Yli 5 000 päivää elämänsilppua

The essential in English below.

2014_11_09_Elamani_silppuna_4_PHA_IMG_8715

Löysin vanhat kalenterini. Siis ne kierreselkäiset pikkuvihot, joihin olen merkinnyt toimet ja menot – aiotut, ei aina toteutuneet.
Kävin läpi koko elämäni tällä vuosituhannella, päivä päivältä, jopa tunti tunnilta. Lopuksi raastin menneisyyteni kuuden millin soiroiksi.

Hämmentävin huomioni on tämä: puolet ihmisistä on vaihtunut 15 vuodessa.

Firmat, pomot, kollegat, asiakkaat, sukulaiset, ystävät, rakastetut.
Vaihtuneet, väljähtyneet, lähteneet, eronneet, eläköityneet, etääntyneet, kuolleet pois.

Tilalle ovat tulleet uudet työkaverit, naapurit, ystävyyksiksi tiivistyneet kamusuhteet. Uusi rundi ihania ihmisiä ja satunnaisia kohtaamisia, kepeitä hyvänpäiväntuttavuuksia, värähdyttäviä persoonia, hermoille käyviä hahmoja.

Plarailen päättyneitä päiviä ja ihmettelen.
Keitä nää kaikki tyypit oikein on?

Olin aivan unohtanut P:n. Teimme töitä yhdessä. Skarppi kundi, työteliäs, yllättävää maailmanparantajaa kauppatieteilijäksi. Mitähän sille kuuluu? Passelisti menestynyt lienee, ja perheellinen, varmaan viettänyt isänpäivää juuri.
Entäs sitten T? Tai J tai M tai toinen P? Tai K, etenkin K! Ihmiset, joiden näkemys oli minulle ennen niin tärkeä. Eläkkeellä pääosin, silti vaikuttavat työelämääni joka päivä. Etenkin M.
Hmmm.

A ja P. En kadu erojamme, paaaaaaaaaljon parempi näin! (Mutta hitto, että sattui!)

Kalentereita pilkuttavat mahtavat tyypit, joiden kanssa emme enää ole yhteydessä. ”Kunnes kuolema tai arki meidät erottaa.”
Kuten esimerkiksi S, rakas ystävä, aina nelikymppinen. Ehkä vielä kohtaamme toisessa ajassa.
Tai H-M ja P, kuinka teitä kaipaankaan, ja Mannakorpea!

Muita huomioita:

  • töitä olen tehnyt välillä ihan sikana ja yleensä vähintäänkin tarpeeksi
  • vastuuta olen kantanut, siitä nauttinut ja siitä uupunut
  • duuneja olen hakenut ja saanutkin2014_11_09_Elamani_silppuna_3_PHA_IMG_8702
  • lomia olen kaivannut, suunnitellut ja pitänyt
  • reissannut olen, etenkin Nizzassa ja Italiassa
  • liikuntaa olen
    harrastanut
    säännöllisesti ja epä-
  • kämppää remppamaan olen päätynyt, välillä vapaaehtoisesti ja toisinaan tahtomatta
  • yleensä olen ollut terveenä, välillä myös kenkusti kipeänä
  • häitä (muiden) olen juhlinut, hautajaisissa olen vollottanut naama märkänä
  • uutta olen oppinut, kursseja olen kolunnut, etenkin valokuvaus- ja käsityö-, tajuntaa laajentaakseni myös hieroglyfi-
  • treffeillä olen käynyt, onneksi vain harvoin
  • kiloista olen murehtinut, syyttä ja syystä
  • elämänmuutoksia olen plänännyt, toteuttanutkin toisinaan
  • silmälaseja olen hankkinut ainakin kymmenet, seuraavat ovatkin monitehot
  • vauvoja on syntynyt, ja heille olen ryhtynyt tädiksi tai kummiksi
  • käsitöitä olen tehnyt, lahjoittanut ja purkanut
  • palaveri, palaveri, palaveri, palaveri, palaveri…

Yli 5 000 päivää peruselämää.

Mitä tällä kaikella on ollut merkitystä?
Aivan rehellisesti, vauvoja lukuunottamatta, eipä paljon mitään.

Iso askel minulle, mitätön ihmiskunnalle.
Tämä onkin hyvä pitää mielessä seuraavat 15 vuotta.

 

2014_11_09_Elamani silppuna_2_PHA_IMG_8699

My 15 Years Of Life

 I found my old calendars, the ones filled with (intended) actions to take, decisions to make, meetings to rush to. 

Main discovery: Who are all these people?
These names, once frequent and important, now forgotten / retired / separated / dead. 

Over 5,000 days of life.
One leap for a woman. Insignificant, negligible, minuscule pico-nano-micro-step for mankind.

Gives me some perspective for the next 15 years.

 

Hoksauksia elämästä, ekat 10

Learnings in life in English below.

2014_10_19_Trasteveren untuvat_PHA

  1. Vain muutos on pysyvää. Se ei hirveästi välitä omista kaavailuistasi. Turha kuvitella muuta. Turha panikoida, kun se taas tulee.
  2. Villakangastakki on syysvaate. Suomen talveksi on syytä satsata takamuksen peittävään untuvaan.
  3. Rakkaiden ihmisten kanssa kannattaa viettää aikaa.
  4. Jos sanat ja teot ovat ristiriidassa, usko tekoja.
  5. Kalleinkin kashmir, merinovilla ja tekninen lämpötekstiili on halvempi kuin talven viettäminen Ranskan Rivieralla.
  6. Pidä verensokeri tasaisena. Älä käy tärkeitä keskusteluja juuri ennen lounasta.
  7. Jos se ei soita, se ei ole kiinnostunut. (Ei hukannut kännykkäänsä, ei kuolemankielissä hospitaalissa, ei pidä sinua liian hyvänä itselleen. Ei vain ole kiinnostunut.)
  8. Ihminen taantuu yöllä. Älä käy tärkeitä keskusteluja suden hetkenä.
  9. Kenenkään ei tarvitse muuttua toiseksi. Jos et kelpaa muille, etsi parempaa seuraa. Jos muut eivät kelpaa sinulle, sama pätee. (Omaa käytöstään voi toki tarkastella kriittisesti ja viilata, jos viilattavaa on.)
  10. Etsi oma ankkurisi. Ei kovin kaukaa.

Learnings In Life, part 1

1. For the Finnish winter you need a long down coat. Nothing else will do.
2. Invest in cashmere, merino wool, and technical underwear. Anything is cheaper than moving to French Riviera.
3. Spend time with your loved ones.
4. Words are just words, plans are just plans. Actions count.
5. If he does not call, he is just not that into you. (Not dying, not travelling, not lost your number, not thinking you are too good for him. Not interested.)
6. You deserve to be accepted the way you are. If not, find better company.
7. Keep your blood sugar level steady to avoid social damage.
8. Do not discuss important issues at night.
9. The only constant is change. Do not expect anything else. Be prepared.
10. Find your anchor.

Rypyt sileiksi

 

2014_08_07_Pyorahdys TrasteverssaB_PHA_

Haluan mankelin.

Varma keski-ikäisyyden merkki.
Sienestys, puutarhanhoito ja suurentava käsipeili ovat lastenleikkiä tähän verrattuna.

Huoh.

Wrinkled Face, Sleek Sheets

I want a mangle.

Can you imagine anything more middle-aged?
Mushroom hunting, gardening and magnifying mirror are just child’s play compared to the urge to have sleek sheets.
I am doomed.

Luckily, I do not have any space for it.
And wrinkled sheets are in fashion. (Ok, they should be linen, but who cares…)

I am saved!

 

 

 

Hetkessä eläminen on yliarvostettua

Please, see in English below.

2014_07_06_BLOGI_ela hetkessa_PHA

“Elä hetkessä!”
“Tässä sitä mennään ihan vaan päivä kerrallaan.”

On toki hyvä tunnistaa nykyhetken ansiot.
Auringon kutitus nenänpäässä, espresson tuoksu mutteripannusta, tyyni järvenselkä.
Lasten hepulikikatus monsterileikeissä.
Saunan lämmitys pitkällä kaavalla.

Lomalaisen mahdollisuus tehdä tai olla tekemättä, ihan fiiliksen mukaan.

Mutta kas, jos aina jättää – läheisen tai kaukaisemman – tulevaisuutensa suunnittelematta, jää nykytilaan marinoitumaan.

Tulee antaneeksi oman elämänsä päätösten teon muille ihmisille.
Tai koneille. Tai järjestelmille. Tai kohtalolle. Tai ihan vaan ajan kululle.
Ikääntymiselle, luoja paratkoon!

Puolisolle, jälkikasvulle, kaveripoppoolle, pomolle.
Lennonvaraussysteemille, siirtolapuutarhamökkien hintakehitykselle, euriborille.
Firman/maan/taloyhtiön hallitukselle.
Viranomaisille, lainsäädännölle, poliittiselle tilanteelle.
Säälle, sairaudelle, sote-uudistukselle.
Organisaatiomuutokselle, onnettomuudelle, epidemialle.

Kun aikansa lykkää valintaa, valitseminen ei enää olekaan mahdollista.
On liian myöhäistä.
Juna meni jo.

Mikä helpotus!

Olisinhan mä, mutku…

Now or then? Both!

Living in the moment is not the perfect idea.

Yes, I cherish the moment.
Yes, I enjoy what life has to offer, here and now.
Yes, I reallyreallyreally taste the first strawberry, hear the baby birds, smell the sauna heating up.

But if I always skip planning my future, near or further, I am not in charge of my own life.

I give the power away.
To other people. To systems. To organisations.

To the destiny.
Or “destiny”.

To aging! (Oh dear.)

To the time passing by, simply.

I will never be completely in control of my life.
Many, too many, things just happen, unplanned, unwanted, unexpected.

But I certainly want to have my say where I can.