Ei löytynyt veljenpojan örkkipehmokuvaa, ei, ei puolentoista tunnin hakemisellakaan.
Kaikkea muuta kyllä vyöryi päälle. Tietokoneeltani näyttää löytyvän muun muassa seuraavan nimisiä kansioita:
Sekalaista
Tama
MUUT jarjestettaviksi
20100613_TURVAAN MACILTA
Loyty roskiksesta
DCIM
2006-2008
Karsitut_Nizza_HR Lahja joulu_2013
Ja kuinka ollakaan, kahdelta tietokoneelta ja ulkoiselta kovalevyltä löytyy myös kansioita, joilla on sama sisältö. Ehkä. Tai voi olla, että jotakin tiedostoa on muutettu. Tai sitten se on vaan avattu ja suljettu, ja päivämäärä on siksi muuttunut. Ei voi tietää.
On duplikaatteja, triplikaatteja ja quadruplikaatteja.
Valokuviakin lymyilee koneilla kymmeniätuhansia – ja myös niistä on useita kappaleita eri kansioissa. Ja itse asiassa jossakin vaiheessa kamera aloittaa numeroinnin alusta, joten samalla nimellä IMG_2261 voi olla erilaisia kuvia eri paikoissa.
Virtuaalinen tila on tätä nykyä aika halpaa. Tietokoneen kovalevyltä kannattaa tietenkin siirtää tiedostoja ajoissa talteen muualle, kernaasti kaksin kappalein. Ei siltä varalta, jos kovalevy hajoaa, vaan kun se hajoaa.
Pointti onkin tässä:
kamojen pitää olla jonkinlaisessa järjestyksessä, jottei homma leviä käsiin.
Aamuinen turhauma innosti minut sähköiseen suursiivoukseen. Kohteiksi pääsivät edellä mainitut vempeleet sekä kuusi USB-muistia − näistä osa esihistorialliselta ajalta − ynnä tusinan verran erilaisia kameroiden muistikortteja, joilla oli kuvia jopa kuuden vuoden takaa (kellertävä joulukuvarulla revisited).
Uh huh, puolen päivän homma!
Säästän ajan tulevaisuudessa, kun täytyy taas löytää jotakin.
Systeemini tiedostojen nimeämiseksi
Olen jo vuosia nimennyt tiedostot seuraavalla logiikalla:
Vuosi_Kuukausi_Päivä_Jokin kuvaava nimi tiedostolle_OmatNimikirjaimet.tyyppitunnus
Tässä tosielämän esimerkki:
2012_06_07_Estetiikan ydinkysymyksia_muikkarit_PHA.pdf
Päivämäärä alussa listaa tiedostot kätevästi aikajärjestykseen. Saman dokumentin eri versioita voi sitten nimetä saman päivän aikana esimerkiksi a, b, c tai lyhyt, pitkä, pomollejakoon tai mikä nyt kuvaakaan parhaiten. Eri päivien versiot samasta dokumentista erottuvat päivämäärän mukaan. Nimikirjaimet kertovat, kuka dokumentin on luonut tai kuka sitä on viimeksi muokannut.
Tämä toimii suht hyvin niin kotona kuin konttorissa.
Ja ainakaan ei koskaan lähde kollegoille dokumenttia nimellä text.docx, tama.xls tai valmis_uudempi.docx – tai etenkään kaikkien aikojen klassikkoa final_painoon_ALA kayta tata.pdf.
Mihin kansioon tallennan?
Tiedostot tietty tallennetaan kansioon, josta ne löytyvät.
Just niin! Helpommin sanottu kuin tehty. Tämä on minulle se hard part.
Hankaluuksia tulee silloin, kun sama tiedosto kuuluisi oikeastaan kahteen tai useampaan paikkaan. Esimerkiksi jos olen Roomassa valokuvannut ja sen pohjalta ideoinut ihanan iltapuvun ommellakseni jotakin vastaavaa, pitäisikö dokumentti tallentaa Roomaan, Inspiksiin, Ompeluun vai Tyyliin vai kaikkiin näihin?
Mieluiten varsinainen dokumentti olisi tallennettuna kertaalleen, ja sen voisi nähdä monessa paikassa.
En ole keksinyt tähän vastausta. Jos sinä olet, pliis, kerro siitä alla kommenttikentässä!
Valokuvat: arkistointiohjelma vai ei?
Valokuvat ovat oma haasteensa. Niitähän syntyy digiajalla satoja, ellei tuhansia, kun vaan aivastaa. Luin jostakin – vähän vanha tieto jo – että ammattilaiset kuvaavat digillä seitsenkertaisen määrän kuvia filmiaikaan verrattuna. Tämä on hyvä ja okei lopputuloksen kannalta, joskin arkistointimielessä rasittavaa.
En ole antautunut millekään kuvien arkistointiohjelmalle. En oikein tajua niitä. Mikä se juju on verrattuna ihan tavalliseen dokumentinhallintaan? Enkä kyllä rupea kuvauskeikan jälkeen asiasanoittamaan ja tähdittämään satoja kuvia! Asiasanojen määrä yhtä kuvaa kohdenhan on rajaton: Rooma, mekko, iltapuku, ikkuna, ompelu, punainen, pystykuva, ihana, 2014, tammikuu, loma, alivalottunut… Mieluummin käytän aikani kuvaukseen tai kuvien viimeistelyyn.
Ja entäs jos haluan vaihtaa arkistointiohjelmaa?
Tyydyn siis seuraavaan arkistointisysteemiin.
Lataan kuvat muistikortilta tietokoneelle kansioon, jonka olen asiasanoittanut kuvien pääasiallisen aiheen mukaan. Sen alikansiossa on kamerasta suoraan niin sanottuja raakakuvia ja toisessa alikansiossa taas käsitellyt kuvat. Käsitellyt kuvat nimeän samaan tapaan kuin muutkin dokumentit, mutta jätän kuvan alkuperäisen numeron näkyviin, jotta käsittelemätön originaali löytyy tarvittaessa.
Puu voisi näyttää siis vaikkapa tällaiselta
No okei, sluibasin hieman…
Tunnustettakoon, etten lopulta raivannut kaikkia vanhoja roinia. Hermothan siinä menis!
Päätin vain aloittaa uuden elämän tämän vuoden alusta alkaen. Nyt siis 2014 on järjestetty nätisti kansioihin ja fileet nimetty jämptisti.
2013 ja sitä aiemmat roinat työnsin vintin nurkkaan. Muhikoot siellä. Kaivelen niitä sitten, jos on tarvis. Hakutoiminto rules!
Ja ei, sitä veljenpojan kuvaa ei siivotessakaan löytynyt. Olisiko lentänyt bittien taivaaseen?
Kerro ihmeessä, millaisen systeemin itse olet kehittänyt sähköisen elämäsi jälkien tallentamiseen. Jos se on parempi kuin omani, otan sen käyttöön heti 2015!
PS. seuraavana päivänä. Löytyihän se muksun kuva. Kesäkuussa Suomessa näpätty otos lymyili marraskuisten Lontoon-kuvien kansiossa. MOT.
This is a detailed post on organizing computer files.
Boring.
Just do it.
Voisipa palkata digisiivoojan! Tai digimainarin. Mulla on varastossa ainakin kolme vanhaa tietsaria, odottamassa, että niiden sisukset käytäisiin läpi. Nehän saattavat näet sisältää jotakin (muka) tärkeää ja korvaamatonta. Kuvia. Kirjoituksia. Mitälie.
(Eivät tietenkään sisällä, koska olen elänyt monta vuotta iloisesti ilmankin niitä, enkä tietenkään käy niitä koskaan läpi, mutta JOS SITTENKIN.)
Muutama viikko sitten ehdin käyttistä päivittäessä hetken kuvitella, että tyhjensin tietokoneeni kovalevyn.
Mikä helpotus! Pääsisin aloittamaan tyhjästä.
Mutta kaikki roina olikin tallella.
Onnistuisikohan digideklutterointi samalla reseptillä kuin muunkin tavaran: jos talletan yhden uuden asian, heitän kaksi vanhaa pois?
RUNSAUS tuntuu olevan hyvinvoivien elämiemme kirous. Kaikkea on liikaa, paitsi aikaa ja rakkautta.