Talven rakastaminen on suomalaisten hellimä harha

Dreaming of wings in English below.

Helmikuinen Helsinki kello 8.

Helmikuinen Helsinki kello 8.

”Tykkään kyllä talvesta tosi paljon, mutta tänä vuonna ei oikein ole tullut kunnon talvea.”

Kuinka monena vuonna ja kuinka monen sanomana olenkaan kuullut tämän virkkeen!

Mielestäni tässä on suuri väärinymmärrys, henkitoreissaan koriseva harha, jota suomalaiset vimmatusti pyrkivät pitämään elossa.

Niin sanottu ”kunnon talvi” tarkoittaa hankiakorkeitanietoksia, aurinkoa kimmeltämässä hiutaleissa, puita valkeina kuurasta tai tykkylumesta.
Askel pitää, kulku etenee, jalan alla narskuu mukavasti. Sujuilevi suksikin sukkelaan. Posket punehtuvat reippailusta, kaakao hehkuttaa sormia, päivä luo paistettaan nassuun.

Kas, tämähän on Saariselän matkailumainos! Helsingissä moisesta nautitaan vain muutaman kerran vuodessa. Ja kun niin sattuu käymään, täyttyy Fb-feedi oitis kuvatulvasta. Siinä määrin poikkeuksellisesta ilmiöstä on kyse.

”Talvi” pitää määrittää uudestaan. Koko konsepti on nykyään aivan väärin ymmärretty.

Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla talvi on harmaa, märkä, viimainen kausi marraskuun alun ja maaliskuun lopun välissä. Näinä kuukausina aurinko pilkahtaa muutaman tunnin verran. Saman verran valoa saa Nizzassa viikossa.

Sitä vetää puolisääreen ulottuvassa untuvatakissa ja nastoitetuissa goretex-tallukoissa puoli vuotta putkeen. Elämä on raastavaa trade-offia funktionaalisen ja esteettisen välillä.
Ja kuten Suomessa yleensä, funktionaalinen voittaa. Koska henkikulta ja luuranko ovat meille kalliit.

2016_02_14_Harmaa 2_PHA

Helmikuinen Helsinki kello 11.

Helsinkiläistalven huonot puolet tuskallisuusjärjestyksessä ovat

  1. pituus
  2. liukkaus
  3. pimeys
  4. kylmyys
  5. märkyys.

Ja kuukaudet sietämättömyysjärjestyksessä ovat

  1. tammikuu: tosiasiallisesti pimein ja kylmin, eikä edes pikkujouluja
  2. marraskuu: uh, tiedät kyllä miksi, ja valon juhlaan on vielä aikaa
  3. jaetulla kolmossijalla
    • joulukuun ensimmäiset viikot: mitään ei näy, paitsi Espan uudet jouluvalot
    • helmikuu: kevätkö muka lähellä, kato joo, enää kymmenen viikkoa
  4. maaliskuu: eikö tän rännän pitäny loppua jo!?

Vuosi vuodelta talven lusiminen on minulle yhä vaikeampaa. Moni ystäväni sanoo samaa. Tiedä sitten, johtuuko se keskisestä iästämme vai siitä, että vekaroina asuimme pohjoisempana tai keskemmällä Suomea. Vai ovatko talvet oikeasti surkeampia kuin ennen?

Itse muistan vielä sen vuoden 1999 talvipäivän, kun räntää satoi vaakasuoraan − taas. Vihma piiskasi naamaa, sateenvarjoa oli turha avata. Tuolloin lupasin itselleni, että se on viimeinen talvi Suomessa.

No, homma ei mennyt ihan kaavaillusti. Onnekseni monena tammikuuna olen pystynyt järjestämään muutaman viikon loman jossakin Rooman tai Ranskan Rivieran tienoilla.
Tänä talvena marraskuun alusta tammikuun loppuun vietin Lontoossa, joka sentään on Helsinkiin verrattuna ehtaa aurinkorannikkoa.

Kuukausienkaan karkumatka ei tunnu tarpeeksi pitkältä. Paluu harmaaseen, helmikuiseen Helsinkiin on ollut karu.

Helmikuinen Helsinki kello 14.

Helmikuinen Helsinki kello 14.

Tämä valoton loskassa liukastelu on ihmisrääkkäystä.

Olen jo päättänyt metamorfoitua muuttolinnuksi. Homman rahoitus on vielä auki.

Eläkkeelle en ainakaan odota.
Jos jotakin todella haluaa, siihen kannattaa ryhtyä reippaasti. Kohtahan sitä voi olla kanttuvei. (Tosin silloin ei ehkä loska vaivaa. Toim.huom.)

Lotto on vetämässä.

 

 

Finnish Winter Wonderland Is An Illusion

Each year, the Finnish winter is getting more and more on my nerves.

In most of the country, possibly due to the climate change, the winter does not really resemble the winterwonderlandish travel ads from Lapland anymore.

Here in Helsinki it is rather like the images in this post.
Gray, wet, cold, and slippery.

The winter is also loooooooooong. Our misery lasts up to five months.

I usually wear my loooooooooong down coat for six months in a row. It is like walking around in a feather-filled sleeping bag.
Naturally, my shoes are goretex, with studs.

Not exactly my favourite style statement.

Living in Finland is constant trade-off between the aesthetic and the functional.
Usually the functional wins. You just have to survive.

I have decided to spend the future winters in more favourable climate, say Rome, Nice or London, my sunny havens in Europe.

Just have to figure out how to finance this migration.

If birds can do it, why couldn’t I?

 

Helmikuinen Helsinki kello 17:30-7:30.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

“On tää niin kamala tää Lontoon talvi, vinku vinku vinku!”

Why Londoners should not complain about weather, in English below.

2016_01_23_Miserable January_PHA_IMG_5743

Lontoolaisilla on jokin päähänpinttymä kotikaupunkinsa ilmaston surkeudesta. Juuri nyt tammikuu on ilmeisesti jonkinlainen kaiken surkeuden tiivistymä.

Valittaminen tuntuu olevan jonkinlainen identiteettikysymys. Reaalista pohjaa en siihen oikein löydä.

“Hrrr, on niin kylmä, aivan hirveetä!”
Niin.
On viisi astetta plussaa. (Celsiusta, ei kelviniä, toim.huom.)
Mitäpä jos lenkillä vaihtaisit nuo shortsit vaikkapa verkkareihin.
Ja lisäisit roiskeläppäsi alle paksummat sukkahousut. Esimerkiksi 80 denieriä voisi olla passeli.
Takissa on tossa edessä toi mekanismi just siksi, että sen voi sulkea.
Hansikkaat? Päähine? Kunnon kengät ballerinojen tilalle? Huivi kaulaan lämmön, ei trendipetteriyden vuoksi?

“Aina vaan sataa, kerrassaan kamala tammikuu, oon aivan depiksessä, on niin pimeetäki.”
Niin.
Olen ollut täällä kolmesta tammikuun viikosta nyt kaksi. Muutaman kerran on ripsaissut. Sateenvarjo olisi ollut tarpeen vain moitteettoman meikin suojaamisessa.
Aurinko on horisontin yläpuolella aamukahdeksasta puoli viiteen, ja se saattaa jopa mollottaa pilvettömältä taivaalta.
Ongelma oli…?

Millään ei jaksais tämmöistä vinkumista.

Hankkikaa kuulkaa vähän perspektiiviä.
Mites olis tammikuinen Helsinki – Tohmajärvi – Inari -rundi noin alkajaisiksi?

 

Vaikea on routakansan tyttären ymmärtää. Kuva syyskuulta.

Vaikea on routakansan tyttären ymmärtää.
Kuva syyskuulta.


What Is Wrong With London Winter Weather?

Well, nothing!

The Londoners keep complaining about it.
A Finn cannot understand why.

The sun shines, your car spent night outside and is immediately ready to use, you will not break your hip/wrist/ancle for sliding on slippery streets.

Get real!

Or if you just do not get why I am fed up with the pampered Londoners whining, try visiting Finland in January.

Start with Helsinki.
Then maybe all the way up to northern Lapland.

There. Some perspective.

2016_01_23_Miserable January_2_PHA_IMG_5741

Väläys Lontoosta, numero 12

Freezing and blooming in English below.

2016_01_08_Narsissi kukkii Lontoossa_PHA_WEB_IMG_4962

Miinus 27 astetta.

Suomen talvi näytti parastaan joululomallani. Kuulaita, kirkkaita päiviä, aava valkeus jäätyneen veden äärellä, aurinko taivaankannen alakvartaalissa, ympärillään upeat halot.

Maisema salpasi hengityksen.
Tai ehkä sittenkin se pakkanen.

Britteihin paluun aamuna lämpömittarin neste oli tiivistynyt miinus 27 asteeseen.

Lontoossa ollaan kympillä plussan puolella. Rukkaset jäävät naulaan. Sormet eivät jäädy kiinni kännykkään. Kameran säädöt rullaavat notkeasti, akkua riittää.

Narsissit kukkivat!

 

Flash From London #12

Minus 27 degrees.

In Finland that usually means lovely, crispy, sunny winter days. I was so lucky to enjoy them on my Christmas break back home.

Could not take pictures. The camera would not work.
Could not call anyone. My fingers would not work.
Could just walk around in my best winter gear and watch my breathing steam disappear into thin air.

Now I am back in London. It is almost 40 degrees warmer.

Daffodils are in bloom.