Emännänjatkon kasvojenkohotus

Please, see in English below.

Yhden seinän maalauksesta eskaloituneen kodinkohennusprojektini puitteissa päädyin myös maalaamaan keittiöjakkaran.
Emännänjatkon, kuten mutsi sitä kutsui.

Kodissani on vähän neliöitä ja paljon kuutioita. Huoneiden korkeuden vuoksi jakkara on jatkuvasti käytössä. Ne ylähyllyt…

Hankin askelmat viitisentoista vuotta sitten Piiroiselta.
Kuten liki aina, viimeisten pennosten sijoittaminen laatuun kannatti.
Suomalainen puusepäntyö on funkannut tosi hyvin, mitä nyt on petsi vähän kärsinyt.

Oli siis tullut aika emännänjatkon kasvojenkohotuksen (emännän kasvojen jatkokohotukselle olisi myös käyttöä, mutta se onkin toinen juttu, toim.huom.).

Toimenpiteet:

  1. Palojen irrotus jaloista ristipääruuvimeisselillä, jollaisia joka muikkelilla pitää olla useita ja parasta laatua, ei mitään rimpuloita.
  2. 2014_05_15_Piiroinen_jakkara_4_vanha petsi_PHA_MG_2154Hionta santapaperilla, käytin mitä sattui olemaan, taisi olla karkeus 150.
  3. Maalaus puolihimmeällä, vesiliukoisella Tikkurilan Helmi-maalilla, sävy Y500 Takorauta.
  4. Toinen hionta.
  5. Lopullinen maalaus.

Hommaa ei sinänsä ollut kovinkaan paljon. Silti se venyi neljälle illalle, kun askelmista saattoi maalata vain yhden puolen kerrallaan.

Maalatessa käytin kumihanskoja, sellaisia ohuita lääkärinhanskatyyppisiä, ihan lähikaupasta, Viledaa taitavat olla. Näin on vähemmän pestävää hyppysissä.
Hionnassa minulla on aina suojalasit, hengityssuojain ja hansikkaat. Muutama vuosi sitten en käyttänyt, ja olinkin pian lääkärikäyntiä rikkaampi ja vastaavaa summaa köyhempi.
Lattia on syytä suojata ja kunnon valot pitää olla!

2014_05_15_Piiroinen_jakkara_3_vanha petsi_PHA_MG_2152Mitä teen ensi kerralla toisin?

  1. Ehkä sittenkin paklaan reiät, jotka syntyivät taannoin käyttäessäni jakkaraa naulausalustana (pöhkö!).
  2. En laske maalattuja paloja paperille, sillä paperi tarttuu reunoihin ja sitä saa sitten hinkata.
    Toisella maalausrundilla tajusin nostaa palat kuivumaan lasipurkkien päälle => ongelma ratkaistu.
  3. Pesty pensseli on kivempi kuin edellisiltana muovipussiin suljettu. Koppuroituu se kuiteski.
  4. Hankin heti alkajaisiksi parhaan mahdollisen siveltimen. Nyt käytin ensin jotakin rupua, ja jälki oli viiruista.
    Viimeistelyä varten ostinkin sitten sutien kermojen kermaa – ja avot!

Säätämisestä huolimatta olen sitä mieltä, että jakkara mätsää kotiin paremmin kuin uutena!

Hankkeen Strömsö-indeksit

  • prosessi 8,5
  • lopputuloksen tekninen laatu 8
  • lopputuloksen toiminnallinen laatu 9,5
  • mielihyvä 9,5.

 

 

Step Stool Ladder Remade

 I had bought this step stool ladder some fifteen years ago, when I first moved to this home with high ceiling.
The ladder is in use constantly, and though being Finnish design of excellent quality, it sure needed some face-lifting.

 No surgery, just make-up.

 The process was not necessarily the smoothest, nor is the technical aspect of the stool perfect.
I am more of a textile person.

Still, this reborn step stool ladder matches my home even better than before.
Thus, I am quite happy with this escalation of my home-improvement project!

 

 

 

Pakkelia fasadiin

Please, see in English below.

Piti maalata yksi seinä.

Tietenkin homma lähtee sitten lapasesta. Pahasti.

Muut seinät makuuhuoneessa alkavat näyttää nuhjuisilta.
Maalaan nekin.

Entäs eteinen sitten?
Peittoon vaan, elämän jäljet ja kolhut!

Uutta väriä olohuoneeseen mallailen jo…

Jalkalistat.
Tää on paha.
Tarkoittaisi konttailua ja öljypohjaista döfistököttiä, joka tunnetaan Maalarin valkolakkana.

Ystäväni muistuttaa, että normaalisti katsoja on jalkalistoista puolentoista metrin päässä. Ja jos päätyy lähemmäs, promilleja on niin paljon, ettei tarkkaavaisuus ole parhaimmillaan.
0–2-vuotiaat taas eivät ole järin vaativia listojen sävyn suhteen.

Yritän pitää itseni hallinnassa.

Samaisen ystävän piti taannoin vain siirtää vanha boileri. Kodista päätyi lopulta remonttiin kaksi kerrosta, kun vessa ja keittiö vaihtoivat päittäin paikkaa.

Makkarin olen maalannut vasta kertaalleen. Silti oikea epäkäslihas on jo ihan muusina, ja aamulla joka paikkaa särki, pohkeita etenkin. Rakennustikkaat.

Huusholli on hävityksen kauhistus, kun yksi huone on tyhjennetty toiseen. Sohvalta – jolla tilapäisesti nukun – on polku keittiöön sekä vessan- ja maalipöntölle.

Tämä on handulissa. Tämä on handulissa. Tämä on handulissa. Tämä on handulissa.
ON!
.
.
.
Hmmmm, pistorasiat näyttävät kovin kellertyneiltä tuolla uutuudenvalkealla seinällä…

 

Liitteenä pakkelinhiontameitsie.
Työsuojelu ennen kaikkea.

2014_05_08_Pakkelinhiontaselfie_fresco_PHA_IMG_6318

 

Making Up The Façade

I just wanted to paint one bedroom wall.
Well, it kind of got out of control and I seem to be entering a total renovation mess.

Just wait and see…

Iloinen veronmaksaja

Tein veroilmoituksen.
Siihen meni viisi (5) minuuttia.

Olen siitä iloinen!

 

Happy  Taxpayer

I filled in my tax return form.
It took me five (5) minutes.

Paying high Finnish income tax has been made really easy.

Hooray to that!

 

Puolipitoisten vaatteiden hautavajoama

Please, see in English below.

2014_05_03_Hay Loop_henkareita_3_PHA__MG_2116

Tiedättehän tuon hermoja ja kuituja raastavan ongelman.

Mihin työntää nukkumaan mennessä illan lötköilyasu?
Työvaatteet, joita voi vielä käyttää jonkun päivän, muttei ehkä kuitenkaan heti huomenna, koska tapaa samat tyypit kuin tänään?
Hiestä märät treenikuteet?
Lyhyesti pidetyt sukat?
Kaikki nämä yhtaikaa?

Ei enää vaatekaappiin. Ei vielä pyykkikoriin.

Just niin.
Rievut kasataan makkarin tuolille.

Ruttaantuvat. Valuvat lattialle pölyyntymään.
No oliks se toppi täällä pinon alla vai pakkasinks mä sen jonnekin?

Ja kyllä, päätyvät sitten pesuun ennen aikojaan, koska ovat nuhjaantuneet tässä epätarkoituksenmukaisessa säilytyksessä.

Nyt minulla on ratkaisu!
Se on Hayn Loop-naulakko.
Simppeli, tyylikäs, kaunis, kevyt, kuljetettavissa ratikassa Stockalta himaan, just passeli makuuhuoneen nurkkaan.
Alle vielä kori niille sukille.

Sieluni silmin jo näen: ei niin uupunutta iltaa, etten säntillisesti ripustaisi vaatekertaani odottamaan auringonnousua.

Makuuhuoneessani on alkanut uusi elämä!

Hinta härpäkkeelle on noin 160 euroa. Kun tästä vähennetään Stockan taannoinen viidenneksen alennus kodin tavaroista, taannoin saamani lahjakortti 125 euroa sekä antikvariaattiin viemästäni kirjasta tienaamani kolme euroa, maksoin lopulta naulakosta 80 senttiä.
Sopii vuorotteluvapaalaisen kukkarolle tällainen kaupanteko!

Muutama käytännön huomio:

  1. Ei sit jakuille mitään rautalankahenkareita, vaikka ne on niin staileja ja niitä saa kuparin värisinäkin. Vaatepuu vaatteen mukaan.
  2. Arvaan jo, että naulakon maalattu metallipinta kuluu käytössä vähän rumaksi. Fiksataan, kun on sen aika.

Yllä kuvat ennen ja jälkeen kasvojenkohotuksen!

(BTW, bonarina Hayn Loop tekee minusta aidon bloggarin, katsokaa vaikka täältä, täältä, täältä tai täältä).

 

The Grand Canyon of Those Half-Worn Clothes 

I have solved the eternal problem of where to put the clothes that I have worn but that are not ready for laundry.
The solution: Hay Loop Stand.

See above pictures before – after.

Any lifestyle blogger could have told you that. And they have, have, have and have!

 

 

 

 

 

 

 

Vaatevallankumous olemme me!

Tasan vuosi sitten yli 1100 ihmistä kuoli ja 2500 loukkaantui Dhakassa, Bangladeshissa, kun Rana Plaza -tehdas sortui. Tragedia oli suurin tehdasonnettomuus sukupolveen.
Nämä ihmiset menehtyivät valmistaessaan vaatteita meille.

He työskentelivät surkeissa oloissa, mitättömällä korvauksella, yötä päivää, ilman oikeuksia, jotta minä saisin päällepantavaa kirjaimellisesti muutaman sentin halvemmalla.

Hävettää. 2014_04_24_Who made my clothes_teksti_PHA_IMG_6099

Ja nyt kun joku sanoo, että onhan hyvä kun köyhissä maissa on työtä, vastaan: Niin on!
Työolojen pitää kuitenkin olla kelvolliset, terveelliset ja turvalliset niin ihmisille kuin ympäristölle − kuten on minulla, kuten on sinulla.
Tämän vaatimuksen pitäisi koskea koko teollisuuden arvoketjua ja vaatteen elinkaarta, aina puuvillan kasvatuksesta langan kehruuseen, värjäykseen, ompeluun, pakkaukseen, kuljetukseen ja myyntiin asti.

Se hyvä puoli Rana Plazan katastrofissa on, että viimeisen vuoden aikana tekstiiliteollisuuden aiheuttamat ekologiset ja eettiset ongelmat ovat nousseet muotialan aktivistipiireistä meidän kaikkien tietoisuuteen.

Siksi tänään 24.4.2014 vietetään Vaatevallankumous-päivää.

Tapahtumia järjestetään ympäri Suomea, maailmaa ja internetiä.
Jos näet tyyppejä kulkemassa nuttu nurin ja lähettelemässä meitsieitä #insideout ja #vaatevallankumous, kyse on juuri tästä.

Kiinnostuitko? Tässä lisää:
Fashion Revolutionin sivut
Fashion Revolutionin Suomi-sivut
Vaatevallankumous Facebookissa

Myös suomalainen ja kansainvälinen media käsittelevät vaateteollisuuden haasteita laajasti, esimerkiksi:

Yle: Reiman vauvanpaidasta kaksi senttiä ompelijalle
Yle: Bangladeshin tuhoisasta tehdasturmasta vuosi – uhrit odottavat yhä korvauksia.
The Guardian: Rana Plaza one year on from the disaster
The Guardian: Did fast-fashion brands learn any lessons at all?

2014_04_24_Hyvan mielen vaatekaappi_PHA_IMG_6102Kirjoitan itsekin jatkossa lisää aiheesta ja miten voimme asiaa omilla toimillamme fiksata.
Odotellessa suosittelen Rinna Saramäen erinomaista kirjaa Hyvän mielen vaatekaappi ja Outi Pyyn kiehtovaa blogia.

Ai niin!
Mitä aion itse tehdä juuri tänään?
Lähetän viestin Hugo Bossille, yhdelle lempimerkeistäni, ja kysyn, kuka teki vaatteeni.

 

Fashion Revolution – That’s Us!

A year ago Rana Plaza factory collapsed in Bangladesh, killing more than 1100 people and injuring 2500.
These people were making clothes for us.

This is shameful!

The Rana Plaza tragedy brought to light the severe ecological and ethical problems of textile industry.
We are all involved and we should do something about it.

Today we remember the victims and require better conditions for people and environment, along the whole life cycle of our clothing.

Got interested?
Check out this!

I will post about this issue also later and ponder on what we all can do to fix the problem.

Today, I will email Hugo Boss, one of my favourite fashion brands, and ask who made my clothes.

Seuraa blogiani Bloglovinilla

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
Voit tätä nykyä seurata Couture & Viewsiä kätevästi Bloglovin’-applikaatiolla.
Voit asentaa appsin vaikkapa iPadiin tai älypuhelimeen, rekisteröityä ja valita seurattaviksesi mitä tahansa blogeja maailmasta.
Systeemistä näet aina helposti, kun lempibloggarisi on postannut jotakin uutta.

Yllä olevasta pinkistä linkistä pääset heti aitiopaikalle.

Olen tyytyväisenä seurannut fellow-bloggareitani Bloglovinilla peräti kaksi päivää!
Kiitos H:lle ja F:lle opastuksesta.

Jos kaikki yllä oleva meni yli hilseen, älä huoli. Perinteinen sivulle klikkaaminen toimii toki myös!

 

You can now follow my blog with Bloglovin’ app! 

Keltanokan kotikokin oppimiskäyrä

2014_04_18_Pilkotut sipulit bataatti_pinkilla_leikkuukaudalla_PHA_IMG_5861Opettelin häntä tässä laittamaan ruokaa.
Oli jo aikakin.

En ole koskaan ollut kummoinenkaan keittiöhengetär. Opiskeluaikojen kämppikseni nauroi tikahtuakseen tajuttuaan, että rupesin suomustamaan kalaa, kun olin jo pilkkonut sen. Jotenkin oli vaan päässyt unohtumaan.
Exäni mukuloineen taas vinkui yritteliäiden tarjoomusteni ääressä: ”Pia, MIKS sä laitat ruokaa?”

Sitäkin nolompaa, sillä äitini opetti työkseen kokkeja ja tarjoilijoita. Hän yritti kyllä saada minut ruoanlaiton pauloihin. Ei onnistunut. Teiniä kiinnosti vain leipominen. Rasvaa ja sokeria, nami nami!

Muutin sitten opiskelemaan ja omilleni. Viikolla lounaat koulun ruokalassa, illalla leipää ja aivan liikaa jädeä ja karkkia. Viikonloppuisin toisena päivänä kamujen kanssa pizzalle, toisena makaronia ja tonnikalahiutaleita vedessä. (Tuolloin tonnikala oli vielä eettis-ekologisesti okei, toim.huom.).

Työelämään astuttuani jatkui sama meininki, joskin kouluruokala vaihtui amicasodexhoon, pizza vuohenjuustosalaattiin ja makaronimössö chicken kormaan, takeawayna korttelin intialaisesta.

Laskin moneen kertaan, ettei viikonloppukokkaaminen yhdelle oikein lyö leiville. Suunnitteluun, kaupassa käyntiin ja valmistamiseen kuluu paljon aikaa. Rutiinin puutteessa ilmenee aina kaikenlaista ihme säätöä. Itse murkina vetäistään naamaan alle vartissa. Ruokalevon sijasta saa vielä siivota keittiön ja roudata biojätteet pihan perälle.

Hyötysuhdehan on ihan surkea! 2014_04_18_Kolme morttelia harmaalla pohjalla_PHA_IMG_5869

Käytän mieluummin aikani asioihin, joista saan enemmän nautintoa.

Yhdelle kokatessa raaka-aineita jää aina yli. Puoli puskaa korianteria, neljä senttiä vuohenjuustotankoa, neljännespönttö kalamata-oliiveja. Me sinkkumimmit kyllä tiedämme, miksi ruokaa päätyy roskiin enemmän kuin keltään muulta. Ei kaikkia ruokia voi pakastaa!

Kun otetaan huomioon aika ja hävikki, ei se ulkona syöminen niin tyyristä olekaan.

Jäinpä sitten vuorotteluvapaalle. Hyvästi kiireiset kulinaariset kokemukset, tervetuloa rahapula ja ajantäyteiset päivät kotosalla! Ja välttämättömyytenä myös keski-ikää takovan naisen ruokaremontti.

Nyt osaan siis laittaa ruokaa. Simppeleitä juttuja, mutta kuitenkin. Ajatus kokkauksesta ei tuo enää painon tunnetta sydänalaan. Perusjutut ovat hallussa. Joskus intoudun jopa säveltämään!

Saamistani oivalluksista bloggaan tässä pitkin matkaa. Pysy kanavalla!

 

I just learned how to cook.
In my following posts I will tell more about this adventure. 

Bitit oorninkiin eli sähköinen suursiivous

2014_04_13_Muistikortit_USBt_PHA_MG_1408Ei löytynyt veljenpojan örkkipehmokuvaa, ei, ei puolentoista tunnin hakemisellakaan.

Kaikkea muuta kyllä vyöryi päälle. Tietokoneeltani näyttää löytyvän muun muassa seuraavan nimisiä kansioita:

Sekalaista
Tama
MUUT jarjestettaviksi
20100613_TURVAAN MACILTA
Loyty roskiksesta
DCIM
2006-2008
Karsitut_Nizza_HR Lahja joulu_2013

Ja kuinka ollakaan, kahdelta tietokoneelta ja ulkoiselta kovalevyltä löytyy myös kansioita, joilla on sama sisältö. Ehkä. Tai voi olla, että jotakin tiedostoa on muutettu. Tai sitten se on vaan avattu ja suljettu, ja päivämäärä on siksi muuttunut. Ei voi tietää.

On duplikaatteja, triplikaatteja ja quadruplikaatteja.

Valokuviakin lymyilee koneilla kymmeniätuhansia – ja myös niistä on useita kappaleita eri kansioissa. Ja itse asiassa jossakin vaiheessa kamera aloittaa numeroinnin alusta, joten samalla nimellä IMG_2261 voi olla erilaisia kuvia eri paikoissa.

Virtuaalinen tila on tätä nykyä aika halpaa. Tietokoneen kovalevyltä kannattaa tietenkin siirtää tiedostoja ajoissa talteen muualle, kernaasti kaksin kappalein. Ei siltä varalta, jos kovalevy hajoaa, vaan kun se hajoaa.

Pointti onkin tässä:
kamojen pitää olla jonkinlaisessa järjestyksessä, jottei homma leviä käsiin.

Aamuinen turhauma innosti minut sähköiseen suursiivoukseen. Kohteiksi pääsivät edellä mainitut vempeleet sekä kuusi USB-muistia − näistä osa esihistorialliselta ajalta − ynnä tusinan verran erilaisia kameroiden muistikortteja, joilla oli kuvia jopa kuuden vuoden takaa (kellertävä joulukuvarulla revisited).

Uh huh, puolen päivän homma!
Säästän ajan tulevaisuudessa, kun täytyy taas löytää jotakin.

Systeemini tiedostojen nimeämiseksi

Olen jo vuosia nimennyt tiedostot seuraavalla logiikalla:

Vuosi_Kuukausi_Päivä_Jokin kuvaava nimi tiedostolle_OmatNimikirjaimet.tyyppitunnus

Tässä tosielämän esimerkki:
2012_06_07_Estetiikan ydinkysymyksia_muikkarit_PHA.pdf

Päivämäärä alussa listaa tiedostot kätevästi aikajärjestykseen. Saman dokumentin eri versioita voi sitten nimetä saman päivän aikana esimerkiksi a, b, c tai lyhyt, pitkä, pomollejakoon tai mikä nyt kuvaakaan parhaiten. Eri päivien versiot samasta dokumentista erottuvat päivämäärän mukaan. Nimikirjaimet kertovat, kuka dokumentin on luonut tai kuka sitä on viimeksi muokannut.

Tämä toimii suht hyvin niin kotona kuin konttorissa.

Ja ainakaan ei koskaan lähde kollegoille dokumenttia nimellä text.docx, tama.xls tai valmis_uudempi.docx – tai etenkään kaikkien aikojen klassikkoa final_painoon_ALA kayta tata.pdf.

Mihin kansioon tallennan?

Tiedostot tietty tallennetaan kansioon, josta ne löytyvät.
Just niin! Helpommin sanottu kuin tehty. Tämä on minulle se hard part.

Hankaluuksia tulee silloin, kun sama tiedosto kuuluisi oikeastaan kahteen tai useampaan paikkaan. Esimerkiksi jos olen Roomassa valokuvannut ja sen pohjalta ideoinut ihanan iltapuvun ommellakseni jotakin vastaavaa, pitäisikö dokumentti tallentaa Roomaan, Inspiksiin, Ompeluun vai Tyyliin vai kaikkiin näihin?

Mieluiten varsinainen dokumentti olisi tallennettuna kertaalleen, ja sen voisi nähdä monessa paikassa.
En ole keksinyt tähän vastausta. Jos sinä olet, pliis, kerro siitä alla kommenttikentässä!

Valokuvat: arkistointiohjelma vai ei?

Valokuvat ovat oma haasteensa. Niitähän syntyy digiajalla satoja, ellei tuhansia, kun vaan aivastaa. Luin jostakin – vähän vanha tieto jo – että ammattilaiset kuvaavat digillä seitsenkertaisen määrän kuvia filmiaikaan verrattuna. Tämä on hyvä ja okei lopputuloksen kannalta, joskin arkistointimielessä rasittavaa.

En ole antautunut millekään kuvien arkistointiohjelmalle. En oikein tajua niitä. Mikä se juju on verrattuna ihan tavalliseen dokumentinhallintaan? Enkä kyllä rupea kuvauskeikan jälkeen asiasanoittamaan ja tähdittämään satoja kuvia! Asiasanojen määrä yhtä kuvaa kohdenhan on rajaton: Rooma, mekko, iltapuku, ikkuna, ompelu, punainen, pystykuva, ihana, 2014, tammikuu, loma, alivalottunut… Mieluummin käytän aikani kuvaukseen tai kuvien viimeistelyyn.

Ja entäs jos haluan vaihtaa arkistointiohjelmaa?

Tyydyn siis seuraavaan arkistointisysteemiin.
Lataan kuvat muistikortilta tietokoneelle kansioon, jonka olen asiasanoittanut kuvien pääasiallisen aiheen mukaan. Sen alikansiossa on kamerasta suoraan niin sanottuja raakakuvia ja toisessa alikansiossa taas käsitellyt kuvat. Käsitellyt kuvat nimeän samaan tapaan kuin muutkin dokumentit, mutta jätän kuvan alkuperäisen numeron näkyviin, jotta käsittelemätön originaali löytyy tarvittaessa.

Puu voisi näyttää siis vaikkapa tällaiselta

2014_04_13_Bitit oorninkiin_Hakemistopuu_PHA

 

No okei, sluibasin hieman…

Tunnustettakoon, etten lopulta raivannut kaikkia vanhoja roinia. Hermothan siinä menis!
Päätin vain aloittaa uuden elämän tämän vuoden alusta alkaen. Nyt siis 2014 on järjestetty nätisti kansioihin ja fileet nimetty jämptisti.
2013 ja sitä aiemmat roinat työnsin vintin nurkkaan. Muhikoot siellä. Kaivelen niitä sitten, jos on tarvis. Hakutoiminto rules!

Ja ei, sitä veljenpojan kuvaa ei siivotessakaan löytynyt. Olisiko lentänyt bittien taivaaseen?

Kerro ihmeessä, millaisen systeemin itse olet kehittänyt sähköisen elämäsi jälkien tallentamiseen. Jos se on parempi kuin omani, otan sen käyttöön heti 2015!

PS. seuraavana päivänä. Löytyihän se muksun kuva. Kesäkuussa Suomessa näpätty otos lymyili marraskuisten Lontoon-kuvien kansiossa. MOT.

 

This is a detailed post on organizing computer files.
Boring.

Just do it.

 

Virvoin, varvoin, tarkoin toivein

2014_04_12_Fabergen_muna_PHASattuipas äsken ennen joogatunnin alkua.

Tuttuni puhelin soi. Soittaja oli tuntematon poika, joka sanoi asuvansa samassa talossa.
Nuorimies siinä pirautteli varoittaakseen, että oli tulossa huomenna virpomaan. Kannattaisi kuulemma varautua.

“Iso suklaamuna olis kiva. Ja sit mä kerään semmosia fudiskortteja.”

Povaan bisnestuttuja, menestystä ja vaikutusvaltaa.

 

 

An unknown boy called my friend.
Just wanted to let her know what he expected when ringing the doorbell on Easter’s traditional trick or treat round.