You have a summary in English below.

Ensimmäinen työviikko 16,5 kuukauteen on takana. Summaan tähän tuntemuksiani, ihan tarkoituksella öpaut siinä järjestyksessä kuin niitä tulee mieleen.

• Oli ihanaa saada arki takaisin! Rutiinit tuovat kaivattua vaihtelua vapauteen ja reissujen poikkeustiloihin. Pian toki kyllästyn toistoon, mutta nyt nautin sen tuomasta turvallisuudesta.
• Aamulla herääminen sucks. En vaan voi mennä nukkumaan niin aikaisin, että saisin kroppani ja aivojeni toivomat yhdeksän(!) tuntia kasaan.
• Aamutoimet ovat kateissa. Kaikkeen menee kauan aikaa, ja duunissa huomaan sitten kuitenkin unohtaneeni laittaa dödöä. ”Sori folks, mä niiiiiiiin haisen iltapäivällä.”

• Vastaheränneen hirviön sukiminen ihmisten ilmoille ja siirtyminen mestoille vievät paljon aikaa. Iltapäivällä samat toiseen suuntaan. Seuraavana päivänä koko homma uudestaan. Näinkö ihmisen kannattaa aikansa käyttää?
• Toisaalta on kiva taas näyttää siistiltä eikä OOTSYltä.
• Uudet kollegat ovat mahtavia, vanhat myös. Itse asiassa talossa on monta tuhatta huikeaa tyyppiä! Miten olen voinut elää ilman tätä verbaalista ilotulitusta, nokkelia aivonyrjäytyksiä ja spontaaneja maailmanparannuksia?

• Olen tuntenut itseni tervetulleeksi. Ensimmäiset päivät kuluivat haliessa pitkin huushollia. ”Ihanaa kun tulit takaisin!”
• Tietokone ja puhelin olivat (melkein) kondiksessa jo ekana päivänä. Enkka missään firmassa ikinä!
• Koko päivän istuminen on ihmisrääkkäystä. Se on. Onneksi sain nostettavan pöydän. Aamupäivän istun, iltapäivän seison. Helpottaa hiukkasen.

• Koko päivän päätetyöskentely. Olen sanaton. Helvetillistä. Aion käyttää hiirtä aamupäivällä vasemmalla kädellä, iltapäivällä oikealla. 112.
• Muiden määrittämät aikataulut. Äh.
• Ylipäänsä se, että joku komentaa on äh. Tai eihän kukaan edes määräile, mutta työnantajalla on valtaa mun yli, ja se noin lähtökohtaisesti ottaa kupoliin, vaikka pomoni ovat tosi hyviä tyyppejä.

• Hirmu vähän ehtii tehdä työpäivän jälkeen. Yleiseen elämiseen – kauppa, ruoka, järjestelyt, some ja iltauutiset – kuluvan ajan lisäksi kerkiän yhden asian. Olkoon se jooga, kaveritreffit, blogipostaus tai Muodin huipulle, sitten jo pitääkin aloittaa iltatoimet. Tähän siis pystyy, jos työpäivä oli vain kahdeksantuntinen.
• Miten hoidetaan virka-aikaiset oman elämän asiat, kuten huonekaluasentajat tai tunnin puhelu pankkiin? Iiiikkkk, kaikki menee sekaisin!
• Käytävät ovat pitkiä. Kymmenen minuuttia on varattava siirtymätaipaleeseen.

• Murkina on tosi hyvää, ja saan sen äitien valmistamana suitsait eteeni.
• Korporaatiotauhka vaanii nurkalla. Siis se isoihin organisaatioihin liittyvä välttämätön, joka ei kuitenkaan suoraan edistä Itse Asiaa, sitä, miksi olemme olemassa. Esimerkeiksi käyvät yhtiön turvallisuuskoulutus, tyke-toiminta, tulospalkkioinfo, organisaatiouudistusten aiheuttamien henkilöstömuutosten generoimat hyörinät, osastojen muutot remonttien alta… You know.
• Tavoitteellinen aikaansaaminen tuo huimaa tyydytystä!

• Firma tekee tärkeitä asioita ja pyrkii koko ajan kehittymään. Tykkään!
• Duunilaiffi palavereineen ja pulinoineen on välillä liiankin sosiaalista meikäläiselle, joka on viettänyt lähes puolitoista vuotta itsekseen. Illalla kaadun uupuneena sänkyyn ja toivon vaiteliaita unia.
• Kaikkien Asioiden Koordinointi ei projektissa ole vielä alkanut, mutta sen kanssa menee vielä hermo.

• Työterveyshuolto on iloinen asia.
• Kotimatka kävellen osoittautui nautinnolliseksi siirtymäriitiksi.
• Ja palkka – siitäkös vasta riemu repiäät!

Työelämää, ei sen vähempää.

 

Feelings On ”Back To Work”

There are pros and cons in going back to work after 16,5 months of freedom.

Pros: People. Working for a goal. Good food. Salary.

Cons: well, you know them. Waking up. Making up. Sitting all day. Computer work. Schedules and tasks given by somebody else. Trans-organizational supercoordination.

So far, so good.
I am happy to be back!