Kaikkien aikojen ajanhallintaoivallus

You have The Ultimate Time Management Tip in English below.

 2014_09_08_Ajanhallinta1_PHA_KUVA 36

 

Olen koko työelämäni ajan etsinyt vinkkejä ajanhallintaan.
Tiedäthän: miten järjestää hommat niin, että saa kaiken tehtyä.

On luettu opus jos toinenkin, klipsitty lehtileikkeitä, kuunneltu asiantuntijoita, alleviivattu bestsellereitä, niin jenkki- kuin kotimaisia.

On suunniteltu seuraava viikko perjantaina. On plänätty alkava päivä aamulla.
On tehty to do -listoja. On revitty to do -listat (= mitä pitäisi tehdä) ja korvattu ne will do -listoilla (= mitä aion tehdä).
On pyhitetty vireät aamupäivät ajattelulle ja iltapäivät häsälle ja ihmisille.
On niputettu sähköpostit kahteen erään päivässä.
On hahmotettu työtehtäviä yhtäältä niiden tärkeyden ja toisaalta niiden kiireellisyyden mukaan.
On nakitettu hommia muille, jos joku otollinen vaan on tielle sattunut osumaan.
On skipattu sosiaalinen media työaikana. On hypätty yli myös välipalat, vessakäynnit ja joskus lounaatkin, mokkapausseista puhumattakaan.
On kokeiltu palavereissa yhteen asiaan keskittymistä, on testattu myös multitaskausta.

Sama meininki vapaa-ajalla, jos sitä on sattunut jäämään.

Juuei, ei ole auttanut. Kauhee ressi!
En uskalla edes kuvitella, kuinka hankalaa tämä palapeli on perheellisille. Heillä kun väräjäviä osia on paljon enemmän.

Kunnes eräänä päivänä törmäsin kaikkien aikojen ajanhallintavinkkiin.

Oivallus on niin simppeli, niin itsestään selvä, että sitä alkaa heti epäillä.
Ja kuitenkin se on ainoa oikea.
Kaikki edellä listaamani on puuhastelua. Tässä ollaan nyt totuuden äärellä.
Ja se on tämä:

TEE VÄHEMMÄN ASIOITA.  

Juuri niin.2014_09_08_Ajanhallinta2_PHA_KUVA 25

Älä ole kaikessa mukana.
Keskity olennaiseen.
Päätä, mitä haluat saada aikaan nyt ja sano muulle ei.

Sano ei, vaikka
a) houkuttaa ja tekis mieli,
b) ei houkuta, mutta velvollisuus kutsuisi,
c) joku imartelee,
d) joku syyllistää tai
e) yliminä komentaa.

Me haluamme tehdä asiat hyvin. Asioiden hyvin tekeminen on työlästä, vaivalloista ja palkitsevaa. Asioiden kiireessä tuhertaminen on niin ikään työlästä ja vaivalloista – ja siitä tulee huono omatunto.

Siksi on valittava tarkasti, mille ryhtyy.

Jos siis on vaativa päivätyö, dosentuuri yliopistolla, hauvahamsterihevonen, ukko/akka ja liuta roudausikäisiä lapsia, iso talo remontissa, puutarha, vene ja kesämökki, väitöskirja tekeillä ynnä palvelutalosta karkaileva dementoitunut kantaäiti, ei kannata enää lähteä valmentamaan C-junnuja, vaikka seuran puheenjohtaja ilmestyisi kuin arkkienkeli Gabriel.

No mistä sitten tietää, mitkä asiat valita?

Itse aina silloin tällöin pysähdyn miettimään, millaista elämää haluan elää. Miltä toivoisin elämäni näyttävän kymmenen, viiden, kahden tai puolen vuoden kuluttua. Mihin toimiin minun on ryhdyttävä nyt, jotta elämäni kulkisi toivomaani suuntaan?

Entä mikä minua kiehtoo juuri tällä hetkellä? Mitä haluan tehdä rakkaudesta, mitä joudun tekemään pakosta? (Velvollisuudesta ei kuulemma pitäisi tehdä mitään, toim.huom.)

Millaiset ovat arvoni? Mikä on minulle tärkeää?

Sitten valitsen. Annan aikaa tärkeille asioille.

Kannattaa varautua siihen, että päätösten tekeminen sattuu, AUTS!
Joutuu sanomaan ei kivoillekin jutuille: kutsuille, matkoille, konserteille…
Ja joku on priorisointiini hyvin, hyvin tyytymätön, kovaan ääneen tai selän takana.

Silloin kannattaa muistaa, että valintaa tapahtuu aikapaineessa koko ajan joka tapauksessa.
Mieluummin teen sen tietoisesti, analyysin ja päätöksen tuloksena, kuin likisyyntakeettomana duracellsekoboltsina.

Ja kas, johan helpotti!
Yhtäkkiä tapaamisia on kohtuullinen määrä, paikasta toiseen siirtymiseen, syömiseen ja vessakäynteihin on aikaa, ehtii käydä lenkillä, peseytyminenkin onnistuu.
Meilejä tulee ja menee, homma on handulissa.
Ajattelulle on tilaa, eikä ihmisille tarvitse tiuskia vaikka äityvät rönsyämään aiheesta.
Rakkaita ehtii treffaamaan ja hoitamaan. Uni on rauhaisaa, eikä vatsa ole koko ajan kipeä.
Voi pitää jopa blogia!

Paljon voi saada, muttei yhtaikaa.
Peräkkäin se jo onnistuu!

Kiva, että valitsit lukea tänne asti.

2014_09_08_Ajanhallinta3_PHA_KUVA 27

Time Management Tip Of All Times

Ever since I started to work, I have struggled with time management:
How to accomplish everything?

And oh yes, I have read all the best sellers written on the issue.
How much time(!) have I wasted on to do and will do lists, tips on when to read your emails, how to plan your week/day, why to respect your biorhythm… You name it!

 Until I came across The Ultimate Time Management Insight.
It is so simple, so self-evident that it simply must be true.

Here it is:
DO LESS. 

Meaning: focus, choose carefully, do not get involved in everything that comes across your path or somebody wants you to do, do not try it all at the same time.
If your life is already full, do not squeeze in anything else. If you do, drop something old out.

 So how to know, what to do, what to focus on?

 Think of your values.
Think of your life, your goals, and your aspirations.
Think of what you enjoy and what you simply have to do.

Then make decisions. Choose. Prioritize.
Prioritize until it hurts!
(Oh yes, it WILL hurt, and you have to say no to nice things too, and somebody will protest. Just be prepared.)

And WOW: it really works.

Adieu hassle, bonjour zen!

Kevytmatkailua

Essentials in English below.

Tässä viiden päivän Lontoon-reissuni kosmetiikat.
Aika tiivistä matkailua, vai mitä?

Olennaisuudet:

  • Mitään alkuperäispurkkeja ei roudata, vaan aineista tiristetään käytön verran Minigrip mini -pusseihin. Jos mahdollinen vuoto huolettaa, minipussit tungetaan vielä yhden minipussin sisälle.
  • Myös meikkaaminen minimiin => puhdistusaineita ei tarvita, Aqualan L hoitaa homman.
  • Kroppaa ei rasvata joka suihkun jälkeen, eikä hiuksia hirveesti värkätä.
  • Matkustetaan pilviseen kohteeseen => vartalo ei kaipaa aurinkosuojaa. Satunnaisia pilkahduksia varten kasvojen aurinkorasva riittää myös olkapäille.
  • Matka-apteekin suhteen mennään välttämättömillä: vitamiinit ja särkytabletit ja allergialääke. Okei, ehkä Imodium just in case.

Erikseen on sitten edustusreissut, joissa kauneusainearsenaali vie puolet matkalaukusta ja korkokengät sen toisen puolen.

Joskus on ihanaa kulkea kepeänä!

 Travelling light

This is the whole cosmetic arsenal of my five-day trip to London.

(And in case you wonder: vitamins + pain killers.)

2014_07_23_BLOGI_Travelling light_PHA_IMG_6859

Herra saa nyt luvan odottaa

I posted it for you in English below.

2013_12_19_BLOGI_St Paul_Thames_Tate Modernista nahtyna_vaaleampi_WEB_IMG_2273_PHA 

En ole koskaan pitänyt Lontoosta.

Liikaa ihmisiä. Liian iso. Liikaa ihmisiä. Joka käänteessä meinaa jäädä auton alle. Liikaa ihmisiä. Kaikki on kallista paitsi museot. Liikaa ihmisiä. Hotellihuoneet ovat miniatyyrejä – laskua lukuunottamatta. Liikaa ihmisiä. Metro kirskuu kaarteessa tärykalvot puhki.

Ja joko mainitsin, että ihmisiä on liikaa?

Vuosi, pari sitten sain tutustua työni kautta mahtaviin britteihin. Nämä pesunkestävät lontoolaiset ovat esitelleet minulle kotikaupunkiaan monelta kantilta.
Olen bunkannut kohtuuhinnalla heidän airbnb:ssään, alkanut seurata The Guardiania ja rundaillut kaupungissa useaan otteeseen, viime talvena peräti viisi viikkoa putkeen.

Kummasti on alkanut Lontoo maistua!

Kaikkein olennaisinta kaupunkisuhteeni kehitykselle oli kuitenkin tämä oivallus:
ÄLÄ MENE OXFORD STREETILLE.

Ja etenkään älä mene Oxford Streetille LAUANTAINA.
Se on helvetin esikartano.

Mr Selfridge voi kyllä odottaa.

Tämän kun hoksaa, yhtäkkiä populaa onkin aivan sopivasti.
Joskus on jopa autiota ja hiljaista, suomalaiselle sopivalla tavalla harvaa.

Nyt Lontoo on yksi lempikaupunkejani. Sinne pyrähdän haistelemaan trendejä.

NUUUUUUHKIS!

Now I Just Let Him Wait

 I used to dislike London.

Too many people. Too big. Too many people. Too expensive. Too many people.
People. People. People.
Men. Women. Children. Tourists.
(Oh, always those damn tourists!) 

That is just too much for a Finn
who lives happily with some 15 fellow citizens per square kilometre.

 Through my work, I have recently had the opportunity to make friends with great natives.
They have shown me London’s many faces.
What an amazing city!
 

The main breakthrough was achieved when I realized this:
DO NOT GO TO OXFORD STREET! 

And, in particular, do not go to Oxford Street ON SATURDAY!

No Londoner would.
It is insane. It is hell. 

Now, I just let Mr Selfridge wait.

And I am happier with us than ever!
Me and my London.

2013_12_19_St James Park_lampi_lintu_WEB_IMG_2410_PHA

Puolipitoisten vaatteiden hautavajoama

Please, see in English below.

2014_05_03_Hay Loop_henkareita_3_PHA__MG_2116

Tiedättehän tuon hermoja ja kuituja raastavan ongelman.

Mihin työntää nukkumaan mennessä illan lötköilyasu?
Työvaatteet, joita voi vielä käyttää jonkun päivän, muttei ehkä kuitenkaan heti huomenna, koska tapaa samat tyypit kuin tänään?
Hiestä märät treenikuteet?
Lyhyesti pidetyt sukat?
Kaikki nämä yhtaikaa?

Ei enää vaatekaappiin. Ei vielä pyykkikoriin.

Just niin.
Rievut kasataan makkarin tuolille.

Ruttaantuvat. Valuvat lattialle pölyyntymään.
No oliks se toppi täällä pinon alla vai pakkasinks mä sen jonnekin?

Ja kyllä, päätyvät sitten pesuun ennen aikojaan, koska ovat nuhjaantuneet tässä epätarkoituksenmukaisessa säilytyksessä.

Nyt minulla on ratkaisu!
Se on Hayn Loop-naulakko.
Simppeli, tyylikäs, kaunis, kevyt, kuljetettavissa ratikassa Stockalta himaan, just passeli makuuhuoneen nurkkaan.
Alle vielä kori niille sukille.

Sieluni silmin jo näen: ei niin uupunutta iltaa, etten säntillisesti ripustaisi vaatekertaani odottamaan auringonnousua.

Makuuhuoneessani on alkanut uusi elämä!

Hinta härpäkkeelle on noin 160 euroa. Kun tästä vähennetään Stockan taannoinen viidenneksen alennus kodin tavaroista, taannoin saamani lahjakortti 125 euroa sekä antikvariaattiin viemästäni kirjasta tienaamani kolme euroa, maksoin lopulta naulakosta 80 senttiä.
Sopii vuorotteluvapaalaisen kukkarolle tällainen kaupanteko!

Muutama käytännön huomio:

  1. Ei sit jakuille mitään rautalankahenkareita, vaikka ne on niin staileja ja niitä saa kuparin värisinäkin. Vaatepuu vaatteen mukaan.
  2. Arvaan jo, että naulakon maalattu metallipinta kuluu käytössä vähän rumaksi. Fiksataan, kun on sen aika.

Yllä kuvat ennen ja jälkeen kasvojenkohotuksen!

(BTW, bonarina Hayn Loop tekee minusta aidon bloggarin, katsokaa vaikka täältä, täältä, täältä tai täältä).

 

The Grand Canyon of Those Half-Worn Clothes 

I have solved the eternal problem of where to put the clothes that I have worn but that are not ready for laundry.
The solution: Hay Loop Stand.

See above pictures before – after.

Any lifestyle blogger could have told you that. And they have, have, have and have!

 

 

 

 

 

 

 

Seuraa blogiani Bloglovinilla

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
Voit tätä nykyä seurata Couture & Viewsiä kätevästi Bloglovin’-applikaatiolla.
Voit asentaa appsin vaikkapa iPadiin tai älypuhelimeen, rekisteröityä ja valita seurattaviksesi mitä tahansa blogeja maailmasta.
Systeemistä näet aina helposti, kun lempibloggarisi on postannut jotakin uutta.

Yllä olevasta pinkistä linkistä pääset heti aitiopaikalle.

Olen tyytyväisenä seurannut fellow-bloggareitani Bloglovinilla peräti kaksi päivää!
Kiitos H:lle ja F:lle opastuksesta.

Jos kaikki yllä oleva meni yli hilseen, älä huoli. Perinteinen sivulle klikkaaminen toimii toki myös!

 

You can now follow my blog with Bloglovin’ app! 

Kaunottarista kärsivällisin suostui valokuvamalliksi

 

Canon EOS 5D Mark II, ISO 100, 50 mm, f 4.0, 1/12 s.

Canon EOS 5D Mark II, ISO 100, 50 mm, f 4.0, 1/12 s.

Orkideani hehkuttaa parastaan. Pakkohan tämä kaunokainen oli ikuistaa!

Samalla pääsin kaivamaan naftaliinista ihanan järjestelmäkamerani, jonka viime sormeilusta oli kulunut luvattoman kauan aikaa. Kamera on kuin mikä tahansa instrumentti: jos haluat pysyä kondiksessa, näppäile masiinaa joka päivä.

Kehittelin orkidealle tumman taustan televisiostani. Kuvausasetelman näet oheisesta kuvasta.
Valaistukseksi riitti luonnonvalo itäikkunasta. Oli aamupäivä, joten jonkin verran täytyi sulkea sälekaihtimia, jotten itse heijastunut televisioruudusta. Sinänsä laikut taustassa näyttivät hauskoilta, mutta tässä tapauksessa olisivat vieneet huomiota pääkohteesta.

Kamera oli jalustalla, jotta sommittelu ja terävyyden hallinta olisi helpompaa.
Testailin eri syväterävyyksiä suurentamalla ja pienentämällä aukkoa. Jotenkin olen aina yhtä ihmeissäni vaikutuksista, jotka aukon muutoksilla saa aikaan. Ihan vau!

2014_04_09_Orkidea4_kuvausasetelma_PHA_MG_1383

Vitkalaukaisimen olin asettanut kahteen sekuntiin. Arvelin sen riittävän laukaisimen painamisesta aiheutuvan tärinän vaimentamiseen.

Pienet tiristykset − lähinnä rajaus, valoisuus ja kontrasti − Photarissa (minulla Photoshop Elements 9) ja AVOT!

Olisitko kokeillut vielä muuta tai tehnyt jotakin toisin? Kerro, niin opitaan!

 

Tips for photographing an orchid.

Bitit oorninkiin eli sähköinen suursiivous

2014_04_13_Muistikortit_USBt_PHA_MG_1408Ei löytynyt veljenpojan örkkipehmokuvaa, ei, ei puolentoista tunnin hakemisellakaan.

Kaikkea muuta kyllä vyöryi päälle. Tietokoneeltani näyttää löytyvän muun muassa seuraavan nimisiä kansioita:

Sekalaista
Tama
MUUT jarjestettaviksi
20100613_TURVAAN MACILTA
Loyty roskiksesta
DCIM
2006-2008
Karsitut_Nizza_HR Lahja joulu_2013

Ja kuinka ollakaan, kahdelta tietokoneelta ja ulkoiselta kovalevyltä löytyy myös kansioita, joilla on sama sisältö. Ehkä. Tai voi olla, että jotakin tiedostoa on muutettu. Tai sitten se on vaan avattu ja suljettu, ja päivämäärä on siksi muuttunut. Ei voi tietää.

On duplikaatteja, triplikaatteja ja quadruplikaatteja.

Valokuviakin lymyilee koneilla kymmeniätuhansia – ja myös niistä on useita kappaleita eri kansioissa. Ja itse asiassa jossakin vaiheessa kamera aloittaa numeroinnin alusta, joten samalla nimellä IMG_2261 voi olla erilaisia kuvia eri paikoissa.

Virtuaalinen tila on tätä nykyä aika halpaa. Tietokoneen kovalevyltä kannattaa tietenkin siirtää tiedostoja ajoissa talteen muualle, kernaasti kaksin kappalein. Ei siltä varalta, jos kovalevy hajoaa, vaan kun se hajoaa.

Pointti onkin tässä:
kamojen pitää olla jonkinlaisessa järjestyksessä, jottei homma leviä käsiin.

Aamuinen turhauma innosti minut sähköiseen suursiivoukseen. Kohteiksi pääsivät edellä mainitut vempeleet sekä kuusi USB-muistia − näistä osa esihistorialliselta ajalta − ynnä tusinan verran erilaisia kameroiden muistikortteja, joilla oli kuvia jopa kuuden vuoden takaa (kellertävä joulukuvarulla revisited).

Uh huh, puolen päivän homma!
Säästän ajan tulevaisuudessa, kun täytyy taas löytää jotakin.

Systeemini tiedostojen nimeämiseksi

Olen jo vuosia nimennyt tiedostot seuraavalla logiikalla:

Vuosi_Kuukausi_Päivä_Jokin kuvaava nimi tiedostolle_OmatNimikirjaimet.tyyppitunnus

Tässä tosielämän esimerkki:
2012_06_07_Estetiikan ydinkysymyksia_muikkarit_PHA.pdf

Päivämäärä alussa listaa tiedostot kätevästi aikajärjestykseen. Saman dokumentin eri versioita voi sitten nimetä saman päivän aikana esimerkiksi a, b, c tai lyhyt, pitkä, pomollejakoon tai mikä nyt kuvaakaan parhaiten. Eri päivien versiot samasta dokumentista erottuvat päivämäärän mukaan. Nimikirjaimet kertovat, kuka dokumentin on luonut tai kuka sitä on viimeksi muokannut.

Tämä toimii suht hyvin niin kotona kuin konttorissa.

Ja ainakaan ei koskaan lähde kollegoille dokumenttia nimellä text.docx, tama.xls tai valmis_uudempi.docx – tai etenkään kaikkien aikojen klassikkoa final_painoon_ALA kayta tata.pdf.

Mihin kansioon tallennan?

Tiedostot tietty tallennetaan kansioon, josta ne löytyvät.
Just niin! Helpommin sanottu kuin tehty. Tämä on minulle se hard part.

Hankaluuksia tulee silloin, kun sama tiedosto kuuluisi oikeastaan kahteen tai useampaan paikkaan. Esimerkiksi jos olen Roomassa valokuvannut ja sen pohjalta ideoinut ihanan iltapuvun ommellakseni jotakin vastaavaa, pitäisikö dokumentti tallentaa Roomaan, Inspiksiin, Ompeluun vai Tyyliin vai kaikkiin näihin?

Mieluiten varsinainen dokumentti olisi tallennettuna kertaalleen, ja sen voisi nähdä monessa paikassa.
En ole keksinyt tähän vastausta. Jos sinä olet, pliis, kerro siitä alla kommenttikentässä!

Valokuvat: arkistointiohjelma vai ei?

Valokuvat ovat oma haasteensa. Niitähän syntyy digiajalla satoja, ellei tuhansia, kun vaan aivastaa. Luin jostakin – vähän vanha tieto jo – että ammattilaiset kuvaavat digillä seitsenkertaisen määrän kuvia filmiaikaan verrattuna. Tämä on hyvä ja okei lopputuloksen kannalta, joskin arkistointimielessä rasittavaa.

En ole antautunut millekään kuvien arkistointiohjelmalle. En oikein tajua niitä. Mikä se juju on verrattuna ihan tavalliseen dokumentinhallintaan? Enkä kyllä rupea kuvauskeikan jälkeen asiasanoittamaan ja tähdittämään satoja kuvia! Asiasanojen määrä yhtä kuvaa kohdenhan on rajaton: Rooma, mekko, iltapuku, ikkuna, ompelu, punainen, pystykuva, ihana, 2014, tammikuu, loma, alivalottunut… Mieluummin käytän aikani kuvaukseen tai kuvien viimeistelyyn.

Ja entäs jos haluan vaihtaa arkistointiohjelmaa?

Tyydyn siis seuraavaan arkistointisysteemiin.
Lataan kuvat muistikortilta tietokoneelle kansioon, jonka olen asiasanoittanut kuvien pääasiallisen aiheen mukaan. Sen alikansiossa on kamerasta suoraan niin sanottuja raakakuvia ja toisessa alikansiossa taas käsitellyt kuvat. Käsitellyt kuvat nimeän samaan tapaan kuin muutkin dokumentit, mutta jätän kuvan alkuperäisen numeron näkyviin, jotta käsittelemätön originaali löytyy tarvittaessa.

Puu voisi näyttää siis vaikkapa tällaiselta

2014_04_13_Bitit oorninkiin_Hakemistopuu_PHA

 

No okei, sluibasin hieman…

Tunnustettakoon, etten lopulta raivannut kaikkia vanhoja roinia. Hermothan siinä menis!
Päätin vain aloittaa uuden elämän tämän vuoden alusta alkaen. Nyt siis 2014 on järjestetty nätisti kansioihin ja fileet nimetty jämptisti.
2013 ja sitä aiemmat roinat työnsin vintin nurkkaan. Muhikoot siellä. Kaivelen niitä sitten, jos on tarvis. Hakutoiminto rules!

Ja ei, sitä veljenpojan kuvaa ei siivotessakaan löytynyt. Olisiko lentänyt bittien taivaaseen?

Kerro ihmeessä, millaisen systeemin itse olet kehittänyt sähköisen elämäsi jälkien tallentamiseen. Jos se on parempi kuin omani, otan sen käyttöön heti 2015!

PS. seuraavana päivänä. Löytyihän se muksun kuva. Kesäkuussa Suomessa näpätty otos lymyili marraskuisten Lontoon-kuvien kansiossa. MOT.

 

This is a detailed post on organizing computer files.
Boring.

Just do it.

 

Virvoin, varvoin, tarkoin toivein

2014_04_12_Fabergen_muna_PHASattuipas äsken ennen joogatunnin alkua.

Tuttuni puhelin soi. Soittaja oli tuntematon poika, joka sanoi asuvansa samassa talossa.
Nuorimies siinä pirautteli varoittaakseen, että oli tulossa huomenna virpomaan. Kannattaisi kuulemma varautua.

“Iso suklaamuna olis kiva. Ja sit mä kerään semmosia fudiskortteja.”

Povaan bisnestuttuja, menestystä ja vaikutusvaltaa.

 

 

An unknown boy called my friend.
Just wanted to let her know what he expected when ringing the doorbell on Easter’s traditional trick or treat round.