Väläys Lontoosta, numero 14

Flash from London in English below.

AdobePhotoshopExpress_2018_02_17_09_15_34

Britit tykkäävät perunalastuista. Siis todella tykkäävät. Niitä rouskutetaan osana lounasta ja välipalaksi ja hiukopalaksi ja ajanvietteeksi.

Makuja on lukemattomia. Sipsihylly täällä on yhtä pitkä kuin karkkihylly kotimaassa.

Siinä missä meillä lastupussit ovat jättimäisiä, perhekokoa, täällä on myös pieniä tai keskikokoisia, sellaisia 1–2 hengelle sopivia.

(Ammatillinen minä havaitsee mielissään, että lastut on järjestään tosi huolellisesti brändätty – välttämätöntä näillä vaativilla markkinoilla.)

Suolainen rouskuteltava on siis brittien mieleen.
Ehkei tämä löytöni kahvilan linjastolta sitten olekaan niin yllättävä. Siinä näitä oli, ilman sen kummempaa disclaimeria tai huutomerkkiä. Aivan kuin mikä tahansa voileipä tai proteiinipatukka.

Rapsakoita sirkkoja ja toukkia al dente. Yhdeksän makuvaihtoehtoa.

Tsekkaapa täältä koko valikoima!

Myönnän: ihmisenä kasvun polulla en ole vielä noin pitkällä.

 

Flash from London, #14

The Brits loooove their crisps.
No reason, then, to be surprised by these snacks I found in a café.
There they were, on display without disclaimers, as any sandwich or chocolate bar.

The insects are becoming mainstream.
Check the whole assortment of this French company here.

It may well be la nouvelle cuisine française,
but I ain’t there yet…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Harjoitustyöt itsen kuvastimena, arvosana 4,5

Past and future in English below.

 

Harjoitustoiden otsikot yhdessa kuvassa

Olohuoneeni arkeologisissa kaivauksissa löysin nivaskan opiskeluaikaisia harjoitustöitä.
Tämä valikoima muinaisia hengentuotteita tarjosi mainion matkan 25 vuoden taakse!

Kun katson näitä otsikoita ja tiedän, miten polkuni sittemmin on kulkenut, voin vain kummastella − niin looginen on ollut reitti tähän päivään.

No okei, purjeveneveistämön toimitusketju on ehkä vähän ulkona… tai ei lopulta sekään! Tapanani on yhä tiirailla prosesseja sillä silmällä, fundeeraten, miten niitä voisi vähän virtauttaa.

Tunnistan siis harkkatöistä hyvin taannoisen itseni ja kiinnostuksen kohteeni. Samat jutut saavat tikittämään tänäkin päivänä.
Olen ytimeltäni sama nyt kuin parikymppisenä. Itse asiassa täpisen samoista kuvioista kuin vekarana.

Se pieni tyttö tiesi, mistä tykkäsi. Nyt isona tyttönä aion kuunnella sitä tarkasti.

Kaivoin historiaa, ehkä löysinkin tulevaisuuden!

 

 

What My Past Exercises Tell Me Today 

I found a bunch of old assignments that I had prepared for my journalistic and engineering studies about 25 years ago. 

It amazes me how logical my path has been from those times until today!
I also take notice that what interested me then, still makes me tick. 

The past loves are good to remember, when planning the future.

NUUUUH! Mitä tapahtuu seuraavaksi – ja miksi?

Finding The Trend in English below.

Näyttää, muttei taida olla. To Banksy or not to? I think not.

Näyttää, muttei taida olla. To Banksy or not to? I think not.

Historia on ihan jees, vaan tulevaisuus se vasta pihteihinsä nappaa!

Vietin viime viikon Lontoossa trendejä nuuskimassa. Ihan tälle viileenmetsästyskurssille osallistuin siellä.
(Toim. huom. Central Saint Martins on muodin, designin ja taiteen opiskelun Se Mesta, ja lyhytkursseille pääsevät taviksetkin, kohtuuhinnalla, vinks vinks!)

Monille − noh, kaikille − yrityksille on olennaista arvioida, mihin maailma on menossa ja miten sitä voisi hyödyntää liiketoiminnassa. Tämän vuoksi firmat seuraavat tarkasti hiljaisia signaaleja ja niistä mahdollisesti kehkeytyviä megatrendejä.

Mitä tapahtuu seuraavaksi kulttuurissa, taloudessa, sosiaalisesti, politiikassa, ajattelussa…
Millaisia elämäntyylejä ihmiset omaksuvat?
Mikä on heille tärkeää?
Miten he käyttävät aikansa ja rahansa?

Nuuskijat havainnoivat maailmaa ja poimivat siitä omat huomionsa, muodostavat oman näkemyksensä. Kun eri nenien havaintoja kootaan yhteen, suuret linjat alkavat hahmottua. Niitä trenditoimistot koostavat asiakkailleen yksityiskohtaisiksi raporteiksi.

Mitä tapahtuu ja miksi?
Mitä teemme tällä tiedolla?

Henkeäsalpaavan mielenkiintoista!

Palaan tähän aiheeseen tulevaisuuden(!) postauksissani.
Tässä muutamia fiilistelykuvia maistiaisiksi.

Viileetä ja kuumaa Lontoosta, ole hyvä!

 

 

Cool Hunting In London

History is quite ok, but he future is fascinating!

Last week I attended this course in trend forecasting at Central Saint Martins, the renowned college of University of Arts London.

Knowing what is just about to happen is vital for many companies, if not all.
Weak signals grow into megatrends, and sooner or later they affect the business.
Better be prepared.

So the companies track vigorously what is next culturally, economically, socially, politically, philosophically…

What are the trends in lifestyle?
What is important to people?
How will they use their time and money?

And what should we do with this information?

I am just thrilled, and will tackle the issue in my future(!) posts.

Here are just some inspiring photos to start with.
The Cool and The Hot from London, here you are!

Muistelemme tulevaisuutta


2014_09_21_Muistelemme tulevaisuutta_KUVA 45_PHA

K: ”…sillonko aloitti toimittajan(uransa), tietokoneet vasta tulivat toimituksiin. Ja Internet oli just keksitty, mutta siellä ei ollut mitään.”

: ”Muistan, kun Talentum perusti duuni.netin, ammattilaisten keskusteluyhteisön. Tuttavani oli perustamassa sitä. Lähetti mulle kutsun siihen. En osannut laittaa Internetiä päälle.”

 

Remembering The Future

K:”… when I started my career as journalist, the computers were only arriving at the office. Internet had just been invented, but it was empty.”

Me: ”I remember Talentum starting duuni.net, a community for professionals. My friend was involved, and he sent me an invitation. But I did not know how to put the Internet on.”

 

 

 

Hetkessä eläminen on yliarvostettua

Please, see in English below.

2014_07_06_BLOGI_ela hetkessa_PHA

“Elä hetkessä!”
“Tässä sitä mennään ihan vaan päivä kerrallaan.”

On toki hyvä tunnistaa nykyhetken ansiot.
Auringon kutitus nenänpäässä, espresson tuoksu mutteripannusta, tyyni järvenselkä.
Lasten hepulikikatus monsterileikeissä.
Saunan lämmitys pitkällä kaavalla.

Lomalaisen mahdollisuus tehdä tai olla tekemättä, ihan fiiliksen mukaan.

Mutta kas, jos aina jättää – läheisen tai kaukaisemman – tulevaisuutensa suunnittelematta, jää nykytilaan marinoitumaan.

Tulee antaneeksi oman elämänsä päätösten teon muille ihmisille.
Tai koneille. Tai järjestelmille. Tai kohtalolle. Tai ihan vaan ajan kululle.
Ikääntymiselle, luoja paratkoon!

Puolisolle, jälkikasvulle, kaveripoppoolle, pomolle.
Lennonvaraussysteemille, siirtolapuutarhamökkien hintakehitykselle, euriborille.
Firman/maan/taloyhtiön hallitukselle.
Viranomaisille, lainsäädännölle, poliittiselle tilanteelle.
Säälle, sairaudelle, sote-uudistukselle.
Organisaatiomuutokselle, onnettomuudelle, epidemialle.

Kun aikansa lykkää valintaa, valitseminen ei enää olekaan mahdollista.
On liian myöhäistä.
Juna meni jo.

Mikä helpotus!

Olisinhan mä, mutku…

Now or then? Both!

Living in the moment is not the perfect idea.

Yes, I cherish the moment.
Yes, I enjoy what life has to offer, here and now.
Yes, I reallyreallyreally taste the first strawberry, hear the baby birds, smell the sauna heating up.

But if I always skip planning my future, near or further, I am not in charge of my own life.

I give the power away.
To other people. To systems. To organisations.

To the destiny.
Or “destiny”.

To aging! (Oh dear.)

To the time passing by, simply.

I will never be completely in control of my life.
Many, too many, things just happen, unplanned, unwanted, unexpected.

But I certainly want to have my say where I can.