÄÄK!
Palattuani vuorotteluvapaalta liki tasan vuosi sitten alkoi − odotetusti − iso mylly pyöriä pääkopassa.
Lopulta karuselli kiteytyi seuraaviin pointteihin.
YKSI MENOLIPPU SEIKKAILUUN, KIITOS!
Millaisia kokemuksia Sinulla on elämän tienristeyksistä, valinnoista, hyppäämisestä? Kannattiko?
Parasta vai pöljintä ikinä?
Liity kernaasti fundeeraamaan, näpy näpy oheiseen kommenttikenttään!
A dozen times in life, you find yourself in a major crossing.
Which path to choose?
I stood there for three years, my intuition insisting, nagging, persuading.
Finally my reasonable brain got it too.
It was time to go.
This week I resigned from my steady job in a good company, with the loveliest colleagues, superb boss, steady paycheck, long holidays… and the food is great too!
I bought a flight to London, and will spend this autumn as a trainee in a renowned brand design company.
What happens in January?
I do not know.
Isn’t that just brilliant!?
In short in English below.
Ei ollut mimmi pysyä nahoissaan, kun löysi kasoistani tämän pilkullisen, kepeän kankaan!
Tanssahteli, pyörähteli peilin edessä. Mallaili riepua ylleen, keimaili, mutristeli huulia, otti asentoja. Oli kaikin puolin hurmaava, ja tiesi sen.
Arvoin tovin, josko mekoksi.
Äh, niitä on jo monta.
Kesän rientoihin sopisi haalari. Niillä voi likka loikkia ja loikoilla, ojennella ketaroitaan sinne tänne.
Näyttivät yksiosaiset olevan kuuminta hottia catwalkeillakin.
Kangas on Eurokankaan palalaarista, luultavasti jonkin sortin viskoosisekoite. Kaavat kuosittelin itse jostakin vanhasta yläosasta ja näistä Burdan lastenshortseista.
Tapaa olla hermoja raastavaa työstettävää tuollainen ohut ja valuva tyygi. Ei silti ehtinyt mennä sietämättömän puolelle, sen verran nätisti surrasi saumuri.
Tein oikeaan sivusaumaan taskun mobiilitarpeille. Vyötäröllä lymyää puolentoista sentin levyinen kuminauha.
Selässä on pitkä halkio, melkein vyötärölle asti, ja kiinnitys nepparilla. Elegantti yksityiskohta, tuulettuu mukavasti, ja säästyin vetskaritalkoilta.
Olin myös löytänyt kirpparilta kapean vyön, joka mätsäsi just eikä melkein noihin korallinsävyisiin pilkkuihin. Jos siis haluaa tästä vähän upgreidata, voi asustaa sillees sävy sävyyn.
Hyvin teki kauppansa tämä tekele. Ja tätipisteitä kertyi…
Kivoja tommoset tyypit, joilla on hyvä meininki!
Hankkeen Strömsö-indeksit ovat
Yet another dress?
No.
This time, I wanted to make something else of this piece of viscose that Maria fell in love with.
Spending the summer in relaxed overall, that seemed like a good idea.
I expected more but encountered only minor challenges when sewing this light-weight, slippery fabric.
My client and I were both quite happy with the end result.
Well-earned auntie points…
Näkymän tallensi Pia, sen pohjalta tunnelmoi Kirsi.
Pia took the photo, then Kirsi took the pen.
Puoliksi tyhjä:
Te kaksi
kaksin
kauniita
korkeita
kimmellätteyhteistä sydänkudosta.
Minä
pieni
yksinpimeä.
Puoliksi täysi:
Äkkiä näen itseni
Heijastan valoa.
Half empty:
You two
shine together
so beautiful and tallshare a heart
My image
so tiny and alone
Half full:
All of a sudden I see it
I reflect light
Past and future in English below.
Olohuoneeni arkeologisissa kaivauksissa löysin nivaskan opiskeluaikaisia harjoitustöitä.
Tämä valikoima muinaisia hengentuotteita tarjosi mainion matkan 25 vuoden taakse!
Kun katson näitä otsikoita ja tiedän, miten polkuni sittemmin on kulkenut, voin vain kummastella − niin looginen on ollut reitti tähän päivään.
No okei, purjeveneveistämön toimitusketju on ehkä vähän ulkona… tai ei lopulta sekään! Tapanani on yhä tiirailla prosesseja sillä silmällä, fundeeraten, miten niitä voisi vähän virtauttaa.
Tunnistan siis harkkatöistä hyvin taannoisen itseni ja kiinnostuksen kohteeni. Samat jutut saavat tikittämään tänäkin päivänä.
Olen ytimeltäni sama nyt kuin parikymppisenä. Itse asiassa täpisen samoista kuvioista kuin vekarana.
Se pieni tyttö tiesi, mistä tykkäsi. Nyt isona tyttönä aion kuunnella sitä tarkasti.
Kaivoin historiaa, ehkä löysinkin tulevaisuuden!
I found a bunch of old assignments that I had prepared for my journalistic and engineering studies about 25 years ago.
It amazes me how logical my path has been from those times until today!
I also take notice that what interested me then, still makes me tick.
The past loves are good to remember, when planning the future.
Summary below, just for you my friend.
Kankaat juttelevat minulle. Kun hieman hypistelen, jo kuiskaavat, millaisen muodon haluavat ottaa.
Niin kuin nyt vaikkapa tämä kesäinen kukkakudos. Ykskantaan ilmoitti haluavansa mekoksi tai liehuvahelmaiseksi hameeksi.
Muutaman työmatkakävelyn verran kehittelin mallia mielessäni.
Maksimekko on kuuminta hottia jo toista kesää − ulottukoon helma siis maahan asti!
Kun lieve viistää varpaita, sopii miehustan olla niukka. Intouduinpa testaamaan siihen klassista kuminauharypytystä. Eikös meillä kaikilla ollut sellainen joskus 80-luvun alkupuolella?
Näillä ohjeilla homma sujui sangen sutjakkaasti! Kuminauhalankaa saa ompelutarvikeliikkeistä kohtuuhintaan. Sitä puolataan alalangaksi, ylälangaksi pujotellaan normaali ompelulanka. Sitten vaan suoraa ommelta, tikkejä rinnakkain.
Vähän piti arpoa, kuinka paljon kangas rypyttyy ja siis lyhenee ommeltaessa. Kannattaa kokeilla reilunkokoiselle tilkulle ja kalkyloida siitä.
Muutakin säätöä onnistuin kehittämään. Näissä rakennushommissa jos hetkenkin aivo herpaantuu, heti joutuu purkuhommiin. Hermot on mennä, kun päätyy ratkomaan tiukkaa miniminisiksakkia. Pakko ottaa zen käyttöön. Ei ihan täysiä Strömsö-pisteitä prosessille siis.
Vaan lopulta aukesivat nuput ja kuoriutuivat perhoset, maksimekkoina Hellelle ja Marialle.
Hankkeen Strömsö-indeksit ovat
Fabrics talk to me. When I listen carefully, they tell me what they want to become.
Like this summery tissue, with flowers and butterflies, reborn as maxidresses.
I made slightly different versions for Helle and Maria.
Let there be summer!
Lehtityö Pian, tekstityö Kirsin.
Pia sees it, Kirsi says it.
Hopeaa kadun lammikossa
helmiä nurmikolla
valkokultaa horisontissa.Kesä tyhjentää korulipastaan.
Silver in puddles
pearls scattered on lawn
white gold on the horizon.Summer empties its jewellery box.
Couture & Views 