Sanat Kirsin, otos Pian.
Tämä on samalla sadas postaus Couture & Views -blogissa.
Kirsi formed the words for Pia’s photo.
This is post number 100 on Couture & Views.
Tällä päivällä
on vanha sydän.
Today has
an old heart.
In English below, just for you, my dear.
En lähetä joulukortteja.
Joulukuussa on liikaa kiireitä: töissä on saatava maailma valmiiksi, glögit ja hippalot vaativat läsnäoloa, lahjat, herkut, koristeet, siivoukset, paketoinnit, pöhinät, hulabaloo.
Auditiivista meteliä ja visuaalista kohinaa.
Kaikilla on kiire rauhoittumaan.
Tulee tammikuu. Pimeistä pimein, pitkä kuin nälkävuosi. Ankeutta kestää ja kestää: juuri kun ajattelet sen kääntyvän heleäksi helmikuuksi, on vielä viikko jäljellä.
Kevät on kaukana, joulun riemumieli vajonnut muistoihin. Kukaan ei tapaa ketään, valo on keinoa vain, ankaruudesta uusi uskonto, tipaton ja paremmat elintavat.
Tähän synkkyyden ytimeen ajoitan tervehdykset, tammikortit.
Toivon ja toivotan oivallista vuotta, hyvää elämää, sinne tänne ympäri palloa.
Miksi huutaa joulukuussa, kun voi kuiskata tammikuussa.
I never send Christmas cards or Season’s Greetings.
December is so busy, so full of fuss, one should scream and shout to get the message through.
Once Christmas is over, there is just silence and darkness, all the good vows and will-be-a-better-person undertakings.
Dull, boring everyday life, amidst the saddest winter.
That is January.
At that moment, I send my best wishes.
Why cry in December when you can whisper in January?
For you, in English, below.
Tyttö tarvitsee paitsi kesäisen juhlamekon, myös koltun talven fiineihin rientoihin.
Tämän Chanel-tyyppisen leningin ompelin Marialle laadukkaasta, muistaakseni italialaisesta villasekoitteesta. Ostin tyygin helsinkiläisestä Materials-liikkestä Yrjönkadulta vuosia sitten.
Alun perin tarkoitukseni oli surauttaa itselleni jakku. Ei mennyt ihan putkeen, kuten alla olevasta surkeasta tekeleestä näkyy.
Muksut ovat onneksi niin pienikokoisia, että ylijäämäkankaasta ja rääsynrippeistä saa kyllä riittävästi tavaraa mekkoon.
Kuosittelin mekon vanhojen kaavojen pohjalta itse.
Chanelille tyypillisiä ovat puolipitkät hihat, hapsut ja koristenauhat. Hapsut purin itse kankaasta, nauha taisi löytyä Nappitalosta. Vuori on vaaleanpunainen, Eurokankaasta.
Asu kuuluu ehdottomasti kuorruttaa helmikäätyröykkiöin – ainakin kolme, neljä pitkää nauhaa kaksinkerroin tarvitaan.
Johan kelpaa typy konserttiin, yhtä hyvin esiintymään kuin yleisöksi!
Juliste on Vee Speersin, saatavana Tukholman valokuvataiteen museon Fotografiskan nettikaupasta.
I made this Chanel-inspired dress for Maria, using some fabric I had initially bought for myself.
The lousy little white jacket-ish hid behind the closet for five years or so, and revealed itself in some archaeological excavations.
Luckily, since it really inspired me to create this festive dress for winter parties.
The poster is by Vee Speers, for sale at the webshop of Fotografiska, the museum of photography in Stockholm.
––
Resolving money and success in English below.
Aina silloin tällöin löydän itseni jonkinlaisen ura-angstin kourista. Pitäisi olla menestyneempi. Tai siis ”menestyneempi”, ihan klassisin, kyseenalaistamattomin mittarein.
Tästä tuskastuneena yllyin sormiharjoituksiin.
Palkkani on X euroa kuukaudessa.
Teen töitä sovitusti 37,5 tuntia viikossa.
(Toim.huom. Koko urani – tai oikeammin työelämäni– ajan työaikani on ollut tuon vajaat 40 tuntia, nyt vain ensimmäistä kertaa pysyn siinä.)
Tässä yhtälössä verojen jälkeinen palkkani on Y euroa tunnissa.
Kuvitellaan, että ”menestyisin” eli vaihtaisin vaativampiin hommiin. Oletetaan, että palkkani likimain kaksinkertaistuisi tämän muuvin seurauksena.
Samalla lisääntyisi työmäärä, arvelisin että noin 60 tuntiin viikossa.
Ja verot, maksaisin niitä tietenkin suuremmalla prosentilla.
Tässä tapauksessa verojen jälkeinen palkkani olisi… näpy, näpy, näpy, ruks, ruks, ruks… tadaaa… Y euroa tunnissa!
Siis eurolleen sama kuin ennen ”menestystä”.
Mitä tästä pitäisi päätellä?
Every now and then I feel I should be more successful.
Or ”successful”, career-wise, in a very traditional, one-dimensional way.
OK.
Let’s assume I get a more demanding job with a bigger salary, let’s say, almost double what I get now.
More responsibility also means much longer hours.
Upgraded paycheck means somewhat higher tax rate.
Quick calculation…
Result: my hourly wage after taxes NOW is exactly the same it would be AFTER possible career advancement.
I do not yet know what to do with this discovery. But it surely is interesting!
Ja me toivotamm’ huikeaa vuotta 2015!
Kuva Pian, siihen tekstasi Kirsi.
Wishing you all the very best 2015!
Kirsi masters the text, based on Pia’s photo.
Pimeydellä on kultareuna
Joku vartioi huomista.
Darkness has a gold lining
Someone stands in guard
over tomorrow.
Maailman lavasti Pia ja sanoitti Kirsi.
Stage by Pia, poetry by Kirsi.
Maailma lähellä jossain
Päästänkö sen sisään?
World is close
Will I let it in?
You have it in English below!
Himmeli oli kova juttu kodeissa ennen joulukuusia.
Himmeliä pidettiin taannoin katossa joulusta juhannukseen, ja sen oli määrä varmistaa viljan riittävyys seuraavaan sadonkorjuuseen saakka.
Maalaistuvissa tuo olkimobile oli juhlan ykköskoriste aina 1800-luvun loppupuolelle asti. Kaupungin säätyläiskodit vaihtoivat kuuseen jo aiemmin.
Tein ensimmäisen himmelini joulukuussa 1984 Vaasan työväenopiston olkityökurssilla. Oppia saatuani sulkeuduin huoneeseeni, ovessa asiaankuuluvat Joulupajaan pääsy kielletty -ukaasit. Lukion koeviikkojen vaivoilta vapaat hetket väkersin mutsille kaikkien aikojen työläintä joululahjaa: mutkikasta olkihimmeliä.
Vierähtikin vain vaivaiset 30 vuotta ennen kuin seuraavan kerran tartuin tähän kiehtovaan 3D-askareeseen.
Näiden kuvien perushimmelit ovat juuri ne taivaalliset – himmel = taivas, you see – lahjat, joiden todellista olemusta en joulunaluspostauksessani voinut paljastaa.
Parasta materiaalia himmeliin on kotimainen ruisolki. Se korjataan vielä vihreänä siinä juhannuksen jälkeen, heinäkuun alkupäivinä. Kootaan nipuiksi ja ripustetaan kuivumaan. Käännellään välillä. Kosteuden haihduttua työstetään riu’ut näppäriksi pätkiksi ja kootaan kaunottariksi kattoon.
Meitsillä vaan on vähemmän noita maajussituttuja (”Saisinko sata metriä raakaa luomuruisolkea, kitoosh!”), ei autoa, sekatöörejä eikä myöskään aurinkoista aitanseinustaa ruokojen kuivaukseen. Tyydyin siis Hobby Pointin askarteluaarreaitan pussitettuun antiin.
Ruista tai ei, oivasti funkkasi!
Olkihimmeli löysi paikkansa muuttolintutätini kesäkaupunkikodista.
Matiaksen ja Marian kanssa pykäsimme isille ja äidille modernin mustan himmelin paksuista mehupilleistä. Mukulat eivät kuulemma olleet pysyä aattona nahoissaan, niin kutkuttava oli itse tehdyn lahjan antamisen ilo!
Himmelin peruskuvio, vinksahtanut kuutio, on siitäkin timangi, että minityypit oppivat sen hetkessä. Mitä nyt langan kiristämiseen ja kuvioiden yhdistelyyn tarvitaan kokeneemman näprääjän jeesiä.
Himmeleitä voi tehdä myös järvi- tai meriruo’oista, metalliputkista, ohuista mehupilleistä ja jopa putkispagetista!
Eikä mobilea tarvitse Nuuttina heivata, antaa sen koristaa kotia ympäri vuoden.
Hyvä lähde askarteluun on tämä Eija Kosken kaunis, kaunis kirja Himmeli.
This is himmeli, ”mobile decoration made of straw or other similar material” as the dictionary translates.
And also himmel = heaven, in Swedish language.
It used to be The Christmas decoration before spruce conquered our drawing rooms. Himmeli hanged around until Midsummer, bringing luck for next year’s harvest.
I made my first himmeli in 1984, and the next ones just some 30 years later, this December.
The lighter one here, I made for my aunt using natural straw. Rye would be the best choice for this kind of work.
The black one we created in cooperation with Matias and Maria, using plastic drinking straw. The kids were just too excited when their parents opened the gift box.
Giving is so much more fun than receiving!
Couture & Views toivottaa ihan joka iikalle ihkua joulua!
Merry X-mas to all and everyone!
Aikamoista ylipainetta on havaittavissa privaattirintamalla.
Joulupajasta lähti jo painoon yksi valokuvakirja, ja useita muita kuvalahjoja on tekeillä.
Mukuloita on viihdytetty yökylässä rakentamalla modernia arkkitehtuuria piparitaikinasta ja pastilleista. Ottaa räppästiin samalla satoja muotikuvia blogia varten.
Kamu perusti yrityksen, sitä juhlistettiin riemumielin.
Työn alla on myös ihan oikea muotinäytös, mikä meikä-harkkastylistille on tarkoittanut neljää päivää lookien suunnittelua sekä vaatteiden etsimistä, pakkailua, roudausta, sovittamista, stailausta ja palauttelua.
Lähilasten konsertteja on tiedossa useita, niin saksofonia kuin flyygeliä. Korvat höröllä.
Värkättävinä on myös pari taivaallista lahjaa, toinen luonnollisesta ja toinen teollisesta materiaalista. Paljastan nämä vasta joulun jälkeen − pakettien vastaanottajat kun lukevat tätä blogia ahkerasti.
Ihan kaikkia lahjoja ei pykätä itse, joten niiden perässä juostaan pitkin Stockmannia, Aleksanterinkatua ja internetiä.
Aatonaattona pitäisi vielä neuloa yhdet sukat.
Töihin lepäämään, kiitos!
I need some rest from my freetime.
Matias and Maria stayed overnight and we created some modern architecture of gingerbread and candy − and took some hundreds of pics for the blog, to be shown later.
A friend started her own business, which required some champagne and celebrating.
Kids are giving concerts, I will be applauding.
I am working on a real life fashion show as co-stylist: creating looks, gathering stuff, packing, fitting, re-packing, returning − for four consecutive days
Several presents under way: one photo book already created and sent to press, other photographic gifts under construction, two heavenly creations under construction, cannot reveal them just yet.
And whatever is left re: Santa Claus’ wish list must be found, preferably at Stockmann.
Ah, oh yes, one pair of socks to be knitted, maybe the night before Christmas Eve.
I just cannot wait to have back my peaceful power point life at the office….
Couture & Views 
