Kaunottarista kärsivällisin suostui valokuvamalliksi

 

Canon EOS 5D Mark II, ISO 100, 50 mm, f 4.0, 1/12 s.

Canon EOS 5D Mark II, ISO 100, 50 mm, f 4.0, 1/12 s.

Orkideani hehkuttaa parastaan. Pakkohan tämä kaunokainen oli ikuistaa!

Samalla pääsin kaivamaan naftaliinista ihanan järjestelmäkamerani, jonka viime sormeilusta oli kulunut luvattoman kauan aikaa. Kamera on kuin mikä tahansa instrumentti: jos haluat pysyä kondiksessa, näppäile masiinaa joka päivä.

Kehittelin orkidealle tumman taustan televisiostani. Kuvausasetelman näet oheisesta kuvasta.
Valaistukseksi riitti luonnonvalo itäikkunasta. Oli aamupäivä, joten jonkin verran täytyi sulkea sälekaihtimia, jotten itse heijastunut televisioruudusta. Sinänsä laikut taustassa näyttivät hauskoilta, mutta tässä tapauksessa olisivat vieneet huomiota pääkohteesta.

Kamera oli jalustalla, jotta sommittelu ja terävyyden hallinta olisi helpompaa.
Testailin eri syväterävyyksiä suurentamalla ja pienentämällä aukkoa. Jotenkin olen aina yhtä ihmeissäni vaikutuksista, jotka aukon muutoksilla saa aikaan. Ihan vau!

2014_04_09_Orkidea4_kuvausasetelma_PHA_MG_1383

Vitkalaukaisimen olin asettanut kahteen sekuntiin. Arvelin sen riittävän laukaisimen painamisesta aiheutuvan tärinän vaimentamiseen.

Pienet tiristykset − lähinnä rajaus, valoisuus ja kontrasti − Photarissa (minulla Photoshop Elements 9) ja AVOT!

Olisitko kokeillut vielä muuta tai tehnyt jotakin toisin? Kerro, niin opitaan!

 

Tips for photographing an orchid.

Tähtien sota rauhoittui pehmoörkeiksi

2014_04_14_Haraldin Star Wars hirviopiirrokset_PHA

Veljenpoikani Harald tykkää örkeistä ja hirviöistä ja hyviksistä ja pahiksista. (Mikä helpotus, että kiltit ja tuhmat erottaa niin selvästi! Toim. huom.)
Taannoin kyläillessäni sain muistikirjaani monta sivua tällaisia hahmoja, Tähtien sodasta, kuten näkyy.

Olin aivan myyty!

Kotona hoksasin skannata kuvat, tulostaa kankaiden koristeluun tarkoitetulle valokuvapaperille, kiinnittää vanhaan tyynyliinaan ja ommella niistä pehmoörkkejä.
Kundi sai oliot yllärinä lahjaksi ja vaikutti sangen tyytyväiseltä.

Ostin myös Henkka & Maukasta valkoisen t-paidan – liki mahdoton löytää, siis miksi kaikissa lastenvaatteissa on jotakin koristelua? – ja tartutin yhden örkin siihen. Seuraus: jätkän villi tanssi ympäri olohuonetta.

Lopulta ompelin vielä pahiksen ex-duunipaikkani teemaeläimellä, villisialla, koristellusta puuvillahuivista. (Tämä ei ole kannanotto sinänsä mainioon entiseen työhöni, on vaan jotenkin karmiva toi possu).

Muuten homma sujui sangen mallikkaasti, mutta Canon T-shirt Transfers -valokuvapapereihin en ole lainkaan tyytyväinen. Homma on periaatteessa simppeli, mutta käyttöohjeista oli tehty tosi mutkikkaat.
Kuva kiinnitetään silittämällä, ja tässä vaiheessa paperi alkaa kellertyä epätasaisesti. Huomaat tämän yllä olevasta t-paidasta. Lopputulos ei varsinaisesti miellytä silmää.

Jotenkin luulin, että itse paperi olisi lopulta läpinäkyvä tai näkymätön ja vain kuvio jäisi näkyviin. Nyt siis lopputuloksessa olikin itse kuvion lisäksi vaaleasta beigeen vaihteleva alue.

Kokeilin myös siirtää ukkelin keltaisena versiona veljeni mustaan t-paitaan. Roskiin jouti Calvin Klein tämän eksperimentin jäljiltä.

Jos olet löytänyt jonkin fiksumman tavan kuvien siirtoon, kerro ihmeessä!

Hankkeen Strömsö-indeksit:

  • prosessi 8
  • lopputulosten tekninen laatu 8
  • mielihyvä 9,5.

PS. Valokuvat eivät tässä postauksessa ole aivan priimaa, sillä olen vasta näiden ottamisen jälkeen tutustunut tuotekuvauksen saloihin. But you get the point, ja parempaa on siis luvassa!

 

I made some stuff of my nephews drawings.

The kid was very pleased.
I was not too happy with Canon T-shirt Transfer photo paper.

What are these all about?
Star Wars – you can tell!

Bitit oorninkiin eli sähköinen suursiivous

2014_04_13_Muistikortit_USBt_PHA_MG_1408Ei löytynyt veljenpojan örkkipehmokuvaa, ei, ei puolentoista tunnin hakemisellakaan.

Kaikkea muuta kyllä vyöryi päälle. Tietokoneeltani näyttää löytyvän muun muassa seuraavan nimisiä kansioita:

Sekalaista
Tama
MUUT jarjestettaviksi
20100613_TURVAAN MACILTA
Loyty roskiksesta
DCIM
2006-2008
Karsitut_Nizza_HR Lahja joulu_2013

Ja kuinka ollakaan, kahdelta tietokoneelta ja ulkoiselta kovalevyltä löytyy myös kansioita, joilla on sama sisältö. Ehkä. Tai voi olla, että jotakin tiedostoa on muutettu. Tai sitten se on vaan avattu ja suljettu, ja päivämäärä on siksi muuttunut. Ei voi tietää.

On duplikaatteja, triplikaatteja ja quadruplikaatteja.

Valokuviakin lymyilee koneilla kymmeniätuhansia – ja myös niistä on useita kappaleita eri kansioissa. Ja itse asiassa jossakin vaiheessa kamera aloittaa numeroinnin alusta, joten samalla nimellä IMG_2261 voi olla erilaisia kuvia eri paikoissa.

Virtuaalinen tila on tätä nykyä aika halpaa. Tietokoneen kovalevyltä kannattaa tietenkin siirtää tiedostoja ajoissa talteen muualle, kernaasti kaksin kappalein. Ei siltä varalta, jos kovalevy hajoaa, vaan kun se hajoaa.

Pointti onkin tässä:
kamojen pitää olla jonkinlaisessa järjestyksessä, jottei homma leviä käsiin.

Aamuinen turhauma innosti minut sähköiseen suursiivoukseen. Kohteiksi pääsivät edellä mainitut vempeleet sekä kuusi USB-muistia − näistä osa esihistorialliselta ajalta − ynnä tusinan verran erilaisia kameroiden muistikortteja, joilla oli kuvia jopa kuuden vuoden takaa (kellertävä joulukuvarulla revisited).

Uh huh, puolen päivän homma!
Säästän ajan tulevaisuudessa, kun täytyy taas löytää jotakin.

Systeemini tiedostojen nimeämiseksi

Olen jo vuosia nimennyt tiedostot seuraavalla logiikalla:

Vuosi_Kuukausi_Päivä_Jokin kuvaava nimi tiedostolle_OmatNimikirjaimet.tyyppitunnus

Tässä tosielämän esimerkki:
2012_06_07_Estetiikan ydinkysymyksia_muikkarit_PHA.pdf

Päivämäärä alussa listaa tiedostot kätevästi aikajärjestykseen. Saman dokumentin eri versioita voi sitten nimetä saman päivän aikana esimerkiksi a, b, c tai lyhyt, pitkä, pomollejakoon tai mikä nyt kuvaakaan parhaiten. Eri päivien versiot samasta dokumentista erottuvat päivämäärän mukaan. Nimikirjaimet kertovat, kuka dokumentin on luonut tai kuka sitä on viimeksi muokannut.

Tämä toimii suht hyvin niin kotona kuin konttorissa.

Ja ainakaan ei koskaan lähde kollegoille dokumenttia nimellä text.docx, tama.xls tai valmis_uudempi.docx – tai etenkään kaikkien aikojen klassikkoa final_painoon_ALA kayta tata.pdf.

Mihin kansioon tallennan?

Tiedostot tietty tallennetaan kansioon, josta ne löytyvät.
Just niin! Helpommin sanottu kuin tehty. Tämä on minulle se hard part.

Hankaluuksia tulee silloin, kun sama tiedosto kuuluisi oikeastaan kahteen tai useampaan paikkaan. Esimerkiksi jos olen Roomassa valokuvannut ja sen pohjalta ideoinut ihanan iltapuvun ommellakseni jotakin vastaavaa, pitäisikö dokumentti tallentaa Roomaan, Inspiksiin, Ompeluun vai Tyyliin vai kaikkiin näihin?

Mieluiten varsinainen dokumentti olisi tallennettuna kertaalleen, ja sen voisi nähdä monessa paikassa.
En ole keksinyt tähän vastausta. Jos sinä olet, pliis, kerro siitä alla kommenttikentässä!

Valokuvat: arkistointiohjelma vai ei?

Valokuvat ovat oma haasteensa. Niitähän syntyy digiajalla satoja, ellei tuhansia, kun vaan aivastaa. Luin jostakin – vähän vanha tieto jo – että ammattilaiset kuvaavat digillä seitsenkertaisen määrän kuvia filmiaikaan verrattuna. Tämä on hyvä ja okei lopputuloksen kannalta, joskin arkistointimielessä rasittavaa.

En ole antautunut millekään kuvien arkistointiohjelmalle. En oikein tajua niitä. Mikä se juju on verrattuna ihan tavalliseen dokumentinhallintaan? Enkä kyllä rupea kuvauskeikan jälkeen asiasanoittamaan ja tähdittämään satoja kuvia! Asiasanojen määrä yhtä kuvaa kohdenhan on rajaton: Rooma, mekko, iltapuku, ikkuna, ompelu, punainen, pystykuva, ihana, 2014, tammikuu, loma, alivalottunut… Mieluummin käytän aikani kuvaukseen tai kuvien viimeistelyyn.

Ja entäs jos haluan vaihtaa arkistointiohjelmaa?

Tyydyn siis seuraavaan arkistointisysteemiin.
Lataan kuvat muistikortilta tietokoneelle kansioon, jonka olen asiasanoittanut kuvien pääasiallisen aiheen mukaan. Sen alikansiossa on kamerasta suoraan niin sanottuja raakakuvia ja toisessa alikansiossa taas käsitellyt kuvat. Käsitellyt kuvat nimeän samaan tapaan kuin muutkin dokumentit, mutta jätän kuvan alkuperäisen numeron näkyviin, jotta käsittelemätön originaali löytyy tarvittaessa.

Puu voisi näyttää siis vaikkapa tällaiselta

2014_04_13_Bitit oorninkiin_Hakemistopuu_PHA

 

No okei, sluibasin hieman…

Tunnustettakoon, etten lopulta raivannut kaikkia vanhoja roinia. Hermothan siinä menis!
Päätin vain aloittaa uuden elämän tämän vuoden alusta alkaen. Nyt siis 2014 on järjestetty nätisti kansioihin ja fileet nimetty jämptisti.
2013 ja sitä aiemmat roinat työnsin vintin nurkkaan. Muhikoot siellä. Kaivelen niitä sitten, jos on tarvis. Hakutoiminto rules!

Ja ei, sitä veljenpojan kuvaa ei siivotessakaan löytynyt. Olisiko lentänyt bittien taivaaseen?

Kerro ihmeessä, millaisen systeemin itse olet kehittänyt sähköisen elämäsi jälkien tallentamiseen. Jos se on parempi kuin omani, otan sen käyttöön heti 2015!

PS. seuraavana päivänä. Löytyihän se muksun kuva. Kesäkuussa Suomessa näpätty otos lymyili marraskuisten Lontoon-kuvien kansiossa. MOT.

 

This is a detailed post on organizing computer files.
Boring.

Just do it.