Trikoomekon uusi elämä

Ihastuin tähän Nanson kietaisumekon kuosiin, taisi olla toissa kesänä.
Särmikäs trikolori-revontuli, ajattelin. Luonnetta!

2014_04_29_Matias_puhaltaa ilmapalloa_revontulipaita_PHA_MG_1568

Pidin mekkoa kerran.

Rrrrrrakastan printtejä! En silti näköjään pukeudu niihin. Kuvioissa tunnen aina olevani jotenkin väärässä asennossa.
Lisäksi istuessa kietaisumekot aukeavat sekä ylhäältä (tissit näkyy) että alhaalta (reidet näkyy).

Hävytön ja riemunkirjava yhtaikaa
= liikaa huomiota, sekin kyseenalaista
= ei hyvä.

Mekko hengaili kaapin täytteenä vuoden päivät, ennen kuin suostuin uskomaan sen olleen hukkaostos. Toisen mokoman se lymysi tilkkulaatikossa valaistusta varroten.

Eräänä päivänä tulin esitelleeksi kasan kankaita ystäväni lapsille, josko haluaisivat niistä jotakin.
Matiaksen silmät pyörivät ihastuksesta: ooooooo, TOI!

Klipsin ja surruutin mekosta
sitten mukulalle t-paidan.

Kaavan jäljensin muutaman vuoden takaisesta Burdasta. Kokoja riitti vain 134-senttiselle asti, joten ekstrapoloin itse 140:een. Mekossa oli sauma keskellä selkää, ja sellainen piti jättää myös t-paitaan.

Saumuri lauloi mallikkaasti. Pääntien huolittelin kaitaleella. Ompelukoneen kaksoisneula mokoma ei suostunut yhteistyöhön, vaan lanka hyppi ja katkeili. Jätin pääntien sitten tikkaamatta, ihan okei niinkin. Räpeltämisestä jäi kuitenkin pikkuruinen reikä kankaaseen, ja jouduin kursimaan sen piiloon käsin.
Kuten leikkuukuvasta näkyy, alareunassa hyödynsin mekon helmaa, joten säästyin päärmäämiseltä.

Tähän hommaan kannatti ryhtyä, koska Nanson trikoo oli sangen hyvää ja myös suht helppoa ommeltavaa.

Kundi oli tyytyväinen, minä ja mekko myös.

Hankkeen Strömsö-indeksit:

  • prosessi 8,5
  • lopputuloksen tekninen laatu 8,5
  • mielihyvä 9.

Jersey Dress Re-fashioned

My un-used jersey dress got a new life as a t-shirt.
Matias was quite happy with it!

 

Vaatteen pari, kolme elämää

Jokaisella vaatteella pitäisi olla useampi elämä.
Yksi on aivan liian vähän, kun ajattelemme tekstiilien valmistuksen eettisiä haasteita ja kuormaa ympäristölle.

Vaatteen elämät voisivat olla vaikkapa seuraavat:

Meikäläisen kesämekko => kamun skidin t-paita => siivousriepu
TAI
Pellavaiset suvistadihousut => kummityttären juhlamekko => raita räsymatossa
TAI
Burberry-villahuivi jollakulla käytössä => huivi second hand -liikkeestä itselle käyttöön => iPadin suojus
TAI
Marimekon kuosiverhot => puolihame vapaa-aikaan => pussukka meikeille, korviksille ja korvatulpille
TAI
Pitkä rokkihenkinen nahkatakki => übercoolit shortsit => pikkurahakukkaro
TAI
Ompelijan mittojen mukaan tekemä villakankainen leninki => ompelijan muodistama mekko => itse muokattu puolihame => tote bag -ostoskassi

Näen kuvassa synttärimekkoja, taskukukkaroita, sohvatyynyjä ja Lumian-suojuksia.

Näen kuvassa synttärimekkoja, taskukukkaroita, sohvatyynyjä ja Lumian-suojuksia.

Jotta näin monta hyvää elämää voi elää, täytyy olla alun perin kelpo geenit ja tulla matkan varrella hyvin kohdelluksi.

Materiaalien on siis oltava ensiluokkaisia ja niitä on hoidettava oikein.

Tekstiiliteollisuus tarjoaa tuotteiden valmistusprosesseista niin vähän tietoa, että meidän maallikoiden on vaikea tehdä valistuneita ostopäätöksiä.
Onneksi voimme ottaa hieman vastuuta jatkamalla tuotteiden elinkaarta loppupäästä.
Ensin on kuitenkin ostettava hyvää. Millään vitosen pissisrättitekeleellä ei ole näin upeita tulevaisuuksia edessään.

Tarjoilen blogissani esimerkkejä siitä, miten olen tuunaillut omia ja tuttujen tekstiilejä. Vastaisuudessa ne kertyvät blogin oikean reunan luokkiin Re-fashion/trashion ja Ateljé Pia.

Henkan farkut, Katin mummon lakanat, Famun kotitakit, omat pitämättömät kuosit − älkää menettäkö toivoa, uusi elämänne on ihan just siinä, vain muutaman piston päässä!

 

Extended lives of a garment 

Each piece of textile should have more lives than one.

In my blog, I will provide examples of re-fashioning clothes and other textiles.

Fabulous fabric is important when extending the lifecycle of a garment.
Investing in better quality is vital for us, for the environment, and for the people involved in the production process.

DO NOT TRY THIS AT HOME with disposable high street fashion.

 

Vaatevallankumous olemme me!

Tasan vuosi sitten yli 1100 ihmistä kuoli ja 2500 loukkaantui Dhakassa, Bangladeshissa, kun Rana Plaza -tehdas sortui. Tragedia oli suurin tehdasonnettomuus sukupolveen.
Nämä ihmiset menehtyivät valmistaessaan vaatteita meille.

He työskentelivät surkeissa oloissa, mitättömällä korvauksella, yötä päivää, ilman oikeuksia, jotta minä saisin päällepantavaa kirjaimellisesti muutaman sentin halvemmalla.

Hävettää. 2014_04_24_Who made my clothes_teksti_PHA_IMG_6099

Ja nyt kun joku sanoo, että onhan hyvä kun köyhissä maissa on työtä, vastaan: Niin on!
Työolojen pitää kuitenkin olla kelvolliset, terveelliset ja turvalliset niin ihmisille kuin ympäristölle − kuten on minulla, kuten on sinulla.
Tämän vaatimuksen pitäisi koskea koko teollisuuden arvoketjua ja vaatteen elinkaarta, aina puuvillan kasvatuksesta langan kehruuseen, värjäykseen, ompeluun, pakkaukseen, kuljetukseen ja myyntiin asti.

Se hyvä puoli Rana Plazan katastrofissa on, että viimeisen vuoden aikana tekstiiliteollisuuden aiheuttamat ekologiset ja eettiset ongelmat ovat nousseet muotialan aktivistipiireistä meidän kaikkien tietoisuuteen.

Siksi tänään 24.4.2014 vietetään Vaatevallankumous-päivää.

Tapahtumia järjestetään ympäri Suomea, maailmaa ja internetiä.
Jos näet tyyppejä kulkemassa nuttu nurin ja lähettelemässä meitsieitä #insideout ja #vaatevallankumous, kyse on juuri tästä.

Kiinnostuitko? Tässä lisää:
Fashion Revolutionin sivut
Fashion Revolutionin Suomi-sivut
Vaatevallankumous Facebookissa

Myös suomalainen ja kansainvälinen media käsittelevät vaateteollisuuden haasteita laajasti, esimerkiksi:

Yle: Reiman vauvanpaidasta kaksi senttiä ompelijalle
Yle: Bangladeshin tuhoisasta tehdasturmasta vuosi – uhrit odottavat yhä korvauksia.
The Guardian: Rana Plaza one year on from the disaster
The Guardian: Did fast-fashion brands learn any lessons at all?

2014_04_24_Hyvan mielen vaatekaappi_PHA_IMG_6102Kirjoitan itsekin jatkossa lisää aiheesta ja miten voimme asiaa omilla toimillamme fiksata.
Odotellessa suosittelen Rinna Saramäen erinomaista kirjaa Hyvän mielen vaatekaappi ja Outi Pyyn kiehtovaa blogia.

Ai niin!
Mitä aion itse tehdä juuri tänään?
Lähetän viestin Hugo Bossille, yhdelle lempimerkeistäni, ja kysyn, kuka teki vaatteeni.

 

Fashion Revolution – That’s Us!

A year ago Rana Plaza factory collapsed in Bangladesh, killing more than 1100 people and injuring 2500.
These people were making clothes for us.

This is shameful!

The Rana Plaza tragedy brought to light the severe ecological and ethical problems of textile industry.
We are all involved and we should do something about it.

Today we remember the victims and require better conditions for people and environment, along the whole life cycle of our clothing.

Got interested?
Check out this!

I will post about this issue also later and ponder on what we all can do to fix the problem.

Today, I will email Hugo Boss, one of my favourite fashion brands, and ask who made my clothes.

Tähtien sota rauhoittui pehmoörkeiksi

2014_04_14_Haraldin Star Wars hirviopiirrokset_PHA

Veljenpoikani Harald tykkää örkeistä ja hirviöistä ja hyviksistä ja pahiksista. (Mikä helpotus, että kiltit ja tuhmat erottaa niin selvästi! Toim. huom.)
Taannoin kyläillessäni sain muistikirjaani monta sivua tällaisia hahmoja, Tähtien sodasta, kuten näkyy.

Olin aivan myyty!

Kotona hoksasin skannata kuvat, tulostaa kankaiden koristeluun tarkoitetulle valokuvapaperille, kiinnittää vanhaan tyynyliinaan ja ommella niistä pehmoörkkejä.
Kundi sai oliot yllärinä lahjaksi ja vaikutti sangen tyytyväiseltä.

Ostin myös Henkka & Maukasta valkoisen t-paidan – liki mahdoton löytää, siis miksi kaikissa lastenvaatteissa on jotakin koristelua? – ja tartutin yhden örkin siihen. Seuraus: jätkän villi tanssi ympäri olohuonetta.

Lopulta ompelin vielä pahiksen ex-duunipaikkani teemaeläimellä, villisialla, koristellusta puuvillahuivista. (Tämä ei ole kannanotto sinänsä mainioon entiseen työhöni, on vaan jotenkin karmiva toi possu).

Muuten homma sujui sangen mallikkaasti, mutta Canon T-shirt Transfers -valokuvapapereihin en ole lainkaan tyytyväinen. Homma on periaatteessa simppeli, mutta käyttöohjeista oli tehty tosi mutkikkaat.
Kuva kiinnitetään silittämällä, ja tässä vaiheessa paperi alkaa kellertyä epätasaisesti. Huomaat tämän yllä olevasta t-paidasta. Lopputulos ei varsinaisesti miellytä silmää.

Jotenkin luulin, että itse paperi olisi lopulta läpinäkyvä tai näkymätön ja vain kuvio jäisi näkyviin. Nyt siis lopputuloksessa olikin itse kuvion lisäksi vaaleasta beigeen vaihteleva alue.

Kokeilin myös siirtää ukkelin keltaisena versiona veljeni mustaan t-paitaan. Roskiin jouti Calvin Klein tämän eksperimentin jäljiltä.

Jos olet löytänyt jonkin fiksumman tavan kuvien siirtoon, kerro ihmeessä!

Hankkeen Strömsö-indeksit:

  • prosessi 8
  • lopputulosten tekninen laatu 8
  • mielihyvä 9,5.

PS. Valokuvat eivät tässä postauksessa ole aivan priimaa, sillä olen vasta näiden ottamisen jälkeen tutustunut tuotekuvauksen saloihin. But you get the point, ja parempaa on siis luvassa!

 

I made some stuff of my nephews drawings.

The kid was very pleased.
I was not too happy with Canon T-shirt Transfer photo paper.

What are these all about?
Star Wars – you can tell!