The essential in English below.

Löysin vanhat kalenterini. Siis ne kierreselkäiset pikkuvihot, joihin olen merkinnyt toimet ja menot – aiotut, ei aina toteutuneet.
Kävin läpi koko elämäni tällä vuosituhannella, päivä päivältä, jopa tunti tunnilta. Lopuksi raastin menneisyyteni kuuden millin soiroiksi.

Hämmentävin huomioni on tämä: puolet ihmisistä on vaihtunut 15 vuodessa.

Firmat, pomot, kollegat, asiakkaat, sukulaiset, ystävät, rakastetut.
Vaihtuneet, väljähtyneet, lähteneet, eronneet, eläköityneet, etääntyneet, kuolleet pois.

Tilalle ovat tulleet uudet työkaverit, naapurit, ystävyyksiksi tiivistyneet kamusuhteet. Uusi rundi ihania ihmisiä ja satunnaisia kohtaamisia, kepeitä hyvänpäiväntuttavuuksia, värähdyttäviä persoonia, hermoille käyviä hahmoja.

Plarailen päättyneitä päiviä ja ihmettelen.
Keitä nää kaikki tyypit oikein on?

Olin aivan unohtanut P:n. Teimme töitä yhdessä. Skarppi kundi, työteliäs, yllättävää maailmanparantajaa kauppatieteilijäksi. Mitähän sille kuuluu? Passelisti menestynyt lienee, ja perheellinen, varmaan viettänyt isänpäivää juuri.
Entäs sitten T? Tai J tai M tai toinen P? Tai K, etenkin K! Ihmiset, joiden näkemys oli minulle ennen niin tärkeä. Eläkkeellä pääosin, silti vaikuttavat työelämääni joka päivä. Etenkin M.
Hmmm.

A ja P. En kadu erojamme, paaaaaaaaaljon parempi näin! (Mutta hitto, että sattui!)

Kalentereita pilkuttavat mahtavat tyypit, joiden kanssa emme enää ole yhteydessä. ”Kunnes kuolema tai arki meidät erottaa.”
Kuten esimerkiksi S, rakas ystävä, aina nelikymppinen. Ehkä vielä kohtaamme toisessa ajassa.
Tai H-M ja P, kuinka teitä kaipaankaan, ja Mannakorpea!

Muita huomioita:

• töitä olen tehnyt välillä ihan sikana ja yleensä vähintäänkin tarpeeksi
• vastuuta olen kantanut, siitä nauttinut ja siitä uupunut
• duuneja olen hakenut ja saanutkin
• lomia olen kaivannut, suunnitellut ja pitänyt
• reissannut olen, etenkin Nizzassa ja Italiassa
• liikuntaa olen
  harrastanut
  säännöllisesti ja epä-
• kämppää remppamaan olen päätynyt, välillä vapaaehtoisesti ja toisinaan tahtomatta
• yleensä olen ollut terveenä, välillä myös kenkusti kipeänä
• häitä (muiden) olen juhlinut, hautajaisissa olen vollottanut naama märkänä
• uutta olen oppinut, kursseja olen kolunnut, etenkin valokuvaus- ja käsityö-, tajuntaa laajentaakseni myös hieroglyfi-
• treffeillä olen käynyt, onneksi vain harvoin
• kiloista olen murehtinut, syyttä ja syystä
• elämänmuutoksia olen plänännyt, toteuttanutkin toisinaan
• silmälaseja olen hankkinut ainakin kymmenet, seuraavat ovatkin monitehot
• vauvoja on syntynyt, ja heille olen ryhtynyt tädiksi tai kummiksi
• käsitöitä olen tehnyt, lahjoittanut ja purkanut
• palaveri, palaveri, palaveri, palaveri, palaveri…

Yli 5 000 päivää peruselämää.

Mitä tällä kaikella on ollut merkitystä?
Aivan rehellisesti, vauvoja lukuunottamatta, eipä paljon mitään.

Iso askel minulle, mitätön ihmiskunnalle.
Tämä onkin hyvä pitää mielessä seuraavat 15 vuotta.

 

My 15 Years Of Life

 I found my old calendars, the ones filled with (intended) actions to take, decisions to make, meetings to rush to. 

Main discovery: Who are all these people?
These names, once frequent and important, now forgotten / retired / separated / dead. 

Over 5,000 days of life.
One leap for a woman. Insignificant, negligible, minuscule pico-nano-micro-step for mankind.

Gives me some perspective for the next 15 years.