Tämä pekaanipähkinäpiirakka on parempaa kuin kahvilassa

Sorry, no English translation for this amazing pecan pie.

 2014_06_11_pekaanipahkinapiirakka_1_IMG_1789

Keltanokka kokkaa -sarjamme on edennyt toiseen osaansa. Kuten aina aiemminkin, pointti on “tosi hyvää ja onnistuu aina”.

Tämä pekaanipähkinäpiirakka on epätodellisen herkullista! Se on myös tyylikäs ja kaunis, helppo ja simppeli.
Kermavaahto kyytipoikana on ehdoton, tekee tortusta hienostuneen.

Piirakka on niin jytyä, että tästä ohjeesta riittää 10−12 annosta. Juhannuskemujen herkku on siis tekemistä vaille valmis!

TOIM. HUOM.! Valmista leivonnainen ajoissa, jotta se ehtii vetäytyä − kernaasti jo edellisenä päivänä.

Ohje on alun perin muistaakseni Kodin Kuvalehdestä.
Olen muuntanut reseptin muotoon, jossa se on kirjoitettu siinä järjestyksessä kuin hommat tehdään.
Lue silti ohje kokonaan, ennen kuin aloitat, ja ota kaikki värkit valmiiksi esille. Jos olet kaltaiseni aloitteleva ruoanlaittaja, tämä vähentää merkittävästi säätöä kokkauksen aikana.

Ohjeessa on vaahterasiirappia. Tätä saa ainakin Helsingissä ihan kotikulman alepasta. Voit käyttää tavallistakin siirappia, mutta lopputulos ei ole yhtä fiinisti nami.

Ja tässä, vassokuu: kahvilatasoakin parempi pekaanipähkinäpiirakka.

2014_06_11_Pekanipiirakkapalat_levea_PHA

Pane uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Voitele irtopohjavuoan reunat tai piirakkavuoka, jonka halkaisija on 24−26 cm.
Jos käytät irtopohjavuokaa, leikkaa leivinpaperista pohjan muotoinen pyörylä ja aseta pohjalle. Näin piirakan siirtäminen tarjoilualustalle on myöhemmin helppoa.

Pohja
Nypi taikinaksi
100 g       voita
3 dl           vehnäjauhoja
½ dl          sokeria
1                 keltuainen
Painele vuoan pohjalle ja reunoille.

Täyte
Pilko passelin kokoiseen kattilaan sulamaan
50 g          voita

Voin sulaessa ota esille
250 g       pekaanipähkinöitä
Valitse pähkinöistä noin 50 g eli parikymmentä kauneinta ja laita ne sivuun koristelua varten.
Rouhi loput karkeaksi rouheeksi vaikkapa tehosekoittimella. Sauvasekoitinkin ehkä jeesaa.

Lisää sulaneeseen voihin
2 dl           ruokokidesokeria
1 dl           vaahterasiirappia
½ tl           suolaa
3                 munaa
Sekoita tasaiseksi vispilällä.
Lisää pähkinärouhe ja sekoita.
Kaada piirakkapohjan päälle. Asettele kokonaiset pähkinät nätisti pinnalle.

Paista ensin uunin alatasolla 15 minuuttia ja sitten keskitasolla noin 15 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja kauniin ruskea.

Anna piirakan jäähtyä ja vetäytyä paistamisen jälkeen kunnolla, mieluiten yön yli. Peitä jäähtynyt piirakka foliolla säilytyksen ajaksi.

Tarjoa kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa.

Kermavaahto, perusannos
Vatkaa 2 dl kermaa, mausta: 1 rkl tomusokeria, 3 tl vaniljasokeria.
Tämä ei riitä 10–12 hengelle, joten kolminkertaista annos, jos porukkaa on paljon ja syötte piirakan kerralla.

 

Valkaistako vaiko eikö valkaistako?

2014_06_11_Kaapin valkopesu_PHA_MG_2258

Valkaisin.
Vaatekaapissakin kannattaa pyöräyttää maalitelaa edes joka viidestoista vuosi.

To Bleach Or Not To Bleach?

I bleached.
Whiter paint inside the closet uplifts your dressing spirit!

 

Ammatillisen minän paluu

 Summary in English below.

2014_06_10_Avolattiakanala_PHA_IMG_2230

Olen ollut sapattivapaalla yli vuoden vedettyäni duunissa giganttiset projektit.
Muutenkin on tullut ryynättyä työelämässä täpöillä parikymmentä vuotta.
Itse asiassa, kun nyt oikein mietin, taisin olla ensimmäisessä palkkatyössä 13-vuotiaana. Vai oliko se 15?

Ihan oikein mulle pitää kerrankin taukoa.
Okei, hallitus haluaa pidentää työuria ja tahdon tietenkin rakentaa yhteiskuntaa veroillani, mut hei, tää on kuiteski mun (näillä näkymin) ainutkertainen elämä!

Nyt töihin paluu häämöttää elokuun puolivälissä.
Olen ollut tästä varovaisesti huolissani, ehkä enemmänkin, kuin haluan myöntää.

Vaihdan duunissa osastoa ja menen tekemään proggista kymmenen hengen porukkaan, jonka osaksi tunnen, mutta jonka kanssa en ole ollut samaa lähityöyhteisöä.
Pomo sentään on jo tuttu.

Tämä poppoo kokoontui eiliseksi maanantaiksi ja täksi päiväksi miettimään töitään ja kuinka niitä pitäisi kehittää firman uuden strategian pohjalta.

Yleensä tällaisia aivomyrskyjä varten häivytään jonnekin korpeen, pakoon toimistokolossin ankeutta ja päivittäisiä kiireitä, lennättämään ajatuksia rennommissa ympyröissä ja tiivistymään porukkana.
Näitä kutsutaan vetäytymisiksi.

2014_06_10_Work_PHAOsallistuin nyt siis uuden osastoni vetäytymiseen.
Stressasi vähän, ainakin mitä huuleen ilmestyneistä rokahtumista voi päätellä.

Tietenkin jännitti, miten uusi porukka ottaa minut vastaan.
Ennen kaikkea kuitenkin mietitytti, miten ihmeessä sopeudun taas aikatauluihin ja heräämisiin ja kuuntelemiseen ja yhteistyöhön ja orientoitumiseen muiden asettamien korkean tason tavoitteiden ja jakelemien nakkien mukaan.
Ja auta armias, koko päivän istumiseen!

Noh, hyvin!

Ammatillinen minä sukeutui esiin aivan heti, ilman minkäänlaisia asetusaikoja.
Homma oli suurelta osin selvää kuin pläkki, tai ainakin selkiytettävissä.
Pystyin ajattelemaan loogisesti ja analyyttisesti. Hahmotin kokonaisuuksia. Keksin idiksiä. Kyselin, tarkkailin ja opin muilta. Energiaa riitti levänneellä.

(Kuten yleensä, kuunnella voisin vähän enemmän – kaiken ikää kehityskohteeni tämä.)

Jengi oli kerrassaan huippua! Keskusteltiin kunnioittavaan sävyyn. Arvostettiin toistemme osaamista. Kiitettiin ja kehuttiin. Oltiin ylpeitä firmasta. Naurettiin paljon.

Funtsittiin ydintehtäviä. Kaavailtiin kehitystä. Sovittiin jatkotoimenpiteistä. Oltiin tuloksekkaita.
Hoidettiin siinä samalla etänä pari akuuttia asiaa ja ehkä jokunen tulipalonalku siellä toimistolla.

Pystyin jopa istumaan nämä puolitoista päivää. Se on kai meriitti näissä ympyröissä.

En ole enää huolissani paluustani sorvin ääreen.
Kyl se siitä.

Niin heviä tämä työelämään tutustuminen kuitenkin oli, että vedin äsken illansuussa sohvalla sikeitä kaksi tuntia. Krooh pyyh.

Onneksi ehdin elpyä vielä kaksi kuukautta ennen big bangiä. Siellä konttorikäytävien labyrintissä pinkoessa kantti vasta todella mitataan!

Millaisia kokemuksia sinulla on paluusta töihin pitkän vapaan, äitiysloman tai muun poissaolon jälkeen?

2014_06_10_Rain_PHA

The Return of The Professional Me

 I have been on sabbatical for more than a year now, and will go back to work mid-August.

And oh yes, I have been a bit worried about it.
Maybe more than I would like to admit.

 Well, I had this two-day kick-off with the new department I will work for, yesterday and today.

 And it went well!
No problem whatsoever, no set-up times at all!
The Professional Me returned like a Fenix!

I was surprised.
I was relieved.

 So maybe I have not got all rotten during this idle time.
Maybe there still is a pro inside, just waiting to be released and to get things done. 

This excursion to work life was so exhausting that
I had to take a two-hour nap when I got home.

Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z-Z…

Ostan vanhaa ja uudistun

Please, see it in English below.

2014_06_08_Ostoskarryt_Rooma_Trastevere_PHA

Joskus elämässä tulee superoivalluksia. Sellaisia käänteentekeviä hoksaamisia, PLING!, joiden jälkeen ei ajattele enää niin kuin ennen.

Aivot nyrjähtävät uuteen asentoon.

Nyt minulle on käynyt niin.

Olen tässä jo jonkin aikaa funtsinut, ettei oikeastaan pitäisi ostaa mitään.
Syitä on muutama.

Tavaraahan minulla jo riittää, ihan oman hamstrauksen tuloksena ynnä parin mummon ja yhden mutsin vaatimattomina perintöinä.
Astioita. Tekstiilejä. Huonekaluja. Tauluja ja toteemeja. Jopa muutama koriste-esine (oh dear!).
Ei tyyristä, vain tunnearvokasta.2014_06_08_Casa Batllo_kattolamppu2_Barcelona_PHA

Lisäksi luonnon kuormitus huolettaa minua aika lailla.

Uuden ostaminen kyllä ilahduttaa, mutta rasittaa kohtuuttomasti ympäristöä.

Se ei ole oikein. Pitäisi hillitä itsensä. Tavaralla pitäisi olla monta elämää.

No, toisinaan sitä sitten kuitenkin oikeasti tarvitsee jotakin. Jonkin ratkaisun.
Silloin se täytyy tehdä itse tai ostaa.

Muttei tarvitse ostaa uutena!

Kodinkohennusprojektini on generoinut isoja ja pieniä tarpeita. Kirjojen säilytys on niistä olennaisimpia. Myin näet kirjahyllyni – oivan mutta kyllästyttäneen – palat uusiin koteihin.
Siksi olen tässä viime päivinä rundannut pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksia.

2014_06_08_Abbaye_Thoronet_penkki_PHANo, voin kertoa, että niissä on lähinnä epäkiinnostavaa roinaa, kellertynyttä martela-ruloa. Apea meininki.
Toista oli vastikään 20 vuotta sitten, jolloin viimeksi tein vastaavaa kenttätutkimusta.
Silloin mieli kohosi, löytyi aarteita!

Second hand -liikkeissä on paljon ylihinnoiteltua tavaraa, eikä monien aukioloajoista ota selvää.

Kiinnostavimmat markkinat ovatkin siirtyneet nettiin.
Siellä kalusteita myyvät sekä yksityiset että yrittäjät.
Koko Suomen valikoimat, hakukriteerein sortteerattavissa, iisisti kotikoneella klikkaillen.
OOOOOHHHH!

Lisää persoonallisuutta, vähemmän luonnon kuormitusta.
Kansalaisten yya ylenpalttista kulutusta ja ikea-mdf:ää vastaan.
Tarinoita! Historiaa! Elettyä elämää!

Huuto.net ja Tori.fi nyt ainakin.

2014_06_08_Ruosteinen putki_Fagernasista_PHA_IMG_7254Tämä on nyt se PLING!
Hitsi vieköön, en osta enää uutena kuin ruokaa.

Isken tähän linkkejä muutamiin ihanuuksiin. Jossakin vaiheessa ne lakkaavat toimimasta.
Eläkäämme siis tässä hetkessä.

2014_06_08_Asia_decor_PHAOnko sinulla kehuttavia tai kehnoja kokemuksia second hand -markkinoista?
Mistä löydät aarteita?
Oletko ostanut retroa tai vintagea ulkomaisista verkkokaupoista, vaikkapa ebaystä?
Miten kuljetus on järjestynyt?
Mikä on kaupanteossa tärkeää ottaa huomioon?

Jaa kernaasti kokemuksiasi kommenttikentässä!

 

 

Buy Old, Feel New

 I should not buy anything.
My home, my life, is stuffed with… STUFF!
And the nature is in deep trouble, because we (I) consume.

 But now, renovating my home, I need some solutions.
For example, a storage for literature, to replace the bookshelf I sold.

 So I am exploring amazing furniture at web auctions and sites, for example huuto.net and tori.fi.

 OOOOHHHHH! I am amazed!

I will never buy anything new again!
Okay, maybe food.
I will keep retrovintage to wine and furniture.

 Above you will find links to some lovely stuff I found.
The links will eventually expire, let’s just live with that.

What kind of experience have you got buying or selling second hand stuff
on web auctions and sites?

2014_06_08_Putki_detalji_PHA

Näkkärimaantiedettä

2014_06_03_Suomi_nakkarissa_PHA_IMG_6223

IIIIKKKK!

Suomi ilmestyi täysjyvänäkkileipääni.
Pieni pää eikä varpaita, mutta Suomi se on!

Edible Geography

OMG!

Finland appeared in my rye crisp bread.
No head, no toes, but it is Finland all right.

 

Helposti sulavaa nykytaidetta

Please, see in English below.

2014_06_02_KIASMA_Hanna Vihriala_Ruusu_PHA_IMG_6720

Kuvataiteilija Hanna Vihriälän Ruusu on tehty irtokarkeista. Halkaisija on nelisen metriä.

Käytiin ystäväni Sannan kanssa Kiasmassa.

Pääkohde oli Kimpassa-näyttely, jossa “suomalaisen nykytaiteen, muotoilun ja muodin kärkinimet kohtaavat”.
Lisäksi ”rajoja rikkova näyttely avaa uudenlaisia näköaloja taiteen ja designin maailmaan”.

Aikamoista liioittelua.

2014_06_02_KIASMA_Hanna Vihriala_Ruusu_irtokarkkiyksityiskohta_PHA_IMG_6725Näyttelyssä Marimekko-muotoilijat kokeilevat nykytaidetta ja nykytaitelijat taas Marimekkoa.
Artisteja on 16.

Lopputulos ei järisytä sydänjuuria, ei kaiherra mieltä. Siinä mielessä se on enemmän designia kuin taidetta.

Näyttely on myös kaunis, kekseliäs ja kohottava!
Nokkeluus naurattaa, visuaalisuus viehättää.

Loppuu kesken, mokoma.

Tsekkasimme niin ikään Kiasman helmiä XIII kokoelmanäyttelyssä Kiasma Hits.
Näyttelyyn on koottu 15-vuotiaan museon kokoelmista teoksia lähes 50 taiteilijalta.
Töiden on tarkoitus johdattaa meidät nykytaiteen perusasioiden pariin. Yhden huoneen olivat kuratoineen päiväkotilapset.

Aika hyvä!

Vesa-Pekka Rannikko: Ohi. Näyttää 2D, on 3D. Kipsiteoksen lähtökohtana on valokuva, siitä "liike-epäterävyys".

Vesa-Pekka Rannikko: Ohi.
Näyttää 2D, on 3D.
Kipsiteoksen lähtökohtana on valokuva, siitä “liike-epäterävyys”.

Oivalluksia. Hämmästyksiä. Kutituksia.
Saa koskea! Sopii sukeltaa!

Tykättiin. Tuli hyvä mieli.

Siksi emme menneetkään kurkkaamaan Kiasman kolmatta näyttelyä, Alfredo Jaarin retrospektiiviä.
Jaar tutkii töissään ihmisen ja yhteiskunnan moraalia ja ihmisen vastuuta omasta ja muiden kohtalosta.

Aavisteltiin angstia.
Skipattiin.
Mentiin ostaan jätskiä.
Ei aina jaksakykene ihminen.

Näyttelyt ovat avoinna 7.9.2014 asti. Sen jälkeen museo sulkeutuu kelpo toviksi, joskaan ei käynyt ilmi, miksi.

 

Easy-to-Digest Contemporary Art

My friend Sanna and I visited Kiasma, the Museum of Contemporary Art in Helsinki.

The main target was Together, an exhibition type Marimekko goes Kiasma.
We also checked
Kiasma Hits, the jewels of contemporary art from Kiasma’s collections.

 Yummy! We liked!

(And skipped Alfredo Jaar,  artist working on moral issues in society and the personal responsibility of  our destiny, and that of others.
Sometimes you are just not in the mood for angst.)

 

Kesäkuun kuvamiete

Please, see in English below.

Kuukausi sitten aloitimme tässä blogissa kuvamietteet.
Minä valitsen kuvan, ystäväni Kirsi kirjoittaa ajatelman ilman taustatietoa, pelkän kuvan inspiroimana.
Toivomme, että näin tavoitamme jonkin uuden ulottuvuuden.

Tässä kesäkuun kuvamiete, ole hyvä!

Kuva Pia, teksti Kirsi.

Image & Impression: June

A month ago we started, my friend Kirsi and I, this series Image & Impression.
I choose a photo, and Kirsi writes  some lines, based on the thoughts evoked by the picture.

Here you go, Image & Impression of June.

Photo Pia, text Kirsi.

2014_05_29_Kesakuun kuvamiete_PHA

 

Aika nyplää pitsiä
minuuden kasvoille

kun hymyilen
se väreilee

 

Time makes lace
on the face of self

smile
and it ripples

Täydentymisen juhlaa

Toukokuun viimeinen.
Mäkin haluaisin valmistua, mutta olen vaan koko ajan keskeneräisempi.

Celebrating Completion

I would like to graduate, too.
But studies in life are so complicated.

2014_05_31_Biletyskuva_PHA